Olen ollut blogissani toivoton työtön ilman minkäänlaista toivoa työllistymisestä (9/2015 asti), työpaikaton palkkatukityön jälkeen (7/2016 -) ja työpaikallinen noin kahden vuoden pätkätöiden aikana (7/2020 - 7/2022).
Tällä
hetkellä olen pätkäaikaistyötön tai pätkätyöpaikaton
ilman tietoa mahdollisesta seuraavasta työpätkästä (paitsi tiedolla kahden viikon
sijaisuudesta). Vakituisesta työpaikasta minun on tässä vaiheessa aivan turha
enää haaveilla.
Onnistuin
puhelimessa tinkimään TE-toimiston hemmolta aluksi vain kahden työpaikan
hakuvelvoitteen, jota sitten nostetaan kuukausi kerrallaan, kunnes kuitenkin lopulta
tulee neljän työpaikan hakuvelvoite, ellei työllistymistä siihen mennessä
tapahdu. Onneksi avoin hakemus täyttää yhden hakuvelvoitteen. Lisäksi profiilin
tekeminen LinkedIniin tai työmarkkinatorille täyttäisi yhden hakuvelvoitteen. (Minulla
on suppea profiili LinkedInissä, mutta en tiedä, kelpaako se ilman
täydennyksiä.)
Seuraavaksi on vuorossa ns. täydentävä työnhakukeskustelu, joka ilmeisesti tehdään kahden viikon välein! Häh? Kylläpä riittää resursseja tällaiseen. Toivon todellakin mahdollisimman nopeaa työllistymistä, varsinkin kun minulle tulee todellisia vaikeuksia löytää neljä haettavaa työpaikkaa kuukaudessa.
Minun ei ole mitään
järkeä hakea insinöörin paikkoja, koska olen ollut insinöörin töissä viimeksi
23 vuotta sitten. Teknisen dokumentoijan töissä puolestaan olen ollut 13 vuotta
sitten eikä niiden hakeminen tuottanut tulosta aiemminkaan, joten miksi se
tuottaisi nyt? Viimeaikaisissa töissäni on ainakin se hyvä puoli, että
korkeakoulututkinto ei todellakaan ole vaatimuksena, kuten se käytännössä on
kaikkiin muihin töihin, joita olen aikaisempina vuosina hakenut.
"Saaren omalla alalla työllisyyspalveluissa tehdään tällä hetkellä paljon turhaa työtä, joka ei oikeasti hyödytä ketään. ”Joudumme tapaamaan ihmisiä, jotka eivät edes palvelua tarvitse.” Näin siksi, että toukokuussa käyttöön otetussa pohjoismaisessa työvoimapalvelumallissa asiakaskohtaamiset on määritelty tarkasti. Jokaista työtöntä pitää tavata yhtä monta kertaa, eikä tarveharkintaa sallita.
VastaaPoistaEsimerkiksi ylioppilaaksi keväällä valmistunut nuori, joka menee syksyllä opiskelemaan, pitää haastatella kahden viikon välein eli kesän aikana seitsemän kertaa. Samoin kesäksi työttömäksi jäävä opettaja, jolla on työ tiedossa taas syksyksi. ”Lakia on pakko noudattaa pilkuntarkasti ja varmistaa, että prosessi tulee tehdyksi, vaikka kaikki tietävät, että siinä ei ole mitään järkeä. Näkökulman pitäisi olla siinä, että saamme ihmiset nopeasti töihin.”"
https://www.aamulehti.fi/uutiset/art-2000008990672.html?utm_medium=promobox&utm_campaign=al_tf&utm_source=is.fi&utm_content=etusivu
Järjen saisi ottaa käyttöön tuossa hommassa! Ehdottomasti pitäisi tapauskohtaisesti olla joustoa ja tarveharkintaa.
Poista