Kuvittelin olevani töissä aikuisten naisten kanssa, mutta en sitten ollutkaan, eli kaikki eivät todellakaan ole aikuisen tasolla… Pyrin olemaan ennakkoluuloton tai ainakin antamaan tilaisuuden kaikille ihmisille työpaikalla, mutta eipä olisi kannattanut. Luulin erästä henkilöä mukavaksi, mutta hänpä osoittautuikin selkäänpuukottajaksi!
Tein
töissäni pari melko mitätöntä (eli korjattavissa olevaa*) virhettä ja hän kävi
valittamassa niistä minulle aivan kuin hänellä olisi henkilökohtaisesti jotain
nimenomaan minua vastaan (tämä tapahtui viikko sitten perjantaina) ja minulle
jäi ikävä fiilis. No, sittenpä (seuraavana tiistaina) pomo kutsui minut
keskustelemaan kanssaan ko. asiasta, koska tämä kyseinen henkilö oli mennyt pomolle kantelemaan… Minusta
aivan uskomattoman lapsellista ja typerää - ja nolompaa tälle kantelijalle kuin
minulle. Minä tietenkin puolustin itseäni ja pomo tuntui ymmärtävän näkökantani
sekä sen, että kaikille sattuu virheitä.
*Entinen
kollegani paikasta, jossa aloitin nykyisen (ilmeisesti tällä tietoa lyhyeksi
jäävän) ”urani” sanoi, ettei meidän työtehtävässä voi tehdä sellaista virhettä,
joka ei olisi korjattavissa.
Minusta
on kuulemma myös valitettu, koska ”en puhu mitään”. Jos valittaja oli tämä sama
henkilö, niin miten olen sitten työasioissa hänelle kommunikoinut,
käsimerkeilläkö? (Olen hänen kanssaan toki muutakin puhunut.) Jouduinko vain syntipukiksi ko. henkilön stressille ja
mahdollisille muille ongelmille? En ole häntä vielä tuon tapauksen jälkeen
tavannut eikä erityisemmin huvita enää jatkossa tavatakaan eikä tehdä
yhteistyötä tällaisen henkilön kanssa.
Pitää tosin paikkansa, etten ole mikään kahvitaukojen pälpätyksellä piristäjä enkä puhu omista asioistani (vastaan toki, jos joku jotain haluaa tietää). En mene töihin seurustelemaan ja koen teennäiseksi sen, jos heti olisin kuin vanha tuttu minulle vieraiden ihmisten kanssa (jotka ovat tunteneet toisensa 20–30 vuotta). Koen myös hankalana sen, että samat ihmiset eivät ole paikalla vakituisesti, vaan väki vaihtuu eikä minulla ole töissä ketään luottohenkilöä, jolta aina kysyä neuvoa. Siitä huolimatta neuvojen kysyminen työasioissa ei tuota minulle ongelmia, vaikka olenkin introvertti enkä muuten työkavereiden kanssa pahemmin seurustele (ainakaan näiden nykyisten).
Naurettava asia josta valittaa tuo ettet puhu mitään. Ellei työ jota teet ole sitten jotain myyntityötä joka vaatii puheliaisuutta ja sosiaalisuutta. Mutta joo, tuttuja nuo kantelupukit omiltakin työpaikoilta. Yksi työ"kaveri" oli valittanut minusta muun muassa siksi kun tulen välillä klo 9 töihin. Olisi kyseisen työ"kaverin" mielestä pitänyt tulla kahdeksaan. Kyseisessä työssä oli liukuva työaika eikä ennen yhdeksää ollut mitään palaveria eikä mitään muuta tärkeää. Mutta kyseinen ääliö ei ollut ilmeisesti ikinä liukuvasta työajasta ja liukuman käytöstä kuullut.
VastaaPoistaNiinpä. Tuollaisestakin voi saada aikaan ongelman. Myyntityössä en todellakaan ole, enkä sellaiseen koskaan edes pyrkisi eikä varsinkaan minua myyntityöhön valittaisi.
PoistaOlisi joka tapauksessa parempi, että nuo työ"kaverit" keskittyisivät vain omiin suorituksiinsa!
Kuullostaa siltä, että määräaikaisena olet joutunut työpaikan syntipukiksi ja ukkosenjohdattimeksi. Itselläni niin paljon määräaikaisia takana, että tuota pitää (valitettavasti) jo asiana, jota osaa odottaa.
VastaaPoistaNiin saattaa hyvinkin olla. Lisäksi olen saanut kuulla, kuinka sijaistamaani henkilöä ei olisi pitänyt päästää vuorotteluvapaalle ja kuinka on haasteellista selvitä töistä ilman häntä.
PoistaNo onpas siellä ollut korvaamaton henkilö töissä. Toivon voimia sinulle jatkaa pesti loppuun. Työyhteisöäsi ei ilmeisesti ole siunattu alkeellisimmillakaan käytöstavoilla.
VastaaPoistaOn siellä yllättäen ihan mukaviakin ihmisiä, mutta osa ei sellaisia todellakaan ole. Kyllä jaksamiseni on välillä tiukoilla, onneksi saan toukokuussa pitää minulle kertyneitä lomapäiviä pois.
PoistaMinä en puhu henkilökohtaisista asioistani työpaikalla ja olen introvertti. En ole täysin tuppisuukaan mutta enimmäkseen puhun jos minulle puhutaan tai jos minulla on jotain asiaa. Tämä tuntuu olevan ongelma. Eikö työpaikalla saa olla sellainen kuin on kunhan työasiat hoituvat? Yksi työntekijä on ottanut minut silmätikukseen ja valehtelee esimiehelle minun tehneen asioita jotka eivät ole totta. Ahdistaa kun aina odottaa, mistä seuraavaksi kutsutaan "keskusteluun".
VastaaPoistanyt on kyllä pakko sanoa tähän jotain. Jos on niin super yksinkertainen esimies, että pyytää "keskusteluun" jokaisen juorukellon lällätyksen perusteella, niin eipä ole kummoinen "esimies" (siksi lainausmerkit). Voimia. Ole oma itsesi, se riittää. Ei tarvi esiintyä eikä olla mielin kielin jokaiselle nillittäjälle.
PoistaJostain syystä "puhumattomuus"/ vähäpuheisuus on joillekin ongelma.
PoistaTosiaankin, valitettavasti nykyinen pomoni ei kovin sopivalta tehtäväänsä vaikuta, toisin kuin esim. tätä edellinen esimies (nainen), joka sai ansaitusti hyvän esimiehen maininnan.
Nykyinen työyhteisö on muutenkin tosi rasittava valittavien ja pätemistä harrastavien henkilöiden vuoksi.