Minä
sitten vihaan kysymystä nykyisistä tekemisistäni! Eihän sitä välttämättä
tarvitsisi tulkita muodossa: ”Mitä teet työksesi?”, mutta sitä kuitenkin
tarkoitetaan. Olimme äitini ja tyttäreni kanssa taidenäyttelyn avajaisissa, ja
siellä äitini tapasi jonkun tuttavansa. En ollut koskaan ennen tätä henkilöä
nähnyt, mutta hänen ensimmäinen ja ainoa
asiansa minulle oli otsikon kysymys! En saanut vastattua mitään, jäin vain
melkein suu auki tuijottamaan kysyjää… Mitä ihmettä minun tuohon kysymykseen
olisi pitänyt vastata? (Äitini alkoi selittää jotain siitä, mitä lapsilleni
kuuluu ignooraten koko kysymyksen.)
”… työttömäksi jäänyt kertoi kuinka tökeröltä
tuntuu, kun uusi ihminen kysyy työpaikkaa ensitapaamisella. Se satuttaa. Työn menetys on arka paikka ja
työttömyys hävettää, eikä siitä
halua keskustella ensimmäisenä uuden tuttavan kanssa. Mieluummin toivoisi, että toinen juttelisi jostain
ihan muusta…”
Mahdollisia
vastausvaihtoehtoja:
- ”Teen insinöörin töitä.”(= valehtelu)
- ”Olen kotona.” (…mutta en makaa siellä!)
- ”Haen töitä.”
Viimeinen vaihtoehto on ns. väärä vastaus, jota en tule yhdellekään uteliaalle kysyjälle sanomaan! Työpaikattomuuteni ei myöskään tarkoita sitä etten tee mitään. Moni voi olla työpaikallakin tekemättä mitään esim. viettämällä aikaa Facebookissa tai muualla netissä.
Tää on vaikea. Itsekin kun on ollut työttömänä pitkään, on tuohon kysymykseen vastaaminen hankalaa, tosin oon itse opiskellut työttömyyden aikana, jolloin on helppoa sanoa jotain opiskeluista. Jotenkin sen työttömyyden sanominen tuntuu aina vaan pahalta.
VastaaPoistaSilti, tuo on helposti kysymys, joka tulee itsekin kysyttyä joltain uudelta tuttavuudelta helposti, jotenkin sellainen yleinen aihe, joka suomalaisessa kulttuurissa on normaali lähestymistapa. Mutta nyt kun mietin, ehkäpä alan muotoilla tuon kysymyksen "minkä alan ihmisiä olet?", olisiko se parempi? Ainakin itse mielelläni puhun alasta jota olen opiskellut, siinä sitten voi sopivasti tuoda esiin myös tiukan työllisyystilanteen alalla.
En muista koskaan kysyneeni keneltäkään (ainakaan ensimmäisenä kysymyksenä) hänen mahdollisesta työstään tai työpaikastaan, edes silloin kun itse olin töissä.
PoistaMinusta on helppoa jutustella niitä näitä ventovieraiden kanssa. Itselle ei kuitenkaan tulisi mieleenkään ruveta kyselemään henkilökohtaisia asioita vaikkapa udella työpaikasta. Sama kuin alkaisi heti tivaamaan, että oletko työtön. Aika mautonta. Voihan sitä jutella vaikka kengänkärjistä.
VastaaPoistaTyypit, jotka on saaneet jäädä eläkkeelle pitkän työuran jälkeen, eivät voi käsittää, että joku viisi-,kuusikymppinen voi olla työttömänä, eiväthän he itsekään olleet. Tämmöisille kyselijöille mä kyllä voin ihan sujuvasti sanoa olevani työtön, jos he nykyisestä työstä alkavat kysellä.
Yleisesti ottaen riippuu tyypistä, kerronko suoraan vai olenko vastaamatta mitään.
