lauantai 9. tammikuuta 2021

Pitkäaikaistyöttömästä pätkätyöläiseksi

Parasta työllistymisen ja palkan saamisen lisäksi on se, ettei tarvitse joutua jälleen yhden ns. työllisyyskokeilun uhriksi. Siihen joutuvat tänä vuonna ainakin ansiosidonnaiselta pudonneet ja alle kolmekymppiset työttömät. (Onneksi se ei tule koskemaan minua heti, vaikka työni loppuisikin seuraavan pätkän jälkeen.) Olisiko jo aika uskoa ettei näillä työllisyyskokeiluilla mitään työllistävää vaikutusta ole? Ne on kokeiltu jo niin monta kertaa. Ainoa, mitä siellä on ”tarjolla” on ns. kuntouttava työtoiminta, edes palkkatukipaikkoja ei ole, vaikka niiden perään miten kyselisi. Saatte siis mielihyvin pitää työllisyyskokeilunne ilman minua. Henkilökohtaista palvelua sain jo osallistuessani Focus työpolkuihin, vaikka suurin hyöty minulle siitä oli Tampereen typan (työllisyyspalvelujen) välttäminen. Todennäköisesti minut on kuitenkin laskettu työpoluista työllistyneeksi, vaikka järjestin työpaikkani itse aivan omatoimisesti.

On aina parempi pätkätyöläisenä kadehtia työkavereiden lomia kuin työpaikattomana kadehtia muiden työssä käymistä. On myös parempi olla pienipalkkainen kuin surkean työmarkkinatuen varassa. Samoin on parempi olla töissä kuin hakea turhaan (olemattomia) työpaikkoja ”yli-ikäisenä”. Myös ne työhaastattelut (ihme olivat edes ne vähät, joihin minut kutsuttiin), jotka eivät - suurellakaan panostuksella - johtaneet työllistymiseen, ovat ainakin toistaiseksi jääneet taakse.

Vaikka tämä on monella tavalla paras työpaikkani tähän mennessä, kaipaisin silti joustoa työaikoihin. Liukuva työaika ja vaikka etätyöpäivä kerran viikossa olisivat toivottavia. Olen joutunut huomaamaan, että kuudelta nouseminen on minulle liian aikaista ja haluaisin nukkua tunnin tai kaksi pidempään. Viime keväänä valoisaan aikaan heräsin jo viideltä pirteänä, joten ehkä aikaisesta heräämisestä tulee helpompaa valoisuuden lisääntyessä. Joustamattomuus on silti pieni ongelma, kun kuitenkin saan olla töissä. On hienoa maksaa laskuja (joita riittää...) itse tienatulla rahalla.

keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Alanvaihto onnistui

Hain noin 20 kertaa nykyiseen työpaikkaani ja pääsin työhaastatteluun tasan yhden kerran. Työhaastattelun lopputulos oli geneerinen valinta ei kohdistunut minuun –viesti. Kyseisessä organisaatiossa on noin 7000 työpaikkaa ja aiemmin siellä ei ollut minulle yhtään, mutta lopulta löytyi yksi minullekin! Minulla on työpaikka, jossa on aidosti kiva olla töissä. Aiemmissa työpaikoissani on ollut lähinnä: siedettävää/ menettelee/ ok/ paremman puutteessa jne. Monissa työpaikoissa on valitettavasti ollut ikäviä ihmisiä ja huono ilmapiiri.

Onnistuin siis vaihtamaan uudelle alalle. Olen sujuvasti oppinut työssäni tarvittavat tietokoneohjelmat ja nimenomaan työtä tehdessä (koska ohjelmat ovat työpaikkakohtaisia). Nyt teen sellaista työtä, jota tekee Suomessa vain kaksi (tai kolme) henkilöä.* Samoja asioita työssään tekee toki hyvinkin moni, mutta ei juuri tätä nimenomaista projektia.

*Erään melontaseuran retkellä henkilö kehuskeli tekevänsä (Nokialla) työtä, jota tekee Suomessa vain 6 henkilöä, joten pistinpä kerrankin paremmaksi!

