perjantai 25. helmikuuta 2011

Oravanpyörästä irti

Nykyisin tuntuu olevan suosiossa ns.oravanpyörästä hyppääminen tai downshiftaaminen. Minä, joka olen tullut pudotetuksi siitä oravanpyörästä ja syrjäytetyksi työelämästä, en jaksa kuunnella tuota höpinää! On nimittäin aivan eri asia tapahtuuko oravanpyörästä irtoaminen vapaaehtoisesti vai pakotetusti. Mietin myös joskus, kuinka moni näiden asioiden puolesta puhuja ei olekaan lopulta omasta tahdostaan downshiftaamassa tms. vaan on vain kääntänyt tappion voitokseen? Niin pitäisi tietysti osata itsekin tehdä, mutta ei oikein tässä tilanteessa minulta sellainen onnistu.

torstai 24. helmikuuta 2011

Työttömyyden sietämätön taakka

On hyvin raskasta kuunnella, kun muut ihmiset puhuvat töistään. "Menin töihin, olin töissä, tulin töistä"...
Jumpassa käydessäni mietin, että kaikilla muilla naisilla on työpaikka, paitsi minulla. Miksi on näin? En tietenkään voi olla varma, että jokaisella heistä on työpaikka, mutta varmasti ainakin suurimmalla osalla. Kun jossain on koolla pieni joukko suunnilleen ikäisiäni naisia, heistä kaikilla on ollut (sama) työpaikka 20 vuotta ja tämä on varma tieto. Koskaan en törmää "livenä" muihin työttömiin tai ainakaan kukaan ei kerro olevansa työtön.
Työttömyys tekee katkeraksi ja kateelliseksi. Ei voi mitään. Minäkin haluaisin mielekästä tekemistä, palkkaa, työterveyshuollon, puhelinedun, liikuntaseteleitä yms. En vain saa...

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Ei introvertti työtä saa

Sain viime viikolla suullista palautetta haastattelun jälkeen. Haastatteluun asti pääsy oli jo ihme, koska olen yli 40-vuotias pitkäaikaistyötön. Työn saaminen kuitenkin kaatui siihen etten ole ulospäinsuuntautunut. Vaikka kuvittelen itse olevani haastattelussa ihan riittävän avoin ja puhelias, en sitten olekaan! Liian usein läjähtää tämä introvertismi-rätti vasten kasvoja, sillä tämä ei ollut ainoa kerta. On kummallista, että tunnollisuus, ahkera työnteko ja korkea työmoraali eivät merkitse mitään, vaan loputon puhuminen on tärkeintä. Työelämässä tarvittavia ominaisuuksia painotetaan aivan väärällä tavalla, jos ei ole kyse myyntityöstä. Myyntityöhön en koskaan hakisikaan eikä tämä viimeksi hakemani työ ollutkaan sellaista. Pitäkää sitten työnne, minä jatkan köyhtymistä ja kotona turhautumista...

tiistai 22. helmikuuta 2011

Valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun

Aloitan blogini hyvinkin tutulla aiheella. Tällä viikolla sain jälleen kerran yhden sähköpostin, jonka sisältönä oli otsikossa mainittu viesti. Haluaisin kuitenkin antaa työnantajille sellaisen neuvon, että sanat "tällä kertaa" voisi jättää kokonaan pois näistä hylkäysviesteistä. Minua ei valittu tällä kerralla, ei valittu viime kerralla eikä tulla valitsemaan ensi kerralla, joten paras sanamuoto tuohon viestiin olisi: " Kiitos hakemuksestasi, et tullut valituksi haastatteluun kutsuttavien joukkoon". Tällainen sanamuoto sisältäisi myös selkeän tiedon siitä, mihin ei tullut valituksi. Kukaan ei varmaan odotakaan, että hänelle soitettaisiin ja pyydettäisiin aloittamaan työt seuraavana päivänä ilman haastattelukierros-,  soveltuvuustesti- yms. karsintaa?