Jos poikkeaa prototyypistä, on aina hankalaa. Jos on vaikka syntymässä saadut vaivaisenluut, niitäkin pitää yllättävän usein selittää ulkopuolisille :)
Hienon työuran omaavan viisikymppisen prototyypistä poikkeaminen on todellakin hankala asia, jota eivät kaikki mitenkään ymmärrä.
VastaaPoistaNo voishan tuohon vastata vaikka että "näyttääpä siltä että olen taidenäyttelyn avajaisissa". Menisi ehkä vittuilusta.
VastaaPoistaYleensä omasta suusta pääsee että enpä mitään erikoista. Mikä sekin on typerä vastaus. Itse en koskaan kysy vieraammalta työasioista mitään. Sen sijaan työttömiltä hyvänpäiväntutuiltani saatan kysäistä melko piankin mitä kuuluu työrintamalle. Tämä johtuu pitkälti siitä että painiskellaan samojen asioiden kanssa ja heille/heidän on helppo sanoa että työttömänäpä sitä ollaan edelleen.
"Olen taidenäyttelyn avajaisissa ja ihmettelen, miten äsken esitetty kysymys liittyy asiaan?"
PoistaTyöpaikattomilta ei erikseen tarvitse kysyä tilanteestaan, koska valitettavan usein se pysyy muuttumattomana - paitsi, että rahatilanne muuttuu koko ajan entistä huonommaksi...
Tuollaiseen kysymykseen voi vastata totuudenmukaisesti a) olen työtön (ei mitään hävettävää asiassa) b) kotirouva/äiti - pidän huolta miehestäni ja lapsistani ja tämä järjestely toimii meillä hyvin.
VastaaPoistaTuo kotirouva -vastaus on se, mitä joskus pakon edessä käytän, kun en onnistu muuten kiemurtelemaan tilanteesta. Kotirouvuus ei kuitenkaan ole vapaaehtoista, koska omat palkkatulot olisivat hyvinkin tarpeen.
Poistaolen itsekin törmännyt tällaiseen. Kysytään ensimmäisenä "niin mitäs sinä teitkään työksesi"? ei oikein nappaa vastata, että "olen työtön".. miksi ihmisten täytyy udella tällaista?
VastaaPoistaNeutraalimmat puheenaiheet olisivat tosiaan paikallaan. Nykyäänkin vielä oletetaan, että kaikki ovat töissä, vaikka työtilanne Suomessa on jokseenkin huono. Työvoimapula -propaganda mediassa ei ainakaan edistä ymmärrystä.
PoistaTästä olen itsekin marmattanut. Mielenkiintoisempaa olisi kysyä, että minkä kirjan luit viimeeksi ja mitä siitä opit? Se vain ei ole meillä tapana. Itse olen varmaan päässyt asian kanssa sinuiksi, ainakin jonkin verran, sillä blogitekstejä tulee kirjoiteltua enää todella harvoin. Tämä johtuu yksinomaan siitä, että olen aiheeseen liittyvän kiukkukynttilän tainnut polttaa loppuun.
VastaaPoistaMitä itse aiheeseen tulee, niin samasta syystä nykyään vastaan olevani syrjäytynyt. Vaikka oikeampi termi olisi mielestäni "syrjäytetty", sillä syrjäytyneessä on enemmän sellaista vapaaehtoisuuden kaikua kuin syrjäytetyssä.
Minä olen vielä löytänyt inspiraatiota blogiteksteihin, koska työpaikattomuusaiheista aineistoa riittää - ja lisää tulee jatkuvasti.
PoistaVastaus: Pidät yhteiskunnallista blogia.
VastaaPoistaKirjoitan blogiini noin kerran viikossa eikä sitä juuri kukaan edes lue, mutta onhan se jollain tavalla yhteiskunnallisaiheinen. Blogin nimestä tosin käy ilmi todellinen statukseni.
Poista(Seuraavassa postauksessani siteeraan yhteiskunnallisempaa blogia.)
Minulle ongelmaksi on muodostunut siskon puoliso, joka jokaisella kerralla tasan muistaa tentata, että missä mennään koskien työttömyyttäni...
