torstai 31. lokakuuta 2013

Ei ole kohden koskaan

Olen silloin tällöin lueskellut - tai erehtynyt lukemaan - nuorten (tai ainakin minua nuorempien) naisten ns. äitiblogeja. Nämä naiset ovat usein sellaisia, jotka ovat palanneet monen vuoden hoitovapaalta töihin. Heistä työ, jonne ovat palanneet, ei enää olekaan kivaa, mukavaa, haasteellista, tyydyttävää tms. No voi voi - on se "kovaa", kun työpaikka on odottanut vuosikaudet eikä siellä sitten enää viihdytäkään! Tähän tyyliin: "Kävin tänään töissä, ja samalta paskalta se vaikuttaa vähän kiiltävämmässä paketissa."

Onko ihminen koskaan tyytyväinen - tai koska ihminen on tyytyväinen? Joillakin on varaa valittaa, toisilla ei ole edes varaa valita... Viime aikoina minulla on (taas kerran) ollut erityisen vaikeaa työttömyyden sietämisen kanssa - kateellisuus työllisiä kohtaan on huipussaan!

Bloggaajaäidit myös kirjoittavat joistain trendilastenvaunuista ja latten siemailusta. Eipä ollut minulle kumpikaan niistä tuttua omien lasteni ollessa vauvoja/ pieniä - eikä siitä ole vasta kuin runsaat kymmenen vuotta aikaa. Niin se maailma muuttuu nopeasti.

Tässä asiaa työtyytyväisyydestä - ja tyytymättömyydestä:
http://yle.fi/uutiset/pysyva_henkilosto__voimavara_vai_leipaantyneita_sinnittelijoita

Olen kovin kade uutisen viimeisessä kappaleessa mainitulle henkilölle ja hänen pitkille työsuhteilleen. Minuakin kiinnostaisi erittäin paljon myyntilupa-assistentin työ! En ole koskaan onnistunut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan saadakseni mitään noin kiinnostavaa työtä - toisaalta olen kai roikkunut liian kauan kiinni entisessä työnkuvassani?

tiistai 29. lokakuuta 2013

Työkyvyn arvioinnista



Eräs anonyymi kommentoija laittoi linkin liittyen

Tässä ote yhdeltä sivulta:

Työkyvyn / toimintakyvyn arviointi

 • Toimintakyky = ihmisen fyysisten, psyykkisten
ja sosiaalisten ominaisuuksien suhde häneen
kohdistuviin odotuksiin
Työkykyisyys = suorituskykyisyys vrt. työn
asettamat vaatimukset (määrälliset ja
laadulliset ominaisuudet, työtaidot, fyysinen
ja psyykkinen kuormittavuus)
Työllistymiskyky = henkilön elämänkulun
osoittamat vahvuudet/heikkoudet vrt.
työmarkkinoiden tilanne / työllisyystilanne

Toimintakykyä ja työkykyisyyttä  mutta työllistymiskykyni on sitten kokonaan toinen asia… Työmarkkinoiden tilanteen ja työllisyystilanteen me kaikki jo tunnemme.  Jään edelleen odottamaan, miten minulle tulee käymään jouduttuani nyt TE-toimiston "arvi-asiakkaaksi”.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Väärässä paikassa

Tunsin olevani täysin väärässä paikassa ja seurassa siellä TE-toimiston pakkoinfossa! Voi jestas, millaista osa porukasta oikeasti oli! Mistä veneen alta heidät oli kaivettu, ja oliko heillä edes osoitetta mihin kutsu tilaisuuteen oli voitu lähettää? Noin kolmasosa osallistujista oli jotain epäsiistejä elämänhallintansa menettäneitä... En minäkään sellaisia töihin ottaisi! Itseni kyllä palkkaisin heti tältä istumalta... Tuollaiseen pitkäaikaistyöttömien joukkoon minä en tunne kuuluvani - enkä kuulukaan! He olivat niitä pitkäaikaistyöttömien perikuvia, jollaisiksi meitä kaikkia kai liian usein luullaan? Pitkäaikaistyöttömät eivät todellakaan ole mikään yhtenäinen massa, joka sopii samaan muottiin tai edes samaan tilaisuuteen!

