Minulla on nykyisin sellaiset harrastukset kuin olisin eläkeläinen, koska päivisin aikaa sattuneesta syystä on runsaasti. Käyn eräässä jumpassa/ kuntosalilla, jossa nuorimmat (minua lukuun ottamatta) ovat noin kuusikymppisiä ja vanhimmat kahdeksankymppisiä. Kävin myös seniorinäytöksessä katsomassa dokumenttielokuvan Eedenistä pohjoiseen, koska sellainen näytös oli tarjolla päivällä. Enpä muistakaan, milloin olisin viimeksi joutunut jonottamaan elokuvateatteriin!
Nimenomaan päivisin korostuu tarve "ohjelmaan" ja johonkin tekemiseen. ... Mitähän muut ikäiseni työttömät mahtavat päivällä ajankulukseen tehdä, koska ei ikätovereita näy päiväjumpassa eikä päivänäytöksessä elokuvissa (toki minulla on toistaiseksi vain yhden näytöksen kokemus)? Eläkkeelle en tule todennäköisesti koskaan pääsemään/ eläkettä saamaan, joten minun täytyy näköjään jo alle viisikymppisenä tehdä samoja asioita kuin eläkeläiset...
Kun ei ole, niin ei ole, niitä työpaikkoja nimittäin. Ihan turha kenenkään on syyllistää yhtään ketään. Tämän maan PK-yritykset ja heidän työllistämisensä kyllä tiedetään..... puhumattakaan pörssiyhtiöistä! Missäs tämän vuoden alun yhtiöverotuksen helpotukset näkyvät, eivät ainakaan työllistämisessä, piti tulla paljon työpaikkoja lisää?
VastaaPoistaOlen tässä reilut toista vuotta harjoitellut tulevaa vanhuutta varten; pääsen kyllä vielä ihan it se sängystä ylös ja vessaan, mutta tuo ulosmeno onkin sitten vaikeampaa. Mihinkä menisin? Pelottaa.
Kunto riittää juuri ja juuri sängystä jääkaapille ja pöntölle, mitäpä sitä muuta tarvitseekaan, kun en ole vielä umpipullukka ja tarjoilu pelaa.
Tästä luksuksesta nauttien ja tulevia pakotteita odotellen pärjäilkää kanssasisaret ja -veljet!
Kotona sitä suurimmaksi osaksi tulee oltua, tällä hetkellä opiskelen avoimessa yliopistossa, joten siinähän piisaa puuhaa kun vain jaksaisi tehdä. Ruokakaupoilla käyn yleensä aina aamuisin. Päivittäin ulkoilen myös. Välillä käytävä kirjastossa. Mitään maksullisia harrasteita ei ollos, kotiin puuhat keskittyy... Mökkihöperyys lieneekin vaivannut jo viimeiset kolme-neljä vuotta.
VastaaPoistaEpäilevä kirjoitti:
VastaaPoistaAamulla ylös, kahvit ja koneelle työ(ttömyys)pisteelle. Työnhakua, kahvia, veetuneisuutta, uutisia. Kaupassa ja ruoanlaittoa niinä päivinä kun ei ole aikatauluttanut itselleen sitä t-hakua. Nyt olen laittanut elämäni ensimmäinen "ota mut ilmaseksi töihin" hakemuksen. Oksettaa, itkettää, oksettaa, tulisjokujatappaispois -fiilisten pakoilua. Siitä on työttömyys tehty.
Samoin avoimen yliopiston opintoja, ulkoilua, kotihommia. Huoks. Nyt on sellainen vaihe, että juuri ja juuri jaksaa vain pysytellä elossa. Jos olisi työpaikka, harrastukset olisivat silti suunnilleen samoja, mutta niitä jaksaisi ja huvittaisi vain tehdä paremmin ja enemmän. Nyt odotan vain, että olisipa tämäkin päivä jo eletty, että kaiken tämän p***n loppuminen olisi taas lähempänä. Toivo on totaalisen loppu.
