torstai 19. lokakuuta 2017

50 + 1 syytä työpaikattomuuteeni


Tässä 50 + 1 syytä työpaikan saamattomuuteeni satunnaisessa järjestyksessä. Useimmat syyt ovat sellaisia, joihin en voi itse vaikuttaa.

  1. Kaikille ei riitä töitä
  2. Kaikkien työpanosta ei tarvita
  3. Väärä koulutus
  4. Insinöörikoulutukseni (ainoa suorittamani ammatillinen tutkinto) on vanhentunut
  5. Ei työkokemusta tietyiltä aloilta
  6. Liian vähän työkokemusta
  7. Työkokemusta väärältä alalta
  8. Olen ”liian vanha”
  9. Olen ”liian kokenut”
  10. Ensimmäisen äitiyslomani jälkeen putosin ensimmäisen kerran työelämästä (ja tämä vaikuttaa edelleen)
  11. Minulla ei ole korkeakoulututkintoa
  12. Työpaikatonta ei kutsuta työhaastatteluun
  13. Ilman työhaastatteluun pääsyä ei voi saada työpaikkaa
  14. Olen ollut enimmäkseen määräaikaisissa työsuhteissa
  15. Vuoden 2008 ns. taantuman jälkeen oli pitkään lähes mahdotonta työllistyä eli työpaikattomuus venyi
  16. En ole myyntihenkinen
  17. Olen introvertti
  18. Ulospäinsuuntautuneisuutta vaaditaan työtehtävästä riippumatta
  19. En aikanaan (oikeaan aikaan) saanut haluamaani työtä, ja nyt en saa mitään…
  20. Joka paikkaan on paljon hakijoita
  21. Joku Muu on aina parempi
  22. Työpaikanvaihtajat saavat työpaikat
  23. Minulla ei ole suhteita tai verkostoja
  24. Minulla ei ole kunnianhimoa
  25. En ole kilpailuhenkinen
  26. En osaa miellyttää/ mielistellä
  27. Minulla ei ole osaamista alakohtaisista ohjelmistoista, jotka opitaan töissä (enkä saa osaamista, koska en pääse töihin…)
  28. Minulla ei ole työkokemusta määrätynlaisista tehtävistä, joihin olen yrittänyt hakea
  29. En osaa liioitella tai valehdella, eli olen liian rehellinen.
  30. Kaikki alani ovat ”vääriä”, ts. aloja, joissa on ylitarjontaa työvoimasta
  31. Tämän kaupungin ja maakunnan työpaikkatarjonta on surkea
  32. Pirkanmaan työttömyys-% on maan korkeimpia
  33. Minulla on liian vähän työkokemusta ikääni nähden
  34. Useimpiin työpaikkoihin halutaan nuoria ja korkeakoulutettuja, koska on varaa valita, vaikka tehtävät eivät sitä edellyttäisi
  35. Työnantajien ennakkoluulot viisikymppisiä kohtaan
  36. Joihinkin työpaikkoihin hakiessa olisi pitänyt olla mies ja DI
  37. En ole minkään alan erikoisosaaja (todella toivon, että olisin) - ja sellaiseksi tuleminen on jo liian myöhäistä
  38. Lisäkouluttautuminen ei ole auttanut työllistymään
  39. Ikäsyrjintä!
  40. Jatkuva torjutuksi tuleminen ei motivoi hakemaan työpaikkoja
  41. Työhakemuksiani ei edes lueta
  42. Minussa on oltava jotain ”vikaa”, koska en ole (tällä hetkellä) töissä
  43. Määräaikaisten töiden päättymisen jälkeen on kestänyt yli 3 kk saada uusi työpaikka (paitsi v. 2008) ja seurauksena on ollut pitkäaikaistyöttömyys
  44. En ole koskaan ollut ns. ominaisuuksiltani haluttua työntekijäainesta, vaikka työpanoksessani ei ole (ollut) mitään valittamista
  45. En ole ”sellainen, joka halutaan töihin” (ilman, että edes tarvitsee hakea)
  46. Olen huono kehumaan itseäni = olen vaatimaton
  47. Vanha alani on mennyttä, uusille en enää pääse…
  48. Minulla ei ole yhtenäistä työhistoriaa
  49. En ole ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa
  50. Olen enimmäkseen keskinkertainen, mutta joissakin asioissa myös keskinkertaista parempi
+ 1      Mitä kauemmin työpaikattomuuteni kestää ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampaa työllistyminen on, eli työllistymiseni tulee joka päivä vaikeammaksi



keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Työpaikattomuus nujertaa ja nöyryyttää

