keskiviikko 29. elokuuta 2012

Syksy saa – minä en saa vieläkään työtä

Olen aikaisemminkin kirjoittanut syksystä ja syksyn saapumisen vaikeudesta. Kesä tuntuu aina liian lyhyeltä ja menee aina liian nopeasti! Varsinkin jos kesä on säältään ns. normaali, kuten tänä vuonna, eikä hellekesä. En pidä yhtään syksystä, pimeydestä, talven tulosta enkä erityisemmin talvestakaan. Olen niin kesäihminen. Lisäksi oikeastaan kaikki mieliharrastukseni liittyvät kesään, paitsi lukeminen, jota voi harrastaa ympäri vuoden ja tietenkin jumppaamista ja zumbaa voi harrastaa sisätiloissa kesän mentyä. Kuitenkin ulkona jumppaaminen tai zumbaaminen on ihan parasta. Kesällä on todellakin helpointa olla työtön, mutta kun niitä työttömiä kesiä on jo neljä peräkkäin, ei paljon enää naurata – paremminkin itkettää. Kesä 2012 meni osittain palkattoman työharjoittelun merkeissä, mikä toi kaivattua vaihtelua ja vähäksi aikaa paikan minne mennä.  

Enpä kuitenkaan saanut tälläkään tavalla työpaikkaa, mutta se ei ollut mikään yllätys. Yllätys olisi ollut, jos olisin työllistynyt…  Opiskeluryhmästämme kaksi nuorta naista sai määräaikaisen työpaikan.

Elokuun puolivälistä (jolloin asian piti aktivoitua) on kulunut jo kaksi viikkoa, eikä pihaustakaan ole kuulunut mahdollisesta vuokratyöpaikasta. Hiljaisuus taitaa valitettavasti kertoa kaiken!

maanantai 27. elokuuta 2012

Kaikki on kokeiltu


Nyt tuntuu siltä, että olen jo kokeillut kaikki tai lähes kaikki työllistymiskeinot; yli neljäkymmentävuotiaalle naiselle ei vain kerta kaikkiaan ole sijaa työelämässä! Olen pitänyt yllä osaamistani ja opiskellut/ opetellut uusia asioita ja lisäksi olen edelleenkin oppimiskykyinen mahdollisessa työssä tarvittavaan uuteen osaamiseen liittyen. Mutta kun ei niin ei

Nämä olen kokeillut:
·         Työvoimakoulutukset ja niihin liittyvät palkattomat työharjoittelut (yhteensä 4 kertaa)
·         Lisäksi yksi työvoimapoliittinen yrittäjäkurssi
·         Vuokratyön hakeminen - saamatta sellaista koskaan
·         Uuteen alaan suuntautuminen vanhaan koulutukseen pohjautuen (onnistuin saamaan vain pari pätkätyötä)
·         Uuden pätevyyden opiskelu (ei ole kokemusta uudelta alalta eikä työpaikkojakaan ole liiemmin tarjolla…)

Lisää ideoita? Joutunen myöntämään, että minun täytyy sitten olla kotiäiti/ ”kotirouva” olosuhteiden pakosta, ja pelkäänpä että minulle käy kuten Marge Simpsonille yhdessä Simpsonien jaksossa. En viihdy turhautuneen kotiäidin roolissa yhtään, olisin vain halunnut oman työn ja palkan, eli ihan omaa rahaa! Mutta kun ei niin ei


keskiviikko 22. elokuuta 2012

Kysely


Minulle tulee sähköpostiin silloin tällöin näitä paneelitutkimuksia tms., koska olen joskus mennyt suostumaan sellaiseen. Eihän niihin tietenkään tarvitse vastata, enkä usein vastaakaan. Yleensä kuitenkin katson, mitä aihetta kysely koskee ja päätän sen mukaan vastaamisesta. Nämä kyselylomakkeet ovat aivan liian usein monisivuista loputonta jankutusta ja typeriä valmiiksi määriteltyjä vaihtoehtoja, kuten sellaisia adjektiiveja, jotka eivät sovi kyselyn kohteeseen millään tavalla (esim. onko tämä tuote tai palvelu nuorekas/ dynaaminen/ sporttinen/ tyylikäs jne. ) Viimeistään siinä vaiheessa jätän kyselyyn vastaamisen kesken.

