Lomaa odotellessa

Olen painanut töitä jo yli kolme kuukautta ilman ensimmäistäkään ylimääräistä vapaa- tai lomapäivää. En ole saikutellut koronan vuoksi (ainakaan vielä, koska olen siltä toistaiseksi jotenkin kummasti välttynyt, altistumisista huolimatta), enkä muutenkaan - ja varsinkaan en ole lakkoillut (vaikka työpaikallani tiettyihin liittoihin kuuluvat kollegat lakkoilivat 2 päivää muutama viikko sitten). Tällä hetkellä en kuulu mihinkään liittoon, ja siihen on monta syytä. Todennäköisesti en kuitenkaan olisi noiden lakkoilleiden liittojen jäsen, vaikka johonkin ammattiliittoon kuuluisinkin.

Raskasta on töissä ollut monestakin syytä: työn suoritustavoitteet (olen saavuttanut asetetusta tavoitteesta enimmäkseen noin 83 % tai 75 %), vaihtuvat (ja selkäänpuukottavat) kollegat, joista noin puolet ei ole erityisen mukavia, sekä jo mainitsemani vapaapäivien puute. Lasken päiviä pääsiäiseen, jolloin on pyhien vuoksi neljän päivän vapaa (onneksi minulle ei ole pyhä- eikä viikonlopputöitä, vuorotyöstä puhumatta) sekä sen jälkeen odottavaan ”kesä”lomaani. Lomani alkaa toukokuun loppupuolella ja kestää kaksi viikkoa. Tavallisesti ei luullakseni vuorotteluvapaan sijaisella pahemmin lomapäiviä olisi, mutta minulla on edellisiltä työpätkiltä lomapäiviä pitämättä ja sain siirtää niitä eteenpäin pidettäväksi. Onneksi on jatkossa - eri syistä - aika monta neljäpäiväistä työviikkoa tiedossa! Neljäpäiväinen työviikko, niin että perjantait olisivat vapaita, olisi minulle ihanteellinen työaikamalli.

Olen hieman kyllästynyt tekemään vain yhtä ja samaa osaa monipuolisesta työnkuvasta. Työ olisi monipuolista, jos sitä kaikkea saisi tehdä, mutta kun ei. Myös tämä seikka tekee työstäni väsyttävää. Kesä- eli toukolomani jälkeen minulla on tiedossa vielä kuukauden verran töitä (”jaksaa, jaksaa…”), minkä jälkeen en sitten tiedä jatkosta mitään. Jäänkö kenties eläkettä ”odottelemaan” 56-vuotiaana?