maanantai 20. toukokuuta 2013

Neljä hukattua vuotta


Jäädessäni työttömäksi neljä vuotta sitten osasin odottaa, että tässä käy näin eli työttömyys ei lopukaan, mutta en kuitenkaan olisi halunnut uskoa sitä. Ensin ei ollut paikkoja mitä hakea, sitten ei tullut haastattelukutsuja ja kun niitä lopulta tuli, en saanut työpaikkaa. Nyt on taas se tilanne, ettei haastattelukutsuja enää tule. Neljä pitkää vuotta olen nyt siis hukannut saamatta palkkaa ja työkokemusta, kerryttämättä eläkettä tai opiskelematta uutta ammattia. Olen menettänyt ammatillisesti ja taloudellisesti todella paljon!

Yritän tässä väkisin vääntämällä etsiä mahdollisia hyviäkin puolia työttömyysvuosistani – huonoja puolia löytyy toki liiankin helposti.

Työttömyyden haittoja:
Palkan ja rahan puute
Osaamiseni on jäänyt käyttämättä
Ammatillinen kehittymiseni on pysähtynyt

Työttömyyden hyviä puolia:
Olen ollut lapsilleni läsnä ”kotiäitinä” koulujen kesälomilla, ja kun he tulevat koulusta kotiin.
Minun ei ole tarvinnut olla kenenkään alainen (se on minulle hieman vastenmielinen asetelma, vaikka sitä toki sietäisin ja olen sietänyt, jos vain töissä saisin olla – eikä tämä näy minusta mitenkään päällepäin, koska olen liiankin nöyrä ja kiltti alaisena). Tämän vuoksi sopisinkin erinomaisesti itsenäiseksi yrittäjäksi, jos vain minulla olisi loistava liikeidea ja asiakkaat valmiina.
En ole myöskään joutunut seuraamaan sivusta työpaikkojen ihmissuhdekuvioita, jotka ovat pahimmillaan olleet kuin jostain Kauniista ja rohkeista tai muusta soopasarjasta! Mielestäni työpaikoilla ollaan - ja pitäisi olla - vain tekemässä työtä eikä järjestämässä mitään draamoja, liittoutumia, työpaikkaromansseja tms. Ehkä olen ollut vain poikkeuksellisissa työpaikoissa vai onko muillakin kokemuksia tällaisista? Tämäkin seikka puoltaisi itsenäisenä yrittäjänä tai sitten jossakin harvinaisen asiallisessa ja järkevässä työympäristössä toimimista.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Työpaikan ihmissuhdekuviot ovat kuin parhaasta saippuaoopperasta ja valitettavasti hyvinkin tätä päivää. Ihmissuhdekuviot vaikuttavat myös etenemismahdollisuuksiin työpaikalla. Ne ajat, joilloin työhön tultiin tekemään vain työtä, ovat ikävä kyllä ohi.

4* kirjoitti...

Jossittelu hukka-ajasta on mitä masentavinta. Jos olisin muutama vuosi sitten hakenut ja päässyt vaihtamaan alaa, mikä minä nyt sitten jo olisinkaan? Olisinko minä farmaseutti, röntgenhoitaja, sosiaalityöntekijä, ehkä jopa hammaslääkäri ... mitä näitä työllistäviä ammatteja taas olikaan...

Anonyymi kirjoitti...

Voinpa kertoa, että työtänsä tekevä työntekijä on omituinen friikki, jota kaikki vieroksuvat. Paras tekijä on se, joka jaksaa aina lässyttää kaikilla tauoilla tärkeille ihmisile, aina vaan.

Huono ihminen on työtätekevä ja jopa tupakoiva ahkera työntekijä, joka käy polttamassa sätkänsä lakisääteisillä tauoillaan.

He eivät notku kahvitilassa tai työkaverin huoneen ovella puoli tuntia kerrallaan mukamas asioillaan.....


Joomies on aina joomies ja se voittaa!

Terveisin

26 vuoden kokemuksella havainnoinut

TOIvoton työtön kirjoitti...

Niitä suhteita ja verkostoja olisi hyvä olla, vaan kun ei ole.