Kun hakee Googlella hakusanoilla työttömyys nujertaa, niin eiköhän hakutulokseksi tule enimmäkseen kirjoituksia työttömyyden nujertamisesta. Näissä yrityksissä nujertaa työttömyys erilaisilla ”toimenpiteillä” on kuitenkin yleensä kyse nimenomaan työttömien kiusaamisesta ja nujertamisesta. Pelkkä loputon työpaikattomuus jo sinänsä riittää nujertamaan ja nöyryyttämään ihmisen ihan ilman mitään kyykyttämistäkin.

Jälleen kerran jouduin tunnustamaan/ myöntämään työpaikattomuuteni eräissä sukujuhlissa kysyttäessä (kysyjänä yksi serkuistani, joka on väitellyt tohtoriksi) missä olen töissä. No en missään; Olen ”kotirouva olosuhteiden pakosta”, koska en vain saa työpaikkaa mistään! Että se voi olla noloa/ häpeällistä/ nöyryyttävää jne…

Nöyryyttävät kokemukset ovat psykofyysisiä traumoja, jotka paranevat hitaasti. Nöyryytys tarkoittaa arvokkuuden kokemuksen riistämistä. []. Nöyryytykset vaikuttavat yksilöihin ja laajemmin myös kokonaisiin kansakuntiin. Nöyryyttävänä voidaan kokea työtoverin tai puolison suusta kuultu tölväisy, penkin alle mennyt esiintyminen, työttömäksi joutuminen, taloudellinen ahdinko tai sosiaalisen aseman menettäminen. Nöyryytyksessä ihminen kokee joutuvansa keinottomana vääryyden kohteeksi tai alistetuksi."


torstai 28. syyskuuta 2017

Onko keski-ikäisellä toivoa työelämässä? (Ei.)

Mitä (pitkällä kokemuksella varustetun) keski-ikäisen on syytä tehdä saadakseen töitä?


Yli 50-vuotiaiden vaikean työnsaannin syynä sanotaan olevan työelämässä piilevä ikäsyrjintä. Se on helppo uskoa, jos on viisi- kuusikymppinen ja lähettänyt uutterasti hakemuksia työpaikkoihin. Ikä ei vähene ja eläkeikä on vielä kaukana. Voisiko tilanteeseen olla syitä, jotka kuntoon laittamalla uusi työkin löytyisi?

Työvoimapolitiikan asiantuntija Jenni Ruokonen Elinkeinoelämän keskusliitosta kehottaa ”lähtemään realistisesti suuresta kuvasta”. Yleinen taloudellinen tilanne vaikeuttaa työllistymistä kaiken ikäisenä, vaikka pieniä positiivisia merkkejä taloudessa olisikin.

Ensin kannattaa tarkastella toimialaa. Jos työpaikka on ollut jatkuvasti supistuvalla alalla, työn löytäminen sieltä on vaikeaa kaikille. Sen jälkeen täytyy miettiä, mitkä asiat omalla kohdalla vaikuttavat työn saamiseen.

Omien taitojen kartoitus

Ruokonen muistuttaa, että työhön ei rekrytoida tutkintoa vaan ihminen. On hyvä miettiä laajemmin, mihin omat taidot sopisivat. Mitä muuta ja ehkä ihan erilaista työtä tällä osaamisella voisi tehdä? Työhakemuksessa kannattaa tuoda esille myös työelämän ulkopuolella hankittuja taitoja, jotka valottavat hakijan luonnetta. Ikä tuo työ- ja elämänkokemusta, jota arvostetaan etenkin koulutus- ja konsultointialalla.

(Arvostetaanko?!)

