Oppilaitos (työttömien ja maahanmuuttajien koulutuksella
rahastava), jossa olen parhaillaan typo-koulutuksessa, mainostaa tienvarressa ”Työn ohessa tutkintoon”. Tästä herää
monenlaisia muunnelmia työttömän mielessä, koska hänellä ei ole työpaikkaa,
jossa mahdollisesti suorittaisi työnsä ohella jonkin tutkinnon. Todellisuudessa
tämä slogan kuuluukin: ”Työttömyyden ohessa tutkintoon” ja/ tai ”Tutkinnon ohessa (palkattomasti) työssäoppimaan”
ja mahdollisesti suoritetun tutkinnon
jälkeen jälleen työttömäksi…! Hienolta voidaan saada asioita kuulostamaan,
mutta totuus on usein valitettavan toisenlainen. Kauniit puheet ja todellisuus
eivät kohtaa.
Olen muuten suorittanut yrittäjän
ammattitutkinnon kymmenen vuotta sitten. Päivääkään en ole yrittäjänä
toiminut. Yrittäjän ammattitutkinnon suorittamisessa ei onneksi tarvinnut - eikä
ollut mahdollistakaan - mennä työssäoppimaan, koska yrittäjän työssäoppimispaikka on hieman hankala järjestää.
Työssäoppimispaikasta puheen ollen, minun pitäisi vielä löytää sellainen. Paikan tulisi mielellään olla edes jollain
tavalla kiinnostava, että siellä jaksaisi muutaman kuukauden palkatta viettää. Taloudellisesti
mennään joka tapauksessa miinuksen puolella ja paljon! Työttömällä kuitenkaan
ei ole varaa valita eikä vaatia mitään.
Sama täällä, olen typo-koulutuksessa ja just nyt pitää hakea työssäoppimispaikkaa, tosin se työjakso alkaa vasta myöhemmin keväällä, mutta pitää laittaa tänään hakemuksia. Muutama paikka, jotka ovat ottaneet "työssäoppijoita" edellisistä koulutuksista, ovat nyt ilmoittaneet, etteivät ota ketään. Saa nähdä kuinka vaikea urakka on löytää Pirkanmaalta työssäoppimispaikka!
VastaaPoistaTsemppiä!
Oma "työssä oppiminen" (jossa tein sitä työtä jota olen tehnyt palkallisena koko ikäni - minä en oppinut uutta mutta yritys sai nämä asiat kuntoon) loppui syksyllä. Sain työn kun tarjosin osaamistani ja kokemustani noin parillekymmenelle eri yritykselle. Laitoin meilejä nettisivuilta ja Linkedin-sivustolta löytämilleni sopiville ihmisille sekä aina henkilöstöosastolle. Pääsin sitten haastatteluun, sain tehdä puoli vuotta töitä. Ihan kivaa, tavallaan. Se, että muut saivat lounas-seteleitä, liikunta- ym seteleitä ja henkilöstötapahtumia mutta minä en, söi kyllä motivaatiota entisestään. Työhön olivat tyytyväisiä ja kehuivat tekemisiäni mutta minua ei vaan ollut mahdollista työllistää. Ei ole varaa, sanoivat.
VastaaPoistaVaikeata on saada edes palkatonta työpaikkaa!
VastaaPoistaTyöpanokseen saatetaan olla tyytyväisiä ja kehuakin, mutta palkanmaksun aika kun tulisi, niin lysti loppuu siihen. Valitettavasti palkatta on vain kovin hankalaa maksella elinkustannuksia.
Kokemusta on vuosikausien työnteosta oikein palkattuna määräaikaisena sijaisena sillä tavanomaisella "kunhan saat jalan ovenrakoon" houkutuksella, joista yksikään ei ole johtanut koskaan vakinaistamiseen, vaikka työn laadussa ei vikaa ole ollut. Toisessa paikassa kehutaan, MUTTA... Viimeistään sitten pääsevät eroon, kun joko sijaisuus loppuu ja uutta ei ole tai jollain verukkeella sinut saadaan tipautetuksi avoimen paikan hakijoista sen verran kauemmas, ettei peruuttajia ole varmasti niin monta, että joutuisivat sinut ottamaan. Siellä kun sattuu olemaan joku entinen ystävä työpaikan vaihdon tarpeessa. Lopullinen niitti on heittää kaikki määräaikaiset pihalle, kun huonot ajat tulee ja mitäs nykyään muuta on?