Minulla oli puolen vuoden työssäolon (sis. työkokeilun) jälkeen ensimmäistä kertaa kokonaista neljä päivää vapaata, koska jouluaatto sattui olemaan torstai ja joulupäivä perjantai. Viime viikolla oli kolme työpäivää ja neljä vapaapäivää, tällä viikolla on päinvastoin. Seuraavat neljä vapaapäivääni ovatkin sitten vasta pääsiäisenä… Olen ”koko ajan” töissä, kun kerran saan olla töissä ja olenkin tehnyt sellaisen huomion ettei ketään kiinnosta minun työssäoloni, kun en ole enää työpaikaton. Voi sitä utelujen määrää, kun en ollut töissä, mutta töistäpä ei mitään kysellä. Melko erikoista on. 


lauantai 19. joulukuuta 2020

Joululahjatoiveeni toteutui

 Jokaisena työpaikattomana jouluna olen toivonut olevani seuraavana vuonna töissä. Joulun 2019 (sekä joulujen 2016 – 2018) lahjatoiveeni työpaikasta toteutui vihdoin kesällä 2020. Vuoden 2015 jouluna minulla oli toiseksi paras rahatilanne viimeisten noin kymmenen vuoden aikana, kun olin silloin palkkatukityössä (eli vuoden 2014 toiveeni myös toteutui). Tänä jouluna rahatilanteeni on parempi siihen verrattuna ja toki myös erittäin paljon parempi kuin kolmena edellisenä jouluna.

Jouluja on vilahtanut ohitse työpaikattomana ollessa jo aivan liian monia; joulujen 2009 ja 2019 välillä on ollut 11 joulua. Näistä ainoastaan yhtenä olen saanut palkkaa (2015), ansiosidonnaista työttömyyskorvausta olen saanut neljänä jouluna (2009, 2010, 2016 ja 2017), ja loput kuusi joulua olen joutunut kärvistelemään surkean työmarkkinatuen varassa. 

Pikkujouluja ei ole juurikaan ollut edes työelämässä ollessani. Nyt on toki poikkeuksellinen tilanne niiden järjestämisen suhteen. Meillä olikin kiva etäpikkujoulu erään kotimaisen bändin nettilivekeikan muodossa. Hyvä oli meno! Viimeksi olen ollut perinteisissä pikkujouluissa vuonna 1998, jolloin odotin vauvaa, eli ei ollut silloin minun kohdallani tavallinen pikkujoulumeno. (Niissä tuli irroteltua 1990- luvun alkupuolella nuorena ja nättinä sinkkuna.) Nykyisin kiinnostaa hyvä ravintola-ateria, teatteriesitys tms. jos saisin valita millaiset pikkujoulut olisivat.

Vuosina 2006, 2008 ja 2016 olin töissä pikkujoulu- ja jouluaikaan, mutta pikkujoulut eivät silloin koskeneet minua tai ”kuuluneet” minulle. Vuonna 2006 olisi pitänyt kuulua erääseen työpaikan kerhoon ja vuonna 2008 iski surullisenkuuluisa taantuma, johon vedoten ei järjestetty pikkujouluja. Enpä olisi niistä niin piitannutkaan. Vuoden 2016 tilanne sen sijaan jäi hampaankoloon, koska pikkujoulut järjestettiin, mutta valikoitiin kuka niihin pääsee ja kuka ei. Edellinen työnantajani on jäänyt nykyisen työnantajan varjoon oikeastaan kaikessa. Nykyisessä työpaikassani minulle kuuluvat samat edut kuin muillekin. Olen ollut iloisesti yllättynyt tästä, koska olen joutunut tottumaan syrjivään kohteluun monissa aiemmissa työpaikoissa.


tiistai 1. joulukuuta 2020

Neljä kuukautta työllisenä

 On vaikea ymmärtää työpaikattoman tilannetta, jos ei ole ollut päivääkään työttömänä tai edes pätkätyöläisenä. Monessa tapauksessa henkilö on saanut olla samassa työpaikassa (yli) 30 vuotta. En ole aivan varma pitäisikö silloin esittää onnittelut vai olla pahoillaan…  Sellainen tilanne, jossa tietää työn olevan väliaikaista ja että on poikkeustapaus saada olla töissä, on raskasta. Hädin tuskin ehtii edes nauttia (kyllä, nauttia!) töissä olemisesta, kun se jo loppuu. Aiempien pätkätöideni jälkeen on minun yleensä ollut vaikeaa, ellei jopa lähes mahdotonta, työllistyä uudelleen. Työpaikattomana joutuu sitten olemaan rahattomana, poliitikkojen kiusattavana ja kaikesta mahdollisesta syyllistettynä.

