torstai 23. toukokuuta 2019

Olen työpaikaton ja kyllästynyt vastaamaan näihin kysymyksiin


Tässä jutussa työpaikaton on kyllästynyt vastaamaan yhdeksään kysymykseen:

1. Mitä teet kaiket päivät?

Haluatko kuulla totuuden? Istun yöpuvussani mussuttaen mysli-suklaapatukkaa lukien tai Netflixiä katsoen. Odotan myös miellyttävää yllätystä puhelinsoitolla tai sähköpostilla, jossa pyydetään minua työhaastatteluun. Sanon sen sijaan: “Etsin työpaikkoja netistä, laitan hakemuksia ja hion taitojani. Sanotaanhan, että työnhaku on työttömän työtä, haha!”

2. Oletko varma että yrität tarpeeksi?
Mitä tämä tarkoittaa? Oletetaanko minun olevan tietokoneellani 24/7 hakien työpaikkoja lakkaamatta? Pitääkö minun koputella oville ja häiritä työnantajia kunnes saan työpaikan tai vartija saattaa minut ulos? Tämä kysymys todella ärsyttää, koska siihen sisältyy työttömän työnhakijan olettaminen laiskaksi.

3. Kauanko olet hakenut töitä?
Kun on äskettäin jäänyt työttömäksi, tämä kysymys vaikuttaa harmittomalta. Muutaman kuukauden kuluttua tämä keskustelunavaus tuntuu tuomitsevalta.
Onko tällä tiedolla jotain merkitystä?

4. Minne olet hakenut?
Riittänee kun sanon etteivät työpaikattomat kanna mukanaan listaa paikoista, jonne ovat hakeneet.
(Oma huomautus: Lista on monissa tapauksissa pitkä…)

5. Eräs tuttavani sai juuri työpaikan yhdestä firmasta. Sinun kannattaisi hakea sinne!
On hienoa, että ihmiset ottavat toiset huomioon. Kuitenkin tästä tiedosta on harvoin hyötyä, ellei sanoja tiedä tarkkaan mitä olet hakemassa.
(Oma huomautus: Jos Joku on saanut työpaikan Jostain, se ei tarkoita, että Minä saisin…)
 
6. Oletko ajatellut mennä takaisin opiskelemaan?
 Minä sanon tähän asiaan, että olen jo opiskellut riittävästi ja haluan päästä töihin oppimaan asioita työpaikalla!

7. Miten olisi alanvaihto…?
Tämä koskee (kirjoittajan mielestä) erityisesti tiettyjä aloja kuten journalismia, koska sitä ei nähdä pysyvänä urana. Omat tulokseni alanvaihtoyrityksistä ovat jääneet laihoiksi. 

8. Oletko nirso?
Jos on varaa siihen, ole nirso. Kirjoittaja on ollut ”likakaivossa” töissä eikä halua sellaiseen uudestaan. Minä en ole ollut missään huonossa työpaikassa, mutta en sellaiseen halua jatkossakaan, vaikka olenkin pitkäaikaistyötön.

9. Tiedätkö miksi sinua ei palkata?
Pitää muistaa etteivät ihmiset kysy tätä pahantahtoisesti. Tähän voi vastata rehellisesti tai ympäripyöreästi.
Itse tiedän useita syitä, mutta ne ovat sellaisia asioita, joihin en voi vaikuttaa (ikä, pitkäaikaistyöpaikattomuus, liian vähäinen tai olematon työkokemus tietyiltä aloilta…) 

maanantai 20. toukokuuta 2019

Kymmenen vuotta työpaikattomana


Tänään on merkkipäivä; olen ollut (henkisesti) jo kymmenen vuotta työpaikattomana. Fyysisesti työpaikattomuutta tulee heinäkuussa ”vasta” kolme vuotta.