VastaaPoistaOnneksi entisinä hyvinä aikoina tienatut vuodet ja melkoinen litania määräaikaisena tehtyjä töitä sentään tuottivat jonkinlaisen eläkkeen, että voi hypätä heti 63-v. eläkkeelle. Eniten harmittaa omien säästöjen laittaminen turhaan koulutukseen vielä aikuisella iällä.
Olen joskus aiemminkin kirjoittanut mielipiteitäni tänne. Nyt tuli mieleeni, että mitenkäs sujuu. Ikävää, että tilanne ei ole ratkennut vaan löyhässä hirressä roikuttaminen jatkuu.
Hyvää Uutta Vuotta kuitenkin ja tsemppiä edelleen.
Olin niin kauan aikaa työttömänä, että tiedän siitä olevan mahdollista selvitä hengissä eläkkeelle asti.
Vuoden kun nyt on saanut olla ilman pelkoa kyykytyksestä, niin välillä jo alkaa tuntua ihmiseltä tämä olo.
Elämän ei pidä antaa mennä pilalle, oli töitä tai ei. Helpommin ehkä sanottu, kuin tehty, mutta kannattaa muistaa elää resurssiensa rajoissa ihmismäistä elämää ja nauttia sitten vaikka pitkistä aamu-unista, jos muuta vaihtoehtoa ei ole.
Mukavaa, kun kävit katsomassa kuulumisiani! Kovin paikallaanjunnaavaa tämä työttömänä oleminen on, koska kaikenlaiset oikeasti hyvät ideat työllistymisen suhteen loistavat poissaolollaan. Minulla niitä ei ainakaan ole.
VastaaPoistaLomalla olen aamuisin saanut nukkua yhdeksään asti, mikä on ylellisyyttä verrattuna puoli seitsemältä tai seitsemältä väkisin ylöskiskoutumiseen. Typo-koulutuksessa ollessani herään em. aikoihin sekä myös vaikka olisin vain kotona, koska jälkikasvun huolehtiminen ajoissa kouluun vaatii minunkin heräämistäni aikaisin. En siis pääse nauttimaan lähes ainoasta työttömyyden edusta, joka olisi nukkuminen niin pitkään kuin oikeasti nukuttaa. Toinen työttömyyden etu on se, että lomaa on aina tarvittaessa, mutta koska lomalle ei ole työn antamaa vastapainoa, on ainainen lomailu pidemmän päälle puuduttavaa.
Mutta näillä menen, ja nautin elämäni hyvistä asioista.
Minulla jälkikasvu valvoo miten lystää, ovathan he jo täysi-ikäisiä. Toinen kotoa muuttanut, mutta käymässä kumminkin. Silti vastuu painaa vanhempia niin kauan kuin me vanhemmat eletään. Heilläkään ei ole opiskeluistaan huolimatta mitään tulevaisuuden näköaloja.
VastaaPoistaEipä se nuoruus ja hulluuskaan mitään takeita tuo, näin ovat ilman töitä kuten minäkin ja moni muu.
Mihinkähän tämä maa on ihan oikeasti ajautumassa, pelottaa. Ei pelota idän karhu, täällä on paljon kovempia karhun poikasia vastassa. Ovat kasvaneet kovissa esi-isien tapahtumien muisteloissa, niin varusmiehet, sivarit kuin totaalikieltäytyjätkin. Vastusta löytyy!
Kaikkille heille ja meille on arvo annettava. Etenkin meille naisille, joiden pitäisi vihdoin nostaa oma arvonsa kunniaan. Oli ansiotöitä tai ei!
T: Nykylotta
Nuoret todella tarvitsisivat töitä, mutta niin myös me keski-ikäiset.
VastaaPoista