Unelma työstä jäänee unelmaksi

”… työ määrittää Suomessa edelleen liikaa ihmisen arvoa. Tuon arvon mittari, paikkaan ja yhteisöön sidottu vakituinen palkkatyö on aikansa elänyt käsite. Ajatus hyvästä elämästä ei enää voi olla sidoksissa tähän käsitteeseen.”

yle.fi/aihe/artikkeli/2020/03/09/unelma-työstä-on-unelma-siitä-ettei-työ-olisi-mitä-tahansa

”Hei sinä koko elämäsi vakituisessa työsuhteessa ollut ihminen, olisiko sinulla hetki aikaa puhua työelämästä? Nimittäin sillä välin kun sinä olet käynyt koulutuksissa ja vuorotteluvapaalla, viettänyt viiden viikon kesälomia, ottanut perhevapaata ja tullut turvallisesti takaisin samaan työpaikkaan, täällä ulkopuolella on kaikki muuttunut. Suomessa vähintään 700 000 ihmistä työskentelee muussa kuin vakituisessa ja kokoaikaisessa palkkatyössä.”

”Yhteiskunnan turvaverkot pitäisi rakentaa työelämän moninaisuuden varaan eikä nojata turvajärjestelmään, joka hylkii vakituisesta ja kokoaikaisesta työstä poikkeavien elämää.”

”Varmaa on, että jatkossakin työ määrittelee identiteettiämme ja arvoamme. Ehkä entistä enemmän. Kuka tahansa voi olla tänään töissä ja huomenna työtön. Töitä ei ole kaikille. Ja jos vain työ määrittelee arvomme, osa ihmisistä jää arvottomiksi.”

yle.fi/aihe/artikkeli/2018/11/14/en-tunnista-sitä-työelämää-josta-puhutaan

Koulutuksiin en (ole) koskaan päässyt työssä ollessani, vuorotteluvapaata nyt mainitsematta, koska mitään tarvetta tai mahdollisuuttakaan siihen ei lyhyehköissä työsuhteissa tietenkään ole (ollut). Neljän viikon kesäloma minulla muistaakseni joskus oli? Yhdellä äitiysvapaalla ehdin olla, mutta siihen työelämäni tai ainakin insinöörin ”urani” käytännössä päättyikin. En ole koskaan ”turvallisesti” palannut takaisin samaan työpaikkaan. Siten en voi samastua vakituisessa työsuhteessa oleviin, vaikka sellaisessa jonkin aikaa 1990- luvulla onnistuin olemaan.

Työttömyysturvajärjestelmä ei oikein jousta osa-aikaista, pätkätyötä tms. tekevien kohdalla, koska ansiosidonnaisen päivärahan saamiseen vaaditaan vähintään puolen vuoden työsuhdetta (ja tietenkin johonkin työttömyyskassaan kuulumista).

Tämän kauhean pandemia-tilanteen myötä tuleva taloudellinen lama tarkoittaa valtavaa työttömyyden lisääntymistä eivätkä siinä meidän jo tällä hetkellä työpaikattomana olevien työllistymismahdollisuudet lisäänny… ”Arvottomia” ihmisiä tulee olemaan jatkossa entistä enemmän. Oikeasti kukaan ei ole arvoton, koska ihmisarvoa ei voi rahalla mitata eikä myöskään näin ollen asettaa rahaa kansalaisten terveyden edelle.

