Tänään on kulunut puoli vuotta siitä, kun määräaikainen
työni Tampereen kaupungin palveluksessa loppui. Aikaa on kulunut jo saman
verran kuin palkkatukityöjaksoni kesti. Sain sentään olla puolet vuodesta 2016
töissä, kun melkein heti palkkatukijakson perään jatkui vielä neljä kuukautta
projektityötä. Projektityö olisi saanut olla huomattavasti pidempi, mielellään ihan vakituinenkin…
Vaan eipä minun kohdalleni sellaista ole sattunut enää vuosikausiin - eikä
oikeastaan koskaan.
Tosiasiallisesti olen ollut toukokuusta 2009 lähtien työttömänä
seitsemän vuotta kahdeksan kuukautta miinus kymmenen kuukautta.
TE-palvelut näyttää aktivoituneen viime aikoina, koska puolen
vuoden sisällä on tullut kaksi kutsua pakkoinfotilaisuuksiin (seuraava on
tammikuun lopussa). Näissä tilaisuuksissa on kuitenkin se huono puoli, että ne eivät lisää työpaikkoja muuta kuin
kaikenlaisille konsulteille ja rahastajille. En muista aiemmin
ansiosidonnaisella päivärahalla ollessani saaneeni vastaavia kutsuja – johtuiko
se sitten siitä, että olin aktiivisesti
venyttämässä päivärahaa työvoimapoliittisissa koulutuksissa (silloin kun se
vielä oli mahdollista).
Pahinta kaikessa on
se, ettei todellista työllistymismahdollisuutta
edes ole: Ensinnäkään ei ole työpaikkoja, joita voisin hakea. Toiseksi, jos
löydän jonkun paikan, jonne laitan hakemuksen, ei minua kutsuta haastatteluun. Jonkinlainen
työllistymismahdollisuus edellyttäisi paljon
haettavia paikkoja sekä useita haastattelukutsuja. Vuosina 2004…2007 olin useissa työhaastatteluissa – eniten niitä oli vuonna
2007, jolloin olin töissä. Tuolloin pääsin muutenkin lähes aina
hakemuksen laitettuani haastatteluun. No, noista ajoista on 10 - 13 vuotta ja
olin silloin vasta neljäkymppinen.
Työllistymismahdollisuudeksi
jää tässä minun tapauksessani ainoastaan saada työpaikka ns. tiskin alta, mutta
se tapahtui kerran palkkatukityön ja lyhyen projektityön muodossa, joten ei
tapahtune enää toista kertaa…
Vaikutat kyllä fiksulle ja työkykyiselle ihmiselle, mutta valitettavasti ikäiselläsi työttömällä ei ole nykyisin enää mitään realistisia mahdollisuuksia oikeasti työllistyä. Se ei ole sinun syysi. Ne syyt löytyvät työnantajien mahdottomista vaatimuksista ja asenteista.
VastaaPoistaJa lopulta onko se työttömyys niin paha asia? Itse olin työssäkäyvänä jatkuvasti väsynyt, stressaantunut ja elämä tuntui oikealta elämältä vain viikonloppuisin ja loma-aikoina. Rahaa kyllä oli, muttei ikinä aikaa käyttää sitä.
Yhteiskunta ja yleinen mielipide luo paineita olla ”kunnon ihminen” ja sitä ei mukamas ole jos et tee työtä. Fakta kuitenkin on, ettei täällä kaikille halukkaille löydy mitenkään sitä palkallista oikeaa työtä ja vallitseva työttömyystilanne tulee vain kasvamaan tulevaisuudessa automaation ynnä muun sellaisen lisääntyessä.
Sinuna alkaisin harrastamaan jotakin mielekästä harrastusta ja sellaista toimintaa mitä on aina nuorena unelmoinut tekevänsä. Tokihan sekin tietenkin vaatii sitä rahaa, jota on mahdotonta saada enemmän ilman työtä tai jotakin lottovoittoa. Kaikessa mielekkäässä tekemisessä se raha ei kuitenkaan merkkaa ja mielestäni ylipäätään ihmisten pitäisi pyrkiä pois sellaisesta pihistä rahan ahneudesta ja materialistisesta elämän tavasta.
Pointtini kuitenkin on, ettet ole ihmisenä mitenkään ”toivoton”, vaikka se työn hakeminen siltä tuntuisikin.
Toisaalta on kuitenkin huomioitava, että vastentahtoisessa, pitkittyneessä työttömyydessä on kovin vaikea muistaa ne tilanteeseen liittyvät 'hyvät' puolet. Lisäksi mukana kulkee kaiken aikaa niukka taloudellinen liikkumavara ja - yhä varmemmin - työvoimapoliittisten "aktivointitoimien" lisääntyminen. Viimeksi mainittu herättää perusteltua, suurtakin pelkoa tulevista tapahtumien käänteistä: mitä kaikkea (ikävää) vielä onkaan odotettavissa.
VastaaPoistaNuorempana unelmoidut asiat ovatkin siis enemmän työllisinä säilyneiden mielessä; työttömillä pääasialliset ajatukset liikkuvat siinä, miten voisi osallistua yhteiskunnan toimintaan saamalla samalla myös oikeudenmukaista taloudellista kompensaatiota ja miten välttää TE -keskuksen uhkaavat ja epäoikeudenmukaiset toimenpiteet. Viimeksi mainitussa tavoitteena (epärealistisena?) on tietysti päästä pysyvästi irti TE -keskuksen "asiakkuudesta".
Toisaalta, onhan meillä vielä laaja toimiala, jolle vanhatkin työllistyvät, so. sosiaali- ja terveysala. Siellä niitä haettavia paikkoja on vielä paljon, jolloin ikäkysymyskin on käytännössä pakko sivuuttaa rekrytointikriteerinä...
Vaikeaa on nykyään työllistyä. Tuttavani, sähköpuolen suunnittelija, "pääsi" eli joutui 2 vuoden ansiosidonnaisen jälkeen lähihoitajakoulutukseen. Hoitoala taitaa tulla kaikille pitkäaikaistyöttömille eteen kun/jos on pakko ottaa mitä työtä/koulutusta vaan.
VastaaPoistaToisaalta hoitoala ei kyllä kaikille sovi ja alalle on psykologiset soveltuvuustestit.
VastaaPoistaOlen useasti netistä joutunut lukemaan etteivät viisikymppiset edes lähihoitajaksi kouluttautuneena kelpaa töihin. Omalta kohdaltani olen hoitoalan sulkenut pois jo ajat sitten.
VastaaPoista