VastaaPoistaKylläpä on tutun kuuloisia tunnelmia teillä muillakin:
VastaaPoistaMökkihöperyys todellakin uhkaa... Lisäksi kaikenlaista paskaa sataa päälle siihen tahtiin, ettei ehdi alta pois!
Jotkut jopa (esim. keskustelupalstoilla) jaksavat olla katkeria siitä, kun
työttömät saavat rahaa tekemättä mitään. Tervetuloa vain kokeilemaan tätä "ihanuutta"!
Kotihommiin menee työttömällä enemmän aikaa. Ennen kävi valmiissa pöydässä lounaalla, nyt tekee kaiken itse halvoista perusaineksista. Siivoamista on enemmän kun on enemmän kotona sotkemassa.
VastaaPoistaEläkeläisten kanssa harrastaessa ei tule verkostoitumista työssäkövijöitten kanssa. Minusta on jo vuosikausia sitten juoruttu "tuokin täällä harrastelee keskellä päivää eikä käy töissä jne." mutta en piittaa pätkääkään. Hyvä vain jos ei ole ruuhkaista. Voi olla että joitakuita työttömiä hävettää tällainen eikä siksi mennä harrastamaan päivällä.
Saretska osuu oikeaan, on se kumma kun työssäkäyvänä harrasti paljon enemmän ja suuremmalla innolla.
Kateellisuus työttömille on ihmeellistä. Esim. hesarin äskettäinen "työttömällä ei ole varaa elää vanhaksi". Ollaan kateellisia kun toisella on tutkintoja, omistusasunto ja mitä kirjoittajalla muuta olikaan... Miettikääpä mitä vakituisesti kelpopalkkaisissa töissä käyvillä on näitten perusasioitten lisäksi. On se niin väärin, jos työttömällä on jotain. Miten siltä saataisiinkaan vietyä ihan kaikki tuhkatkin pesästä.
Olen 42-vuotias. Olen ollut työtön 4 kuukautta. Eilen tapasin yhden puolitutun, joka työskentelee sellaisella alalla, josta olen kiinnostunut. Hän lupasi katsella minulle ihan epävirallisia tapaamisia hänen pomonsa ja jonkun muun kanssa. Käytän kaikenlaisia kontaktejani ja otan yhteyttä suoraan ihmisiin, joista voisi olla apua työhaussa. Teen tätä aika paljon ja nyt on monta narua vetämässä. Jos en tunne jotain, niin otan vain rempseästi yhteyttä ja kyselen asioista. On hienoa kun ihmiset haluavat usein ihan vaan auttaa. Olen sitten pyrkinyt auttamaan heitä joissain jutuissa takaisin.
VastaaPoistaHomman nimi on se, että jos hakee avoimiin paikkoihin, eikä työnantaja tiedä sinua entisestään niin olet jo hävinnyt. Se itse työnhakutyö on jo tehty ennen kuin menet haastatteluun.
Täydennän myös tutkintoani samalla, kuten näyttää moni muukin tekevän täällä. Tästä tulee selkeästi sellainen fiilis työnantajille, että pysyy aktiivisena.
Pyörittelen myös kaikenlaisia pienyritysideoita, joita voisi aloittaa ilman älyttömän suuria riskejä. Olen mennyt ihan kyselemään ihmisiltä, että mitä mieltä he olisivat tällaisesta tuotteesta tai palvelusta, ja tulokset on mielenkiintoisia. On aivan hullua perustaa yritys, jos ei ole ottanut aikaa selvittääkseen, onko tuotteellesi kysyntää. Aikaa kuluukin paljon lueskellessa kaikenlaista markkinointiin liittyvää materiaalia. Tällä hetkellä on kolme pienyritystä harkinnassa ja ottelen potentiaalisiin asikkaihin ihan yhteyttä kyselemällä, olisiko tällaisille jutuille heillä tarvetta.
