sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Työttömyyden häpeästä

Tuhannen työhakemuksen mies  kirjoitti työttömyyden häpeästä. Hän on esiintynyt omilla kasvoillaan avoimesti tv-ohjelmassa puhumassa työttömyydestään. Minä en valitettavasti pystyisi samaan, koska on sellaisia ihmisiä, joiden en halua tietävän työttömyydestäni. Se asia ei todellakaan kaikille kuulu! Ne, jotka eivät työttömyydestäni vielä tiedä, heidän ei tarvitsekaan tietää. Tietynlaista kulissia haluan pitää yllä tässä asiassa. Onko työttömyys siis häpeä vai ei? Minä en ainakaan halua koskaan, missään yhteydessä tuoda työttömyyttäni esiin tai ottaa sitä puheeksi vapaaehtoisesti

Keskusteluja aiheesta:
 
• Perusluottamus järkkyy, avuttomuus
•”Enkö olekaan hyvä?”
• ”Olen jäänyt ulkopuolelle koko yhteiskunnasta.”
Työidentiteetin aikaisempi merkitys vaikuttaa kriisiin:
• Mistä työttömäksi jäänyt on aikaisemmin saanut kokemuksen elämän merkityksellisyydestä?
• Miten paljon oma itsetunto rakentuu työn varaan?
• Miten tärkeä ammatillinen status on ollut puolisoa valitessa?

·         Aikataulujen ja sosiaalisten kontaktien menettäminen voi vaikuttaa hyvinvointiin haitallisesti
·         Ethän anna häpeän ja kateuden tunteen eristää itseäsi toisista
·         Säännöllinen elämä tuo hallinnan tunnetta



7 kommenttia:

  1. Monet puhuvat työttömyyden olevan tilapäinen ilmiö ja usein kaivattu hengähdystauko kiireisten vuosien aikana. Omakohtaiset kokemukset vain puhuvat päinvastaistaista. Se on pysyvä tila, jossa kaikki unelmat ovat hyllyllä pölyttymässä, sillä kaikkeen tarvitaan rahaa.

    Itse olen hävennyt tilaani niin paljon ja pitkään, että tuntuu ettei julkitulo oikeastaan helpottanut oloa lainkaan. Tavallaan psyykessä on tapahtunut pysyvä muutos, jonka johdosta en voi koskaan pitää itseäni normaalina.

    VastaaPoista
  2. Kumman valitsisitte työttömyyden vai yksitoikkoisen työn, jossa ei tarvitse ajatella ja jossa tunnette itsenne tyhmiksi? Kumpi on pahempi työttömyys vai paska työ? Molemmissa on kestämistä.

    VastaaPoista
  3. Kyllä minä valitsisin sen yksitoikkoisen työn, jos siitä saisi edes jonkin verran enemmän palkkaa kuin mitä työttömyyskorvaus on. - Ja tästä ei tarvitse kenenkään vetää sitä johtopäätöstä, että työttömyyskorvaukseni on liian suuri, ei se voi olla, sillä en tule sillä toimeen. Jos saisin sen verran palkkaa, ettei tarvitsisi potea joka päivä ja lähes koko ajan ahdistusta vuokran maksamisesta sun muusta, voisin käyttää aivokapasiteettiani murehtimisen sijaan paljon järkevämmin. Tekisin sitä tylsää työtä ja suunnitelisin uutta elämää. Fyysisesti raskaat työt on asia erikseen, niitä en tee, sillä minä en kouluttanut itseäni vain sitä varten, että saisin pamauttaa selkäni rikki jossain varastohommissa. Kevyt varastotyö olisi ok, samoin joku kokoonpanotyö. Mutta turhaanpa näitä miettii, kun ei enää kelpaa mihinkään, kun on hupsu maisteriksi itsensä lukenut.

    VastaaPoista
  4. Ilman muuta valitsisin yksitoikkoisen työn mielummin kuin työttömyyden. Olen korkeakoulutettu työtön.

    VastaaPoista
  5. Yksitoikkoinen työ menis jonkin aikaa muttei kauaa. Työttömyys on kyllä ahdistavaa , kaikki ystävät on töissä. Täällä tuppukylässä ei ole töitä kuin metallimiehille ja lähihoitajille enkä ole kumpaakaan. Siis kärsin ja odotan ihmettä...

    VastaaPoista
  6. Tällä hetkellä olen työharjoittelussa yksitoikkoisessa työssä ja ilmeisesti jatkan jonkin aikaa palkkatuettuna. Ihan ok hetken aikaa. Mieliala ainakin kohenee hieman pitkän työttömyyden jälkeen. Ja samalla tutkailen muita vaihtoehtoja työllistyä oikealla palkalla.

    VastaaPoista
  7. Yksitoikkoisella työllä voitaneen ymmärtää monenlaisia työtehtäviä, vai onko yksitoikkoinen työ aina jotain liukuhihnatyötä tai vastaavaa? On myös rutiininomaisia tallennustöitä tms., joita ehkä joku pitää yksitoikkoisena ja toinen taas ei. Kyllä minulle ainakin joksikin aikaa sellainen sopisi, kunhan vaan taas pääsisin pitkästä aikaa työelämään kiinni!

    VastaaPoista