Infossa oli sellaisia henkilöitä, joilla ei ole edes verkkopankkitunnuksia - tietokoneesta puhumattakaan. Minulle ei todellakaan tarvitse kertoa mitään TE-toimiston sähköisten palveluiden käytöstä, koska osaan sen jo... Onneksi kärsimystä kesti vain noin tunnin ajan.

Seuraavaksi me kaikki saamme (ei- vapaaehtoisesti) kutsun TYPA:n arvi-palveluun (eli palvelutarpeen arviointikartoitukseen). Jippii ja hurraa! Tämä on aivan mahtavaa! Jään mielenkiinnolla odottelemaan...

Liitänkin tähän "työkkärin" korkeatasoisen mainoksen:

Työnhakijoiden sissimarkkinointitekniikat – Näin erottaudut työnhaussa

  • Mitkä strategiset työnhaun seikat on huomioitava?
  • Mitkä operatiiviset asiat vaikuttavat yllätys momentin onnistumiseen ja palkkautumiseen?
  • Kuinka pujahtaa huomaamattomasti rajalinjan ylitse?
  • Miten suunnistaa, kaukana tavanomaisista työnhaun rajalinjoista, työnantajien selustassa?
Koulutuksessa paneudutaan oman työnhakuimagon löytämiseen ja sen hyödyntämiseen. Tutkitaan eri tietolähteitä ja niiden soveltamista. Mietitään eri toteutustapoja ja hyviä käytäntöjä, sekä otetaan malliksi joitakin onnistuneita operaatioita.
Tule kuulemaan, parhaimmalle tähystyspaikalle, N.N:n esitys.
Sitovat ilmoittautumiset osoitteesta:

http://bit.ly/15DZb3I
Printtaa täältä tapahtuman esite.

Lisätietoja koulutuksesta:
X.X@te-toimisto.fi

Alkupäivämäärä: 5.11.2013  

Sissimarkkinointitekniikat - sallikaa mun nauraa! Mitä on "palkkautuminen"? Entä "yllätys momentti"? Opetelkaa edes yhdyssanat! Onnistuneet operaatiot?! Minä olen kenties vain liian kriittinen ihminen?

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Mikä on ulkonäön merkitys työnhaussa?

Ulkonäöllä ei tietenkään voi silloin olla merkitystä työnhaussa, kun ei edes pääse työhaastatteluun, ts. iän perusteella voidaan jo luulla tai päätellä enemmän tai vähemmän rupsahtaneeksi... Oikeasti ulkonäöllä ei pitäisikään olla merkitystä kuin joissakin asiakaspalvelu- ja edustustehtävissä, mutta sellaisia en edes hae. Toisaalta ulkonäön korostaminen mielestäni kertoo jotain pinnallisuudesta ja oikeiden arvojen puuttumisesta, mutta minä olenkin oikeasti vain kateellinen nuorille ja kauniille ;-)

Ranskattaria_stailataan_tyomarkkinoille:

"Toisaalta kurssit kuvastavat tämän päivän työmarkkinoita, jotka vaativat työnhakijalta paitsi koulutusta ja osaamista myös oman persoonan tehokasta markkinointia. Työnhaussa auttavan CASP-järjestön koordinaattori Catherine Tavrytzky sanoo, että työnhausta on tullut eräänlaista peliä, jonka säännöt pitää hallita täydellisesti, mikäli mielii pysyä leikissä mukana.