Ylihuomenna torstaina on yksi työhaastattelu, joka voi napata. Läpäisin jo ensimmäisen seulan ja he olivat selkeästi kiinnostuneita. Tämä on tosin sellainen paikka, joka ei tunne minua entuudestaan, eli ihan kylmiltään mennään.
Kaikki tämä toiminta pitää kyllä erittäin kiireisenä. En usko työttömyyden jatkuvan erityisen pitkään.
Jos homman nimi on se, että työhaku on jo hävitty ellei työnantaja tunne sinua entuudestaan, niin miksi työnantaja ylipäätään hakee työntekijää avoimella ja julkisella ilmoituksella? Julkisten virkojen ja tointen kohdalla paikka on tietysti laitettava avoimeen hakuun, vaikka tiedossa olisikin kuka siihen tullaat palkkaamaan. Yksityisellä puolellahan tällaista pakkoa ei ole.
VastaaPoistaHyvä jos sinä et usko työttömyytesi jatkuvan pitkään. Emme me muutkaan aluksi uskoneet.
Kirjoituksestasi välittyy sellainen sävy, että me muut olemme ikäänkuin ansainneet työttömyytemme, koska emme ole olleet yhtä aktiiviisia kuin sinä tai olemme muuten vain toimineet väärin.
Enpä jaksa sinua tuosta ajattelutavasta syyttääkään. Sehän on aivan tavallinen: se, että asiat luistavat on omaa ansiota ja se, ettei suksi luista puolestaan omaa syytä. Onneksi itse tiedän, että asiat eivät ole aivan näin mustavalkoisia. Se auttaa hieman kestämään omaa tilannetta.
Olisi muuten mukavaa, jos tällaisiin blogeihin ei tultaisi syyllistämään työttömiä. Syyllistämistä kun saa kuulla muualtakin aivan tarpeeksi.
Anti Materia
Epäilevä kirjoitti:
VastaaPoistaKiitos Anti Materia. Jaksoit sanoa sen, mitä ajattelin mutta en enää jaksa sanoa. Kuitenkin toivon todella, että hän saa paikan eikä hänen työttömyytensä jatku! Sydämestäni toivon niin. Tätä toista vaihtoehtoa en pysty toivomaan kenellekään (muutakuin niille syyllistäjille ja muutenkin meitä jo painettuja littaaville)
Omanarvon-tunnon jonkinasteinen ylläpitäminen; minäkin-olen-ihminen, osaava/pystyvä/hyvä ammattilainen puolesta taisteleminen on sen verran suuri osa voimavarojen hupenemisesta, että paljon ei enää jäljelle jää.
Eilen mietin pitkään, että missä ovat meidän tukiryhmämme, meidän voimavaroistamme huolehtijat? Tätä tilannetta ei ole tainnut olla koskaan, -93 alkaneen laman pitkittyminen ja meidän (generation X) totaalinen väliinputoaminen ihan kaikesta.
Ja sitten mitä tämä tuo tullessaan: missä kunnossa alamme kohta olla vuosikautisen säästölinja-ruokailun vuoksi, henkisesti traumatisoituneina?
Kuka katsonut/lukenut Nälkäpeli -elokuvan? Itse tuossa pari päivää sitten ajattelin, että näen aivan liian paljon samankaltaisuutta meidän tilanteessamme suhteessa tuohon yhteiskunta-asetelmaan...
Nimimerkki Epäilevä kirjoitti:
VastaaPoistaOletteko muuten jo kysyneet TE-toimiston tiskin-alta paikkoja? Koska niitä muuten on. Ainakin Kaupunkien/Kuntien palkkatukipaikat taitavat kaikki olla tiskin-alus paikkoja. Tiedä sitten miten paljon ja mitä kaikkea muuta on TE-toimiston siinä ohjelmassa tarjolla, joka EI ole julkinen, kaikkien työttömien käytössä oleva.
Hassua mutta totta, eikö?