TE –toimistostakaan ei ilmeisesti enää soiteta? Tänä vuonna sieltä ei ole soitettu minulle kertaakaan lukuun ottamatta yhteydenottopyyntööni vastaamista. Kyselin silloin (turhaan) palkkatukipaikoista. Tämä tapahtui helmikuussa, joten yli kolme kuukautta on kulunut ilman soittoa. Onkohan soitot keskeytetty hallituksen vaihtumisen vuoksi? Vielä viime vuonna soittoja tuli tasaisesti kolmen kuukauden välein. Eipä silti, että niistä mitään varsinaista hyötyä olisi ollut, ja toisaalta soitto puolen vuoden välein riittäisi aivan hyvin. No, jään odottelemaan tuleeko soittoa toukokuussa vai eikö tule.

”Enpä oikein voi mitään sille asialle, että olen viisikymppisenä työelämän ulkopuolella työvoimareservissä yrittämässä epätoivoisesti työllistyä, mutta kymmenen vuotta liian myöhään. Minkäpä sillekään voin, että työpaikkatilanne oli erittäin huono vuonna 2009, jolloin jäin määräaikaisesta työstä työttömäksi. Sen jälkeen aika on valitettavasti kulkenut ohitseni.”


”Työllistymismahdollisuudeksi jää tässä minun tapauksessani ainoastaan saada työpaikka ns. tiskin alta, mutta se tapahtui kerran palkkatukityön ja lyhyen projektityön muodossa, joten ei tapahtune enää toista kertaa…”


torstai 16. toukokuuta 2019

Ikäsyrjinnätöntä alaa ei ole


Olen ikäväkseni joutunut saamaan useita vahvistuksia ikäsyrjinnän olemassaolosta tehtyäni havaintoja erään ”alani” (tai alan, jolle viimeksi kävin työvoimakoulutuksen) edustajista. Lähes poikkeuksetta he ovat nuoria ja kauniita. Mitäpä työllistymisen mahdollisuuksia minulla sitten on? Olisiko jossain kellarissa (pimeässä) minulle työpaikka tarjolla? Kuitenkin meillä ”ikääntyneillä” pitkäaikaistyöpaikattomilla olisi vielä paljon annettavaa työelämässä.

”Pitkäaikaistyöttömien joukossa on paljon korkean koulutustason työnhakijoita, jotka ovat työorientoituneita, motivoituneita ja suhtautuvat toiveikkaasti työllistymiseen, selviää Itä-Suomen yliopiston tutkimuksesta.”
Työttömissä työnhakijoissa on työvoimapotentiaalia, vaikka työttömyys olisi pitkittynyt pitkäaikaistyöttömyydeksi. Tämä käy ilmi Itä-Suomen yliopiston Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatian tutkimuksesta, jossa selvitettiin työttömien, työnantajien, työllistyneiden työttömien sekä palveluntuottajien arvioita yli vuoden työttömänä olleiden työllistymismahdollisuuksiin vaikuttavista tekijöistä. Tutkimukseen osallistuneet pitkäaikaistyöttömät olivat TE-palveluiden palvelutarvearvion perusteella henkilöitä, joilla ammattitaito ja osaaminen olivat työllistymisen kannalta riittävällä tai lähes riittävällä tasolla. Tutkimus perustuu kattavaan kysely- ja haastattelututkimusaineistoon.
Yleinen käsitys pitkäaikaistyöttömistä ei tee oikeutta tälle tutkitulle ryhmälle, jolla on paljon osaamista ja kokemusta. Toivottavasti tutkimuksemme osaltaan muuttaa stereotyyppisiä käsityksiä, erikoistutkija Arja Kurvinen Itä-Suomen yliopistosta sanoo.
TE-palveluiden tuet tunnetaan heikosti – estää pitkäaikaistyöttömien palkkaamista
Tutkimuksen kolme muuta päähavaintoa koskevat sosiaalisten verkostojen merkitystä työllistymisessä, ikää työllistymisen esteenä sekä sitä, että työnantajat tuntevat TE-palvelujen mahdollisuuksia ja pitkään työttömänä olleiden työvoimapotentiaalia heikosti. Sekä työnantajat että työttömät toivat rekrytointikanavista esille henkilöverkostojen merkityksen. Vaikka työnantajat arvioivat, että työnhakijan ikä ei ole erityisen ratkaiseva tekijä kun uusia työntekijöitä palkataan, työttömät kokevat iän merkittävimmäksi työllistymisen esteeksi.

