perjantai 19. lokakuuta 2018

Työttömyyspahoinvointia eli typaa…


Olen aikaisemminkin ihmetellyt/ kritisoinut sitä, kun harrastuksiin tullaan ns. työ edellä.

”Huomasin töissä, että kelloni jätättää…” (Miksi ei voi sanoa vain, että huomasin aiemmin päivällä kelloni jätättävän?)
”Meillä oli tänään töissä tyhy-päivä” (eli työhyvinvointipäivä)

Minullapa oli tänäänkin typa eli työttömyyspahoinvointipäivä ja se on itse asiassa joka päivä! Toki kiinnitän - sattuneesta syystä - mahdollisesti liikaa huomiota tuohon töissä - sanaan ja töistä puhumiseen eikä kukaan toinen edes noteeraa koko asiaa, mutta tämä on minun näkökulmani näin työpaikattomana. Menen jumppaan mm. unohtaakseni edes hetkeksi työpaikattomuuspahoinvointini (typapan), mutta kun eivät muut ihmiset mitenkään osaa olla jatkuvasti puhumatta töistään ja työpaikoistaan. Erään jumpan tapauksessa tämä ilmiö voi johtua siitä, että kyseinen jumppa alkaa jo puoli viideltä eikä sinne mitenkään kunniallinen työssäkäyvä kansalainen voi ehtiä, joten täytyy sitten korostaa olevansa töissä.



tiistai 9. lokakuuta 2018

Itku pitkästä työnhausta


Ensimmäisen kerran itkin työnhakuprosessin jälkeen vuonna 2011, kun minulle kerrottiin, etten kelvannut hakemaani työpaikkaan. Olin onnistunut englanninkielisessä puhelinhaastattelussa (soittaja oli Ruotsista) ja sen jälkeen minun piti mennä ”tsekattavaksi” firman Tampereen konttorille. Siellä minut todettiin introvertiksi ja kelpaamattomaksi ja sopimattomaksi kyseiseen työtehtävään. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään myyntityö… Kun minulle soitettiin ja kerrottiin työnhakuni lopputulos, minulta pääsi iso ja katkera itku.

Nyt minulla on menossa työnhakuprosessi, jonka lopputuloksen jo aavistan/ arvaan/ tiedän etukäteen – jo ennen kuin varmistus asiasta on tullut. En ole vielä itkenyt, mutta tiedän silti itkeväni kuullessani ettei minua (taaskaan) valittu*. Jos minut valittaisiin, itkisin myös, mutta itku olisi ilon kyyneleitä. Työnhaku, mahdollinen toivon herääminen työhaastatteluun kutsuttaessa ja työnhaun päättyminen aina pettymykseen on aivan valtavan raskasta! Kuka tällaista jaksaa vuodesta toiseen musertumatta aivan täysin? Minä. En. Jaksa. Tätä. Enää. Yhtään.

Haastattelijat eivät ymmärrä kuinka etuoikeutettuja he ovat työskennellessään ”itsestään selvissä” työpaikoissaan hyvillä työnantajilla! Eivätkä he todellakaan ymmärrä millaista on olla minun asemassani ja tilanteessani! Työhaastattelussa ihminen revitään auki ja sitten kun ei työpaikkaa saa, se kaikki on ollut turhaa

*Toivon todella, että tieto valituksitulemattomuudestani tulee sähköpostilla eikä puhelimitse, koska en ehkä pysty pidättelemään itkua niin kauan, että puhelu on päättynyt!

Päivitys 12.10.: Olen saanut sähköpostitse tiedon, että tällä hetkellä(?!) olen sijalla kaksi ...”

torstai 4. lokakuuta 2018

Pahinta on toivon herääminen…


ja sen murskaantuminen! Kumpi on oikeastaan pahempaa; se, ettei saa lainkaan kutsuja työhaastatteluihin vai se, että saa tilaisuuden ja epäonnistuu?
Työhaastattelutilanteeseen kohdistuu aina valtava paine, jos sellaiseen pääsen. Kun pääsen käymään jollain työpaikalla, niin huomaan kuinka paljon todella haluaisin olla töissä! Kun en jaksaisi enää yhtään päivää/viikkoa/ kuukautta/vuotta olla työpaikattomana! Tässä tapauksessa työhaastattelusta jäi ihan hyvät tunnelmat ja olisin todella tämän(kin) työpaikan halunnut. Jäljellä oli kuitenkin vielä yksi osio, jossa epäonnistuin täysin… Yleensä tätä taitoa ei ole testattu – ainakaan tällaisella ristikuulustelulla. Lisäksi luulin osaavani ko. taidon, mutta en sitten enää osannutkaan. Aikaisemmin olen onnistunut vastaavissa (joskin helpommissa) tilanteissa ihan hyvin, mutta vuosien kuluessa on sitten taito ruostunut. Voihan olla, ettei minua olisi siltikään valittu, vaikka olisinkin onnistunut paremmin?