No totta vain siltä osin, että palkkatukipaikat ovat tiskin alla - mutta valitettavasti niitä on oikeasti kovin vähän tarjolla.
VastaaPoistaEikö tuo anonyymin, neljä kuukautta työttömänä olleen kirjoitus kuvasta ennen kaikkea kokemattomuutta? Yrittäjyys-/markkinatalous -uskopuheineen kaikkineen iso osa siitä taisi olla vain ihan positiivista hyväuskoisuutta...
Työmarkkinat on tosiaan rajut tänä päivänä. Noiden avoimien paikkojen ympärillä käydään tosiaan ihan omanlaista peliä ja olet paremmassa asemassa kun olet entuudestaan tuttu.
VastaaPoistaAika erikoinen luenta tosin tuosta kirjoituksestani. Kerroin vain mitä teen työttömyysajallani niin kuin muutkin, enkä tietääkseni viitannut muihin mitenkään. Jokainen tallatkoon tavallaan, tämä on minun tapa. Ellen sitten osunut jotenkin arkaan paikkaan ja et koe tekeväsi itse tarpeeksi?
Ei ollut lainkaan erikoinen, vaan aivan osuva. Kirjoituksesi viimeinen lause kertoo sen. Vaikkakin viimeisimmän kirjoituksesi perusteella korvaisin "syyllistämisen" "vittuilulla". Nimittäin vittuilua se on kevyt kenttävittuilukin.
VastaaPoistaAnti Materia
Itselläni on kaksi pitempää työttämyysjaksoa, toinen, nykyinen näistä on nyt jatkunut 2.5 vuotta. Kummallakin kerroilla ensimmäiset 6 kk olin ihan positiivisella mielellä, että kyllä se tästä vielä nappaa. Tuon 6 kk rajapyykin jälkeen tapahtui jotain, jota oli vaikea selättää, nimittäin työnantajien asenneongelma siitä, että jos työttömytesi on jatkunut 6kk tai pitempään, olet menettänyt kaikki työkykysi ja sinusta ei ole enää mihinkään.
VastaaPoistaOn se kumma, kun kuitenkin esim naiset ovat usein äitiyslomalla jopa 3 vuotta ja silti heidän töihin palaamisensa onnistuu ihan ongelmitta. Työttömälle on eri säännöt. Aina töissä olleilla on käsitys, että he ovat jotenkin parempia kuin työttömät, koska heidän itsensä kohdalle ei työttömyttä ole langennut eli tämä vanha mantra, että kyllä osaavalle aina töitä löytyy. Tämä käsitys elää niin vahvasti, että jos sitä vastaan yrittää taistella, se on vähän sama kuin iskisi päätään kiviseinään eikä se silti hyödytä mitään.
Epäilevä Kirjoitti:
VastaaPoista"Been There, Seen That"... Eli komppaan Anti Materian ja ylläolevan kommentit. Me olemme varmaan kohtuudella kaikki kivet kääntäneet ja jipot kokeilleet. Ja jumppa jatkuujatkuujatkuu. Toivon,että Sinun kohdallasi tarina päättyy hyvin.
"sama kuin iskisi päätään kiviseinään eikä se silti hyödytä mitään.". Näinpä.
Jos minulla on kiire ja en usko työttömyyteni jatkuvan pitkään, niin vittuilen muille...? Olisiko minun pitänyt tulla valehtelemaan tänne ja kertoa, että päivät vain valuvat ohi, on tylsää, kurjaa ja olo surkea. No anteeksi vain, ei ole. En ole menettänyt toivoa ja elämä rullaa toistaiseksi eteenpäin.
VastaaPoistaKirjoitukseni olisi voinut tulkita monin tavoin, mutta sinä halusit tulkita sen noin. Et ilmeisesti kestä sitä, että olen aktiivinen ja yritän. Jos tänne ei tule valittamaan omaa surkeuttaan ja maailman epäreiluutta, niin saakin yllättäen vihat niskaansa. Siis aivan uskomatonta! Joillain on nyt kyllä peiliin katsomisen paikka!