Nyt sähköpostiini olikin saapunut kaikkien aikojen napakymppi, oikein täsmäkysely minua varten:
Tervetuloa internet-paneelitutkimukseen! Tällä lomakkeella selvitämme mielipiteitäsi nykyisestä työpaikastasi. Tutkimuksen avulla kerätään tietopankki tuhansien suomalaisten kokemuksista ja työssä viihtymisestä.

Sanat eivät riitä kertomaan, miltä minusta tuntuu…

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Tylsät työttömyyspäivät


Lomaltapalaamattomuusahdistus vaivaa; päivät tuntuvat pitkiltä, kun lapset ovat koulussa ja mies töissä. On niin vaikeaa ”motivoitua” tähän tylsyyden sietämiseen! Joka kerta se on yhtä vaikeaa, vaikka olisikin ollut jo (aivan liian) kauan työttömänä. Olisi niin hienoa, kun saisin käyttää osaamistani työssä ja kehittyä ja oppia lisää sekä saisin vielä palkkaakin. Kyllä menee niin hukkaan kaikki osaamiseni ja ammattitaitoni (olenhan pian jo kolmen alan työtön) ja on mennyt jo useiden vuosien ajan. Vaikka nyt saisinkin jonkun pätkävuokratyön, on se joka tapauksessa liian myöhäistä. Sanoisin jopa, että ”too little too late”!

P.S. Elokuun puoliväli siis oli ja meni eikä mitään ole kuulunut mahdolliselta vuokratyönantajalta. Tällaista on nykyään työnhakijan kohtelu, koska hakijoita riittää…

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Taas palataan lomalta töihin


Taas kerran ovat työssäkäyvät palanneet tai palaamassa lomaltansa töihin.  Minä en vieläkään palaa yhtään mistään yhtään minnekään – olen ollut joko koko ajan ”lomalla” tai sitten en ole koskaan lomalla… Jo neljäntenä vuonna peräkkäin ei minun ”tarvitse” palata eikä mennä töihin. Oikein kivaa oli tässä yhtenä päivänä kuunnella ihmisiä, jotka pohtivat saavatko he ”mitalin” tms., kun tulee 20 vuotta samassa työpaikassa täyteen (Tarkkaan ottaen on senkin firman nimi välillä vaihtunut, joten se ei oikeastaan enää olekaan sama työpaikka). Kuitenkin joka kerta tuollaisen kuunteleminen vaan satuttaa yhtä paljon! Lisäksi työssäkäyvillä tutuilla on kuulemma jo syyskuun kalenteri täynnä ohjelmaa. Minulla on syyskuun kohdalla vain yksi merkintä, joka on typon päättäjäiset. Pitäisi varmaan merkitä sitä seuraavalle arkipäivälle TE-toimistoon ilmoittautuminen, mutta jätän sen kuitenkin merkitsemättä – vaikka silloin olisikin syyskuussa kokonaista kaksi merkintää kalenterissani.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Lomailua


Olen tässä pitänyt vähän ”lomaa”, vaikka työttömällä ei oikeasti mitään lomaa koskaan olekaan. Pitkäaikainen loma työelämästä työttömällä toki on, mutta työttömän loma on aivan erilaista kuin työllisten palkalliset lomat lomarahoineen. Joka tapauksessa olen pitänyt sitä kuvitteellista lomaa ja nauttinut kesästä. Tampereella parasta ovat järvet, mutta järviä on toki muuallakin. Tämän kuvan otin naapurikunta Kangasalan puolelta:


 
Kuva kertoo, mikä on parasta kesässä ja Suomen luonnossa. Lisäksi työttömälle on parasta sellainen toiminta, missä ei muista (ainakaan koko ajan) olevansa työtön tai sellainen toiminta, mitä voi tehdä työttömyydestä huolimatta. Minä pääsen melomaan, vaikka varusteeni eivät ole viimeisen päälle hienot eikä kajakki ole omani. Köyhä pitkäaikaistyötönkin siis voi nauttia kesästä ja hienosta harrastuksesta.