Parasta työllistymisen ja palkan saamisen lisäksi on se, ettei tarvitse joutua jälleen yhden ns. työllisyyskokeilun uhriksi. Siihen joutuvat tänä vuonna ainakin ansiosidonnaiselta pudonneet ja alle kolmekymppiset työttömät. (Onneksi se ei tule koskemaan minua heti, vaikka työni loppuisikin seuraavan pätkän jälkeen.) Olisiko jo aika uskoa ettei näillä työllisyyskokeiluilla mitään työllistävää vaikutusta ole? Ne on kokeiltu jo niin monta kertaa. Ainoa, mitä siellä on ”tarjolla” on ns. kuntouttava työtoiminta, edes palkkatukipaikkoja ei ole, vaikka niiden perään miten kyselisi. Saatte siis mielihyvin pitää työllisyyskokeilunne ilman minua. Henkilökohtaista palvelua sain jo osallistuessani Focus työpolkuihin, vaikka suurin hyöty minulle siitä oli Tampereen typan (työllisyyspalvelujen) välttäminen. Todennäköisesti minut on kuitenkin laskettu työpoluista työllistyneeksi, vaikka järjestin työpaikkani itse aivan omatoimisesti.
On
aina parempi pätkätyöläisenä kadehtia työkavereiden lomia kuin työpaikattomana
kadehtia muiden työssä käymistä. On myös parempi olla
pienipalkkainen kuin surkean työmarkkinatuen varassa. Samoin on parempi olla
töissä kuin hakea turhaan (olemattomia) työpaikkoja ”yli-ikäisenä”. Myös ne
työhaastattelut (ihme olivat edes ne vähät, joihin minut kutsuttiin), jotka
eivät - suurellakaan panostuksella - johtaneet työllistymiseen, ovat ainakin
toistaiseksi jääneet taakse.
Joo eivät nuo kaiken maailman kokeilut ole kuin tilastojen siivoamista. Väänsin toista vuotta niissä hommia tmt + 9€/päivä-yhdistelmällä ja palkkatuki oli aivan mahdoton ajatus. Olin ihana lisä työyhteisöön niin kauan, kun euroakaan ei tarvinnut maksaa.
VastaaPoistaViime kesän lopulla sain sitten ihmeen kaupalla vakituisen osa-aikatyön, josta olen kyllä joka päivä kiitollinen. Kummasti henkinen hyvinvointi on noussut, kun on se työpaikka, minne mennä ja sieltä saa oikeaa palkkaa.
Minä onnekseni pääsin palkkatöihin menemällä viideksi viikoksi työkokeiluun, jota vieläpä itse ehdotin. Toki minua harmitti olla sekin lyhyt aika palkattomana, mutta nyt sitä palkkaa vihdoin saan.
PoistaNimenomaan henkinen hyvinvointi nousee roimasti töihin päästessä. Enää kun ei ole sitä turhauttavaa ja rasittavaa työnhaun taakkaa harteilla.
Koen samanlaisia tunteita tällä hetkellä mistä oletkin kirjoittanut, kuin minun elämästäni joita koen työttömänä äitinä. Jäin työttömäksi 31 vuotiaana, kun minut irtisanottiin äitiyslomalla. Kerkesin olla töissä kyseisessä työpaikassa 8,5v. Mutta sitten, kun aloin tekemään lapsia niin kengän kuva oli takapuolessa. No riitautin asiani ja se riitautus kestikin 2.5v, kun aloin odottamaan toista lastani riitautuksen aikana. Siinä sitten vuodet vierähtivät työttömänä ja välillä äitiyslomalla, joka pidensi työttömyysaikaani. Cv:n tuli vielä pidempi aukko, kun eihän sinne äitiyslomia voinut laittaa. Työhaastatteluissa myös kysyttiin mitä olen tehnyt vuoden 2014 jälkeen. Vastasin, että 2014 rakennettiin omakotitaloa ja raksalla tuli vietettyä aika paljon aikaa ja lisäksi hoidin lastani, joka oli tuolloin 1-vuotias. 2016 tulin raskaaksi ja sain tytön loppuvuodesta 2016. Ansiosidonnainen kerkesi juuri loppua vähän ennen äitiyslomaa eli laskettua aikaa. 2017 yritin hakea töitä, mutta aika huonosti pääsin työhaastatteluihin. 