Hesarissa oli erinomainen mielipidekirjoitus
työttömiin kohdistuvista ennakkoluuloista. Siinä mainitut asiat ovat hyvinkin
tuttuja. Tässä pari
esimerkkiä näistä ennakkoluuloista:
”Se, että on ollut pitkään poissa työmarkkinoilta, on erittäin
huono juttu työtä hakiessa.” (Niinhän
se tuntuu olevan.)
”Työnantaja ei uskalla antaa duunia ihmiselle, joka on ollut
pitkään pois työelämästä.”
(Täytyy olla poikkeuksellisen ymmärtäväinen työnantaja, joka antaa pitkäaikaistyöttömälle mahdollisuuden.)
(Täytyy olla poikkeuksellisen ymmärtäväinen työnantaja, joka antaa pitkäaikaistyöttömälle mahdollisuuden.)
Miksi
työelämästä poissaolo katsotaan lähes poikkeuksetta negatiiviseksi asiaksi?
Silloin voi esimerkiksi opiskella, harrastaa, levätä ja virkistäytyä. Se,
että henkilö on ollut ilman katkoja töissä, ei takaa sitä, että hän on oikeasti
koko ajan tehnyt ahkerasti jotain eikä ns. lusmuillut. (Tämä toki
liittyy siihen, millainen työpaikka ja työtehtävä on kyseessä.) Lisäksi
työkokemusvuodet eivät ole suoraan verrannollisia keskenään, kuten tässä erittäin hyvässä kirjoituksessa
todetaan.
Pitkähkö
työhistoria samassa työtehtävässä voi tarkoittaa myös leipiintymistä ja
paikalleen jämähtämistä. Silloinhan usein halutaan vakituisesta työsuhteesta
vuorotteluvapaalle lepäämään.
Työpaikattomat puolestaan ovat
saaneet olla ”vapaalla” riittävästi ja ovat erittäin innostuneita ja
motivoituneita pääsemään takaisin työelämään. Ei pidä tuijottaa
pelkästään työhistorian aukkoja, vaan niitä olennaisia asioita työnhakijan
CV:ssä.
No nyt näin pitkällisen työttömyyden jälkeen olen työpaikassani havainnut näitä ns. "välimiehiä" tai "pikkupomoja", jotka eivät käytännössä tee yhtään mitään, vaan delegoivat kaiken alaisilleen ja saavat silti isoa palkkaa.
VastaaPoistaLomien kynnyksellä tietenkin sitten mölistään taukotilassa isoon ääneen kuinka on saatu aikaiseksi sitä sun tätä ja miten "loppuunpalaneita" ollaan.
Joillekin onnekkaille se työpaikka ja palkallinen loma ovat harhaluuloisesti itsestäänselvyyksiä ja niiden johdosta korottavat itsensä jotenkin paremmiksi kuin olevatkaan.
Pitkä työttömyyteni on ainakin itselleni opettanut pienenkin palkan arvostamista ja työmoraalia.
En työttömänä ollessani ollut mitenkään toimeton ja harrastelin ja puuhailin vaikka mitä, mutta kyllä nyt töissä ollessa ne aamut ovat jotenkin helpompia, kun on jokin järkevä syy nousta ylös ja tuntea itsensä tarpeelliseksi.
Myöskin sekin sosiaalinen puoli on mielestäni tärkeää, että pääsee ihmisten ilmoille niistä ainaisista kotikuvioista ja olenkin saanut nyt paljon uusia ystäviä työni kautta.
Toivottavasti pääset sinäkin vielä sinne työelämään!
Tsemppiä!
Näitä mitääntekemättömiä pikkupomoja olen myös minä havainnut entisillä työpaikoillani. Toisille työpaikka etuineen on todellakin itsestäänselvyys (vaikka ei pitäisi olla!), kun taas toisille se on lähes itsestäänselvyys, ettei sitä työpaikkaa ole...
PoistaPientä palkkaa minäkin osaan arvostaa, koska suurta palkkaa en ole ikinä saanut.
Työpaikattomuus ei todellakaan tarkoita samaa kuin toimettomuus, vaikka niin työttömiä ylenkatsovat henkilöt luulevat.
Kiitos tsempeistä!
Menee ehkä jo ohikseksi, mutta entäpä TE- toimiston ennakkoluulot (pitkäaikais)työttömistä sitten? Viime puhelussakin virkalija oli kovasti tunkemassa minua kuntouttavaan ja muihin "palveluihin"(mm. tiimiin jossa olisi myös psykologi),vain sillä perusteella, että työttömyyteni on kestänyt vuosia. Olen hakenut koko ajan ja ahen palkkatöitä, olen hakenut myös pakkatukipaikkoja ja joitakin työkokeilupaikkojakin, lähinnä työkkärin tarjoamia nuo 9€-hommat.
VastaaPoistaÄrsytti virkailijan alentuva tapa lässyttää, miten minun pitäisi kuulua johonkin yhteisöön ja mitne itsetunton ialenee työttömänä jne. Itsestäänselvyyksiä ja toisaalta outoja juttuja luetteloida tuneita joita minun nyt vaan kuuluisi ilmeisesti tuntea?!
Olen siis todella introvertti enkä kaipaa mitään yhteisöitä ympärilleni, mieluiteni tekisinkin jotain etähommaa kotoa käsin itsekseni, tai muutenkin jotain todella itsenäistä työtä. Mutta kun minun nyt vaan kuuluis niin kaivata johonkin yhteisöön...
Ja itseluottamus laskee eniten noista jonninjoutavista syyllistämis/kyttäys- puheluista ja käynneistä, ilmaistöistä ja hyödyttömistä valmennuksista ja kurssituksista ja yleisestä syyllistämisestä tuilla elämisestä.Kaiken lisäksi useimmissa suomalaisissa työyhteisöissä kiusataan todella paljon ja esim. ainakin pitkään työttömänä ollutta, jos se tulee ilmi, ja yleensä näitä kysellään, ainakin minulta.
Kuntouttavaa työtoimintaa pitää välttää viimeiseen asti. Ainakin Tampereella sinne laittamiseen on syynä se, että kaupunki saa työkokeilijoista jotain palkkiota eikä joudu silloin maksamaan niitä surullisenkuuluisia sakkomaksuja.
PoistaEipä tässä mihinkään yhteisöön varsinaisesti ole kaipuuta, vaan työpaikkaan ja toimeentuloon. Yhteisö kuitenkin usein tulee sen mahdollisen työpaikan mukana.
Olisikin hienoa, kun niitä etätyömahdollisuuksia olisi kaikille niihin halukkaille !
Kaikenlaiset valmennukset olen minäkin joutunut toteamaan täysin hyödyttömiksi, koska työpaikaton tarvitsee konkreettista apua työllistymiseen nimenomaan palkkatuen tai vaikka työkokeilun muodossa. Niitä mahdollisuuksia tuntuu vain olevan kovin niukasti tarjolla.
Huomasin, että kirjoitin vahingossa edelliseen kommenttiini työkokeilijoista tarkoittaessani nimenomaan kuntouttavassa työtoiminnassa olevia "kuntoutujia". Työkokeilu on kuitenkin eri asia kuin ns. kuntouttava työtoiminta. Palkattomuus on toki näitä molempia yhdistävä tekijä.
Poista