Mitään fyysisiä tai psyykkisiä esteitä minulla ei työllistymisen suhteen olisi, mutta ikäni ja pitkä työpaikattomuus ovat syitä olla kiinnostumatta minusta työnhakijana.


keskiviikko 8. toukokuuta 2019

"Säästövinkkejä"



Monenlaisia säästövinkkejä on tarjolla, mutta ainoa oikea säästövinkki on "mennä" töihin ja alkaa tienata edes jonkinlaista palkkaa. Toisaalta se on osoittautunut mahdottomaksi toteuttaa.

1. ÄLÄ OSTA TURHAA
”Tärkein vinkki kaikessa säästämisessä: älä osta kuin sen, minkä oikeasti tarvitset. Sama neuvo pätee niin vaatekaupoilla kuin ruokaostoksilla.” Ruokakaupassa ostan usein ”turhaa”.

2. RUSTAA BUDJETTI

Budjetointi on hyödytöntä surkeiden tulojen kanssa; miinuksen puolelle menee joka tapauksessa!

3. TEE KOTIRUOKAA

”Jos ruokansa valmistaa kotona, säästyy pitkä penni.” Välillä valmistan, välillä en.

4. SUUNNITTELE OSTOKSET

”Myös ostosten suunnittelemisesta etukäteen on hyötyä” = kohta 1. (Toistoa.)

5. ÄLÄ RAMPPAA RUOKAKAUPASSA

Joskus käyn jopa päivittäin ruokakaupassa, joten tämä on ihan hyvä neuvo.

6. PANOSTA KAUDEN TUOTTEISIIN

Kyllä, mutta ne eivät välttämättä ole halvempia kuin muut tuotteet.

7. UNOHDA HERKUTTELU

En unohda, pitää työpaikattomallakin silloin tällöin jotain iloja olla.

8. PERUSTA RAVINTOLA PARVEKKEELLE

Kotona voi toki tehdä herkkuruokaa halvemmalla kuin jos söisi ravintolassa.

9. KATSASTA KIRPPARIT

En haali tavaraa enää enkä ainakaan kirppareilta. Kirpparilla yritän turhaan myydä tavaraa…

10. LUOVU VANHASTA

Kts. edellä. Vanhasta pitäisi luopua ilmaiseksi.

11. LÄHDE METSÄÄN

”Syksyllä maa puskee sieniä ja marjoja.” Niitä poimimalla ei oikeastaan säästä.

12. VALITSE HALPA HARRASTUS

”Moniin harrastuksiin kuluu euro jos toinenkin.” Harrastukseni ovat jo halpoja tai ilmaisia.

13. HYÖDYNNÄ PIENET PUROT

Pienet purot ovat liian vähäisiä tässä konkurssissa! Kymmenien senttien säästö ei auta, kun on menettänyt kymmeniä tuhansia rahaa siksi ettei ole saanut olla töissä!
(En esim. osta yhtään muovikassia kaupasta, minulla on aina mukana kangaskasseja, mutta ”säästö” on minimaalista. )

14. PIHISTÄ TYÖMATKOISSA(?!)

”Vaihda julkinen liikenne tai auto jalkoihin tai polkupyörään” Useammin voisin näin tehdä.
Työmatkoja minulla ei ole ja juuri sen vuoksi ei ole myöskään rahaa!

15. ÄLÄ ANNA TUHLAILULLE TILAISUUTTA

En annakaan!

16. PIILOTA LUOTTOKORTTI

En käytä (enää) luottokorttia – ei minulla edes ole sellaista!

17. KERRO KAVEREILLE

En juuri puhu taloustilanteestani.

18. PIDÄ TIPATON SYYSKUU

”Syksyllä omia tapojaan kannattaa tuumata uudelleen.” Varmaankin?

19. SÄÄSTÄ JOKAISESTA OSTOSTA

”Jotkut pankit(?) tarjoavat palvelua, joka laittaa jokaisesta kortilla maksamisesta pienen siivun rahaa säästötilille.”  Myös tässä on kyse todella pienistä summista.

