Ideat alkavat olla minulta vähissä sekä tämän blogin suhteen (olenko jo sanonut kaiken sanottavani työttömyydestä moneen kertaan?) että varsinkin sen suhteen, mitä alkaisin jatkossa tehdä ikävystymisen, pitkästymisen ja turhautumisen välttämiseksi. Jäljelle jää enää itseopiskelu ja/ tai opiskelu avoimessa yliopistossa, koska työvoimapoliittiset koulutukset olen jo niin moneen kertaan nähnyt ja kokenut enkä ole niiden avulla työllistynyt. Avoimessa yliopistossa opiskelu olisi sekin vain ajankulua, koska ns. avoimen väylää, jolta avoimen yliopiston kautta pääsisi varsinaiseksi opiskelijaksi ei enää ole olemassa. Oikeaksi opiskelijaksi en pysty 200 €:n opintotuella lähtemään. Jos pääsisin ”työkkärin” hyväksymälle alalle opiskelemaan, saisin omaehtoisesta opiskelusta työmarkkinatuen + 9 € päivässä kahden vuoden ajan, mutta ei taida olla aivan yksinkertaista saada koulutuksia hyväksyttyä työvoimaviranomaisilla. Pari vuotta sitten yritinkin tätä, mutta minulla ei ollut silloin opiskelu mainittuna työllistymissuunnitelmassa ja koulutus olisi ollut erittäin ei-työllistävälle alalle, joten se tyrmättiin heti alkuunsa. Ihmettelen miksi silti ei-työllistäville aloille jatkuvasti järjestetään typo-koulutuksia?
Olin äskettäin tilanteessa, jossa pääsin näkemään töihin kelpaavia
henkilöitä (naisia) työympäristössään. Tunsin itseni todella maan matoseksi,
joka on siellä työvoimareservin alimman tunkion alimmassa pohjasakassa. Ero
minun ja näiden naisten välillä ei voisi olla enää suurempi! Kaipaisin ideoita
myös oman kelpaamattomuuteni kanssa toimeen tulemiseen ja ennen kaikkea
tilanteeni (joka ei tästä tule muuttumaan) hyväksymiseen.