sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Paluu työttömäksi

Olen ollut jo yli viikon työttömänä ja muutaman päivän kuluttua on aika hakea ansiosidonnaista päivärahaa. Minulla oli viimeksi suuri ”ilo” hakea sitä vuonna 2009, jolloin jouduinkin odottamaan ensimmäistä rahaa tilille kokonaista neljä kuukautta! Eipä tässä mitään isompaa hätää ole, koska valtaisasta palkastani on tietenkin jäänyt paljon säästöön… Tuskinpa tällä kertaa ensimmäisen maksun saaminen kestää kuitenkaan ihan noin kauan? Kävin jo TE-palveluiden sähköisessä asioinnissa ilmoittautumassa työnhakijaksi, mikä ei ollut erityisen ilahduttavaa, koska mieluiten sieltä pysyisi kokonaan poissa. Onnellisia ovat he, joiden ei ole koskaan tarvinnut siellä asioida.

Nyt vielä nautin kesästä ja sen antimista: melon, poimin mustikoita, syön uusia perunoita - ja muuta sellaista grillailua ja chillailua. Kuten tiedämme, Suomen kesä valitettavasti on aivan liian lyhyt. Kesää saisi olla yhdeksän kuukautta ja muita vuodenaikoja yhteensä kolme kuukautta eli kutakin yksi kuukausi ;-). Syksy on mielestäni aina niin ankea (paitsi ehkä alkusyksy, jos aurinko vielä paistaa) – talvesta puhumattakaan. Kun ei ole enää kunnon talvia; viime talvikin oli sellaista hirveää loskapaska-keliä. Olisi edes kunnon pakkastalvia, mutta kun ei… Kuitenkin viime talvi oli huomattavasti helpompi jaksaa, kun kävin töissä.

Edellisen vuoden ja kolmen neljäsosan aikana minulla on ollut mukavasti tekemistä, koska olin 7,5 kk työvoimakoulutuksessa sekä 6 + 4 kuukautta töissä. Tuona aikana olen vain noin 3,5 kuukautta ollut virallisesti työtön ja siinä on mukana kesä 2015, jolloin työttömänä olo ei suuremmin minua haitannut. Mielenkiinnolla odottelen miten työtilanteeni kehittyy tästä eteenpäin.


lauantai 16. heinäkuuta 2016

Taas lomalle

On jälleen koittanut aika lopettaa työt ja aloittaa loma. Virallista lomaa on ensin 4 päivää ja sen jälkeen alkaa ”loma”. Viimeksi ”lomaa” kesti kokonaista kuusi vuotta ja kolmisen kuukautta päälle… Jospa tällä kertaa se ei kestäisi aivan niin kauan. Ilmassa on vielä lupausta töiden jatkumisesta, koska ikuisuusprojekti, jossa työskentelen, ei todellakaan ole vielä valmis.
 
Kieltämättä on jokseenkin rasittavaa aina uudelleen lopettaa (ja mahdollisesti aloittaa) työt. Tänä vuonna olen jo kerran aloittanut työsuhteen uudestaan ja nyt lopetan työsuhteen toista kertaa. Tällaista on, kun ei ole valinnanvaraa, vaan joko otat tai jätät eli menet siihen ainoaan työhön, jonka saat tai sitten olet työtön. Kuitenkin on parempi näin kuin kokonaan ilman töitä. Nyt aion joka tapauksessa nauttia siitä ajasta, mitä kesästä on vielä jäljellä.



maanantai 4. heinäkuuta 2016

Matalapalkkaisesta pätkätyöstä

Olen sattuneesta syystä lueskellut näiden vuosien aikana runsaasti työttömyysaiheisia keskusteluja. Eräästä lukemastani keskustelusta jäi äskettäin mieleen kun joku keskustelija kirjoitti, ettei halua mennä matalapalkkaisiin pätkätöihin. Samoin eräs ”kollegani” työvoimapoliittisesta koulutuksesta ilmoitti, ettei menisi palkkatukityöhönkoska ne loppuvat” eli ovat määräaikaisia. Ymmärrän toki erittäinkin hyvin tuon määräaikaisuusnäkökulman, koska onhan rasittavaa aina olla uudestaan hakemassa työpaikkaa tai stressaamassa työn jatkumisesta. Toisaalta, miten minun olisi käynyt, jos en olisi ensin mennyt palkkatukityöhön ja sen jälkeen matalapalkkaiseen pätkätyöhön? No, minä olisin edelleen työttömänä!

Olisi hienoa saada vaikka hyväpalkkainen määräaikainen työ (silloin jäisi jotain säästöönkin ja saisi tarvittaessa parempaa ansiosidonnaista päivärahaa) tai matalapalkkainen vakituinen työ, jolloin ei tarvitsisi stressata mahdollisesta jatkosta. Mieluiten tietenkin ottaisin sen hyväpalkkaisen vakituisen työpaikan, mutta se on aina ollut täyttä utopiaa… On siis jatkettava näillä mitä saa. Jos haluan olla töissä edes joskus, minun on ”mentävä” (aivan kuin töihin tuosta vain mentäisiin) siihen matalapalkkaiseen pätkätyöhön.