”Yritykset rekrytoivat osaamista. Yritysten kanssa keskusteluissa on tullut selkeästi ilmi, että ratkaisevaa ei ole hakijan ikä, vaan työhön halutaan löytää oikea persoona”, Ruokonen sanoo.

(Vai niin?)

Jalka työnantajan oven väliin

Myös työmarkkinaneuvos Teija Felt työ- ja elinkeinoministeriöstä kertoo, että työnsaannin mahdollisuuksia parantaa hyvä osaaminen, oma joustavuus ja liikkuvuus työn perässä. Felt sanoo, että työvoimakoulutusta hankitaan aina työmarkkinoiden kysynnän mukaan.* Niitä kannattaa hyödyntää ja ne ovat avoinna kaikenikäisille.

”Ikä ei toimi koulutuksen hankinnan perusteena vaan alan työllistävyys nyt ja tulevaisuudessa. Kannattaa tutustua koulutustarjontaan www.te-palvelut.fi –sivuilla, josta etusivulla on heti linkki haussa oleva työvoimakoulutus”, hän neuvoo.

Verkostojen saaminen on työelämässä tärkeää. Sen vuoksi TE-palveluihin, jotka sisältävät ura- ja työnhakuvalmennuksia ja koulutuksia, kuuluu työssäoppimisjaksoja. Työssäoppimisjaksot toimivat usein ns. jalkana ovenväliin. ”Hakija pääsee näin tutustumaan eri aloihin ja työnantajiin. Sitä kautta mahdollisuus työllistyä paranee.”      

(Niin paranee…tai sitten EI. Sitä paitsi läheskään kaikki halukkaat eivät pääse työvoimakoulutuksiin!)

Mitä ikäkysymyksiin tulee, ei voida määritellä, mikä ala tai yritys työllistää yli viisikymppisiä, koska rekrytointipäätöksen tekee aina työnantaja”, Felt sanoo.

Uuden työn saamista edistävät hyvä motivaatio ja asenne, työnhaun laajentaminen oman varsinaisen ydinosaamisen reunamille tai ulkopuolelle, sekä liikkuvuus ja halu oppia ja ottaa vastaan uusia haasteita.

 Koen, että kaikki edellä mainitut toteutuvat kohdallani (liikkuvuutta ehkä lukuunottamatta), mutta...

En sitten varmaankaan ole ”oikea persoona”? Sitä muuta ja erilaista olen koko ajan hakemassa, mutta valitettavasti siinä ei auta ainakaan elämänkokemus.

*Työvoimakoulutusta työmarkkinoiden kysynnän mukaan?
No, siitä on jo paljon kokemusta – varsinkin ilman työllistymistä:

I                            2003…2004       ei työllistymistä
II                           2006                   työllistyminen muualle kuin top-paikkaan ja sen                                                          jälkeen seuraavaan paikkaan, yht. 2,5 v                                                                                                
III                         2011…12            ei työllistymistä
IV                         2014…15            palkkatuki- ja pätkätyöhön  yht.10 kk
                              (6,5 kk)        
                                                                                               
Muualle kuin top-paikkaan työllistymiseni varmaankin lasketaan työvoimakoulutuksen ansioksi. Seuraavaan paikkaan työllistyin varmaankin siksi, kun olin töissä sinne hakiessani. Entä kun työllistyin 6,5 kuukauden koulutuksen jälkeen 10 kuukaudeksi? Melko huono hyötysuhde… Olen siis työllistynyt kahden työvoimakoulutuksen jälkeen, mutta miksi olen jälleen työpaikaton?! Osittain ainakin sen vuoksi, että kaikki saamani työpaikat ovat valitettavasti olleet määräaikaisia.

torstai 21. syyskuuta 2017

Alanvaihto on keski-iässä mahdotonta

Olen tämän myös aikaisemmin todennut
(kirjoituksessa on kyseessä alanvaihto ilman uutta koulutusta):

Olen lähiaikoina hakenut kolmea erään ”uuden alani” paikkaa seuraavalla lopputuloksella:
1) Valinta ei kohdistunut minuun ja vastaus tuli nopeasti jo kahden viikon kuluttua hakuajan päättymisestä.
2) Ei ole kuulunut mitään, vaikka hakuaika loppui jo yli kuukausi sitten…
3) Kuuluu todennäköisesti sama viesti kuin edellisellä kerralla samaan paikkaan (silloin eri tehtävään) hakiessani kolmisen kuukautta sitten, eli tyhjän saa pyytämälläkin.

