tiistai 31. lokakuuta 2017

Viidessadas

Tämä on 500. blogikirjoitukseni. Aloitin blogini helmikuussa 2011 ja olen kirjoitellut (harvakseltaan) nyt noin kuusi vuotta ja kahdeksan kuukautta (80 kk). Olen muuttanut blogini ulkoasua sekä nimeä, koska työttömän sijaan työpaikaton on ehdottomasti oikeampi ja parempi nimitys henkilöllejolla ei ole työpaikkaa (eikä sellaista myöskään jatkossa tule saamaan) - ja jonka työpanosta ei tarvita missään. Olen siis osannut jopa uudistua - tai ainakin uudistaa blogiani :-).

Kahdeksan vuoden työpaikattomuuteni aikana ”saavutettua”:
Yli kahdeksan vuoden kelpaamattomuus on tuottanut seuraavaa:
  • yli 6 v työpaikattomuudesta bloggaamista
  • yhteensä 7 kk palkatonta työssäoppimista, jonka lisäksi 6 kk palkkatukityössä ja 4 kk projektityössä eli vain 10 kk työssä yli kahdeksan vuoden aikana.
Työhakemusteni määrää en ole laskenut, mutta en ole saanut yhtään työhaastattelukutsua useaan vuoteen. 10 kuukauden työni sain ihan ilman työhaastattelua. Nykyisin tunnutaan jopa viikon osa-aikaiseen työhön pääsemiseen vaadittavan videohaastattelu, ryhmähaastattelu ja ns. soveltuvuusarvio...

Työpaikattomuuteni kertoo minusta etten ole nuori enkä korkeakoulutettu. En myöskään ole dynaaminen enkä erityisen kunnianhimoinen. En ole energinen* tai ulospäinsuuntautunut enkä osaa tai halua tuoda itseäni jatkuvasti esiin. Sen sijaan olen yli 50 v, pitkäaikaistyötön, vaatimaton introvertti vanhentuneine opistoinsinöörin koulutuksineen ja menneine uratoiveineen.

*mutta silti olen ahkera ja aikaansaava!

maanantai 23. lokakuuta 2017

Kolminkertainen työpaikattomuus

Kolminkertainen työpaikattomuus  =
Mennyt, nykyinen ja tuleva työpaikattomuus:

Aiempi työpaikattomuus vaikuttaa nykyiseen työpaikattomuuteeni ja aiempi sekä nykyinen työpaikattomuuteni vaikuttavat tulevaan (eli loputtomasti jatkuvaan) työpaikattomuuteeni. Toisin sanoen, en saa työpaikkaa työttömyys-/ työpaikattomuushistoriastani johtuen enkä siitä johtuvan nykyisen työpaikattomuuteni vuoksi saa jatkossakaan työpaikkaa! Tällainen on kolminkertainen työpaikattomuuskierre.

torstai 19. lokakuuta 2017

50 + 1 syytä työpaikattomuuteeni


Tässä 50 + 1 syytä työpaikan saamattomuuteeni satunnaisessa järjestyksessä. Useimmat syyt ovat sellaisia, joihin en voi itse vaikuttaa.