Mielenkiintoisia aikoja

Kylläpä on elämä ja maailmantilanne muuttunut sitten viime kirjoitukseni! Keskustelupalstoilla jo tiedettiin, että viimeistään hiihtolomalaiset käyvät tännekin hakemassa sen kirotun viruksen, ja silloin toivottiin parasta, mutta pelättiin pahinta. Nyt voimme enää pelätä pahinta, mutta toivoa parasta. Ainakin Bill Gates on aiemmin varoittanut tämänkaltaisesta pandemiasta:BBC:n haastattelussa vuonna 2016 Gates sanoi ristivänsä sormensa siksi, ettei tappava (flunssa)epidemia iskisi seuraavan kymmenen vuoden aikana, koska maailma on "alttiina juuri nyt." Hän huomautti, että valmiudet globaaleihin terveysuhkiin eivät ole riittävät. Hän myös antoi synkän varoituksen 2015 TED Talk-puheessaan otsikolla "Seuraava epidemia? Emme ole valmiita" ennustaen näin: "Jos joku surmaa yli 10 miljoonaa ihmistä seuraavien vuosikymmenien aikana, se on mitä todennäköisimmin helposti tarttuva virus eikä sota." Vaikka äskettäin oli onnistuttu pysäyttämään tappavan Ebolan leviäminen, Gates sanoi tulevan pandemian voivan olla paljon pahempi. "Virus saattaa olla sellainen, että ihmiset ovat oireettomia ja tuntevat itsensä terveiksi, mutta tartuttavat tietämättään muita esim. lentokoneessa tai kaupassa," hän sanoi. 

cbsnews.com/news/coronavirus-bill-gates-epidemic-warning-readiness

Nyt vuonna 2020 olemme juuri Gatesin uhkakuvien mukaisessa tilanteessa salakavalasti leviävän vaarallisen viruksen väijyessä meitä. Minua ainakin pelottaa eikä työpaikattomuus tunnu tällä hetkellä ollenkaan niin pahalta, vaan tässä on todella painajaismainen tilanne. Emme todellakaan olleet valmiita tämänkaltaiseen pandemiaan! Itsekkäät minäminä-ihmiset, jotka matkustavat tartunta-alueille, eivät noudata annettuja suosituksia ja kuvittelevat, etteivät he sairastu tai ”tämä ei koske heitä” ovat tämän ajan ilmiö. Jos sairastuminen koskisi vain heitä itseään, ei haittaisi mitään, mutta kun juuri he levittävät herkästi tarttuvaa virusta meille muille. Sosiaalinen eristäytyminen on ainoa keino hidastaa viruksen leviämistä, kun ei lääkettä tai rokotetta siihen ole.

Kaiken lisäksi minusta ollaan (kaikkien näiden vuosien jälkeen!) eräässä työpaikassa kiinnostuneita*, mutta pandemia varjostaa tätä jo haastattelunkin suhteen; työhaastattelu toteutettaneen netin kautta Skypellä tai vastaavalla. Tässä tilanteessa ei oikein enää houkuttele mennä edes kiinnostavaan työpaikkaan, koska voi sairastua milloin tahansa joko työpaikalla tai muualla altistuen. Ikävää, että tässä piti käydä näin, mutta kaipa tämä sitten oli ”väistämätöntä”. Voihan olla, että mahdollinen työn aloitus siirtyy, jos minut siihen valitaan. Toivoisin, että pääsisimme pian palaamaan entiseen, jos se vain on mahdollista. Ehkä emme enää pääsekään?

*voidaan toki ajatella, että aina työhaastattelukutsun tullessa hakijasta ollaan jollain tavalla kiinnostuneita, mutta nyt soittaja ilmaisi asian suorasanaisesti

Ikäviä totuuksia työttömien palveluista

”Verorahoja siirretään yksityisille firmoille, jotka tuottavat julkisilta palveluilta näyttäviä lavasteita.”

”En myöskään suostu uskomaan, että tällaiset ongelmat eivät olisi päättävien tahojen tiedossa. Halua muutokseen ei ole. Niin yksinkertaista se on.”

Hyvinvointivaltion rippeenä maksamme isoja rahoja näennäistyötä tekeville, joilla ei ole edes oikeutta venyttää työnkuvaansa vastaamaan todellista tarvetta. Verorahoja siirretään yksityisille firmoille, jotka tuottavat julkisilta palveluilta näyttäviä lavasteita.

