torstai 18. tammikuuta 2018

Mitä työttömyys maksaa?

Mitä työttömyys maksaa yhteiskunnalle, kun se tuntuu nyt hiertävän päättäjiemme yli kaiken muun? Mitä työttömyys maksaa verrattuna muihin valtion kustannuksiin?

Työttömyys     Noin 5 miljardia €
Lähde:               https://www.is.fi/taloussanomat/a
                         " Suomen korkea työttömyys maksaa myös veronmaksajille pitkän pennin, sillä työttömyydestä koituvat kulut ovat vuodessa noin kuusi miljardia euroa. Jos työllisyysastetta saataisiin nostettua edes yhdellä prosenttiyksiköllä, tarkoittaisi se noin  miljardin  kevennystä   julkisiin menoihin.” 
Lähde:              http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/20180111
 
Yritystuet         4 miljardia €
Lähde:               https://yle.fi/uutiset/3

Mihin yritystuet sitten on tarkoitettu? Työllistämiseen niitä ei ainakaan käytetä. Valtion rahaa syydetään jatkuvasti yhä enemmän yksityisille yrityksille, mikä vähentää verotuloja entisestään näiden yritysten harjoittaman veronkierron (”verosuunnittelun”) vuoksi. Tämäkin on varmaan jollain tavalla meidän työpaikattomien syytä? Oikeasti asia on päinvastoin, koska pienemmän joukon ahneus aiheuttaa sen, että yhä suuremmalla joukolla on vähemmän - tai ei lainkaan - tuloja.

Eläkkeet*         Noin 28 miljardia €

*Kansanedustajien sopeutumiseläkkeet
Kokonaiskustannus? 

Sopeutumiseläkkeen piirissä on 146 entistä ja nykyistä kansanedustajaa”
 

tiistai 9. tammikuuta 2018

Aktiivimallista vielä

Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kyösti Suokas yhtyy aktiivimallin voimakkaaseen arvosteluun.
Suokas katsoo, että arvostelua herättänyt aktiivimalli on saanut kehuja vain ”hallituspuolueista ja niitä lähellä olevista piireistä”.
"Lain myötä kymmenet tuhannet tosissaan töitä hakevat ihmiset leimataan ilman omaa syytään sosiaalipummeiksi. Silti mm. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä piti lakia loistavana, jos ei suorastaan nerokkaana", Suokas arvostelee.

Jutussa mainitun Vihriälän lausuntoja olen kritisoinut jo aiemmin - ja näköjään syystä! Hänellä ei näytä olevan minkäänlaista ymmärrystä tavallisen kansan ja etenkään työttömien tilanteesta. 

Korostaisin vielä, että Tanskan mallista puhumisen tämän Suomen kökkömallin yhteydessä voisi kokonaan lopettaa, koska Tanskassa olosuhteet ovat aivan erilaiset kuin meillä. Useasti on mainittu, että Tanskassa työvoimavirkailijaa kohti on paljon vähemmän asiakkaita kuin Suomessa. Lisäksi Tanskassa on pienenä maana huomattavasti lyhyemmät välimatkat kuin Suomessa, joten Tanskan malli ei todellakaan voi verrata tähän Suomen kyhäelmään.  Suomessa on otettu käyttöön vain uhkailu ja kiristäminen, mutta auttamista tai palkitsemista ei.

”Painetta löytää aktiviteetteja luodaan työttömien ohella myös TE-keskuksille. Jos Suomen aktiivimallia vertaa paljon suitsutettuun Tanskan malliin, siitä puuttuu yksi oleellinen palanen: yksilöllinen palvelu. Tanskassa yhden virkailijan vastuulla on 12 työtöntä, kun Suomessa yhdellä virkailijalla on 166 työtöntä.”

Minulle on ainakin täysin epäselvää, minkä kuukauden päivärahasta minulta tullaan vähentämään se 4,65 % ja kauanko vähennys on voimassa? 

tiistai 2. tammikuuta 2018

”Hyvää” vuotta 2018 meille työpaikattomille

Enää ei ole syytä toivottaa parempaa uutta vuotta työpaikattomille, koska tästä vuodesta alkaen meidän kyykytys ja halveksiminen tulee olemaan huipussaan.  

