lauantai 21. huhtikuuta 2012

Kiireen tuntua


Viime aikoina on pitänyt työttömyyskiirettä. Oikeasti kyseessä ei ole varsinainen kiire, vaan se, että on ollut paljon tekemistä ja on pitänyt priorisoida asioita. Työttömällä ei oikeasti koskaan ole kiire, vaan työttömän kiireet ovat jääneet taakse hänen jouduttuaan työttömäksi. Siksi minä työttömänä suhtaudunkin erittäin kriittisesti kuullessani puhuttavan, että siinä ja tuossa ammatissa on kova kiire. Mielestäni usein on lähinnä kyse kiireen teeskentelystä ja halusta tuntea itsensä tärkeäksi ja tarpeelliseksi. Työttömän täytyykin etsiä mahdollinen tarpeellisuuden tunteensa jostain aivan muualta kuin työstä…

Olen tyytyväinen siihen, että minulla on viime aikoina ollut järjellistä tekemistä. Saan tässä vielä työharjoittelun muodossa muutaman kuukauden kosketuksen työelämään ennen lopullista pohjakosketusta ja tyhjän päälle putoamista. Pudotuksesta tuleekin julma, koska en enää todellakaan haluaisi pelkästään lukea kirjoja, tehdä kotitöitä, jumpata, lukea ja kommentoida nettikeskusteluja ja blogeja sekä kirjoittaa omaa blogia, vaan haluaisin tehdä työtä ja saada siitä palkkaa!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nykyään ammatissa kuin ammatissa ON oikeasti kova kiire ja työtä on aivan liikaa, koska töitä tehdään paikassa kuin paikassa liian pienellä henkilökunnalla suhteessa työn määrään. Työnantajat eivät halua palkata lisää väkeä, koska kustannukset työntekijöistä ovat suuret... suuret ainakin tässä ahneuden maailmassa, missä mikään voitto ei riitä kenellekään. Harva nykyään valittaa kiirettä vain tehdäkseen itsestä tärkeän - se on mennyttä työmaailmaa.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Edelleen olen sitä mieltä, että toisissa ammateissa on oikeasti kiire ja toisissa ei ole, mutta olen tietenkin vain kateellinen työssäkäyville...

Täällä olisi runsaasti meitä työttömiä tarjolla sitä todellista tai kuviteltua kiirettä helpottamaan, mutta emme kelpaa tai juuri meitä ei ole varaa palkata!

Leena Kärras kirjoitti...

Niin. Joissakin hommissa on kova kiire ja joissakin se touhu pitää saada näyttämään siltä. Sitten on niitä paikkoja joissa ei olisi kiire jos tehtäisiin asiat toisella tavalla. Ja joskus se kiire on ennenkaikkea ihmisessä eikä siinä työssä (mun kompastuskivikiireeni). Mutta loppujenkaan lopuksi se kiire ei ole mikään mittari ihmisen paremmuudesta tai huonommuudesta. Ehkä se että osaa omaa kiirettää hallita ja samalla huolehtia jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan on sitten ennenkaikkea sitä elämisen taitoa.

Oletko kokeillut mitään vapaahtoistyötä jossa saisit kontakteja ja josta saattaisi aueta jotakin. Siinä kun olisi sitten samlla jotakin tekemistä niin helpottaisi siltäkin osalta? Punainen risti tms...?

TOIvoton työtön kirjoitti...

Olen tällä hetkellä työvoimapoliittiseen koulutukseen liittyvässä työharjoittelussa, joten tekemistä (kiirettä ei kuitenkaan...) minulla periaatteessa kyllä riittää (opiskelutehtävien lisäksi)! Työllistyminen on sitten taas toinen juttu...

Vapaaehtoistyötä - joka on toki ajatuksena kaunis - en koe omakseni, koska minä tarvitsen rahaa! Minusta vapaaehtoistyö sopisi parhaiten jollekin rikkaalle eläkeläiselle eikä köyhälle työttömälle. Toki se sopii kenelle vaan, joka sitä jaksaa tehdä ja joka saa siitä hyvän mielen.