Pääsin kuitenkin yli 30 hakijan joukosta kolmen haastateltavan joukkoon, mikä toki sinänsä on hieno saavutus. Valitettavasti kolmanneksi jääminen ei lämmitä, kun jään edelleen ilman työpaikkaa ja palkkaa ja surkean työmarkkinatuen varaan kotona tylsistyneenä kököttämään. Oma moka ja epäonnistuminen, josta en voi ketään muuta syyttää; mitäs olen niin huono ja paska ja ikuinen epäonnistuja?! Itsehän siitä eniten kärsin! Valinnan tulos ilmoitetaan kahden viikon sisällä, mutta eiköhän tämä ollut tässä.

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Voi prkle!


No niin… nythän alkoi typasta kuulua ”iloisia” uutisia. Sain nimittäin kutsun palveluinfoon, jonne en pääse sinä päivänä menemään. Heti menivät sukset ristiin! Olin laittanut asiasta sähköpostia, josta väitettiin ettei se ollut muka tullut perille, kun soitin ja kysyin perään. No nyt sitten heidän infostaan poissaolon syyksi ei käy se, että en ole silloin Suomessa. "Me emme jousta täällä."
(Juuri minun tuuriani, että info olisi juuri silloin kun olen ajat sitten varatulla ja kauan suunnitellulla matkalla.) Sairaus kuulemma kelpaa syyksi, mutta miten voisin tietää olevani sairaana 10 päivän päästä? TE-toimistollahan matkoilla oleminen (ainakin ennen) kelpasi syyksi poissaoloon ja annetun ajan siirtoon. Nyt aion sitten lopettaa ns. työnhakuni ja olla ilman sitä viheliäistä kuutta sataa euroa kuukaudessa. Työnhakuni toki katkeaa automaattisesti, kun en ilmesty heidän infoonsa… Tuleepa sitten kokemus karenssista tai jostain, en tiedä mitä on edessä, mutta lopetan työttömänä työnhakijana olemisen virallisesti, jos menee liian vaikeaksi. Voin palata työnhakijaksi, sitten kun jälleen pääsen TE-toimiston asiakkaaksi, vaan toivottavasti onnistun saamaan työpaikan sitä ennen (ainakin yksi mahdollisuus on nyt haastattelukutsun saatuani.) Jopa työhaastattelun siirto onnistui, mutta tämän ei! Olisi kyllä ollut hienoa saada valita vapaaehtoisesti siirtyykö näiden Treen pskapalveluiden ”asiakkaaksi” vai ei! 
Jotain tämänkaltaista osasinkin pelätä siirtyessäni eli joutuessani typaan. Valitettavasti epäilykseni eivät osoittautuneet vääriksi. Miksi ei vain voisi antaa uutta aikaa mukisematta? Onko kyseessä säännöt vai vallankäyttö?


Päivitys: Laitoin vielä kerran typalle sähköpostia ja nyt minulle soitti sieltä järkevä ja ystävällinen naishenkilö, joka sanoi että tietenkin infon ajankohdan voi siirtää matkan vuoksi! Toivoimme vielä yhdessä ettei tätä infoa (lokakuussa) edes tarvittaisi, kun minulla on työhaastattelu tiedossa. Töykeä mieshlö, jonka kanssa puhuin aamulla puhelimessa, oli siis väärässä - ja annoinkin asiasta palautetta.

maanantai 17. syyskuuta 2018

Osaamisbotti – nyt on kaikki nähty…


Ei riitä nöyryytykseen työmarkkinatuelle joutuminen vaan täytyy vielä kestää Tampereen kaupungin työllisyyspalvelujen ”osaamisbottia”! Tämä oli ensimmäinen yhteydenotto taholta, jonka kanssa en edes koskaan olisi halunnut olla minkäänlaisissa tekemisissä. Oikein leffaliput voi voittaa kun ehtii ensimmäisen viidenkymmenen joukossa rekisteröitymään. Upeaa! Mahtavaa! Voi luoja, ottakaa minut jo jonnekin töihin! En kestä tätä enää…


Liity osaksi kasvavaa joukkoa, niin kuulet ensimmäisenä piilotyöpaikoista ja työllistymistä helpottavista palveluista!        
(Kyllä, olen valitettavasti jo ”liittynyt osaksi” kasvavaa Tampereen pitkäaikaistyöttömien joukkoa.)

