sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Työnteko kartuttaa eläkettäsi



Työeläkeotteessa kerrottiin otsikonmukainen fakta ja todella ”yllättävä” tieto! Siinäpä yksi niistä syistä miksi niin epätoivoisesti yritän työtä saada. Koska työnhakuni kuitenkin on toivotonta kerjäämistä eikä minua koskaan pyydetä mihinkään töihin eikä minulle tarjota työtä, eläkekin jää saamatta. Onhan sitä eläkettä jo muutama satanen tähän mennessä ennen työttömyysuraani kertynyt, eli toimeentulorajan alapuolella jo tutuksi käyneissä summissa pysytään edelleen. Eläkettä tulen näillä näkymin saamaan enintään 600 €/kk, jos sitäkään. Onhan tuo summa jo ennestään tuttu työmarkkinatuesta, että siinä mielessä. Nythän me pitkäaikaistyöttömät olemme saaneet ilouutisia sen suhteen, että tm-tukeen lakkaavat vaikuttamasta puolison tulot.  Onhan se laihakin lohtu jotakin, kun kerran muuta ei ole tarjolla. 

Lähes kolmen vuoden työttömyyden jälkeen siis ”pääsin” kolmeksi kuukaudeksi palkattomaan työharjoitteluun. Siihen työpaikkaan minua ei kuitenkaan palkattu ja tuskin palkataan jatkossakaan, vaikka siellä onkin nyt yksi virka avoinna. Eläkeikääni olisi kuitenkin vielä melkein 20 vuotta, joten mitä teen siihen asti?


Tässä vielä lainauksia kohtalotovereilta nettikeskusteluista:

”Keski-ikäinen työtön on väliinputoaja, joka saa yrittää selvitä parhaaksi katsomallaan tavalla.”
”Yli 40- vuotiaan ammatinvaihtajan kannattaa ottaa huomioon että uuden työn saanti voi olla kiven takana. Sen ikäinen nainen kun ei ole kovin haluttu työmarkkinoilla. Tämän olen itse saanut karvaasti kokea vaikka en ole alaa tai ammattia vaihtanutkaan vaan joutunut työnhakuun muista syistä.”
”Täällä toinen nelikymppinen "tuuliviiri", opiskelemassa toista ammattia. Itse olen vahvasti juuri leppoistamisen kannalla... Tässä iässä olen tajunnut, ettei minusta koskaan tässä elämässä tule mitään erikoista eikä minua tulla tuntemaan minkään ammattialan "huippuosaajana"."

Itse olen ns. leppoistamisen kannalla sen verran, että minulle sopisi oikein mainiosti tehdä esim. kuuden tunnin työpäivää. Vaan eipä ole sellaistakaan viime aikoina ollut tarjolla…

perjantai 28. joulukuuta 2012

Tilannekatsaus

Tällä hetkellä minulla on kaikkiaan viisi työhakemusta "maailmalla". Valitettavasti odotukseni eivät ole valtavan korkealla yhdenkään niistä suhteen. Onhan kuitenkin ihan kivaa harrastaa toiveajattelua ja itsepetosta sen suhteen, että vielä joskus voisin jonnekin työllistyä. Tänä vuonna olen ollut yhteensä neljässä työhaastattelussa, joista kaksi tosin olivat samaan paikkaan liittyviä (vuokratyö). Siitäkään ei sitten lopulta mitään työpaikkaa minulle tullut, vaikka niin hyvän kuvan itsestäni kuulemma annoinkin... Työpaikkahakemuksia olen lähetellyt viime vuosina joitakin kymmeniä, koska panostan laatuun enkä määrään eli haen vain sellaisia työpaikkoja, joihin minulla on koulutusta tai kokemusta ja mielellään niitä molempia. 

Näistä viidestä nyt haussa olevasta työpaikasta yksi on vakituinen ja muut määräaikaisia (3 kk - 2 v). Yksi on vuorotteluvapaan sijaisuus, yksi on isossa organisaatiossa, jossa olen aiemmin ollut töissä (vaan eipä sinne ole sittemmin haastattelukutsuja tipahdellut hakemisesta huolimatta) ja yksi on avoin virka viimekesäisessä harjoittelupaikassani. Kerronpa sitten täällä blogissani hakemusteni tilanteesta sitä mukaa, kun sähköpostiini alkaa tipahdella "Tällä kertaa sinua ei jne," -suuntaisia viestejä.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Työttömyyspisteessä


Onko työttömyyspisteesi ergonomia kunnossa? Tulevatko työttömyyspisteessäsi joskus niska ja hartiat kipeiksi? 