Työpaikattomuus on henkisesti ja taloudellisesti vaativaa. Se vaatii jatkuvaa arvottomuuden, kelpaamattomuuden, rahattomuuden, torjutuksi tulemisen, ulkopuolisuuden ja joukkoon kuulumattomuuden sietämistä eli rautaista mielenterveyttä. Kuinka moni oikeasti jaksaa sellaista joka päivä? Sitä jaksamista pitäisi todella arvostaa jatkuvan syyllistämisen ja CV:n aukoista kyselemisen sijaan. Myös rekrytoinnissa pitäisi arvostaa työttömän psyykkistä kestokykyä, jos sellaista vielä on jäljellä.

Töissä ollessa tuntuu melkein siltä kuin ei olisi koskaan työttömänä ollutkaan. Seuraavaa pätkää odotellessa - ja se onkin jo tiedossa!  Pätkätyöllisyydestä käteen jää pieni ansiosidonnainen (eikä aina edes sitä) ja työtodistus, mutta onhan se toki jotain ”tässä tilanteessa”. CV:n saa myös päivitettyä sekä hyvää työkokemusta ja paljon uutta osaamista. Toivon kuitenkin työllistymiseni olevan tällä kertaa - enemmän tai vähemmän – pysyvää, vaikka sitten pätkissä. Ensi kesänä minulle tulee kriittiset 55 vuotta mittariin.


lauantai 21. marraskuuta 2020

Pitkäaikaistyöttömyys lisääntyy

”Pitkäaikaistyöttömyyden ennustetaan kasvavan voimakkaasti tulevina vuosina. Taustalla vaikuttaa työttömyysjaksojen keston pidentyminen koronapandemian aikana sekä koronakeväänä työttömäksi jääneiden siirtyminen osin pitkäaikaistyöttömyyteen ensi keväänä.

– Työttömyysjaksot pitkittyvät kaikissa ryhmissä, sillä koronakriisin aikana päättyy vähemmän työttömyysjaksoja kuin normaalisti kertoo TEM:n erityisasiantuntija Erno Mähönen. Hänen mukaansa vaikeassa asemassa ovat he, jotka olivat työttömiä jo ennen koronakriisiä.

 

Viime aikoina on kiinnitetty paljon huomiota lomautuksiin ja irtisanomisiin, mutta on hyvä muistaa että meillä oli 250 000 työtöntä työnhakijaa jo ennen kuin kriisi alkoi. Heidän uudelleentyöllistymisensä on nyt vaikeutunut merkittävästi, Mähönen sanoo.”

yle.fi/uutiset

Täytyypä (jälleen kerran) todeta, että onneksi onnistuin työllistymään ja oma pitkäaikaistyöttömyyteni loppui! Tunnen todella suurta myötätuntoa heitä kohtaan, jotka joutuvat hakemaan työpaikkaa tässä tilanteessa. On suuri helpotus, kun ei enää tarvitse ”kilpailla” – ilman mitään työllistymismahdollisuuksia - nuorten, kauniiden ja korkeakoulutettujen kanssa työnhaussa. Ei tarvitse hakea turhaan työpaikkoja, joita ei edes ole oikeasti olemassa tai jotka on pedattu valmiiksi jollekin tai joihin on älyttömät vaatimukset työn vaativuuteen nähden. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, työssäni ei ole ikäsyrjintää, ei vaadita korkeakoulututkintoa eikä virheetöntä englannin puhetaitoa, jota minulla ei ole.