  1. Kaikille ei riitä töitä
  2. Kaikkien työpanosta ei tarvita
  3. Väärä koulutus
  4. Insinöörikoulutukseni (ainoa suorittamani ammatillinen tutkinto) on vanhentunut
  5. Ei työkokemusta tietyiltä aloilta
  6. Liian vähän työkokemusta
  7. Työkokemusta väärältä alalta
  8. Olen ”liian vanha”
  9. Olen ”liian kokenut”
  10. Ensimmäisen äitiyslomani jälkeen putosin ensimmäisen kerran työelämästä (ja tämä vaikuttaa edelleen)
  11. Minulla ei ole korkeakoulututkintoa
  12. Työpaikatonta ei kutsuta työhaastatteluun
  13. Ilman työhaastatteluun pääsyä ei voi saada työpaikkaa
  14. Olen ollut enimmäkseen määräaikaisissa työsuhteissa
  15. Vuoden 2008 ns. taantuman jälkeen oli pitkään lähes mahdotonta työllistyä eli työpaikattomuus venyi
  16. En ole myyntihenkinen
  17. Olen introvertti
  18. Ulospäinsuuntautuneisuutta vaaditaan työtehtävästä riippumatta
  19. En aikanaan (oikeaan aikaan) saanut haluamaani työtä, ja nyt en saa mitään…
  20. Joka paikkaan on paljon hakijoita
  21. Joku Muu on aina parempi
  22. Työpaikanvaihtajat saavat työpaikat
  23. Minulla ei ole suhteita tai verkostoja
  24. Minulla ei ole kunnianhimoa
  25. En ole kilpailuhenkinen
  26. En osaa miellyttää/ mielistellä
  27. Minulla ei ole osaamista alakohtaisista ohjelmistoista, jotka opitaan töissä (enkä saa osaamista, koska en pääse töihin…)
  28. Minulla ei ole työkokemusta määrätynlaisista tehtävistä, joihin olen yrittänyt hakea
  29. En osaa liioitella tai valehdella, eli olen liian rehellinen.
  30. Kaikki alani ovat ”vääriä”, ts. aloja, joissa on ylitarjontaa työvoimasta
  31. Tämän kaupungin ja maakunnan työpaikkatarjonta on surkea
  32. Pirkanmaan työttömyys-% on maan korkeimpia
  33. Minulla on liian vähän työkokemusta ikääni nähden
  34. Useimpiin työpaikkoihin halutaan nuoria ja korkeakoulutettuja, koska on varaa valita, vaikka tehtävät eivät sitä edellyttäisi
  35. Työnantajien ennakkoluulot viisikymppisiä kohtaan
  36. Joihinkin työpaikkoihin hakiessa olisi pitänyt olla mies ja DI
  37. En ole minkään alan erikoisosaaja (todella toivon, että olisin) - ja sellaiseksi tuleminen on jo liian myöhäistä
  38. Lisäkouluttautuminen ei ole auttanut työllistymään
  39. Ikäsyrjintä!
  40. Jatkuva torjutuksi tuleminen ei motivoi hakemaan työpaikkoja
  41. Työhakemuksiani ei edes lueta
  42. Minussa on oltava jotain ”vikaa”, koska en ole (tällä hetkellä) töissä
  43. Määräaikaisten töiden päättymisen jälkeen on kestänyt yli 3 kk saada uusi työpaikka (paitsi v. 2008) ja seurauksena on ollut pitkäaikaistyöttömyys
  44. En ole koskaan ollut ns. ominaisuuksiltani haluttua työntekijäainesta, vaikka työpanoksessani ei ole (ollut) mitään valittamista
  45. En ole ”sellainen, joka halutaan töihin” (ilman, että edes tarvitsee hakea)
  46. Olen huono kehumaan itseäni = olen vaatimaton
  47. Vanha alani on mennyttä, uusille en enää pääse…
  48. Minulla ei ole yhtenäistä työhistoriaa
  49. En ole ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa
  50. Olen enimmäkseen keskinkertainen, mutta joissakin asioissa myös keskinkertaista parempi
+ 1      Mitä kauemmin työpaikattomuuteni kestää ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampaa työllistyminen on, eli työllistymiseni tulee joka päivä vaikeammaksi



keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Työpaikattomuus nujertaa ja nöyryyttää

Kun hakee Googlella hakusanoilla työttömyys nujertaa, niin eiköhän hakutulokseksi tule enimmäkseen kirjoituksia työttömyyden nujertamisesta. Näissä yrityksissä nujertaa työttömyys erilaisilla ”toimenpiteillä” on kuitenkin yleensä kyse nimenomaan työttömien kiusaamisesta ja nujertamisesta. Pelkkä loputon työpaikattomuus jo sinänsä riittää nujertamaan ja nöyryyttämään ihmisen ihan ilman mitään kyykyttämistäkin.

Jälleen kerran jouduin tunnustamaan/ myöntämään työpaikattomuuteni eräissä sukujuhlissa kysyttäessä (kysyjänä yksi serkuistani, joka on väitellyt tohtoriksi) missä olen töissä. No en missään; Olen ”kotirouva olosuhteiden pakosta”, koska en vain saa työpaikkaa mistään! Että se voi olla noloa/ häpeällistä/ nöyryyttävää jne…

Nöyryyttävät kokemukset ovat psykofyysisiä traumoja, jotka paranevat hitaasti. Nöyryytys tarkoittaa arvokkuuden kokemuksen riistämistä. []. Nöyryytykset vaikuttavat yksilöihin ja laajemmin myös kokonaisiin kansakuntiin. Nöyryyttävänä voidaan kokea työtoverin tai puolison suusta kuultu tölväisy, penkin alle mennyt esiintyminen, työttömäksi joutuminen, taloudellinen ahdinko tai sosiaalisen aseman menettäminen. Nöyryytyksessä ihminen kokee joutuvansa keinottomana vääryyden kohteeksi tai alistetuksi."