keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Outo työhaastattelu


Olin viime viikolla melko omituisessa työhaastattelussa. Tietenkin iloitsin erittäin harvinaisesta haastattelukutsusta, mutta…

Sain kutsun haastatteluun, vaikka minulla ei ole koulutusta alalta A eikä työkokemusta asiasta B. Haastattelun aikana minulle jo kerrottiin, ettei minua tulla valitsemaan tähän vuorotteluvapaan sijaisuuteen edellä mainituista syistä. Miksi minut sitten ylipäätään oli kutsuttu paikalle? Kuulemma ”CV:ni on kiinnostava” ja ”minun kannattaa hakea näitä vastaavia paikkoja heidän firmastaan”. Vai niin? Hain esimerkiksi viime vuoden lopulla vastaavaa työpaikkaa firman toisesta toimipisteestä ja tulin hylätyksi ilman haastattelukutsua. Nyt en tule valituksi, koska minulla ei siis ole koulutusta A eikä kokemusta B. (Kyseistä koulutusta en aio jatkossakaan hankkia ja olisin sen jo tehnyt, jos se olisi minun juttuni. Myöskään tätä tiettyä työkokemusta en tule saamaan sen vuoksi ettei minulla jo ole sitä…)

Haastattelijat sanoivat soittavansa joka tapauksessa kaikille työhaastatteluun kutsutuille, jolloin minulle kerrotaan jo aiemmin kuulemani asiat uudelleen. Mitä järkeä on haastatella paljon hakijoita vain nähdäkseen heidät livenä? Tällaiseen sitten on resursseja kiireisillä työpaikoilla? 

Perehdytystä työtehtävään ei olisi ollut tarjolla kuin korkeintaan 2 päivää?! Tähän ”TE-keskus suostuu vuorotteluvapaan sijaisuuden yhteydessä”. Ihmettelen kovasti kuinka se toisessa tapauksessa suostuu kahden kuukauden perehdytykseen? En tosin tiedä, miten byrokratia siinä tapauksessa toteutettiin, koska en sitäkään paikkaa saanut.



lauantai 14. syyskuuta 2019

Rimanalitus


"Nämä korjausliikkeet ovat niiden kohteeksi joutuneille ikäviä, mutta edelleenkään Suomessa terve työhaluinen ei voi välttyä työllistymästä – jos ei ole väärän ikäinen tai haluton muuttoon tai alan vaihtoon."

Olen erittäin terve, työhaluinen ja työkykyinen, mutta niin vain tässä ollaan ja pysytään työpaikattomana, vaikka Aamulehdessä kirjoitettaisiin ihan mitä tahansa p*skaa! Alanvaihdosta olen joutunut jo aivan liian monta kertaa toteamaan (viimeksi tällä viikolla) ettei se onnistu ilman työkokemusta uudesta alasta, ja siinäpä vasta onkin vanha tuttu ristiriita: et saa työkokemusta uudesta alasta, koska et saa työpaikkaa ilman aiempaa kokemusta ko. alasta!

Mikä sitten on ns. väärän iän määritelmä? Yli 40, yli 45 vai yli 50? Joka tapauksessa 53-vuotias on selvästikin väärän ikäinen…

AL:n kannattaisi vain keskittyä tukemaan ja hehkuttamaan velkaisen ja ”vetovoimaisen” Tampereen mahtavia ja upeita ökyhankkeita, kun ei näköjään oikein muuhun siellä pystytä.

Viisi järkevää kommenttia on sentään tuohon juttuun saatu, tässä ote yhdestä:
Suomessa on helppo olla työllistymättä, vaikka tekisi mitä, siitä pitävät työnantajat huolen. Väärän ikäinen tai muutoin väärä ei saa töitä missään, alan vaihtaja ei samoin saa helpolla töitä, kun ei ole suoraan valmis tuottoisaan tekemiseen.



torstai 12. syyskuuta 2019

Vuorotteluvapaan sijaisuuksista jälleen


Koska olen ollut 1) määräaikaisessa virassa eläkkeelle jääneen jäljiltä, 2) äitiysloman/ hoitovapaan sijaisena sekä 3) palkkatukityössä, jää vähistä työllistymismahdollisuuksistani jäljelle 4) vuorotteluvapaan sijaisuus. Niitä on kuitenkin hyvin harvoin ja vähän tarjolla. Toisaalta niihin hakiessa edellytetään, että hakija on työtön työnhakija, joten ne olisivat työpaikattomalle edes jonkinlainen mahdollisuus työllistyä. Tänä vuonna olen ollut työhaastattelussa kahteen vuorotteluvapaan sijaisuuteen, enkä sitten muita haastattelukutsuja ole saanutkaan. Kumpaankaan paikkaan en tullut valituksi.  

