”Koko elämä on karsintaa. Osaan niistä menet vapaaehtoisesti, välillä et saa
valita. Osa karsinnoista, kuten joukkoseulonnat, ovat yhteiskunnan lahja
meille. Niistä karsinnoista tosin kukaan ei halua saada kutsua jatkoon.
Altistat persoonasi hylkäyksille työhaastatteluissa,
opiskelijavalinnoissa, treffeillä. Kun
”valinta ei tällä kertaa” kohdistunut sinuun, mietit, mikä meni vikaan.
Miksi en kelvannut? Miten selviän tästä leuka pystyssä kohti seuraavia
pettymyksiä? Miten löydän taas tunteen: Minä kelpaan
omana itsenäni.”
Työpaikan saamiseksi tulee olla:
- suhteet ja verkostot kunnossa
- oikeassa paikassa oikeaan aikaan
- pitää osata vetää ns. oikeasta narusta
- pitää olla tietynlainen persoona
- korkeakoulututkinto tai
- ei mitään tutkintoa, jos on relevanttia työkokemusta ja täyttää em. ehdot
Tunnustusvaje
”Työttömyys ja työnhaku eivät
useinkaan tuota ihmiselle senkaltaista välitöntä tunnustusta ja palkintoa,
joita työpaikoilla on jatkuvalla syötöllä saatavissa. Työnhaussa tunnustusvaje on jatkuvasti läsnä, jos ponnistelut
eivät johda kiitokseen ja tulokseen työpaikan muodossa. Lisäksi työnhakua
suoritetaan etupäässä yksinään irrallaan sellaisista yhteisöistä, joista
palkintoriippuvainen voisi ammentaa tunnustuksia ja identiteetin rakennuspuita
itselleen hyvin suoritetusta työstä ja ponnistelusta.”
”Musta Pekka saattaakin jäädä käteen niille
työnsä menettäneille, joilla ei synnynnäisesti ole korkean palkintoriippuvuuden
temperamenttipiirrettä ja kiinnostus ihmisiin on siten vähäinen. Palkintoriippuvaisten ekstroversio yhdessä
työelämän odotusten kanssa saattavatkin syrjäyttää matalan
palkintoriippuvuuden omaavat, harkitsevat ja rauhalliset ihmiset
sivuraiteille työurilta, vaikka heidän osaamisensa saattaisi muutoin olla
ylivoimaista. Temperamentti ei kuitenkaan ennusta menestymistä
työtehtävissä, koska työtä tehdään aina osaamisella ja ammattitaidolla, ei
persoonallisuudella.”
Työtä tosiaankin tehdään osaaminen etusijalla, mutta tätä ei rekrytoinnissa aina ymmärretä. Myyntityössä ovat persoonalliset ominaisuudet tärkeitä, toki siinäkin tarvitaan osaamista. Liian usein haetaan myyjäpersoonaa työhön kuin työhön! Nykyään on myös muodikasta hakea ”aurinkoista asiakaspalvelijaa”. Miksi kuitenkin aivan liian usein kohtaa niitä vähemmän aurinkoisia asiakaspalvelijoita?
Asioin mieluummin ammattitaitoisen osaajan kuin aurinkoisen lällättäjän kanssa.
VastaaPoistaTodellakin; osaaja voi olla olematta erityisen aurinkoinen ja toisaalta aurinkoisuus ei ole tae osaamisesta.
PoistaJa sitten, kun on paljon työttömiä, löytyy myös se aurinkoinen ammattitaitoinen osaaja,joka luonnollisesti peittoaa esim. ujommat, muuten yhtä päätevät. Koska nykyään työnhaussa tunnutaan painottavan sosiaalisuutta ja tietynlaista ulospäinsuuntautuneisuutta melkein joka paikassa.
VastaaPoistaMutta mun tuntuma on, että työnsaanti on lähinnä oikeasti hyvästä tuurista kiinni, tosi huipputyyppejä on, jotka ei koskaan saa vakipaikkaa ja toisaalta, joku ihan tavallinen ja keskinkertainen saa työn, kun sattuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Joten, en usko että sinun(kaan) persoonasi on varsinaisesti syyllinen, lottovoitto ei vain satu kohdalle läheskään jokaiselle.
Iloa kevääseen silti, olet kyllä tällä blogillasi saanut varmasti enemmän merkitystä ihmisten elämään, kuin joku toinen palkkatyöllään!
Nykymaailman pinnallisuus ulottuu myös työnhakuun; pitää olla tietynlainen ja -näköinen persoona - työtehtävästä riippumatta.
PoistaSe hyvä tuuri minulta työnhaussa(kin) puuttuu.
Iloa myös sinun kevääseesi, ja kiitos positiivisesta palautteesta!