Positiivinen
ajattelu, näennäispositiivisuus, tekopositiivisuus, yltiöpositiivisuus,
toksinen positiivisuus… Nimittääpä sitä sitten millä
tahansa edellä mainituista, niin erityisesti työnhakuvalmennuksissa tämä valheellinen positiivisuus korostuu
aivan liikaa. Mietinkin, miksi minulle tuli viimeksi suorastaan fyysisesti huono
olo valmennuksessa, josta kirjoitin aiemmin toukokuussa. Keksin erääksi syyksi tähän
väkinäisen positiivisuuden. Kouluttaja
myös väitti minun jääneen toiseksi työpaikan haussa ”koska olin ollut negatiivinen
työhaastattelussa”. Tästä asiasta hän ei kuitenkaan voinut tietää yhtään
mitään! Yltiöpositiivisuus osoittikin tällä tavalla huonoimmat puolensa ja
kääntyi itseään vastaan.
Tässä
otteita erinomaisesta Aaro
Immosen kolumnista :
Tämän
kuvan mukaan todellista välittämistä
on avun tarjoaminen ja kuuntelu, kun taas toksiseen positiivisuuteen kuuluvat
yksinkertaiset hokemat: ajattele iloisia asioita, älä ole negatiivinen.
Toksisen positiivisuuden käsite kuvaa haitallista
positiivisuuspuhetta, jossa ainoastaan myönteiset tunteet ovat hyväksyttyjä. Sen mukaan meidän
kaikkien pitäisi olla hyvää oloa säteileviä pikkuaurinkoja.
Toksisen positiivisuuden näkökulmasta ei-toivottuja henkilöitä
ovatkin ne, jotka levittävät “negatiivisia viboja”. Heitä ovat esimerkiksi
masentuneet tai ahdistuneet, joiden pahaa oloa yritetään helpottaa kauniilta
kuulostavilla hokemilla.
Turhat motivaatiolauseet voivat olla vahingoksi, kun ne vievät
huomion itse ongelmista. Pahaa oloa tunteva kaipaa kuuntelua ja myötäelämistä,
mutta toksinen positiivisuus ei anna mahdollisuutta puhua negatiivisista
tunteista..
Negatiiviset tunteet kuuluvat ihmiselon kaareen.
NAMI-NAMI! Ja kaikki on nii Ihkua että! :)
VastaaPoistaItse olen ehkä "positiivinen realisti", mutta jotkin asiat täytyy silti ajatella tunteella ja sydämen kautta, eikä järjellä.
Itselleen pitää myös olla anteeksiantavainen, koska monet elämän typerätkin päätökset ovat tehty juurikin sillä hetkellä ja sen saaduilla olevilla tiedoilla.
Moni asia onkin sitten auennut vasta vuosien päästä ja on tullut sellainen tunne, että näinhän tämän pitikin mennä!
Uskon vahvasti siihen, että kaikella on tarkoituksensa, vaikka se "kaikki" nyt tällä hetkellä tuntuisikin todella pahalta.
Karman lakia lisäksi kunnioitan ja pyrin olemaan kaikille mukava ja kiltti, myös itselleni.
Hyviä pointteja sinulla. Itse en ole vieläkään löytänyt loputtoman työpaikattomuuteni tarkoitusta, mutta ehkä sillä kuitenkin sellainen mahdollisesti on - tai sitten ei?
Poista