torstai 26. huhtikuuta 2012

Työtöntä ei naurata


Työtöntä eivät myöskään naurata tällaiset jutut: Lounasruokalan kuitissa lukee ”päivän paras hetki”. Onko päivän paras hetki siis lounas vai se hetki, jolloin työpäivä päättyy? Työtön ei jaksa edes vetää suutaan väkinäiseen, väsyneeseen hymyyn kuullessaan jotain näin ”hauskaa”!
Ei varmaankaan tarvitse perustella, miksi ei naurata?

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Raskaan katkeraa, osa 2


Nyt täytyy taas kerran todeta, että (työ)elämä ei todellakaan ole oikeudenmukaista – ei ainakaan minun (työ)elämäni. Olen jälleen saanut tavata ja nähdä työssään minua vähintään kymmenen vuotta vanhempia henkilöitä. Miksei minulla sitten ole työpaikkaa, vaikka olen heitä huomattavasti nuorempi? Lisäksi tapasin henkilön, joka on ajautunut ko. työpaikkaan sattumalta – hänellä ei ole edes ko. alan koulutusta! Tulisipa (tai olisipa tullut) tuonkaltainen ”sattuma” minunkin kohdalleni - vaan kun ei ole tullut eikä tule! 

Kysynnän ja tarjonnan laki on armoton; minun tapauksessani tarjontaa on, mutta kysyntää ei ole. Toisilla on paljon kysyntää ja toisilla (minulla) puolestaan ei ole yhtään. Kun vähäinenkin kysyntä kerran loppuu, se ei ala enää koskaan uudelleen. En osaa verkostoitua enkä jauhaa paskaa, joten minunlaistani ei missään kaivata. Vaikka olisin ahkera ja tunnollinen, motivoitunut sekä innokas ja kiinnostunut oppimaan uutta, yhtäkään työnantajaa ei kiinnosta, koska olen pitkäaikaistyötön keski-ikäinen nainen. Minun kokemukseni mukaan kun putoaa yli nelikymppisenä työelämän ulkopuolelle, ei paluuta sinne todellakaan enää ole!

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Kiireen tuntua


Viime aikoina on pitänyt työttömyyskiirettä. Oikeasti kyseessä ei ole varsinainen kiire, vaan se, että on ollut paljon tekemistä ja on pitänyt priorisoida asioita. Työttömällä ei oikeasti koskaan ole kiire, vaan työttömän kiireet ovat jääneet taakse hänen jouduttuaan työttömäksi. Siksi minä työttömänä suhtaudunkin erittäin kriittisesti kuullessani puhuttavan, että siinä ja tuossa ammatissa on kova kiire. Mielestäni usein on lähinnä kyse kiireen teeskentelystä ja halusta tuntea itsensä tärkeäksi ja tarpeelliseksi. Työttömän täytyykin etsiä mahdollinen tarpeellisuuden tunteensa jostain aivan muualta kuin työstä…

Olen tyytyväinen siihen, että minulla on viime aikoina ollut järjellistä tekemistä. Saan tässä vielä työharjoittelun muodossa muutaman kuukauden kosketuksen työelämään ennen lopullista pohjakosketusta ja tyhjän päälle putoamista. Pudotuksesta tuleekin julma, koska en enää todellakaan haluaisi pelkästään lukea kirjoja, tehdä kotitöitä, jumpata, lukea ja kommentoida nettikeskusteluja ja blogeja sekä kirjoittaa omaa blogia, vaan haluaisin tehdä työtä ja saada siitä palkkaa!

torstai 12. huhtikuuta 2012

Yllättäviä uutisia


Tässä se nyt vihdoin tulee; ei muuta kuin hakemuksia lähettämään ja tämä uutinen liitteeksi, jos työnantajatkin ymmärtäisivät asian…Kohta kolme vuotta on nimittäin mennyt työttömänä tästä tuottavimmasta ajasta. 


 
 

Mutta taas toisaalta:

Että ristiriitaista on tämä uutisointi!