Yritäpä tässä nyt sitten ns. vaihtaa alaa! Vaikka kuinka kertoisin työhakemuksessani uudelle uralle pyrkimisestä ja vakuuttelen oppimiskykyäni ja sitä, että olen aina oppinut työssäni tarvittavat tietokoneohjelmat ja nimenomaan työtä tehdessä (koska ne ovat työpaikkakohtaisia!), niin mikään ei auta…Saisinpa edes yhden haastattelukutsun!



torstai 14. syyskuuta 2017

TE-toimistosta soitettiin

Edellisestä soitosta on kulunut neljä kuukautta. Juuri alle kuukausi sitten kirjoitinkin tästä asiasta pohtien näiden soittojen mahdollista hyödyllisyyttä. Neljässä kuukaudessa tilanteeni ei ole muuttunut yhtään miksikään: Osoitteeni on edelleen sama, puhelinnumeroni on sama, koulutukseni, työhistoriani sekä työpaikattomuustilanteeni ovat edelleen samat… En opiskele enkä ole aikeissa opiskella mitään, en ole ryhtymässä yrittäjäksi enkä tarvitse TE-toimistolta mitään erityisiä palveluja. Kyllä, hain jo sitä ainoaa (uusimman) ”alani” paikkaa, joka on auki TE-toimiston listoilla. Minulla ei valitettavasti ole mitään erityisosaamista ko. alasta, koska siellä käytettävät järjestelmät opitaan työpaikalla enkä ole ollut alan töissä… Osaan tehdä CV:n ja työpaikkahakemuksen eikä työllistymiseni/ työllistymättömyyteni ole siitä kiinni. CV:n sisällössä sen sijaan on puutteita, kuten ikäni ja aukot työhistoriassa. Näille asioille ei pysty tekemään mitään. Että näin. Se siitä ja sen hyödyllisyydestä. Edistikö tämä (11 minuutin) puhelu jotenkin työllistymistäni?

Työllistymissuunnitelmani on nyt päivitetty:
Aktiivinen työnhaku on ensisijainen tavoite. Etsii erityisesti (erään alan) töitä mutta (eräs toinen) ala myös käy. Ei etsi enää insinöörin töitä, koulutuksesta on jo aikaa. Kokee työnhaun sujuvaksi, ei tarvitse kertausta. On nopea oppimaan ja kiinnostunut itsensä kehittämisestä. Terveydentila kunnossa.”


Minulta meni hieman ohi tuo terveydentilasta kysyminen, mutta ilmeisesti soittaja kysyi minulta olenko terve? (Hän kysyi niin monta kysymystä peräkkäin, että osa jo unohtui). Onko tuota asiaa edes oikeus kysyä, ja jos niin miksi? Olen terve, ja olen siitä kiitollinen, mutta eipä sekään ole työllistymistäni edistänyt.

(Jos taas minut haluttaisiin työttömyystilastoista pois siksi etten olisi terve, niin mitä sitten? Kuntouttavaa työtoimintaa, vai? Sairaseläkettä tuskin myönnettäisiin, joten terveydentilasta uteleminen tässä yhteydessä on siten täysin turhaa!)

maanantai 11. syyskuuta 2017

”Älä pelkää työllistymistä”

Juu… en todellakaan pelkäisi työllistymistä, sen sijaan pelkään olevani
työpaikaton eläkeikään asti.

…kuinka kauan ihmisellä on aikaa odottaa, että uusi työpaikka löytyy?”


Aikaa odottaa minulla ei olisi (ollut) yhtään, mutta työpaikattomuuteni jatkuu jatkumistaan.

