Itse
asiassa tämä on äärimmäisen
loukkaavaa!
Artikkeli
ei aukea kokonaan, mutta tässä ote siitä:
”…vaikeasti työllistyvät ihmiset ovat hyvin
erilaisissa asemissa. Yksi voi kärsiä terveysongelmista, toisella ovat riesana
päihteet ja kolmatta ei vain kiinnosta.”
Neljännellä
(kuten minulla) EI OLE terveys- eikä päihdeongelmia ja (työ) kiinnostaa kovasti!
Ongelma on ainoastaan se, ettei rekrytoijia/ työnantajia kiinnosta yhtään. Jos
hakijoita työpaikkaan on sata, viisi heistä kutsutaan haastatteluun ja
vain yksi saa työpaikan, onko silloin
kaikilla muilla hakijoilla em. ongelmia eivätkä he siksi työllistyneet? He
ainakin osoittivat olevansa kiinnostuneita hakemalla työpaikkaa.
”Työttömien leimaaminen
mielenterveyshäiriöisiksi alkoholisteiksi (kuten SK:n artikkelissa juuri tehdään)
ei edesauta työttömiin liitettyjen stigmojen poistumista.”
Mitä
tällä leimaamisella saavutetaan? Saadaanko sillä etäännytettyä itsensä työttömyyden
uhasta ajatellen ettei itse ole sellainen? Silloin voi huijata itseään ja huokaista helpotuksesta kuvitellessaan, ettei juuri
Minulla ole vaaraa joutua työttömäksi.
Pitkäaikaistyöttömyys
nimenomaan vaatii rautaista mielenterveyttä, koska ei jatkuvaa leimaamista,
syrjimistä ja entisestään vähien tukien vähentämistä muuten jaksa! Eikä oikein tahdo jaksaa silloinkaan… Mahdolliset päihde – ja mielenterveysongelmat
sekä kiinnostuksen
vähenemisen työpaikattomien kyykytys- ja kiusaamistoimenpiteisiin työttömyyden seurauksena voin ymmärtää, mutta en
mainittuja asioita useimpien työnhakijoiden työpaikattomuuden syynä.