VastaaPoistaEnnen jouduin tähän ristikuulusteluun useammin pojan ollessa pieni (sisko on hänen kummitätinsä) heidän tullessa synttäreille, nimppareille sekä jouluna käymään.
Jäin jokaisen vierailukertansa jälkeen miettimään, mitä tuo ihminen minun tilittämisestäni oikein kostui? Mikä saa likimain minulle tuntemattoman ihmisen tekemään kerrasta toiseen tuon saman kaavan mukaan aina uudestaan ja uudestaan...
En kehu myöskään siskoni käyttäytymistä noina hetkinä, päinvastoin. Irtaantui täysin joka kerta tilanteensa ja tuntui olevan jossain kilometrien päässä omissa mietteissään.
Kuinka kiusallista sekä vaivaannuttavaa kestitä vieraita, joita ei todellisuudessa olisi lainkaan halunnut pöytänsä viereen syömään sekä juomaan. Kutsutut vieraat, jotka eivät osaa käyttäytyä...
Tuo siskon mies on suoraan sanottuna patalaiska ihminen varsinainen elämällä herkuttelija. Mitä helpommalla pääsee se on tuon ihmisen motto. Vielä sen valossa nämä jo onneksi taakse jääneet vierailut nousevat todella outoon valoon.
Itsellä ei tule pieneen mieleenkään tentata ihmisten työstatusta.Se ei suoraan sanottuna kiinnosta minua pätkääkään, onko ihminen töissä tahi ei. Ei edes silloin, kun töissä olen ollut.
Siskoni sanoi aikoinaan, ettei työstä kysely ole henkilökohtaisista asioista utelua, mutta sehän todellakin on juuri sitä!! Toisen asioiden sorkkimista, tunteetonta toimintaa, kiusausta...
Kummallista käytöstä tosiaan! Minullakaan ei ole tapana kysellä toisten tekemisistä (osittain myös siksi, etten halua vastavuoroisesti kertoa mitään omasta tilanteestani).
PoistaTämä työllinen/työtön -asetelma koskee lähestulkoon kaikkea elämää. Itse olen joutunut kiemurtelemaan tämän asian kanssa mm pankin tiskillä hoidellessani muita kuin rutiiniasioita sekä esim. optikolla, kun tuli kyse siitä, että milloinka sopisi lasien nouto.
VastaaPoistaJoka käänteessä ihmisen työstatus tulee esiin. Muistaakseni jopa hammaslääkärillä käynnin yhteydessä tämä työllinen/työtön jako nousi puheeksi.
Suomessa ihmisten kategorisointi on tärkeä juttu.
Jokainen vielä työssä käyvä muistaa aina tarkentaa asiaa kuin asiaa painottamalla työtänsä jollain tapaa, niin tärkeä osa elämää palkkatyö on.
Minä jouduin viimeksi pankissa käydessäni (kun oli kyse alaikäisen tyttäreni eikä suinkaan minun pankkiasioista) tilannetietojen tms. päivityksen kohteeksi. Arvasin heti, että tullaan kysymään työpaikasta ja tuloista... No, työpaikkaa minulla ei ole, ja tuloikseni kerroin huimat tuhat € kuukaudessa. Kohta "tuloni" ovatkin sitten 600 €/ kk - vai mitä työmarkkinatuki lieneekään yhden lapsen korotuksella? (Toinen lapsistani kun on jo täysi-ikäinen, mutta viimeksi tm-tukea "nauttiessani" hän oli vielä alaikäinen.)
VastaaPoistaJoka ikisessä paikassa töistään puhuvista henkilöistä olenkin kirjoittanut monesti blogissani. En todellakaan ymmärrä miksi harrastukseen tullessa pitää ilmoittaa tulleensa sinne töistä tai menevänsä harrastuksen jälkeen töihin! Miten se liittyy mihinkään? Miksi niistä töistään pitää olla koko ajan toitottamassa?!