perjantai 29. huhtikuuta 2016

Työttömän syyllistämisestä vielä

Kirjoitin viimeksi tästä aiheesta noin kahdeksan kuukautta sitten. Jälleen lähdetään suunnitelluissa työttömän oikeuksien heikentämisessä ja velvollisuuksien lisäämisessä siitä, että työtön on jollain tavalla syyllinen omaan työttömyyteensä; työtön ei ota hänelle ”tarjottua” työtä vastaan tai työtön ei ”mene” toiselle paikkakunnalle töihin tms.  Työttömälle pitää siis asettaa velvollisuus ”ottaa töitä vastaan” tai lähteä jonnekin kotipaikkakunnalta 200 km päähän töihin.

Kysymys ei suinkaan ole siitä, että ei ole mitään töitä tarjottavaksi tai siitä että siellä ”toisella paikkakunnalla” on ihan omat työttömät. Vai olisiko sittenkin? Työttömien syyllistäminen jatkuu jatkumistaan, koska ei haluta tunnustaa sitä tosiseikkaa, että työpaikkoja ei ole kaikille ja työpaikat myös vähenevät jatkuvasti. Henkilökohtaisesti en ole koskaan ollut ottamatta ns. tarjottua työtä vastaan, koska kaikki (harvat) saamani työpaikat olen todellakin riemuissani vastaanottanut! (Eikä niitä ole mitenkään minulle tarjottu, vaan olen niitä hakenut ja onnistunut jopa jonkun saamaan.)

Toivottavasti tässä ei mennä niin pitkälle, että myös provisiopalkkaiset työt on otettava vastaan karenssin uhalla, koska niitä nimenomaan on ”tarjolla” eikä juuri muita. Työtön siis joutuu hankkimaan jonkun halvan auton (ja autosta on aina kustannuksia hankintahinnasta riippumatta, vanhasta ja halvasta vielä enemmän kuin uude(mma)sta) päästäkseen sinne toiselle paikkakunnalle provisiopalkkaiseen työhön? Toivottavasti päättäjät eivät aivan näin idiootteja ole. No, heillä on kuitenkin pääasiallisena huolenaiheenaan peittää veroparatiisikytköksensä ja hyödyntää kaikki mahdolliset heille järjestetyt edut ja palkkiot. Työttömiltä ja köyhiltä pitää heidän mielestään viedä kaikki, mutta itse ei olla valmiita tinkimään yhtään mistään.



perjantai 22. huhtikuuta 2016

Projektityöni plussat ja miinukset

Olen nyt ollut kuukauden päivät projektityössäni, joten tässä sen kunniaksi plussia ja miinuksia.

Projektityön plussat:
· palkka
· saan mennä töihin
· jälleen uusi rivi CV:hen
· en ole työtön

Projektityön miinukset:
· ei työsuhde-etuja (kuten 100 € arvoista liikuntaseteliä, jota en vieläkään saa, ja jolle minulla olisi käyttöä)
·  liian pitkät työpäivät (tunti vähemmän riittäisi minulle oikein hyvin, varsinkin jos välillä ei ole koko päiväksi tekemistä)
. ei oikeutta kerryttää työaikasaldoa, vaan saldo näyttää nollaa joka ikinen maanantai-aamu! (Tämä harmitti minua jo suunnattomasti palkkatukityössä eikä siihen näemmä nytkään muutosta tullut…)

Miinuksia näyttäisi olevan kutakuinkin saman verran kuin plussia (puntit olivat myös palkkatukityössä suunnilleen tasan). Tärkeintä on kuitenkin ehdottomasti se, etten ole tällä hetkellä työtön!


perjantai 15. huhtikuuta 2016

Introvertti asiakaspalvelijana

”Lopetetaan se huonommuuden poteminen verrattuna (aina hilpeisiin) ekstrovertteihin. Meillä on vahvuutemme ja ne voivat olla sellaisia, joita ei heti ensi näkemältä huomaa.”
”Empaattinen, kuuntelemaan pystyvä henkilö, jonka ei tarvitse koko ajan olla keskipisteenä, voi olla (asiakaspalvelussa) paljon parempi."
Lainaukset tästä keskustelusta

Minulta on jäänyt hyvin monta työpaikkaa saamatta (ainakin osittain) sen vuoksi, etten ole avoin ja ulospäin suuntautunut kälättäjä enkä tee isoa numeroa itsestäni sekä – todellisesta tai kuvitteellisesta – erinomaisuudestani. En ole ns. hyvä tyyppi, jos ja kun sillä ymmärretään työpaikan aina äänessä olevaa viihdyttäjää ja hauskuuttajaa. Olen kuitenkin huomannut olevani hyvä (tyyppi) esim. puhelimitse asioiden selvittämisessä, kun minulle soitetaan ja kaivataan neuvoja tai ongelman ratkaisua. Minulla ei ole aiemmissa töissäni koskaan ollut tällaisia tehtäviä. Niitä on nytkin suhteellisen vähän, ja olisi varmasti aivan eri asia, jos puhelin soisi koko ajan ja minun tarvitsisi vastata - yleensä vihaisten tai tyytymättömien - asiakkaiden puheluihin. Sellaista en tietenkään jaksaisi (eikä moni muukaan), mutta jossain määrin olen huomannut pienimuotoisen asiakaspalvelun/ puhelinneuvonnan/ ongelmanratkaisun sopivan minulle.

(Jossain tiskin takana tapahtuva asiakaspalvelu on sitten asia aivan erikseen ja sellaisessa työssä en todennäköisesti koskaan tule toimimaan, mutta asiakaspalvelua on myös tällainen pienimuotoinen asiakaspalvelu. )

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Miksi työnhaku on liian usein teatteria ja pelleilyä?

Olen siis onnistunut – kaikkien näiden vuosien jälkeen – saamaan lyhyen pätkätyön ihan ilman yhtään työhaastattelua, ryhmähaastattelua, ns. soveltuvuustestausta tai muuta sellaista. Mielestäni tämä onkin paras (ja minulle ainoa) tapa saada työpaikka, mutta tällaisessa tapauksessa pitää olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa (mitä taisin nyt itse olla aivan ensimmäistä kertaa). Haastattelut vielä olen onnistunut muutaman kerran hyväksytysti läpäisemään, mutta noita testauksia en. Niiden mukaan en koskaan ole ollut persoonaltani sellainen, jota on tehtävään haettu… Niinpä työnhaku tuntuu suurelta osin teatterilta ja pelleilyltä; teatterilta, joka ei viihdytä ja pelleilyltä, joka ei naurata.

Teatteria työnhaku on siksi, että:
- avoinna (usein vuokrafirmoilla) on sellaisia paikkoja, joita ei edes ole olemassa - tai vaihtoehtoisesti sama paikka on samaan aikaan haettavana usealla vuokrafirmalla
- moniin ”avoimiin” paikkoihin on jo valmiiksi valittu joku

Pelleilyä työnhaku on sen vuoksi, että:
joihinkin (perus)tehtäviin muka tarvitaan soveltuvuusarvioita ja useita haastattelukierroksia,
ja silti saatetaan lopulta valita tehtävään oikeasti vähemmän soveltuva henkilö eli tehdä virherekrytointi…Saattaa myös käydä niin, ettei yksikään hakijoista ”kelpaa”, vaan paikka laitetaan uudelleen hakuun. Rekrytointi ulkoistetaan tietenkin sen takia, että vastuu valinnasta siirtyy yritykseltä jollekin ulkopuoliselle taholle.