2017 pääsin jopa yhteen työhaastatteluun joka tehtiin suoraan puhelimessa, vaikka sanoin että minulla on kotonani kaksi lasta: 7kk vauva ja 3v, että en oikein pysty niin hyvin keskittymään työhaastatteluun puhelimessa. Luurin takana oleva kuulosti nuorelta, joka sanoi että jos et pysty suorittamaan työhaastattelua puhelimessa tällä hetkellä niin sitten et kyllä ole oikea henkilö meillekään töihin. No suoritin haastattelun hammasta purren. No en saanut työpaikkaa, vaikka mielestäni työhaastattelu meni hyvin, mutta tuntui että haastattelijaa ärsytti enemmän lapseni siellä taustalla. 2018 pääsin pankkiin työhaastatteluun, mutta en saanut työpaikkaa. Pyysivät kyllä hakemaan vielä uudestaan, vaikka valinta ei tällä kertaa osunut minuun. Aika hyvin kävin haastatteluissa vuonna 2018, silloin oli eniten työhaastatteluita. 2019 pääsin lopulta palkkatukipaikkaan, joka oli täydellinen. Aika vierähti siellä vuoden, kunnes tuli korona ja työt siirtyi kotiin ja niin myös eskari. Lopulta minulla oli jälleen kaksi lasta kotona, mutta olin sentään etätöissä maaliskuusta kesäkuuhun asti. Työt päättyivät heinäkuussa 2020, kun palkkatuki työhön valittiin aina seuraava työntekijä. Poikani aloitti koulun syksyllä 2020 ja meiltä evättiin koulukyyti kokonaan, se on tätä säästöä. Rakennettiin talo tälle alueelle vielä senkin vuoksi, että täältä oli aina saanut koulukyydin. Mutta kun minun lapseni lähti koulutielle niin se yht'äkkiä poistuu. Kouluun matkaa 2,5km ja koulutiellä ei ole kyvenliikenteen väylää kuin muutama satametriä eli muuten kuljetaan autotien reunassa ja matkalla on vielä junaratasillan alikulkutunneli. Koulutin seuraavan työntekijän elokuussa palkkatukityöhön ja nyt olen ollut työtön elokuusta 2020 alkaen. Olen kuskannut poikaani kouluun ja tyttöni on osapäivähoidossa ma, ti ja ke. Tällä hetkellä saan ansiosidonnaista, mutta kovasti haluaisin työelämään. Töissä sai sitä arvostusta enemmän ja palkan. Tämä arvottomuuden tunne on käsittämätöntä mitä kokee ja aina saa osakseen arvostelua. Eilen sain kuittia siitä, että mieheni ei pysty tekemään etätöitä kun lapset ovat kotona. Ihan kuin sekin olisi minun syyni. Minun täytyi kuitenkin selvitä poikkeusoloissa tehden etätöitä ja olemalla myös eskarin opettaja pojalleni ja samalla hoidin 3v tyttöäni. Mistään ei saa kiitosta! Kyllä elämä miehenä olisi niin paljon helpompaa!
VastaaPoistaMinulla on osittain samanlaisia kokemuksia kuin sinulla "työttömyysurani" varrelta. Palkkatukityö on hyvä juttu, jos vain sellaisen onnistuu saamaan. Niissä on määräaikaisuus huonona puolena ja se jos vielä joutuu kouluttamaan seuraajansa samaan työhön. Itselle jää siinä ns. luu käteen. Valitettavasti on niin, ettei palkkatukityö useimmissa tapauksissa johda oikeaan työllistymiseen. Minulle kehtasi eräs TE-toimiston virkailija sanoa, että: "Palkkatukityön jälkeen on tarkoitus työllistyä." Mihinpä työllistyt, kun ei työnantaja palkkaa vaan keinottelee palkkatukityöntekijöillä? Onneksi olen toistaiseksi päässyt työpaikattoman osasta eroon, mutta se todellakin vaati suunnilleen maailman kahdeksannen ihmeen tapahtumisen! Vieläkin on vaikea uskoa, että minä todellakin olen töissä. Toivon sinullekin samankaltaista onnistumista!
Poista