keskiviikko 9. elokuuta 2017

Työttömät työllistävät yrityksiä

Jälleen päästään rahastamaan työpaikattomilla. Eikö asian pitäisi olla niin, että yritykset työllistävät työttömiä eikä päinvastoin?


Tampereella on ollut tuo kokeilu aiemmin (olin karenssin uhalla yhdessä tiedotustilaisuudessa, jossa näitä konsulttifirmoja oli esittäytymässä). Yksikään firmoja esitelleistä puhujista ei onnistunut erityisemmin vakuuttamaan minua taidoillaan. Eräs seikka esittelyissä kiinnitti erityisesti huomiotani; puhuttaessa neljän kuukauden kestosta näissä ”konsultaatioissa” tuli esiin se ettei konsulttia välttämättä tavata kuin kerran tuona aikana, jos sitäkään. Sanoisin, että melko helpolla tällaiset yritykset saavat rahansa vailla mitään tulosvastuuta. Tällaista on ”hyvä veli” -kerhotoiminta
kaverien firmoille bisnestä valtion rahoilla.

Sitä paitsi 7000/ väh. 300000 työpaikatonta on todella pieni % -osuus (2 %)!
Tavoite ei ole kovin korkealla, mutta tuskinpa edes siihen tullaan pääsemään…


maanantai 7. elokuuta 2017

”Rekrytointipiikki näkyvissä”

Lisää uutisia työpaikattomien iloksi (vai syyllistämiseksi?):

Tänä vuonna syksyn rekrytointipiikki saattaa olla voimakkaampi kuin pitkään aikaan.
Yhden ihmisen lähtö työpaikastaan käynnistää ketjun, jossa moni saa mahdollisuuden.”

Jäänpä sitten odottelemaan mahdollisuuksiani, josko hakemuksiini tulisi muitakin vastauksia kuin: 
Tällä kertaa sinua ei valittu/ tällä kertaa valinta ei kohdistunut sinuun

Jutussa puhutaankin työpaikan vaihdosta, jolloin työpaikattomat ovat jo lähtökohtaisesti tämän leikin ulkopuolella.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

”Pitkäaikaistyöttömyys vähenee”

En usko yhtään pitkäaikaistyöttömyyden vähenemiseen; tilastothan ovat niin kuin ne tehdään. Kikkailemalla tilastot saadaan näyttämään sellaisilta kuin halutaan. Ne, jotka haluavat uskoa näihin otsikoihin ovat varmaankin innoissaan näistä valeuutisista. Jälleen kerran kannattaa harjoittaa kriittistä suhtautumista tähän propagandaan. Me (pitkäaikais)työpaikattomat valitettavasti tiedämme totuuden. Työpaikkaa ei ole näkynyt eikä ole näkyvissä jatkossakaan, ts. työpaikat eivät ole lisääntyneet eikä meitä tarvita ”työvoimapulaa” paikkaamaan. Mihin lienee osa pitkäaikaistyöttömistä sitten kadonnut? Ei ainakaan töihin! Sairaseläkkeelle, hautaan tai he eivät näy tilastoissa jostain muusta syystä. Ainakaan vakituisiin, kokoaikaisiin palkkatöihin he eivät ole työllistyneet.

”Pitkäaikaistyöttömien määrä supistunut 16,5 % ”

Työttömyys laskee oikein ”rytisten” Pirkanmaalla. Täällä ei kuitenkaan ole mitään rytinää kuulunut.
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/valtava-ero-viime-vuoteen-tyottomyys-laskee-rytisten-pirkanmaalla

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Työpaikattomiin suhtautumisesta

Vihamielinen ja rankaiseva suhtautuminen meihin työpaikattomiin kertoo paljon yhteiskunnastamme. Työpaikattomien leimaaminen laiskoiksi ja työttömyyden laittaminen omaksi syyksemme on aivan liian helppoa ja kääntää huomion pois siitä ettei työpaikkoja ole riittävästi. Nykyinen järjestelmä ei toimi, mutta poliitikoilla ei ole mitään halua tai kiinnostusta muuttaa sitä mitenkään. Työvoimapolitiikka todella kaipaisi muutosta, mutta se ei ole helppoa. Eipä minullakaan siihen - pitkäaikaisella työpaikattomuuskokemuksellani - mitään loistoideoita ole tarjolla. Työttömien tyhjästä rankaisemisen ja turhien karenssien jakelun voisi nyt ainakin näin aluksi lopettaa. 

Jos ei osaa suhtautua kriittisesti työpaikattomien leimaamiseen milloin minkäkinlaiseksi, on propagandan uhri.