Olen onnistunut olemaan ”erikoisina” aikoina töissä, eli lähes koko laman kurittaman 1990- luvun ja nyt koronan aikana. Syksyn 2008 taantuman seurauksena tosin jäin työttömäksi enkä sitten vuosikausiin työllistynytkään. Nyt olen erittäin etuoikeutettu näin ”ikääntyneenä” - ja jo ennen koronatilannetta työttömänä olleena. Oma pitkäaikaistyöttömyyteni oli jo aivan liiaksi pitkittynyt.

lauantai 14. marraskuuta 2020

Nollautumisia

 Kun on entinen pitkäaikaistyöpaikaton ja nykyinen pätkätyöläinen, ei voi koskaan saada hyvää palkkaa eikä runsaasti lomapäiviä, koska joka kerta työllistyessä (jos nyt yleensä työllistyy, tiukalle meni jälleen kerran) kaikki alkaa aina nollasta. Palkka on alkupalkka ja luonnollisesti myös lomat nollautuvat. Olen ollut työelämässä yhteensä viitisentoista vuotta (eli ikääni nähden tosi vähän) eikä siitä todellakaan ole kertynyt 38 lomapäivää… Aloitin jälleen alusta jo neljättä kertaa kakkosella alkavalla palkalla, joka todellakin on lähempänä kakkosta kuin kolmosta.

Työpaikkani ovat olleet todella erilaisia luonteeltaan ja CV:ni on hyvinkin ”kiinnostava” (näin sanoi eräs työhaastattelija) aukkoineen/ kraatereineen päivineen. Olen ollut yksityisellä ja julkisella puolella sekä miesvaltaisella että naisvaltaisella alalla. Olen ainakin onnistunut kumoamaan entisen esimieheni erittäin pahan loukkauksen ”Et ole sellainen, joka halutaan töihin”, koska sen jälkeen minut on ”haluttu” töihin jo neljä kertaa. Minulle ei oikein koskaan ole selvinnyt, mihin tämä möläytys perustui, mutta valitettavasti se on jäänyt mieleeni kummittelemaan, vaikka minun pitäisi se vihdoin lopullisesti unohtaa.


torstai 5. marraskuuta 2020

Vapaapäivän tarpeessa

 Neljä (ja puoli) kuukautta ilman yhtään vapaapäivää - viikonloppuja lukuun ottamatta - alkaa vähän väsyttää, vaikka olinkin sitä ennen neljä vuotta ilman yhtään työpäivää. Niin se taitaa olla, että joko et ole koskaan töissä tai sitten olet ”aina” töissä? Haaveilen salaa yhdestä ylimääräisestä vapaasta ja pitkästä viikonlopusta, vaan se ei taida onnistua. En edes tiedä mahdollisesta lomaoikeudestani, koska en ole vielä ehtinyt kysyä asiasta. Lomapäiviä kuitenkin kertyy joka kuukausi. Kyllä tämä näinkin sujuu, ei siinä sinänsä mitään; taitaapa näillä näkymin mennä juhannuksesta jouluun ilman yhtään lomapäivää. Ihmettelen kuitenkin sitä, miten jotkut kollegat, jotka juuri olivat kesälomalla, ovat jälleen olleet lomalla. Kesälomasta kun on vasta muutama kuukausi. Heillä, jotka ovat olleet samassa työpaikassa 30 vuotta, on jopa 38 lomapäivää, joten siinä riittää lomailemista. Minullakin olisi nyt 30 työvuotta takana, jos asiat eivät olisi menneet ”hieman” toisella tavalla. Tähän työjaksoon ei edes satu yhtään arkipyhää (esim. itsenäisyyspäivä on sunnuntai), joten näillä mennään koko loppuvuosi. Marraskuun pimeys saattaa käydä jo hieman haastavaksi jopa entiselle pitkäaikaistyöpaikattomalle?

Kun saavun aamulla töihin, olen joka päivä aidosti iloinen siitä, että minulla on nyt työpaikka. Ilman tätä onnenpotkua olisin varmasti edelleen työpaikattomana. Enköhän sittenkin jaksa vielä pari kuukautta ilman ylimääräistä vapaata? Toki myös pätkätyöläinen ansaitsisi joskus vapaapäivän. Tätä ei sitten pidä ymmärtää niin, ettei entinen työpaikaton haluaisi olla töissä tai sopeutuisi työelämään, koska olen mieluummin vaikka kokonaisen vuoden ilman yhtään vapaapäivää (paitsi viikonloput) kuin työpaikattomana! Työpaikattomana ”vapaapäiviä” kun on aivan liikaa ja viihdyn töissä todella hyvin – oli lomapäiviä tai ei.