lauantai 21. marraskuuta 2020

Pitkäaikaistyöttömyys lisääntyy

”Pitkäaikaistyöttömyyden ennustetaan kasvavan voimakkaasti tulevina vuosina. Taustalla vaikuttaa työttömyysjaksojen keston pidentyminen koronapandemian aikana sekä koronakeväänä työttömäksi jääneiden siirtyminen osin pitkäaikaistyöttömyyteen ensi keväänä.

– Työttömyysjaksot pitkittyvät kaikissa ryhmissä, sillä koronakriisin aikana päättyy vähemmän työttömyysjaksoja kuin normaalisti kertoo TEM:n erityisasiantuntija Erno Mähönen. Hänen mukaansa vaikeassa asemassa ovat he, jotka olivat työttömiä jo ennen koronakriisiä.

 

Viime aikoina on kiinnitetty paljon huomiota lomautuksiin ja irtisanomisiin, mutta on hyvä muistaa että meillä oli 250 000 työtöntä työnhakijaa jo ennen kuin kriisi alkoi. Heidän uudelleentyöllistymisensä on nyt vaikeutunut merkittävästi, Mähönen sanoo.”

yle.fi/uutiset

Täytyypä (jälleen kerran) todeta, että onneksi onnistuin työllistymään ja oma pitkäaikaistyöttömyyteni loppui! Tunnen todella suurta myötätuntoa heitä kohtaan, jotka joutuvat hakemaan työpaikkaa tässä tilanteessa. On suuri helpotus, kun ei enää tarvitse ”kilpailla” – ilman mitään työllistymismahdollisuuksia - nuorten, kauniiden ja korkeakoulutettujen kanssa työnhaussa. Ei tarvitse hakea turhaan työpaikkoja, joita ei edes ole oikeasti olemassa tai jotka on pedattu valmiiksi jollekin tai joihin on älyttömät vaatimukset työn vaativuuteen nähden. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, työssäni ei ole ikäsyrjintää, ei vaadita korkeakoulututkintoa eikä virheetöntä englannin puhetaitoa, jota minulla ei ole.

Olen onnistunut olemaan ”erikoisina” aikoina töissä, eli lähes koko laman kurittaman 1990- luvun ja nyt koronan aikana. Syksyn 2008 taantuman seurauksena tosin jäin työttömäksi enkä sitten vuosikausiin työllistynytkään. Nyt olen erittäin etuoikeutettu näin ”ikääntyneenä” - ja jo ennen koronatilannetta työttömänä olleena. Oma pitkäaikaistyöttömyyteni oli jo aivan liiaksi pitkittynyt.

lauantai 14. marraskuuta 2020

Nollautumisia

 Kun on entinen pitkäaikaistyöpaikaton ja nykyinen pätkätyöläinen, ei voi koskaan saada hyvää palkkaa eikä runsaasti lomapäiviä, koska joka kerta työllistyessä (jos nyt yleensä työllistyy, tiukalle meni jälleen kerran) kaikki alkaa aina nollasta. Palkka on alkupalkka ja luonnollisesti myös lomat nollautuvat. Olen ollut työelämässä yhteensä viitisentoista vuotta (eli ikääni nähden tosi vähän) eikä siitä todellakaan ole kertynyt 38 lomapäivää… Aloitin jälleen alusta jo neljättä kertaa kakkosella alkavalla palkalla, joka todellakin on lähempänä kakkosta kuin kolmosta.

Työpaikkani ovat olleet todella erilaisia luonteeltaan ja CV:ni on hyvinkin ”kiinnostava” (näin sanoi eräs työhaastattelija) aukkoineen/ kraatereineen päivineen. Olen ollut yksityisellä ja julkisella puolella sekä miesvaltaisella että naisvaltaisella alalla. Olen ainakin onnistunut kumoamaan entisen esimieheni erittäin pahan loukkauksen ”Et ole sellainen, joka halutaan töihin”, koska sen jälkeen minut on ”haluttu” töihin jo neljä kertaa. Minulle ei oikein koskaan ole selvinnyt, mihin tämä möläytys perustui, mutta valitettavasti se on jäänyt mieleeni kummittelemaan, vaikka minun pitäisi se vihdoin lopullisesti unohtaa.


torstai 5. marraskuuta 2020

Vapaapäivän tarpeessa

 Neljä (ja puoli) kuukautta ilman yhtään vapaapäivää - viikonloppuja lukuun ottamatta - alkaa vähän väsyttää, vaikka olinkin sitä ennen neljä vuotta ilman yhtään työpäivää. Niin se taitaa olla, että joko et ole koskaan töissä tai sitten olet ”aina” töissä? Haaveilen salaa yhdestä ylimääräisestä vapaasta ja pitkästä viikonlopusta, vaan se ei taida onnistua. En edes tiedä mahdollisesta lomaoikeudestani, koska en ole vielä ehtinyt kysyä asiasta. Lomapäiviä kuitenkin kertyy joka kuukausi. Kyllä tämä näinkin sujuu, ei siinä sinänsä mitään; taitaapa näillä näkymin mennä juhannuksesta jouluun ilman yhtään lomapäivää. Ihmettelen kuitenkin sitä, miten jotkut kollegat, jotka juuri olivat kesälomalla, ovat jälleen olleet lomalla. Kesälomasta kun on vasta muutama kuukausi. Heillä, jotka ovat olleet samassa työpaikassa 30 vuotta, on jopa 38 lomapäivää, joten siinä riittää lomailemista. Minullakin olisi nyt 30 työvuotta takana, jos asiat eivät olisi menneet ”hieman” toisella tavalla. Tähän työjaksoon ei edes satu yhtään arkipyhää (esim. itsenäisyyspäivä on sunnuntai), joten näillä mennään koko loppuvuosi. Marraskuun pimeys saattaa käydä jo hieman haastavaksi jopa entiselle pitkäaikaistyöpaikattomalle?

Kun saavun aamulla töihin, olen joka päivä aidosti iloinen siitä, että minulla on nyt työpaikka. Ilman tätä onnenpotkua olisin varmasti edelleen työpaikattomana. Enköhän sittenkin jaksa vielä pari kuukautta ilman ylimääräistä vapaata? Toki myös pätkätyöläinen ansaitsisi joskus vapaapäivän. Tätä ei sitten pidä ymmärtää niin, ettei entinen työpaikaton haluaisi olla töissä tai sopeutuisi työelämään, koska olen mieluummin vaikka kokonaisen vuoden ilman yhtään vapaapäivää (paitsi viikonloput) kuin työpaikattomana! Työpaikattomana ”vapaapäiviä” kun on aivan liikaa ja viihdyn töissä todella hyvin – oli lomapäiviä tai ei.