  • ensin pieni ansiosidonnainen työttömyyskorvaukseni alenee 4,65 %, koska en ”mene” töihin
  • sen jälkeen työmarkkinatuki (jolle putoaminen on edessä kesällä) alenee saman verran 
  • jokaiselle 65 päivän jaksolle on täysin mahdotonta löytää aktiivimallin mukaista ”työllistymistä edistävää” toimintaa 
  • vähintään kolme jaksoa tulee jäämään ilman tätä erittäin hyödyllistä aktiviteettia 
  • mitä maksaa turhien cv-kurssien järjestäminen (eikä niitä edes luvata järjestää lisää) verrattuna työttömyyskorvausten alentamisesta saatavaan säästöön? 
  • diktaattorimme Il Sipi on suurin ja kaunein, ja kaikki mitä hän tekee on hyvää ja oikein (vrt. Pohjois-Korea) 
  • vertausta Pohjois-Koreaan ei saanut käyttää eräällä keskustelupalstalla 
  • sanaa ”propaganda” ei saanut käyttää Aamulehden artikkelin kommentissa 
  • media tai ainakin osa sitä on hallituksen talutusnuorassa 
  • onneksi blogissaan saa (vielä) kirjoittaa mitä haluaa


keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Irti kaikesta sanottu

Työttömyysaiheista kirjallisuutta on ilmestynyt kovin vähän, ja usein se on omakustannetta tai pienen kustantamon kustantamaa. Tästä saattaa johtua se, että näissä kirjoissa on usein luvattoman paljon (oikeastaan ei saisi olla yhtään!) paino- tai kirjoitusvirheitä ja selvästi kustannustoimittaminen puuttuu kokonaan, mikä tietenkin omakustanteen kohdalla on selvää.

Tässä eräs esimerkki pienen kustantamon (Kirjokansi) julkaisemasta kirjasta:

Pasi Hirvonen: Irti sanottu mies

"Avaamme yhdessä tietokoneen, jos sopivia työpaikkoja löytyisi. Sairaanhoitaja. Anestesian erikoislääkäri. Kioskiyrittäjä. Myyntikonsulentti. Osa-aikainen puhelinmyyjä. Puhelinmyyjä. Haastattelija. Henkilökohtainen avustaja. Myyntineuvottelija. Myyntineuvottelija. Puhelinmyyjä. Vakuutuspuhelinmyyjä. Varainhankkija. Hammaslääkäri. Lavastajan avustaja. Taksinkuljettaja. Leipomoyrittäjä. Biologian opettajan viransijaisuus. Osa-aikainen ompelija. Kirjastoapulaisen sijainen. Hanketyöntekijä maitolaitureitten ja kyläkauppojen dokumentointiin. Varhaispostinjakaja. Puhelinmyyjä. Puhelinmyyjä. Puhelinmyyjä. Varainhankkija.”

Puhelinmyyjän monista ”hienoista” titteleistä Ajanvaraaja ja asiakasneuvottelija puuttuvat listasta. Eipä se paska parfymoimalla parane! Ikävän tutulta näyttää tuo työpaikkatarjonta. On todellakin mistä valita provisiopalkkainen homma…

Tässä eräs arvio kirjasta:

Lukaisin tämän teoksen nopeasti kirjastossa käydessäni. Miesnäkökulmasta kirjoitetuissa kirjoissa (esim. Haruki Murakamin monet kirjat) on usein ongelmana juuri se miesnäkökulma, johon naisena on vaikea samaistua.  Alussa lainattu kohta kirjasta olikin se paras ja samaistuttavin…

Myös tässä kirjassa on luvattoman paljon painovirheitä. Mikähän niiden tarkastamisessa (eli kirjan lukemisessa vielä kerran ennen painoon laittamista) on niin vaikeaa?! Siinäpä muuten olisi homma, jota minä rakastaisin tehdä, mutta eipä siitä(kään) minulle kukaan mitään maksaisi, kun en varsinkaan ole kirjallisuuden ja äidinkielen maisteri…

”Irtisanottu” on kuitenkin tarkoituksella kirjan nimessä kirjoitettu erikseen kuvaamaan sitä irrallisuutta, mikä seuraa kun ei enää ole työpaikkaa, työyhteisöä eikä palkkaa kiinnekohtina elämässä. Työpaikaton on irrallaan tällaisista työpaikallisten itsestään selvinä pitämistä asioista. 


perjantai 22. joulukuuta 2017

Mikä on aktiivista työnhakua?