- Elämme ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassa, jossa vakuuttavin ja miellyttävin hakija saa paikan. Työhaastattelussa pitää siis olla valloittava, hymyilevä, hyvin pukeutunut, hyvin meikattu ja vailla huolia. Näin on ainakin Ranskassa. Se on ehkä harmillista, mutta tosiasia, Tavrytzky toteaa.

Ranskassakin työttömänä on tällä hetkellä noin joka kymmenes kansalainen. Itsen ja työelämätaitojen kehittämistä lupaaville kursseille riittänee siis jatkossakin kysyntää
."

Voisinko minä kenties saada jonkun tahon(?) kustantamana kasvoleikkauksen ja silikonirinnat? Tarjoaisiko kenties TYPA ne minulle? :-) Tulen joka tapauksessa "saamaan kutsun" (vaikka en sitä haluaisikaan) TYPA:n palveluihin ensin pakkoinfossa käytyäni.

Kauneusleikkaukset ehkä auttaisivat minua työhaastatteluun pääsemisessä, koska minusta saattaisi saada edustavan valokuvan työpaikkahakemukseni liitteeksi, kun olisin ensin käynyt em. toimenpiteissä? Toisaalta työhaastattelussa menestyminen asettaa omat haasteensa, kuten Catherine Tavrytzky yllä olevassa lainauksessa toteaa. Miten voi muuttua "valloittavaksi persoonaksi", jos ei ole sellainen jo valmiiksi?

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Yli 45 vaan ei 55

Eilen 19.10 Ylen uutisissa kerrottiin työttömyyden pitkittymisestä eli siitä, että nykyisin ollaan entistä pitempiä aikoja työttömänä. Keskimääräinen työttömyysaika on 43 viikkoa (onpa kauhean pitkä...) Uutisessa todettiin, että yli 55-vuotiaat ovat jopa puolitoista vuotta työttömänä (eli heidän tilanteensa työmarkkinoilla on "huolestuttava")! Ei tuossa vielä mitään, mutta kun minä olen alle 50-vuotias ja ollut jo yli neljä vuotta työttömänä. Työttömyystilastoista olin pois välillä vuoden verran, koska en ollut virallisesti työttömänä ollessani typossa opiskelemassa. Ennen typoa olin ollut (virallisesti) 2,5 vuotta työttömänä ja nyt taas typon jälkeen (virallisesti) runsaan vuoden. Tähän verrattuna 43 viikkoa tai 1,5 vuotta on lyhyt aika! Minun tilanteeniko ei ole huolestuttava - tai ehkä se sittenkin on, koska olen nyt joutumassa jo aiemmin mainitsemaani kuntakokeiluun.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Työllisyyden kuntakokeilusta

Aamulehdessä oli muutama päivä sitten (10.10) juttu pitkäaikaistyöttömien "aktivoinnista" kuntakokeilun muodossa. Jutussa kiinnittyy huomio kolmeen seikkaan (, jotka tosin olivatkin jo tiedossa). Ensinnäkin se, ettei halua aktivointiin kysellä, vaan siihen on osallistuttava. Toiseksi se, että jotkut lakkaavat olemasta työnhakijoita silloin kun "intensiiviohjauksen" aika häämöttää. Kolmanneksi se, että tarjolla ei kuitenkaan ole muuta kuin työkokeilua, palkkatukityötä tai ns. kuntouttavaa työtoimintaa. Siinä vaiheessa kun minulle tarjotaan kuntouttavaa työtoimintaa, juoksen minäkin lujaa "kortistosta" ulos. Joku raja on oltava ihmisen nöyryyttämisellä! Eniten tuossa jutussa vituttaakin työraiteen projektipäällikön toteamus siitä, että on ihme, jos pitkäaikaistyötön on motivoitunut! Taas niputetaan kaikki pitkäaikaistyöttömät samanlaiseksi yhtenäiseksi laumaksi. Olen minäkin oikeastaan menettänyt toivoni työllistymisen suhteen, mutta se ei tarkoita ettenkö olisi edelleen motivoitunut työllistymään (oikeisiin palkkatöihin).


keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Hyväksytty syy

Syyni olla menemättä minulle osoitettuun pakkoinfoon sitten kelpasi hyväksyttäväksi syyksi. Näin ollen info siirtyi viikkoa myöhemmäksi, jolloin voin riemumielin rientää kyykytettäväksi. Tuskin maltan odottaa... Työnhakuni on sitten voimassa tuohon infopäivään asti.

