Tässä
esimerkkinä otteita kahdesta ansiokkaasta bloggauksesta Joonas Honkimaalta:
”Tältä joukolta on siis vietävä sen oma aika ja muutettava tuo aika sellaiseksi, jota
säätelee yksi ajatus: työllistyminen.
Sillä ei ole väliä, miten realistinen tai minkälaisin työehdoin tuo edes
tapahtuisi, mutta ihminen on laitettava sitä tavoittelemaan, jotta hän ei
kysyisi perimmäistä kysymystä koko järjestelmän oikeudenmukaisuudesta. Toinen
mahdollisuus on pumpata ihminen niin täyteen sirkushuveja, että hän ei kykene
kuin passiiviseen olemiseen ruutunsa ääressä.”
”Miksi toisten tarvitsee työskennellä, kun toiset eivät tee
mitään!? Pitäisihän heidänkin jotain tehdä!” Ja näin on luotu pohja
aktiivimallin kaltaisille virityksille, joissa työtön on syyllinen vastavuoroisuuden hajoamiseen yhteiskunnassa.
Samaa voisi kylläkin kysyä, minkä takia toiset haalivat toisten työstä
sellaisia rikkauksia, mitä eivät enää aikoihin ole selittäneet mitkään yksilön
ottamat riskit tai tuottavuudet?”
”Piilotyöpaikat alkavat olemaan jo hieman samanlaisia osittaissatuja kuin se kuuluisa työvoimapula, jonka piti avata mm.
minun sukupolvelleni uskomattomat työllistymismahdollisuudet, mutta hieman
toiselta tämä monen osalta näyttää.”
Työllistymistä
pitää siis tavoitella hinnalla millä hyvänsä, vaikka ei olisikaan sellaisia
työpaikkoja, joista saaduilla tuloilla voisi elättää itsensä. Työtön syyllistetään
tästä tosiasiasta huolimatta ja kerrotaan hänelle, että hänen pitää hakea niitä
(oikeasti olemattomia) piilotyöpaikkoja…
”On nimittäin jokseenkin idioottimaista
olettaa, että työtä – sellaisena
kuin se meidän yhteiskunnassamme käsitetään – riittäisi jatkuvalla syötöllä jokaiselle, joka vain keksii sitä pyytää.
Tosiasioiden tunnustaminen on yleensä viisauden alku.”
”… toisten kokopäivätoiminen työ on mahdollista vain sen
takia, että työtä ei jaeta tekijöiden
kesken tasan. Osa työvoimasta pidetään tarkoituksella työttömänä.
Työttömyys on siis yhteiskunnan ominaisuus.”
” … ihmisiä aletaankin lajitella sen mukaan kuinka työllistettäviä he ovat. Mikäli työllistettävyydessä on
puutteita, pyritään yksilön ”taitoja” päivittämään sekä uusintamaan hänen
”tapoja” ja ”asenteita”. Syyt
työttömyydestä sysätään yksilölle itselleen. ”
”Ei ole siis näkyvissä minkäänlaista
uutta massatyöllisyyden aikakautta – ennemmin päinvastoin. Silti me kerromme
itsellemme mm. sellaisia satuja,
että työ ei lopu, se vain muuttaa muotoaan. ”
Työpaikkoja
ei tosiaan riitä meille kaikille, koska yhteen työpaikkaan ei mahdu kahtasataa
työpaikanhakijaa! Työn jakamista ei yritetäkään (edes niissä töissä, joissa se
olisi mahdollista). Työllistettävyys on epämääräinen käsite, samoin kuin
kriteerit sille. Massatyöllisyyttä ei synny satuja kertomalla!
Miksi näitä tosiseikkoja
ei voida tunnustaa?! Jos enemmistö suostuisi ymmärtämään nämä asiat, niin työttömiin
suhtautuminen voisi ehkä muuttua
toisenlaiseksi?
Kaikki hallituksen toimet tähtäävät siihen, että etsitään ihmisryhmä jota rangaista. Näin työssäkäyvät kokevat illuusion siitä, että asian eteen tehdään jotain.
VastaaPoistaUsein kun tuo esiin sen, että Suomessa 400 000 työtöntä ja vain 50 000 avointa työpaikkaa, sinua oikaistan, etteivät ne ole staattisia. No eivätpä ole, mutta millä selitetään se, että lukemat pysyvät vuodesta toiseen likipitäen samoina, vaikka eri yksilöt työllistyvät ja eri työpaikat aukeavat?
Kaikessa tässä on varmaan kysyttävä, että kuka hyötyy tästä tilanteesta, että työttömiä on aina näin paljon?
Meidän työpaikattomien suoranainen vainoaminen on mennyt jo aivan käsittämättömäksi!
VastaaPoistaTyöpaikat eivät ole staattisia, mutta oikeat (ei provisiopalkatut) sekä oikeasti olemassaolevat (ei epämääräiset vuokratyöt) työpaikat jaetaan työpaikanvaihtajien kesken.
Joku ainakin selvästi hyötyy työttömyyden laittamisesta työttömien omaksi syyksi, koska propagandaa työvoimapulasta ja uusia keinoja työttömien rankaisemiseen riittää. Työpaikkoja sen sijaan ei.