maanantai 13. toukokuuta 2013

200.



Tässä tulee blogini 200. postaus.
Alkuun sitaatti Ismo Ylimäeltä (Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä, s. 332):

”En kuitenkaan kirjoita köyhyydestä enkä työttömyydestä, koska eivät ole mediaseksikkäitä aiheita. En myöskään ole halunnut itselleni leimaa, että olen surkea köyhä tai yhteiskunnan elätti: työtön. Niin kuin se yleisesti ihmisten keskuudessa ymmärretään. Se on erittäin väärä käsitystapa koko asiasta.Osoittavat vain sen että eivät tiedä asiasta yhtään mitään. Kukaan ei sen jälkeen lukisi mitään minun teksteistäni objektiivisesti.” 


No, minäpä en välitä tuon taivaallista siitä, onko blogini ”mediaseksikäs” vai ei! Minulle on lisäksi aivan yhdentekevää, millainen leima minussa mahdollisesti on. Olen ns. yhteiskunnan elätti, koska tässä yhteiskunnassa ei riitä kaikille (varsinkaan keski-ikäisille naisille) työpaikkoja.
Pitääkö työttömyyttä sitten jotenkin hävetä? Täytyykö meidän 20 miljoonan eurooppalaisen tai 250 000 (virallinen luku)/ 500 000 (todellinen luku) suomalaisen hävetä? En koskaan tuo työttömyyttäni missään vapaaehtoisesti esiin, eli kai se sitten on jonkinlaista työttömyyteni häpeämistä. Tämän blogin kirjoittamista en kuitenkaan häpeä yhtään. Vielä kun pääsisin yli siitä, ettei se satuttaisi, kun kuulen niiden ihmisten, jotka käyvät töissä, puhuvan töistään.

Minun tulisi kai vain hyväksyä se tosiseikka, että minun elämässäni työssä käyminen oli poikkeustapaus ja ns. normaali tilanne on pakkotyöttömyys. En taida koskaan päästä niin pitkälle, eikä asian hyväksyminen kuitenkaan poista rahattomuuttani.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Eikä vaan se, että työssäkäyvät puhuvat töistään, mutta näin kevät-kesäosastolla kun näkee enemmissä määrin ihmisiä työssään, niin se satuttaa, kun ei ole itse aktiivisesta hakemisesta (tänään lähetin 62. hakemuksen 9 kuukauden sisään) ole kelvannut mihinkään töihin..

Anonyymi kirjoitti...

En ymmärrä miksi työttömyyttä pitäisi hävetä - mitä häpemistä siinä on, ettei työtä riitä kaikille? Harva on työtön omaa syytään! On myös henkisesti köyhää, jos työssä käyvä ei osaa puhua muusta kuin omasta työstään. Ystäväpiiriini kuuluu työllisiä ja työttömiä. Onneksi meillä on mielenkiintoisempiakin keskustelunaiheita kuin toistemme työt tai niiden puute. Nimim. työllinen

TOIvoton työtön kirjoitti...

"Kesällä on helpompaa olla työtön", kuten totesimme silloisen kollegani kanssa neljä vuotta sitten työttömyyteni alkaessa. Eipä helpota enää kesäkään paljon asiaa, kun viides kesä työttömänä alkaa... Kesällä kuitenkin lapset ovat koulusta lomalla (ja työtön äiti on silloinkin kotona), myös työlliset pitävät lomia ja ulkona on kaikkea mieleistä tekemistä aivan eri tavalla kuin talvella (en ole talvi-ihmisiä).

Minäkin kaipaisin sellaisten ihmisten seuraa, jotka puhuvat jostain muusta kuin työstään (tai eivät puhuisi työstään lainkaan).