Koittakaa nyt relata vähän. Olen ollut itse työttömänä nyt reilut puoli vuotta ja sitä ennen olin helkkarin pitkässä yhtäjaksoisessa työsuhteessa. Fiilikset vaihtelee, välillä on toiveikas olo ja välillä ei. Välillä olen tosi aktiivinen, välillä en. Työmarkkinoilla on nyt eri tilanne kuin koskaan ennen eli ihan turha yrittää hokea jotain fraaseja, jotka ovat ennen toimineet, jos silloinkaan.
VastaaPoistaArvostan toivottoman blogia, koska hän osaa kuvata hyvin niitä fiiliksiä, jotka välillä iskee itsellekin. Ja voin hämärästi kuvitella, että jos tämä työttömyys pitkittyy, niin samoja tunnelmia tulee yhä enemmän ja enemmän.
Arvostan myös monia muita bloggaajia, joita olen seurannut ja joissa voi olla erilainen tyyli. Kukin tyylillään. Kaikki yrittävät pärjätä jotenkin.
2Anonyymi kirjoitti...
VastaaPoistaJos minulla on kiire ja en usko työttömyyteni jatkuvan pitkään, niin vittuilen muille...? Olisiko minun pitänyt tulla valehtelemaan tänne ja kertoa, että päivät vain valuvat ohi, on tylsää, kurjaa ja olo surkea. No anteeksi vain, ei ole. En ole menettänyt toivoa ja elämä rullaa toistaiseksi eteenpäin.
Kirjoitukseni olisi voinut tulkita monin tavoin, mutta sinä halusit tulkita sen noin. Et ilmeisesti kestä sitä, että olen aktiivinen ja yritän. Jos tänne ei tule valittamaan omaa surkeuttaan ja maailman epäreiluutta, niin saakin yllättäen vihat niskaansa. Siis aivan uskomatonta! Joillain on nyt kyllä peiliin katsomisen paikka!"
Jos on vähän kokenut, on vähän kokenut: neljän kuukauden työttömyydellä ei oikein vielä synny perspektiiviä hahmottaa tätä suomalaista työttömyysongelmaa. Siinä tosiaan auttaa vain se kokemus, jota kenellekään ei missään määrin toivoisi. No, joka tapauksessa tuossa kommentoinnissa ei ole käytännössä mitään eroa työllisten normikommentteihin työttömistä.
Mitä vähemmän aikaa työttömyys kestää/ on kestänyt, sitä enemmän luonnollisesti jaksaa pitää yllä toivoa ja työllistymismahdollisuus on vielä olemassa. Kun työttömyys pitkittyy pitkittymistään ja ylittää jo kaikki "sallitut" aikarajat, niin loppukin toivo työllistymisestä siinä sitten automaattisesti hiipuu.
VastaaPoistaJoku kirjoitti tuolla aiemmin, että TE-keskuksilla on "tiskin alla avoimia paikkoja". No, ei ole. Olen kysynyt joskus kauan sitten, kun kurssinvetäjä näin sanoi.
VastaaPoistaMinulle vastattiin kylmästi, ettei heillä mitään sellaisia paikkoja ole.
Minä kyllä tiedän, että HE EIVÄT esim. vajaakuntoisia edes esitä työnantajalle! Tämä on luettu paikkakunnan lehdestä. Mitäs sitä nyt rupusakille töitä antamaan, siinä voisi joku fiksu ja filmaattinen tuttu jäädä ilman.
Sukulaiselleni sanottiin jopa niin, että kyllä sinun nyt pitäisi töitä saada, kun olet noin edustavan näköinenkin!
No, ei saanut. Joten ilmeisesti ulkonäköni sittenkään ollut syy pitkäaikaistyöttömyyteeni.
Vielä kerran: onneksi ne ajat ovat takana eivätkä koskaan palaa. :D