keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Viisi kertaa ei



Poikani vei kesätyöhakemuksen viiteen sellaisen ketjun kauppaan, joka mainostaa kesätöitä nuorille. Vaan kuinkas sitten kävikään? Eipä langennut arpaonni tämän nuoren miehen kohdalle! Kun ensin työllistetään sukulaiset, tuttavat ja aiemmin kesätöissä olleet, niin miten kenelläkään muulla on edes mahdollisuus päästä kesätöihin? 

Millaisen kuvan tämä antaa pojalle, kun heti ensimmäisellä kerralla tulee hylsy?! Heti tulee käsitys siitä, että edes yrittämällä ei saa mitään! Tyrmäystä tyrmäyksen perään heti alusta alkaen, kuten äidillään. Toivon kovasti ettei poikani kuitenkaan joudu astelemaan äitinsä jalanjäljillä pettymyksestä toiseen! Antamalla oikeasti nuorelle töitä (eikä vain mainostamalla olemattomia(?) työpaikkoja), nuori saisi myönteisen kokemuksen siitä, että hakeminen kannattaa ja yrittäminen kannattaa! Nyt tulee kuitenkin juuri se viesti, että ”paskaako tässä mitään kannattaa tehdä, kun mitään ei saa kuitenkaan ja hylätyksi tulee aina!” Poikani ei ole näin sanonut, minä sen sijaan sanon (itsekseni enkä suinkaan pojalleni). Olen todellakin aivan valtavan katkera - tästäkin asiasta!

tiistai 20. toukokuuta 2014

Juhlan tuntua



Tänään on taas merkkipäivä, vaikka aihetta juhlaan ei olekaan: 20.5 tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun jäin työttömäksi kahden ja puolen vuoden pätkätöiden jälkeen. Hyötysuhde on siten erittäin huono. Tämä tarkoittaa myös sitä, että työmarkkina-arvoni laskee 3 pistettä entisestään:


SISÄINEN JA ULKOINEN TYÖMARKKINA-ARVO KAIKKI PISTEET YHTEENSÄ: 15 => 12
12 – 21 pistettä: Kohtalainen työmarkkina-arvo. Olet tehnyt sen, mitä yhteiskunta edellyttää ja ihmisenä olet ihan ok tyyppi. Kaltaisiasi on valitettavasti tuhansia muitakin työmarkkinoilla eikä sinulla ole erityistä kilpailuetua muihin hakijoihin nähden. Oma aktiivisuutesi ratkaisee paljon työnsaannissa, sillä kukaan tuskin tulee kotiisi tarjoamaan sinulle työtä. Olet suhdanteiden armoilla. Kannattaisiko kerryttää työkokemusta ryhtymällä urakka-apulaiseksi, sijaiseksi ja sesonkiapulaiseksi? (Ehkä, mutta kun en edes sellaiseksi pääse...)

Onhan se melkoinen saavutus, jo 5 vuotta työttömänä työvoimapulan luvatussa maassa!


tiistai 13. toukokuuta 2014

7 kulunutta ideaa



Tampereella/ Pirkanmaalla työttömyysprosentti on noin 15. Työttömyys saattaa olla hyvin vaikeaa aikaa ja varsinkin pitkäaikaistyöttömänä turhautuminen ja ikävystyminen eivät todellakaan ole vieraita tuntemuksia.  On kuitenkin monia hyödyllisiä, vaivanarvoisia asioita, joita voi tehdä uutta työtä etsiessään. Tässä 7 (tosin melko kulunutta) tapaa työttömyysikävystymisen selättämiseen:

1. Mene opiskelemaan
2. Tee vapaaehtoistyötä
3. Pidä päiväkirjaa
4. Kuntoile/mene salille
5. Tee edullisia päiväretkiä
6. Hoida puutarhaa
7. Opettele uusi kieli

  1. Olen opiskellut lähes koko työttömyysajan avoimessa yliopistossa.  
  2. Vapaaehtoistyötä en ole lähtenyt tekemään, koska tarvitsen työstä palkkaa! 
  3. Kirjoitan tätä blogia…
  4. Kuntoilen; käyn jumpassa ja zumbaamassa.
  5. Edullisia päiväretkiä? No, ainakin kesällä menemme uimarannalle ja se on ilmaista.
  6. Puutarhan eli pihan hoitoon minun pitäisi todellakin panostaa enemmän.
  7. Aion alkaa kertailla ranskan kieltä, jota olen opiskellut lukion lyhyen oppimäärän verran. Espanjan alkeet voisin myös opetella. Minulle kieltenopiskelu on aina ollut helppoa.
Ikävä kyllä näistä ehdotetuista aktiviteeteista ei ole työn korvaajiksi. Nämä ovat kuitenkin sellaisia aktiviteetteja, joita tavallisesti tehdään työn ohessa ja vapaa-aikana. Olen ollut viime aikoina tylsistyneempi kuin koskaan ja haluaisin todella päästä tekemään jotain järkevää ja mielekästä! Mihin tahansa töihin pääsy ei tietenkään välttämättä takaisi kumpaakaan, mutta olisipa edes jotain tekemistä.