Voisi
kuvitella, että on kohteliasta toivottaa ”hyvää jatkoa” työnhaussa hylätyksi
tulemisen jälkeen. Minusta asia on kuitenkin täysin päinvastoin; riittää kun
toteaa, ettei (tälläkään kerralla) ”valinta kohdistunut sinuun”. Hyvän ”jatkon”
toivottaminen kun kääntyy tässä tapauksessa itseään vastaan, koska jatko on
kerta kerralta huonompi näiden hylkäämisviestien jälkeen! Miten ”jatko” voisi
olla hyvä kun on köyhyysloukussa, aktiivimallin kiusaamana (”luvattu” aktiivimallin
poisto, mitä sille muuten kuuluu?) Kohteliaaksi tarkoitettu toivotus muuttuu
oikeastaan ilkeilyksi.
Kun
lukuisista yrityksistäni huolimatta en pääse enää edes mihinkään
pienipalkkaiseen työhön (hyväpalkkaisesta nyt puhumattakaan), voin sanoa
olevani hillottomuustolpalla. On aivan samantekevää, mitä yli viisikymppinen pitkäaikaistyötön
kirjoittaa työpaikkahakemukseensa – ketään ei voisi vähempää kiinnostaa! Tämä ei
voi olla aiheuttamatta katkeruutta ja kokemusta suuresta vääryydestä ja
epäoikeudenmukaisuudesta. Mitään ns. hillotolppaa tai pakastevirkaa ei
todellakaan ole tarjolla, kuten ikäisilleni ja vanhemmille politiikan
kehäraakeille. Viisikymppisen pitkäaikaistyöttömän on täysin turha kuvitella
pääsevänsä enää takaisin työelämään ennen eläkeikää - ja eläkeiässä ei eläkettä
juuri tule, eli hillottomuustolpalla
ollaan silloinkin. Vähemmän hyvä jatko hillottomuustolpalla ei ole erityisen
kivaa…
Aamulehti 8.6.2019:
VastaaPoista"Kouvolan TE-toimiston uuden asiakkaan ei tarvitse pohtia aktiivimallin leikkuria. Entinen työministeri saa kansanedustajien sopeutumisrahaa, joten hän saattoi merkitä rastin "en hae työttömyysturvaa" -ruutuun.
Lindström sanoo, että tästä eteenpäin on hänen yksityisasiansa, mitä hän tekee."
Herra on herra virattomanakin. Nyt saa laiskanpulskea entinen työministeri nautiskella veronmaksajien kustantamasta sopeuttamisrahasta vailla mitään tili- tai aktivoitumisvelvollisuutta.
Jos olisi edes onnistunut työssään, niin voisi sanoa että tuo veronmaksajien kustantama joutilaisuus on ansaittua. Vaan kun ei. Palkkio tuli vaikka hommat tuli hoidettua niin huonosti että sai veronmaksajilta "potkut".
Mutta opiskelijathan ne kesämedian mukaan ovat valtakunnan pahimpia syöttöporsaita.
Hillotolpalla pääsi tosiaan myös ex-työministeri. Hänen "ansionsa" ovat hyvinkin kyseenalaiset, mutta syöttöporsas hän ei suinkaan ole. Vai olisiko sittenkin?
PoistaTuttuni joka on lähemmäs 60-vuotias on parina edellisenä kesänä ja tänäkin kesänä ollut töissä hautausmaatyöntekijänä. Viihtyy työssään ja kuulemma rahatilanne on huomattavsti parempi. Tuota ennen on oli ollut jo vuosia vain palkkatuki-työttömyys-palkkatuki kierteessä. Nyt on sentään noin puolet vuodesta töissä. Eli kyllä jotkut iäkkäämätkin työllistyvät edes kausitöihin.
VastaaPoistaSopisi kausityö minullekin, mutta ainakin täällä päin seurakunnan työt menevät nuorille ja suhteilla. Vaan niin taitavat mennä muutkin työt...