”Tampereen kaupungin työllisyyspalvelut tarjoaa sinulle mahdollisuuden paljastaa osaamisesi Osaamisbotille, joka avaa ovia uuteen työpaikkaan. Osaamisbotti on keskustelurobotti, joka toimii yrityskoordinaattoreiden ja OMA-valmentajasi apurina – ajasta ja paikasta riippumatta.
Käyttö on todella helppoa! Sinun tarvitsee panostaa kymmenen minuuttia keskusteluun Osaamisbotin kanssa ja Osaamisbotti luo sinulle henkilökohtaisen osaamisprofiilin, jota voit hyödyntää välittömästi työ- tai opiskelupaikan löytämisessä.”

”Kun olet aktivoinut Osaamisbotin, niin voit aloittaa oman alkukartoituksen. Kartoituksen jälkeen voit avata oman osaamiskorttisi selaimeen ja täydentää omia tietoja tai ladata osaamiskortin pdf-tiedostona omaan käyttöön. Tämän jälkeen palvelun käyttäminen jatkuu yhdessä valmentajasi kanssa.”

Saat tämän tiedotteen, koska olet Tampereen kaupungin työllisyyspalveluiden asiakas ja lähetämme asiakkaillemme kohdennettuja tiedotteita palveluista. Olemme poimineet yhteystietosi Ura-järjestelmästä. Tietoja käytetään henkilön oikeuksien ja velvollisuuksien täyttämiseksi. Henkilötiedot ovat luottamuksellisia, eikä niitä luovuteta ulkopuolisille.


Eikö minulle kelpaa mikään? EI.
Enkö ole iloinen tästä päätähuimaavasta mahdollisuudesta? EN.
Miksen oli positiivinen tämän asian suhteen? Kokemus on opettanut.

Paljonko tähänkin on laitettu rahoja konkurssikypsän kaupungin tyhjästä kassasta? Paljon.
Anteeksi, mutta en halua ”keskustella” minkään ”botin” kanssa työttömyydestäni! Olen sitä mieltä, ettei arvokasta ihmiskontaktia voi korvata millään ”boteilla” ja muutenkin on arveluttavaa antaa henkilökohtaisia tietojaan tällaisiin järjestelmiin. Tämä(kin) innovaatio on syntynyt täyttämään tarpeen, jota ei ole edes ollut ja argumentit sen käytön puolesta tuntuvat olevan kovin ohuita.


Palvelua käytetään Skypen kautta. Onneksi osallistuminen on vapaaehtoista.

Kun sovellus tekee alkuhaastattelun, säästyy OMA-valmentajan työaikaa alustavien arvioiden mukaan jopa 45 minuuttia.” (OMA = Osaaminen, Motivaatio, Aktiivisuus)


(Me tien… eikun rahast… eikun säästetään tällä.)

Työllisyyspalveluissa Osaamisbotti voi hoitaa rutiinitehtäviä, jolloin omavalmentajalla jää aikaa asiakkaiden kohtaamiselle ja muulle työlle. Uskon, että botti vahvistaa työnhakijoiden aktiivisuutta ja helpottaa viestintää, kun kanava omavalmentajaan on auki.”


torstai 13. syyskuuta 2018

Kun yrittämistä ei palkita


Pahinta turhaksi osoittautuneessa työnhaussa on ehdottomasti se, ettei kovasta yrittämisestä saa minkäänlaista palkintoaOlen yrittänyt työllistyä hakemalla ahkerasti työpaikkoja, kouluttautumalla lisää sekä työssäoppimisten kautta ja jopa hakemalla kesätöitä. Mikään näistä keinoista ei ole kuitenkaan onnistunut, vaan aina on ollut seinä vastassa. Joka vuosi loppukesällä on ankea mieliala, kun ei ole työpaikkaa, jonne menisi. Eipä ole ollut lomaakaan, joka loppuisi. Tämä ”loma” kun ei koskaan lopu…

Tein mielenkiintoisen ja ”yllättävän” havainnon: eniten työhaastattelukutsuja olen saanut vuonna 2007, jolloin olin töissä. Tosin olin silloin (vasta) 41-vuotias. Toiseksi eniten työhaastattelukutsuja  sain 39-vuotiaana vuosina 2005–06.

Oma tulevaisuuteni on jo menneisyyttä näin viisikymppisenä pitkäaikaistyöpaikattomana. Minulla on menossa ”projekti” tai kokeilu, jossa haen (tietyn ajan sisällä) kymmentä työpaikkaa. Raportoin tulokset myöhemmin, jos edes saan kymmenen hakua täyteen – tällä työpaikkatarjonnalla se on hieman haastavaa. Tähän mennessä tulos on 7 haettua työpaikkaa ja kaksi hylkäystä (ilman haastattelua tietenkin), ja viidestä paikasta odotan kuuluuko niistä koskaan yhtään mitään.