Jokaisella on tietenkin "mahdollisuus" olla kokonaan ilmoittautumatta työnhakijaksi ja jäädä täysin ilman tuloja, jos ei tämänkaltainen kyykyttäminen innosta. Työnhakijana oleminenhan on täysin vapaaehtoista? Laskuja olisi kuitenkin jollain maksettava!

perjantai 4. lokakuuta 2013

Kyykytettävänä ei ole kiva olla


Kuinka mielelläni olisinkaan tavallinen työssäkävijä, ettei minun tarvitsisi olla työvoimaviranomaisten mielivaltaisen kyykytyksen kohteena! Tällä kertaa sain tällaisen kirjeen TE-palveluista: "Sinä itse olet työllistymisesi tärkein asiantuntija. Matka työn hakijasta työn löytäjäksi vaatii kuitenkin kovaa työtä. Siksi haluamme tarjota tietoa, tukea ja ohjausta työnhakuusi. Tervetuloa päivittämään tietosi TE-toimiston palveluista ja kuulemaan, mitä mahdollisuuksia Tampereen kaupungin TYPA:n palveluista avautuu! (Oikein huutomerkillä...)

No, kiitos nyt oikein paljon, mutta kun tämä ei satukaan olemaan vapaaehtoista. Kirjeessä uhataan, että jos en mene ko. päivänä infoon, jonne minulle on oikein varattu paikka, menetän työttömyysetuuteni määräajaksi. Onko mitään järkeä kiristää ja uhkailla aikuista ihmistä tällä tavalla? Osoitettu päivämäärä ei tietenkään minulle sovi, koska silloin on lasten syysloma ja pieni reissu varattuna jo ajat sitten! Peruutukselle pitää olla olemassa "hyväksyttävä" syy, joksi tuo varattu matka ei tod. näk. riitä. Sitten seuraa työmarkkinatukeni katkaisu määräajaksi eikä siinä vielä mitään, mutta kun juuri syyskuussa työmarkkinatukeni oli aiheetta katkaistu (minulle oli sanottu ettei työnhakua enää tarvitse uusia vaan se pysyy toistaiseksi voimassa, mutta tm-tukeni oli kuitenkin katkaistu, koska en ollut käynyt uusimassa työnhakuani...) Sain tämän asian juuri selvitettyä! Kerran kuussako "työttömyysetuuttani" aletaan sitten jatkossa katkaista?

Mahdollisesti henkilö, joka minulle soitti (kun olin uusinut netissä työnhakuni, joka on voimassa kaksi viikkoa, jona aikana TE-toimistosta otetaan yhteyttä - ja otettiinkin juuri kun kaksi viikkoa oli menossa umpeen) on keksinyt tämän, koska aiemmin olen välttynyt tällaisilta pakko-osoituksilta. Jos minun syyni olla poissa "infosta" ei ole hyväksyttävä, niin harkitsen tosissani työnhakijana olemisesta luopumista ja aidoksi kotirouvaksi ryhtymistä! Tämä kävi jo mielessäni tuon aiemman tm-tuen katkaisun kohdalla... Muutama sata euroa kuussa on toki parempi kuin ei mitään, mutta en jaksaisi enää olla työvoimaviranomaisten armoilla. Kunpa olisin saanut edes jonkun puolen vuoden työpätkän, jolla olisin päässyt takaisin ansiosidonnaiselle. No, ehkä Tampereen kaupungin TYPA: sta löytyy minulle palkkatukipaikka?