Turhahan se on enää jossitella sen kanssa mitä olisi aikanaan pitänyt opiskella. Farmasiaa olen hakenut opiskelemaan, mutta en päässyt. Röntgenhoitajaksi en ole vielä hakenut, eli - kuinka sattuikaan - juuri nämä kaksi työllistävää alaa ovat olleet jossitteluni kohteena. Sosiaalityöntekijäksi minusta ei olisi (ei edes kiinnostaisi) eivätkä hammaslääkäriksi opiskelemaan pääsyyn riittäisi resurssini. (Opinnotkin olisivat niin pitkät kestoltaan, että tässä iässä se on joka tapauksessa liian myöhäistä.)

Kaikkein "paras" työntekijä on sellainen, joka käy työkaverien kanssa tupakalla ja on ah, niin sosiaalinen. Työtaidot saattavat olla vähän hukassa, mutta eihän se mitään merkitse... Tällainenkin tapaus on nähty.

Anonyymi kirjoitti...

Taas soitteli yksi rekryagentti tyopaikasta jota hain eilen. Emailin mukaan han oli todella kiinnostunut puhumaan kanssani.

Hanella oli CVni josta nakyy selvasti etta viimeisten 4.5 vuoden aikana olen ollut ensin 1.5 vuotta ilman toita, sitten 1.5 vuotta toissa ja nyt taas viimeiset 1.5 vuotta ilman toita. Sitten nama kysymykset: mita olet tehnyt viimeiset 1.5v? Ennen viimeista tyopaikkaasi sinulla nayttaa olleen myoskin 1.5v aukko CV:ssasi, mita teit silloin?

Tiedan etten paranna mahdollisuuksiani mutta minun on usein ihan pakko sanoa naille aivottomille rektyagenteille etta 'oletko kuullut 2008 finanssikriisista ja mita se on tehnyt maailman ja tamankin maan taloudelle ja tyopaikoille? Eli kesti siis 1.5v ennen kuin toita loysin'. Tietysti selittelen kaikkea muuta mita olen tehnyt mutta ei se poista sita aukkoa CV:ssa.

Agentti toisteli vain ok, ok, ok mutta aanesta kuuli etta aukot olivat ongelma. Miksi han sitten soitti, kyllahan han ne jo oli nahnyt CV;ssani? Ei jaanyt kuin paska maku taas suuhun, parempi kuin en olisi hakenutkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Juu tuntuu, ettei nämä rekrytoivat ihmiset edes lue tarkkaan cv´tä. Itse olen ollut nyt 4 kertaa haastattelussa, jossa ongelmaksi on muodostunut riittämätön englanninkielen taitoni. Siitä huolimatta, että cv´ssäni lukee selvästi, että englanninkielen ymmärtämiseni on hyvä ja itsetuottaminen tyydyttävä. Eikä työnhakuilmoituksissa ole edes mainittu, että työssä tarvitaan englanninkieltä.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Kyllä osaamisen, kokemuksen ja sen, mitä on aiemmin tehnyt pitäisi oikeasti merkitä työnhaussa eikä niiden CV:n aukkojen. Niihin nyt tuntuu vain olevan liian helppoa takertua. Kielitaito (tai sen puute) on myös sellainen asia, josta haastattelija voi halutessaan tehdä jonkinlaisen ylitsepääsemättömän "ongelman".

Anonyymi kirjoitti...

En tieda Suomessa kun ei ole kokemusta mutta ainakin tassa EU-maassa missa asun, suurin osa rekryagenteista on nuoria (kakskyt ja kolmekymppisia)jotka ei todellakaan osaa ajatella eika ymmarra etta ikarasismi jyllaa. Agentit ovat enimmakseen aivottomia, ei kovin fiksulta eika sivistyneilta vaikuttavia yksiloita, jo heidan tapansa puhua on usein aika 'common'. Ei kai nuori ihminen osaa ymmartaa sellaista mita ei ole itse kokenut ja nain tekee paatelman etta tyoton hakija on huono koska ei ole minnekaan muuallekaan kelvannut. Usein nama agentit ovat niin osaamattomia ja kelvottomia ihmistaidoissaa etta pistaa nakemaan punaista. Mutta silti heita pitaa mielistella koska he ovat tyopaikkojen tukkeena.

Voin suoraan sanoa vihaavani rekryagentteja vaikkakin olen myoskin tavannut muutaman oikein mukavan ja osaavan sellaisen, he kuitenkin edustavat todella pienta vahemmistoa.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Nämä rekryagentit eivät tosiaan välttämättä mitään alansa huippuammattilaisia ole.