Aika moni uskoo löytävänsä samanlaista työtä mitä on ennenkin tehnyt. Harva uskaltaa kokeilla mitään uutta tai alkaa rakentamaan omaa asiantuntijuuttaan ja etsimään uutta uraa sitä kautta. Yrittäjämäiset työllistymismahdollisuudet ovat lisääntyneet, joten nykyisin kuka tahansa voi alkaa myymään asiantuntijaosaamistaan myös itsenäisesti ilman yrittäjäriskiä.”

Nykyisin ei voi saada muuta kuin sellaista (jos edes sitä) työtä, jota on aikaisemmin tehnyt, koska pitää olla täsmätyökokemusta! Miten uudelleenkouluttautuminen sitten voisi olla mahdollista, kun uudelta alalta ei aluksi ole mitään työkokemusta?! Mahdollista asiantuntemustaan ei todellakaan voi alkaa myydä ilman yrittäjäriskin ottamista – ainakaan minä en tiedä miten (enkä myöskään tiedä kuka sitä ostaisi).

”Mitäpä jos työpaikkaa ei kahdenkaan vuoden jälkeen löydy ja ansiopäivärahat loppuvat? Alkaako silloin uusi pelko kaivaa mielessä?  Miten minulle nyt käy? Joudunko kuitenkin hankkimaan uuden koulutuksen ja aloittamaan urani alusta?”

Eipä näytä löytyvän ”uutta” työpaikkaa ja pieni ansiosidonnainen päiväraha lähestyy loppuaan. Pelko siitä(kin) kalvaa jo valmiiksi mielessä. Koulutuksia olen jo suorittanut, mutta ne eivät ole minua työllistymään auttaneet. Urani aloittaminen alusta sopisi minulle, jos vain olisi ura, jonka aloittaa!

”… kannustaisinkin kaikkia työtä etsiviä penkomaan omaa sisäistä maailmaansa sen verran, että tunnistaa todellisen osaamisensa, joka ei useinkaan löydy työtodistuksen kuvauksista, omasta ansioluettelosta eikä näy suoraan ulospäin. Tällöin olisi myös mahdollisuus toteuttaa unelmiaan ja tehdä jotain muuta kiinnostavaa.

Tiedän mitä osaan ja mitä en osaa eikä minulla valitettavasti ole mitään erikoisosaamista. Mahdollisuus toteuttaa unelmiani tai tehdä ”jotain muuta kiinnostavaa” tarkoittaa minun kohdallani sitä, että sellaisesta ei minulle mitään makseta.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Kiitos tästä tiedosta

Työpaikkoja on muka nyt Pirkanmaalla tarjolla enemmän kuin kymmeneen vuoteen. Missähän minun työpaikkani mahtaa piillä? Viimeisestä oikeasta työsuhteestani (kesto yli vuoden) on kulunut kahdeksan vuotta ja viimeisestä lyhyestä pätkätyöstä runsas vuosi. Iloiset työllistymisuutiset eivät koske kaikkia (pitkäaikais)työpaikattomia, kuten minua. Olisiko tässä sittenkin kyse pitkäaikaistyöttömyyden vähenemisestä muulla tavoin kuin oikean työllistymisen kautta?


Olen ollut työnantajien hyljeksimä – enemmän tai vähemmän – koko työikäni. Miten sitten nyt? Jään odottelemaan haastattelukutsuja ja työsopimuksen allekirjoittamista – tai sitten en! ”Yllättäen” viimeksi hakemistani työpaikoista ei ole kuulunut minkäänlaista vastausta…

Siinä firmassa (nimi on muuttunut jo monta kertaa), jossa insinöörin urani alkoi ja loppui näyttää olevan säännöllisesti ainakin kerran vuodessa haussa vastaava paikka, jossa aikanaan (18…27 vuotta sitten) työskentelin - ensin vakituisessa työsuhteessa ja myöhemmin ns. ulkoistettuna. Tämä saattaa johtua kolmesta seikasta:
1) Tekijöiden tarve lisääntyy koko ajan
2) Valittuun henkilöön ei olla tyytyväisiä, ja hän joutuu pois
3) Valittu henkilö ei ole itse tyytyväinen työpaikkaan ja vaihtaa muualle

Mikähän näistä mahtaa olla syynä…?