Tässä hieman tilastoa:
Vuosina 2017 – 2019 olen hakenut seitsemää vuorotteluvapaan sijaisuutta (kaikkien työpaikkahakemusteni määrä noilta vuosilta on viitisenkymmentä).
Vuoden 2019 osuus noista on neljä hakemusta ja siis kutsu kahteen haastatteluun (aiempina vuosina ei kutsua ole tullut).

Työllistymiseni ei oikein tällä menolla edisty, vaan työpaikattomuuteni jatkuu jatkumistaan. Jään sitten odottelemaan niitä ”luvattuja” palkkatukipaikkoja!

tiistai 3. syyskuuta 2019

Syksy on työttömän pahinta aikaa


Olen väsynyt olemaan paskan(työmarkkinatuen)saaja eli paskansaaja palkansaajan sijaan. Onhan toki hienoa, että saa edes hieman alle 500 €, jota summaa ei ole edes korotettu kymmeneen vuoteen, vaan vähennetty ns. aktiivimallin perusteella. Työssäkäyvän sijaan joudun olemaan työttömyydessäkäyvä. Palkkapäivän sijaan minulla on palkattomuuspäiv(i)ä. On tämä vaan mahtavan upeaa, kannattaa kovasti kadehtia! Kesän rippeistä yritän vielä nauttia ja pitää kiinni arvokkuuteni rippeistä ja loppuvista rahoistani. Todellakin ottaisin sopeutumiseläkkeen verran rahaa ruikuttamatta työttömyydestä (vrt. Juha Rehula). Kyllä raha kummasti helpottaisi tätä tilannetta, jossa ei ole työpaikkaa eikä rahaa.



Mistä apea fiilis elokuussa johtuu?

Työterveyspsykologi Ilona Parviainen muistuttaa, että kaikki ihmiset ovat erilaisia. Yksiselitteistä syytä orastavan syksyn alakuloisuuteen on siis mahdotonta nimetä. Parviainen kuitenkin uskoo, että suurimmalle osalle elokuista melankoliaa aiheuttaa arkeen paluu.
– Voi olla, että arjessa tai elämässä on asioita, jotka eivät tee onnelliseksi. 

Joku perustavanlaatuinen tarve, kuten vapaus, saattaa esimerkiksi jäädä täyttymättä.

Parviaisen mukaan hyvän arjen rakentamisessa tärkeintä on se, että tuntee itsensä ja arvonsa. Silloin voi pohtia, onko oma elämä omien toiveiden näköistä.
– Kun tietää, mikä on itselle tärkeää, ja panostaa siihen, se riittää. Kun arki on itsen näköistä, siihen palaaminen ei enää tunnu pahalta.



Työpaikattoman tapauksessa melankoliaa aiheuttaa arkeen palaamattomuus, koska ei ole työssäkävijän arkea, johon palata. Toisaalta työttömän arkeen palaaminen kesän jälkeen on äärimmäisen masentavaa, kuten joka syksy aiheesta kirjoitan. Perustavanlaatuinen tarve, joka jää täyttymättä on työpaikan ja palkan ansaitsemisen tarve, joka on lähes vastakkainen vapauden tarpeelle.

Työttömän ja rahattoman, kelpaamattoman ja syrjäytetyn elämä ei nimenomaan ole sitä ”omien toiveiden näköistä”!!



keskiviikko 28. elokuuta 2019

Näin selviät unelmien romuttumisesta


”Työ- ja opiskelupaikat ovat välillä kiven alla. Kun unelma sortuu, on viisasta armahtaa itseään ja keksiä muuta mielekästä tekemistä.”


   5 TAPAA KESTÄÄ PETTYMYKSIÄ

1 OTA ETÄISYYTTÄ ASIAAN.
Pysähdy pohtimaan vaihtoehtoja ja ratkaisuja. Keskity ennemmin toimimiseen ja ongelman ratkaisemiseen kuin murehtimiseen.

2 TUNNISTA OMAT VAHVUUTESI.
Muistuta mieleen, missä sinä olet hyvä ja milloin olet onnistunut. Miten toimit silloin? Auttaisiko se tässäkin tilanteessa?

3 OLE ARMOLLINEN ITSELLESI.
Kysy itseltäsi välillä, vaaditko liikaa. Hyväksy se, ettei kaikki mene kuten haluaisit.

4 KEKSI MIELEKÄSTÄ TEKEMISTÄ.
Sen sijaan, että murehdit epäonnistumista yhdellä elämän osa-alueella, yritä hankkia onnistumisen kokemuksia joltain toiselta.

5 PIDÄ HUOLTA ITSESTÄSI.
Syö ja nuku hyvin, harrasta liikuntaa ja koeta palautua töistä. Jos stressiä, muutoksia tai pettymyksiä tuntuu olevan liikaa, hae apua ammattilaiselta.