"Kaikki keskeiset mullistukset huonosti pärjäävien auttamiseksi ovat tällä vuosisadalla olleet kyseenalaisia. Kuntouttava työtoiminta, lasten laitoshuostaanottojen räjähdysmäinen kasvu, työnhakuvalmennus ja koulutussäästöt ovat synnyttäneet ulkopuolisten ihmisten armeijan, jonka päiväohjelma vastaa ennemmin Samuel Beckettin näytelmää kuin hyvinvointivaltion rasvattua koneistoa. Vuosikausien jälkeen tämä joukko ei ole enää poliittinen ongelma, vaan rakenteellinen lopputulos. Osa meistä suomalaisista vain sattuu syntymään palloteltavaksi systeemiin, jossa oman elämän ohjakset ovat toisten käsissä.”

Aleksis Salusjärvi

https://yle.fi/kolumni

Kolumnisti vaikuttaa harvinaisen selväjärkiseltä ja empaattiselta (erityisesti verrattuna joihinkin nimeltä mainitsemattomiin tahoihin). Työnhakuvalmennus on oiva esimerkki julkisen palvelun siirtämisestä yksityiselle firmalle. Valitettavasti tällainen toiminta ei auta parantamaan työttömän työllistymismahdollisuuksia, sen sijaan työtä syntyy näille yrityksille, jotka kyllä rahastavat huolella ”palveluistaan”. No, eipä tyhmä ole se, joka pyytää vaan se, joka maksaa. Nämä yritykset eivät kuitenkaan saa hoitaa viranomaistehtäviä eli kaikenlainen byrokratia tehdään lopulta kuitenkin julkisella puolella.

Tässä eräs esimerkki yksityisen yrityksen ”palvelusta”:

”Saat mahtavan etulyöntiaseman! Taas tuli tuollainen eilen. On erikseen junioriohjelma vastavalmistuneille ja senioriohjelma kokeneille. Yhtä kaikki teet 4-5 kk ilmaistyötä jollekin yritykselle omalla alallasi, koulutustasi vastaavassa työssä. Palkkaa ei tipu mutta työttömyyskorvauksen saat pitää. Vähän kuin työkokeilu mutta härskimpi, kun pitää jo olla sopiva pätevyys ja mieluusti pitkä kokemuskin.”

vauva.fi/keskustelu/alkaa-ottaa-päähän

Olen jo kauan hämmästellyt, kuinka ko. firma saa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen pyörittää samaa toimintaa veronmaksajien rahoilla. Mitkä lienevät omistajien suhteet työvoimahallintoon? Totuus näiden ”ohjelmien” hyödystä työllistymisen kannalta ei kestä päivänvaloa, mutta onhan keisarillakin uudet vaatteet.

Töistä puhuminen harrastuksissa

Minkä kumman takia harrastuksissa ei voida olla puhumatta töistä? Olen tätä asiaa ennenkin ihmetellyt. Harrastamaan kun mennään nimenomaan työn (ja minun tapauksessani työttömyyden) vastapainoksi. Viimeksi maanantaina laskin jopa kuuden eri henkilön ennen jumppatunnin alkua mainitsevan jotain työstään. Itselläni ei ole siihen asiaan mitään sanottavaa, vaan minua jatkuva töistä jauhaminen satuttaa syvältä. Joudun miettimään, miksi noilla toisilla on työpaikka ja minulla ei ole? Miksi minä en kelpaa? Pitäisi toki tietää näiden aina työstään puhuvien ala, koulutus, työkokemus vuosissa ja työpaikka voidakseen verrata omia ”mahdollisuuksiaan” samaan.

Työn sankaruuden ja harrastukset voisi tosiaankin pitää erillään! En halua jäädä kotiin ”makaamaan sohvalla” sen takia, että kaikki muut ovat töissä eivätkä koskaan lakkaa korostamasta sitä, enkä minä haluaisi joka kerta liikuntaharrastuksen yhteydessä joutua töistä puhumista kuuntelemaan. Eihän ihminen tosiaan ole yhtään mitään ilman työpaikkaa, joten sitä seikkaa, että on töissä, kannattaa joka käänteessä tuoda esiin. Torstaina jälleen yhdessä jumpassa käytyäni luulin jo, ettei sillä kertaa kukaan puhuisi mitään töistään, mutta viime tipassa jumppatunnin jälkeen joku onnistui mainitsemaan sen päivän työajan pidennyksensä…