20. PÄIVITÄ KAUNEUSRUTIINIT

Olemattomat ”kauneus”rutiinini eivät paljon maksa.

 


maanantai 6. toukokuuta 2019

Ankean masentavaa ja masentavan ankeaa


Yritykseni taloudellisen tilanteeni parantamiseksi:
  1. saada työpaikka
  2. voittaa lotossa (erittäin epätodennäköistä, mutta varmaankin enemmän mahdollisuuksia kuin työllistymiseeni?)
  3. myydä jotain

=>
  1. työpaikkaa en saa
  2. lotossa voitan vain 10 €
  3. en saa mitään myytyä ja joudun lahjoittamaan tavaraa (esim. pieneksi jääneitä lastenvaatteita) pois ilmaiseksi…

Lisäksi olen joutunut huomaamaan, että meidän (työttömien) työnhakijoiden arvostus on vähäisempää kuin aiemmin. Tämä näkyy siten, että myös sellaisilta tahoilta, joilta on ennen tullut sähköpostia hakemuksen lähettämisen jälkeen ja kun valinta (joka ei kohdistunut minuun) on tehty, ei kuulu enää yhtään mitään.

”Ihminen tarvitsee Suomessa reilut tuhat euroa kuukaudessa edes kohtuulliseen elämään. Tällä rahamäärällä pää pysyy juuri ja juuri veden pinnalla: saa ruokaa kaappiin ja katon pään päälle.”

Tällä hetkellä saan (kiitos aktiivimallivähennyksen ja lapsikorotuksen loppumisen) alle 500 € kuukaudessa käteen, mikä on vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Stressaaminen taloudellisesta tilanteestani lisääntyy sitä mukaa kun ”tuloni” vähenevät. Teen kuukaudessa tappiota vähintään 1100 € – ja tämä on laskettu pienen palkan mukaan. Vuodessa tappiota kertyy ainakin 13 000 € - ja edellisen oikean työsuhteeni (10 vuotta sitten) jälkeen sitä on tullut jo vähintään 90 000 €, kun ottaa huomioon saamani 10 kuukauden pienen palkan ja kertyneet ansiosidonnaiset.

maanantai 29. huhtikuuta 2019

Karsittu


”Koko elämä on karsintaa. Osaan niistä menet vapaaehtoisesti, välillä et saa valita. Osa karsinnoista, kuten joukkoseulonnat, ovat yhteiskunnan lahja meille. Niistä karsinnoista tosin kukaan ei halua saada kutsua jatkoon.
Altistat persoonasi hylkäyksille työhaastatteluissa, opiskelijavalinnoissa, treffeillä. Kun ”valinta ei tällä kertaa” kohdistunut sinuun, mietit, mikä meni vikaan.
Miksi en kelvannut? Miten selviän tästä leuka pystyssä kohti seuraavia pettymyksiä? Miten löydän taas tunteen: Minä kelpaan omana itsenäni.”



Työpaikan saamiseksi tulee olla:
  • suhteet ja verkostot kunnossa
  • oikeassa paikassa oikeaan aikaan
  • pitää osata vetää ns. oikeasta narusta
  • pitää olla tietynlainen persoona
  • korkeakoulututkinto tai
  • ei mitään tutkintoa, jos on relevanttia työkokemusta ja täyttää em. ehdot


Tunnustusvaje


Työttömyys ja työnhaku eivät useinkaan tuota ihmiselle senkaltaista välitöntä tunnustusta ja palkintoa, joita työpaikoilla on jatkuvalla syötöllä saatavissa. Työnhaussa tunnustusvaje on jatkuvasti läsnä, jos ponnistelut eivät johda kiitokseen ja tulokseen työpaikan muodossa. Lisäksi työnhakua suoritetaan etupäässä yksinään irrallaan sellaisista yhteisöistä, joista palkintoriippuvainen voisi ammentaa tunnustuksia ja identiteetin rakennuspuita itselleen hyvin suoritetusta työstä ja ponnistelusta.”
”Musta Pekka saattaakin jäädä käteen niille työnsä menettäneille, joilla ei synnynnäisesti ole korkean palkintoriippuvuuden temperamenttipiirrettä ja kiinnostus ihmisiin on siten vähäinen.  Palkintoriippuvaisten ekstroversio yhdessä työelämän odotusten kanssa saattavatkin syrjäyttää matalan palkintoriippuvuuden omaavat, harkitsevat ja rauhalliset ihmiset sivuraiteille työurilta, vaikka heidän osaamisensa saattaisi muutoin olla ylivoimaista. Temperamentti ei kuitenkaan ennusta menestymistä työtehtävissä, koska työtä tehdään aina osaamisella ja ammattitaidolla, ei persoonallisuudella.”


