Miten
loppujen lopuksi töihin päästään? Oman kokemukseni mukaan töihin pääsee joko
suhteilla (vuonna 1990) tai laittamalla työpaikkahakemuksen ja pääsemällä
haastatteluun - täysin ilman suhteita (vuosina 2006 ja 2008). Valitettavasti
nämä työpaikat olivat määräaikaisia, joten olin työtön työnhakija pitkään ennen
kuin pääsin töihin jonkun toisen, tässä tapauksessa oppilaitoksen, suhteilla
(vuonna 2015). Töihin olen päässyt siis suhteilla tai kokonaan ilman niitä.
keskiviikko 1. heinäkuuta 2020
Miten pääsee töihin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oma huvittava kokemukseni suhteilla töihin pääsystä on, kun isäni ehdotteli minulle, että voisin hänen työpaikalleen päästä ja soitinkin sitten firman pomolle, joka delegoi työhaastattelun sihteerilleen, jonka luona kävin allekirjoittamassa työsopimukseni.
VastaaPoistaEli siis koko se prosessi oli aivan läpihuutojuttu!
Minulla kuitenkin oli koulutusta ja osaamista kyseiseen ammattiin.
Tuollaiset "soveltuvuusarvioinnit" kyllä kuulostavat todella sairailta! Toki nyt jotenkin pitää sitä potentiaalista työntekijää voida arvioida, mutta että lähdetään sillä tavalla "karsinoimaan" ihmisiä jne.
Kyllä ihmisten pitää antaa olla ihmisiä ja mitä olen hyvää blogiasi seurannut, niin siihen sinusta aistittavaan positiiviseen herkkyyteen olen ihastunut.
Tykkään susta! :)
Minä myös pääsin isäni avustuksella töihin insinööriksi valmistuttuani. Tuosta työpaikasta yritin myöhemmin (useista syistä) päästä muualle, mutta enpä saanut yhtä ainoaa haastattelukutsua! Se oli 1990-lukua ja lama-aikaa.
PoistaMukavaa, että minustakin joku tykkää :-)
Yleisesti ottaen en ole mikään erityisen suosittu ja pidetty henkilö - ilmeisesti introverttiudestani johtuen, voihan siihen toki olla joku muukin syy?
Kyllä se varmasti vaikuttaa asiaan ja työllistymiseesi.
PoistaTulee jotenkin mieleen Rocky-elokuvien "Adrian"-hahmo, josta nukkavierussa villapaidassaan ja silmälaseissaan kulkevasta arasta eläinkaupanhoitajasta kuoriutui kaunis ja vahva vaimo nyrkkeilijämiehelleen, jonka mestaruuden mahdollisti tuellaan ja kannustamisellaan.
Tosin se kaikki hyvä jo oli siellä aran kuoren alla ja rakkaus puski ulos sen kaiken.
En väitä, etteikö miehesi ja perheesi sinua kehuisi ja kannustaisi, mutta tarvisit jotakin suurempaa onnistumisen tunnetta ja rohkaisua, uskoa itseesi jne.
Varmasti myöskin sellainen yhteenkuuluvuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunne olisi tärkeää sen perheen ulkopuolellakin.
Se vain onkin sitten vaikeaa sanoa, että mistä näitä positiivisia tunteita voisi hakea työttömänä?
Pitkä työttömyys kuitenkin jossakin määrin lamaannuttaa ihmisen henkisesti ja ehkäpä jopa fyysisestikin?
Unohdit tuosta taloudellisen lamaannuttamisen menetettyine palkkoineen ja tulevine minimieläkkeineen. Fyysisesti työpaikattomuus ei ole minua lamaannuttanut - ainakaan kunnon osalta, mutta toki vuosien työpaikattomuudesta murehtiminen varmasti vaikuttaa siihen etten enää muuten kovin kukoistavalta näytä... Ikä on toki myös tehnyt tehtävänsä, mutta olisipa kiva saada tietää miten erilaiselta voisin ehkä näyttää ilman viime vuosien työttömyys- ja muitakin murheita.
Poista