PoistaSe seikka, että joku seniori on joskus jotain pätkätyötä jostain saanut, ei paljoa lohduta työtöntä. Tiedän kokemuksesta. Vaikka nyt olenkin sellaisen ihmeen päässyt kokemaan kuin elämäni ensimmäisen palkallisen kesäloman (ikää liki 50), niin identiteettini on edelleen vahvasti syrjäytetyn ja halveksitun luuserin identiteetti.
VastaaPoistaEnsimmäinen tutkinto meni hukkaan koska 90-luvun alun lama. Ei ollut töitä mitä hakea eikä suhteita joilla työllistyä niihin kuuluisiin "piilotyöpaikkoihin". Aikuisikä meni satunnaisissa pätkätöissä, ja koska tulevaisuudesta ei ollut tietoa kuin max muutama kk eteenpäin eikä sattunut miljonäärimiestä elättäjäksi, jäi perhe perustamatta. Kaikkea on kokeiltu: lisäopiskeluja, yrittäjyyttä, monen tyyppisiä ilmaistöitä ym. Yhtä helvettiä sanon minä. Ei työnhaku tavalliselle (nais)pulliaiselle ole mitään työnhakua, sitä pitää todella härskisti tyrkyttää itseään joka paikkaan kuin mikäkin huo*a.
Vaikka valmistuin aikuisiällä huippupapereilla yliopistosta, ilmaistöillä ja palkkatuella piti tämä nykyinenkin pätkätyöputki "ansaita". Nuorena sai työhaastatteluissa pyydellä anteeksi sukupuoltaan (koska kaikki nuoret naiset vain kyttäävät paikkaa josta voisivat oitis jäädä työnantajan kiusaksi äitiyslomille), nyt vanhampana on saanut pyydellä anteeksi koulutustaan (koulutusta vastaaviin töihin ei ole työkokemusta eikä pääse edes haastatteluun ja koulutusta vastaamattomiin on ylikoulutettu). Mikään ei ikinä riitä tai jotain on aina liikaa (ikää, koulutusta...)
Suomi on tasa-arvon mallimaa.
Minä sentään sain olla lähes koko 1990-luvun töissä, mutta sen jälkeen onkin ollut "vähän hiljaisempaa". Olen myös lähes kaikkea kokeillut, paitsi yrittäjyyttä. Nainen on työmarkkinoilla aina vääränikäinen ja minä olen lisäksi luonteeltani sekä ilmeisesti ulkonäöltänikin työelämään kelpaamaton. Ikä ei tosiaan tästä enää vähene, joten se työelämästä minun kohdallani.
PoistaJos tietäisin jotain josta todella olisi apua, kertoisin sen sinulle. Ihan onnenkantamoinen tämä minunkin nykyinen tilanteeni on. Se mikä eniten nyppii, on se, että eivät ne uraputkeen päässeet mitään yli-ihmisiä ole, vaikka monelle on päässyt kehkeytymään suuret luulot itsestään. Rerservissä olisi vaikka mitä huipputyyppejä, jotka eivät koskaan ole päässeet näyttämään kykyjään. Suomessa ihminen voi nykyään syrjäytyä pelkästään ujon luonteen vuoksi. Kohta ilmeisesti mennään amerikan-malliin ja psyykenlääkkeitä ryhdytään käyttämään "kosmeettisiin" tarkoituksiin. Trumpin valtakunnassa täytyy olla niin tolkuttoman sosiaalinen, että ujot ihmiset käyttävät lääkkeitä etteivät jäisi räiskyvämpien persoonien jalkoihin työmarkkinoilla.
PoistaEipä tässä mitään poppakonsteja ole käytettävissä, vaan aina joku jää ilman työpaikkaa - valitettavan usein se olen juuri minä.
PoistaOlen samaa mieltä monista uraputki-ihmisistä; hyvin paljon on kiinni sattumasta ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan olemisesta.
Kyllä tuon viisikymppisen voi ihan huoletta tiputtaa nelikymppiseksi - yhtä toivoton on tilanne.
VastaaPoistaKovin lyhyeksi näyttää jäävän työelämään "sopiva" ikä tällä menolla.
Poista