Viime aikoina tuntuu jonkinlainen työttömyyden saturaatiopiste kohdallani ylittyneen! Minä en aina jaksaisi iloita toisten menestyksestä, koska itse en ole lainkaan menestynyt elämässä, vaan epäonnistunut surkeasti. En haluaisi katsella sivusta kateellisena lounaalla olevia työssäkävijöitä (jos erehdyn menemään lounasaikaan sellaiseen paikkaan, jossa heitä käy). En pysty iloitsemaan ystäväni uudesta ja kalliista autosta, koska olen kateellinen ja minäkin haluaisin sellaisen! Ensi vuoden alkupuolella minun pitää viimeinkin (asiaa aina siirrettyäni ja siirrettyäni) myydä jo melkein 15 v vanha ja 100000 km ajettu autoni pois varojen puutteessa, koska auton pitäminen ja siitä aiheutuvat kulut ovat kalliita - oli auto uusi tai vanha.    
Minun kai pitäisi vain olla harmoninen ja seesteinen ja tämä työttömän osani hyväksynyt… Valitettavasti se ei oikein onnistu! Tänään olen kuitenkin laittanut kolme työpaikkahakemusta, vaikka tiedän, että se on vain itsepetosta ja turhan toivon ylläpitämistä – enhän minä enää koskaan mitään työpaikkaa tule saamaan! Kaikilla muilla hakijoilla on aina jotain mitä minulla ei ole jne. jne. (ja he ovat niitä menestyjiä). Tämä arpa ei koskaan voita…

  

Vastaus alun kysymykseen: Kyllä, työttömyyspisteessäni tulevat aina välillä niska ja hartiat kipeiksi jo pelkästä itkusta ja hammastenkiristyksestä…

tiistai 11. joulukuuta 2012

Joululahjaksi



Olen jo monena aikaisempana vuotena salaa toivonut joululahjaksi työpaikkaa. Mitä ilmeisimmin toiveeni ei tänäkään jouluna tule toteutumaan! Työpaikan sijasta voisin sitten toivoa sellaista rahasummaa, jolla tulisin toimeen loppuelämäni (jonka pituudesta ei ole tietoa, tosin työttömyydestä murehtiminen ja stressaaminen on sitä aivan varmasti lyhentänyt)  ilman työtä. Koska tämä rahatoiveenikaan ei tule toteutumaan, jään seuraavaksi odottelemaan työmarkkinatuelta putoamista tarveharkinnattoman tm-tuen loppuessa kohdallani runsaan parin kuukauden kuluttua. 

Työmarkkinatuen tarveharkinnan lopettamisesta on liikkunut huhuja (jo useita vuosia), mutta ainakaan minä en ole löytänyt mitään virallista tietoa asiasta.  Löysin vain tällaisen: ” Kehysriihen päätöksen mukaisesti perheiden toimeentulon parantamiseksi hallitus esittää, että työmarkkinatuen tarveharkinta poistetaan puolison tulojen osalta, mikä lisää määrärahatarvetta 32 miljoonaa euroa.” Hallitus siis esittää asian, mutta onko virallista päätöstä vieläkään tehty?

Tähän asti olen onnistunut välttämään nollatuloille putoamisen työvoimakoulutuksilla ja jopa työllistymällä, mutta nyt ei oikein näytä enää siltä, että siinä onnistuisin…  Minun oli tarkoitus saada työpaikka jo ennen kuin ansiosidonnaiseni loppui - tai kaikkein mieluiten ennen kuin se alkoikaan – niin ei vaan nyt ole ”päässyt käymään”.  Jopa puoleksi vuodeksi työllistyminen auttaisi hyvin paljon, vaikka mielestäni alle vuoden työsuhteet eivät oikein ole vakuuttavia. Toki menisin vaikka (muutamaksi) kuukaudeksi töihin, jos edes sellaisen työsuhteen saisin.