 Tunnistan itseni tuosta matalasta palkintoriippuvuudesta! Tässäkö on perimmäinen syy siihen, etten ole koskaan ollut mikään työmarkkinoiden menestyjä? 

Työtä tosiaankin tehdään osaaminen etusijalla, mutta tätä ei rekrytoinnissa aina ymmärretä. Myyntityössä ovat persoonalliset ominaisuudet tärkeitä, toki siinäkin tarvitaan osaamista. Liian usein haetaan myyjäpersoonaa työhön kuin työhön! Nykyään on myös muodikasta hakea ”aurinkoista asiakaspalvelijaa”. Miksi kuitenkin aivan liian usein kohtaa niitä vähemmän aurinkoisia asiakaspalvelijoita?

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Viisi syytä


Viisi keskeistä syytä, miksi suomalainen työtön ei saa työtä esitetään tällä videolla: https://www.ruutu.fi/video/ (30.9.2016) 

1. Ei ole töitä

Töitä ei yksinkertaisesti ole”, mikä johtuu siitä, että ”suomalaiset yritykset eivät tee tarpeeksi sellaisia tuotteita tai palveluita, jotka menisivät kaupaksi nykyisillä hinnoilla”.

2. Meillä on töitä, mutta ei juuri sinulle


Työtön on tavalla tai toisella sopimaton

3. Ei kannata tehdä töitä

”Tukia saa (muka) enemmän.”

4. Työ ei kiinnosta


”Tarjolla oleva” työ ei kiinnosta – syystä tai toisesta.

5. Emme halua ottaa töihin

Pk-yritykset eivät työllistä, koska työehtosopimukset eivät ole niiden mielestä joustavia.”


Ensimmäinen mainituista syistä on se perimmäinen syy työttömyyteen. Taustalla on lisäksi yritysten ahneus ja tuloksen parantaminen henkilöstöä irtisanomalla, koska se on helpoin tapa lisätä osakkeenomistajien voittoa. Työttömänä oleminen on toinen selkeä este työnsaamiselle sekä vaatimus siitä, että on aikaisempaa työkokemusta haetusta tehtävästä. Minun tapauksessani ei ole sellaista tilannetta ettei työnteko ”kannattaisi”. Lähes mikä tahansa palkka on parempi kuin surkea työmarkkinatuki - enkä mitään muita tukia saa. Palkan pitää olla aina ensisijainen eikä sitä pidä verrata tukiin. Työ todellakin kiinnostaa aina, mutta sitä ei ole ns. tarjolla. (Provikkapalkkaisia ”töitä” ei tässä huomioida.) Ongelma on minun tarjolla oleva työvoimani, joka ei kelpaa! Tarjotun työn olen aina ottanut vastaan, jos työtä on minulle tarjottu hakuprosessissa työhaastattelun jälkeen. Muulla tavoin työpaikkaa ei ole minulle koskaan ”tarjottu”, joten eipä ole tarvinnut ”kieltäytyä” vastaanottamasta työtä…

Halutaan pitää yllä valhetta, että työttömille jatkuvasti tarjotaan töitä, joista me aina kieltäydymme. Ensimmäinen ja viimeinen syy listassa ovat periaatteessa samat; työpaikkoja ei ole (tarpeeksi)! Halpa ulkomainen työvoima toki kelpaa tietyissä tapauksissa ja tietyillä aloilla. Lisäksi käytetään vuokratyövoimaa ja tarjotaan (jos yleensä tarjotaan) nollatuntisopimuksia, osa-aikatöitä yms.