Aktiivinen työnhaku ei ole (olen lukenut netistä) sitä, että seuraa aktiivisesti työpaikkailmoituksia ja lähettää niiden perusteella työpaikkahakemuksia, vaan se on sitä, että:

  • menee käymään yrityksissä
  • laittaa avoimia työhakemuksia
  • kyselee sukulaisilta, tuttavilta ym. verkostoilta työpaikkoja
  • kertoo kaikkialla hakevansa työpaikkaa…
  • käy rekrytointitilaisuuksissa

Paitsi että:
  • Kukaan ei kaipaa työpaikan perään kyselijöiden soitteluja
  •  (eikä puhelinnumeroa aina edes ole tiedossa)
  • Moniin yrityksiin ei pääse niin vaan ”käymään”
  • Avoimet työhakemukset eivät yleensä kiinnosta ketään; jos on tarvetta työntekijälle, mieluiten palkataan joku tuttu puskaradion kautta tai laitetaan työpaikkailmoitus, (jolloin pitää käydä läpi hakuprosessi videohaastatteluineen, ryhmähaastatteluineen, ns. soveltuvuusarvioineen jne.)
  • Entä jos ei ole näitä ”verkostoja”? Jos on, niin silloinkin pitää mieluiten olla työpaikanvaihtaja eikä kokonaan työpaikaton
  • Työpaikattomuuttaan ei välttämättä halua erityisesti korostaa ja tuoda esille!
  • Kuinka moni on oikeasti työllistynyt rekrytointitilaisuudessa käytyään?

    Edellä mainitut ovat varmaankin jonkun anonyymin kommentoijan mukaan vain tekosyitä, mutta siitä vain kokeilemaan. Myönnän etten ole soittanut yhteenkään firmaan ja yrittänyt "myydä" itseäni töihin - minusta ei sellaiseen ole!


maanantai 18. joulukuuta 2017

Työpaikkahakemuksiin ei vastata

”Häntä kypsyttää se, etteivät kaikki työntekijää etsivät organisaatiot vaivaudu edes kuittaamaan, että hakemus on tullut perille. ”


Minäkin olen odottanut yhteen työpaikkahakemukseen vastausta syyskuusta asti, mutta mitään ei ole kuulunut. Taisi hakemukseni mennä roskapostikansioon? Työpaikkahakemuksen perillemenoakaan ei tosiaan aina kuitata tai työnhakija ei ainakaan saa minkäänlaista palautetta rekrytointiprosessin etenemisestä. Muutenkin työpaikanhaku ja jatkuva torjutuksi tuleminen (josta myös hiljaisuus työnantajan taholta kertoo) on raskasta ja työpaikkahakemuksiin vastaamattomuus vielä kertoo työnhakijan arvostuksen olevan nollan alapuolella…

Työhaastattelun jälkeen tulee aina olla yhteydessä työnhakijaan ja mieluiten henkilökohtaisesti eli puhelimitse. En ole ollut työpaikkahaastattelussa enää vuosikausiin, mutta viimeisin kokemus vuokrafirman kautta järjestyneen työhaastattelun palautteesta oli geneerinen sähköpostiviesti, joka yleensä tulee jo pelkän työpaikkahakemuksen lähettämisen jälkeen - ilman haastatteluun pääsyä. Tuossa vuokrafirmassa ei siis osattu hoitaa asiaa niin kuin olisi pitänyt.

torstai 14. joulukuuta 2017

Tasan kolme kuukautta

Tasan kolme kuukautta oli kulunut edellisestä TE-toimiston puhelusta, kun tiistaina sain tulossa olevasta puhelusta ilmoittavan tekstiviestin. Tuloksena 16 minuutin turinoista oli palkkatuen puoltaminen ehdoilla ”enintään 40 % ja 12 kuukautta”.  Minun pitäisi nyt sitten ”alkaa soitella yrityksiin” ja tarjoutua palkkatuella töihin. Kysyin, olisiko siellä TE-toimistossa tiskin alla mitään palkkatukityöpaikkoja – ei kuulemma ollut…

Kolmen kuukauden soittoväli on melko lyhyt, koska
  •          osoite harvemmin muuttuu kolmen kuukauden aikana
  •         myöskään terveystietoni eivät (onneksi) ole muuttuneet
  •          avoimien työpaikkojen määrä ei ole tänä aikana lisääntynyt
  •          suhteita tai verkostoja ei myöskään ole ilmaantunut…

Kaksi kertaa vuodessa tai silloin, kun itse ilmoittaa jostain muutoksesta TE-toimistoon, olisi mielestäni parempi toteuttamistapa näihin yhteydenottoihin. Tämä TE-toimiston ”täti” eli (googlasin hänet) nuori naisinsinööri(!) soittaa minulle seuraavan kerran kolmen kuukauden kuluttua, ”jos en ole töissä”. Olenko silloin töissä? Olisinkin! Voisin vaikka näin vanhana (monessakin mielessä) naisinsinöörinä mennä itsekin soittelemaan työpaikattomille. Vaan pääsisinkö? En.