Päivitys: 1 haastattelukutsu! (Enää siis odotan neljästä paikasta, mitä kuuluu vai kuuluuko mitään.)

Vielä kymmenisen vuotta sitten koulutetut ihmiset hakivat työpaikkoja, saivat haastattelukutsun ja saattoivat myös saada työpaikan. Nykyisin toteutuu enää (epätoivoinen) työpaikkojen hakeminen ja siihen vaiheeseen jäädään, yleensä ilman edes minkäänlaista kiitosta hakemuksesta.



maanantai 10. syyskuuta 2018

Linkkejä


1) EPÄTYYPILLISTEN TYÖSUHTEIDEN ”ULKORINKILÄISIÄ” KOHDELLAAN KUMMAJAISINA


 ”Jos halutaan selvittää ihmisten elämänlaatua, ei siis pidä katsoa pelkästään työttömyyslukuja tai uusien työpaikkojen määrää. Pitää katsoa, mitä työ sisältää ja miten sillä tulee toimeen.”

Työn ulkopuolella olevien ihmisten määrä lisääntyy. Tarjolla on vakituisen työn ja luotettavan sosiaaliturvan sijaan yhä enemmän kilpailua, silppua, riskinottoa, harjoittelua, poljettuja palkkoja, kuntouttavaa työtoimintaa ja ilmaista työtä.”


Kaikki eivät menesty tässä kilpailussa, ja toisaalta tempputyöllistäminen ja nollatyösopimukset eivät ketään elätä.

VMP eli näihin juttuihin en usko pätkääkään:

2) Näkökulma: Väännetään nyt rautalangasta niillekin, jotka eivät tilastoja usko - suuri joukko suomalaisia on saanut ihan oikeita töitä

Aktiivimallin työllisyysvaikutuksia on vaikea arvioida ilman kunnollista tutkimusta, mutta sen käyttöönoton jälkeen työllisyyden kasvu ja työttömyyden lasku on ollut erittäin nopeaa. Se ei myöskään näyttäisi lisänneen merkittävästi pelättyjä erittäin lyhyitä työsuhteita.”


Aktiivimalli, jos mikä, on nimenomaan tilastojen väärentämiseen tarkoitettu! Aktiivimalli ei ole lisännyt oikeita työsuhteita lainkaan. 

3) Tampere selvisi sokista ja nyt työttömyys on laskenut suhteellisesti eniten Suomen suurimmista kaupungeista – selvitimme, mikä on ollut onnistumisen kaava

Yritykset uskaltavat rekrytoida ja tarjota erilaisia työmahdollisuuksia, olivat ne sitten vakituisia tai määräaikaisia työsuhteita, työkokeiluita, työharjoitteluita tai työtä vuokratyöfirman kautta. Kun mahdollisuuksia uskalletaan tarjota ja kokeilla, se osoittaa ulospäin luottamuksen oman toimialan jatkumisesta.”


Tulihan se totuus esiin! "Työmahdollisuuksia", eli ei välttämättä oikeita työsuhteita. Se siitä ”onnistumisesta”.Tampereen työpaikkatarjonta muodostuu ns. asiantuntijatöistä (joihin minulla ei ole koulutusta tai kokemusta) sekä (provisiopalkkaisista) myynti- ja tyrkytystöistä ja epämääräisistä vuokratöistä. Noin puolet TE-toimiston sivuilla olevista Tampereen työpaikoista on vuokratyöpaikkoja. 

4) Analyysi: Työllisten määrä kasvaa Suomessa räjähdysmäisesti, mutta työttömyys vähenee hitaammin – Sipilän hallituksen “työllisyysihmettä” selittää tyypillinen talouden nousukauden ilmiö

”… hallituksen “työllisyysihmeestä” vain noin puolet selittyykin työttömyyden vähentymisellä. Suuri merkitys on aiemmin työvoiman ulkopuolella olleilla opiskelijoilla ja työuransa loppupuolella olevilla, jotka ovat löytäneet töitä talouden hyvässä imussa. Lisäksi työllisyysaste nousee myös sen vuoksi, että ihmiset työskentelevät entistä vanhemmiksi.”

Vai oikein ”räjähdysmäisesti”?! Sallikaa mun nauraa! ”Talouden hyvä imu”? Eipä ole imua tuntunut minun kohdallani. ”Ihmiset työskentelevät entistä vanhemmiksi”, mutta viisikymppinen ei saa työpaikkaa?! Hallituksen työllisyysihmettä ei tosiaan ole tapahtunut, ja siitä olen samaa mieltä, mutta muiden asioiden suhteen en lähtisi tätä uutista allekirjoittamaan