Kun työpaikkaa ei vain saa kaikesta hakemisesta ja
yrittämisestä huolimatta, täytyy kehitellä suojautumiskeinoja ja itselle
selittelyä jatkuvaa hylätyksi ja torjutuksi tulemista vastaan. Minulla on
sellainen itsesuojelu- ja itsehuijausmekanismi, jossa esim. ajattelen että: ”En haluaisikaan olla kesällä töissä”,
vaikka en sitten tule olemaan myöskään syksyllä, talvella enkä keväällä töissä.
Olisin halunnut välttää edessä olevan (jo kolmannen) työmarkkinatuelle putoamisen jo ansiosidonnaisen alkamisesta asti,
mutta kun ei niin ei! Enää ei auta eikä lohduta kaunis kesäkään…
”En olisikaan halunnut olla kesällä töissä...” tai ”En olisi halunnutkaan ilta- ja viikonlopputyöhön...” Kuitenkin olisin todella halunnut päästä hakemiini töihin!
Nämä ovat itsesuojelukeinoja, joilla työpaikaton
pyrkii suojautumaan enemmältä haavoittumiselta. Siinä eivät kuitenkaan
selittelyt eivätkä itsepetokset auta, kun ei ole työpaikkaa eikä toimeentuloa!
Tämä on vain työpaikattomuuden aiheuttaman kivun torjuntaa. Tulokseton työnhaku tuottaa lähinnä pelkkää mielipahaa ja
katkeraa pettymystä.
Olen kuitenkin työorientoitunut ihminen ja työpaikattomuuteni
on minulle erittäin arka asia, jonka suhteen olen hyvinkin herkkänahkainen.
Työttömyys hävettää, lannistaa ja ahdistaa
https://anna.fi/lifestyle/tyo-ja-raha/tyottomyys-havettaa-lannistaa-ahdistaa
https://anna.fi/lifestyle/tyo-ja-raha/tyottomyys-havettaa-lannistaa-ahdistaa
Työpaikattomuus
aiheuttaa pettymystä, häpeää ja turhautumista:
1. Pettymys
itseen
– Suomalaisessa yhteiskunnassa työtä
arvostetaan korkealle, ja meillä vallitsee yhä protestanttinen
työnetiikka. Ajatellaan siis, että ikään
kuin ainoa arvokas tapa elää on tehdä työtä. Työttömäksi jääminen voi
siis tuntua henkilökohtaiselta epäonnistumiselta.
2. Häpeä
työttömyydestä
– Häpeä on vaikea tunne, sillä se
voi lamaannuttaa ihmisen kokonaan. Jos
häpeää työttömäksi jäämistään, kannattaa muistaa, ettei kyse välttämättä ole
itsestä yksilönä, vaan laajemmasta yhteiskunnallisesta murroksesta. Enää ei ole varmoja tai pysyviä työpaikkoja. Teknologia
kehittyy ja työtehtävät muuttuvat. Koko ajan tarvitaan uudenlaista
osaamista, ja kaikilla on myös mahdollisuudet hankkia sitä.
3. Turhautuminen
työnhakuun
– Kaikki joskus
työttömänä olleet tietävät sen, että työn hakeminen käy työstä. Voi tulla turhautunut ja toivoton olo,
jos hakemuksia on lähettänyt satamäärin, eikä mistään tule vastausta.
Kun lyödään nuijalla päähän aktiivityötöntä.
VastaaPoistahttps://www.ilkka.fi/mielipide/yleis%C3%B6lt%C3%A4/lukijoilta-aktiivisuudentappokoneisto-iski-j%C3%A4lleen-1.2646319
Pienituloisia rangaistaan työnteosta, mutta sen sijaan ns. paremmisto vain porskuttaa: https://potuntervaaja.wordpress.com/2018/06/11/myos-parempiosaisten-on-otettava-vastuu-itsestaan-ja-elamastaan/
PoistaAjat ovat kovat, siksi itsesuojelua harrastavat varmasti kaikki. Minusta on mielenkiintoinen tilasto, joka luki jossain Anthony Bourdainin uutisoinnin lomassa, että Amerikassa itsemurhat ovat lisääntyneet 25% viimeisen 20:n vuoden aikana.
VastaaPoistaVoisikohan olla, että inhimillisyyden ajat ovat jo eletty ja ihmispaljous tällä pallolla saa aikaan voimakkaan inflaation ihmisarvossa ja kukaan täysijärkinen ei sitä enää kestä, että olet vain helposti korvattava pala jättimäistä koneistoa?
Se, joka vähänkään kykenee ajattelemaan ja kritisoimaan nykymenoa, ei pysty sitä myöskään kestämään. Siellä "kiireisessä ja tärkeässä" työelämässä ei ehkä ole aikaa pysähtyä miettimään?
Poista