”Työttömät – siis työnhakijat (työpaikattomat) – tarvitsevat kannustusta, positiivista vahvistavaa palautetta ja ennen kaikkea olosuhteet, joissa työn aktiivinen hakeminen olisi mahdollista, mielekästä ja myös taloudellisesti järkevää. Oma-aloitteisuudesta ei saisi missään nimessä rangaista, kuten nyt tapahtuu. Toisaalta työnhakukurssien asiasisällöt ovat byrokraattisia muinaisjäänteitä ja kaipaisivat kipeästi päivitystä. Uusia työkaluja ja menetelmiä tulee kaiken aikaa, mutta työttömät hinkkaavat yhä iankaikkisen vanhoja asiakirjamallejaan tai tuhlaavat aikaansa väsyneissä CV-pankeissa, koska heille ei ole muuta suositeltu. (eikä mitään muuta keksitä!)
Jos joku ansaitsisi saada kepistä, niin se ei ole työtön, vaan ne päättäjät, jotka itsepintaisesti ylläpitävät valuvirheistä systeemiämme. Työtä vieroksuvaksi leimattu yksilö on helppo syntipukki – kun yhteiskunnallisista ongelmista tehdään yksilöiden ongelmia –, mutta nyt kannattaisi keskittää voimat olosuhteiden muuttamiseen.”

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Jälleen vuosi työpaikattomana

On kulunut vuosi siitä, kun määräaikainen työni loppui. Aikaa on siten kulunut enemmän kuin työssäoloani (10 kk) yhteensä kesti. Tämä on kolmas työttömyysjaksoni ja olen nyt viisikymppinen (51). Olen ollut työpaikattomana yhteensä: 11 v 11 kk  (27 v on kulunut insinööriksi valmistumisestani.)

Kuten itsekin tiedän, ja edellisen bloggauksen kommenteissa myös vahvistetaan, minulta puuttuvat (ainakin) ns. kova osaaminen (eli olisin hyvä ”jossain”) sekä myynti- ja verkostoitumistaidot. 

Olen hyvä monessa asiassa, mutta ikää minulle on kertynyt ”liikaa”.
Olen myös päivittänyt osaamistani jatkuvasti. 

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Loma joka ei lopu (eikä ala)

Näin loma-aikaan työpaikattomalla ajankohtaisia ovat samat, vuodesta toiseen toistuvat ajatukset lomaan liittyenKesä on työttömän parasta aikaa, koska silloin muu perhe on lomalla ja työtön voi kuvitella olevansa lomalla itsekin.  


  
Kun viimeksi jäin ”lomalle”noin vuosi sitten:
Työpaikattomuus ei ole lomailua vaan lomattomuutta.
"Pätkätöiden välissä" olen ollut jo kohta vuoden eikä seuraavaa pätkää ole tiedossa. 

Kesäloma on ohi! Miltä töihin paluu tuntuu?

Töihin on kiva palata.
Töihin paluu ahdistaa. 
Töihin paluu ei haittaa, mutta loma olisi saanut jatkua vielä muutaman viikon.

Ei ole työtä mihin palata. 



maanantai 26. kesäkuuta 2017

Työnhakukooste, päivitetty

Tuoreimmat työpaikkahakemukseni, joiden hakuaika on päättynyt toukokuussa:
1. hakemus:   77 hakijaa, neljä kutsuttu haastatteluun (ei minua, mutta en sitä odottanutkaan…)

2. hakemus:   Vuorotteluvapaan sijaisuus: hylkäysviesti saapui yli 1,5 kk hakuajan päättymisen jälkeen. Siinä meni viimeinenkin työllistymismahdollisuuteni.

3. hakemus:  Taysin paikka: ei jatkoon, ei kerrottu hakijoiden eikä haastateltujen määrää (herättää kysymyksen rekrytointiprosessin avoimuudesta)

4. hakemus:    Työpaikka eräässä lähikunnassa: 84 hakijaa, haastateltujen määrää ei kerrottu, valittu (toimistosihteerin paikkaan…), miespuolinen maisteri
(todennäköisesti ainoa ”haastateltu”)

Neljä työpaikkahakemusta saattaa olla jonkun mielestä vähän, mutta minulle se on paljon, koska sellaisia työpaikkoja, joita yleensä ”voin” hakea on todella niukasti tarjolla. Koulutusvaatimuksen ja/ tai työkokemuksen pitää edes jollain tavalla sopia työnhakijaprofiiliini, mutta eipä sekään tarkoita, että minulla olisi todellisia mahdollisuuksia saada yhtäkään niistä työpaikoista!