1 Ota etäisyyttä asiaan.
Työpaikattomuuteen on vaikea ottaa etäisyyttä, koska se on jatkuvasti läsnä rahattomuuden muodossa ja siten, että en ole missään töissä vaan ”aina” kotona.

2 Tunnista omat vahvuutesi.
Tunnen omat vahvuuteni, mutta en osaa vakuuttaa ketään niihin liittyen. Viimeksi onnistuessani työllistymisessä, toimin samalla tavalla kuin aina työpaikkaa hakiessani olen toiminut. Se ei vain enää tuota tulosta.

3 Ole armollinen itsellesi.
Selvästikin aivan tavallisen, kohtuupalkkaisen työpaikan saaminen on ”liikaa vaadittu”?!

4 Keksi mielekästä tekemistä.
Tässä ei ole varsinaisesti ongelmaa, mutta mielekäs tekeminen usein maksaa - tai ei ainakaan tuo palkkaa/ lisää rahaa.

5 Pidä huolta itsestäsi.
Syön ja nukun hyvin, harrastan liikuntaa ja koetan palautua työpaikattomuudesta, mutta pettymyksiä tuntuu olevan liikaa. Sellaista ”ammattilaista” ei ole joka pystyisi auttamaan minua työllistymisessä.


perjantai 23. elokuuta 2019

Hevonpaskatöistä taas


”Hevonpaskaduuni on työ, jonka tekijä ajattelee salaa ettei kyseistä työtä tarvitsisi olla olemassa.” 
 
Antropologi David Graeber antaa ehkä hieman yllättävän vastauksen, kun The Economist kysyy häneltä, mikä on paskaduuni. Graeber vastaa, etteivät paskaduunit ole palveluammatteja, vaan pikemminkin toimisto-, hallinto- ja johtotehtäviä. Graeber on kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltä Bullshit Jobs: A Theory.

Graeberin mukaan jopa 37–40 prosenttia työntekijöistä ajattelee, ettei heidän tekemällään työllään ole merkitystä. Heidän mielestään se, että heidän työnsä tai koko toimialansa katoaisi, ei muuttaisi mitään. Ja tämä tekee duunista Graeberin määritelmän perusteella paskaduunin.  Luku perustuu kyselytutkimukseen ja kertoo työntekijöiden omasta kokemuksesta. Graeberin mukaan yhä useammat ihmiset haluavat tehdä työtä, jolla on merkitys. Moni haluaa tehdä työtä, joka vie maailmaa eteenpäin. Mutta vain harva ihminen on niin onnekas, että voi yhdistää merkityksellisen työn ja hyvän palkan.

Graeberin mukaan nykyajan työntekijöillä on käytännössä kaksi vaihtoehtoa:
  1. Valitset merkityksettömän hevonpaskaduunin, josta saa hyvää palkkaa ja rahat riittävät elämiseen.
  2. Valitset merkityksellisen työn, josta maksetaan huonosti.

Hyvän palkan ”valitsevat” pystyvät elättämään perheensä, mutta muuta tyydytystä työstä ei välttämättä sitten saakaan. Merkityksellinen työ taas voi tarjota sisältöä elämään, mutta se ei välttämättä takaa taloudellista turvaa. The Economistin haastattelussa Graeber pohtii myös sitä, millaista luovuutta syntyisi, jos kaikki tämä aika vapautettaisiin johonkin muuhun tekemiseen.



Valitettavasti tämä ei kuitenkaan ole valintakysymys, koska usein ei ole mahdollisuutta valita yhtään mitään! Kolmas vaihtoehto on ”valita” merkityksetön työ, josta maksetaan huonosti (tai hakea sellaista saamatta työpaikkaa…)

David Graeber kehottaa miettimään, huomaisiko joku, jos et olisi töissä. Tällä mittarilla koulun ruokalan henkilökunta tai jäteauton kuljettaja ovat tärkeämpiä kuin sijoitustuotteiden suunnittelija.

”Vallitsee lähes käänteinen suhde sen välillä, kuinka paljon työ hyödyttää suoraan toisia, ja kuinka paljon siitä saa palkkaa.”

Graeberin mukaan tämä epäkohta on ollut omiaan ruokkimaan suorittavan työn tekijöiden kiukkua ja sitä kautta oikeistopopulismin nousua. Palkkaan ei vaikuta kovin paljoa se, tuottaako työ yhteiskunnalle lisäarvoa.

Suuripalkkaisista hevonpaskatöistä on paljon esimerkkejä:
  • eräs menninkäistä muistuttava tyyppi, jonka elämäntehtävänä on vihapuhe työttömiä kohtaan
  • EU-virat, joissa pyöritetään turhaa byrokratiaa suurella palkalla ja huikeilla eduilla
  • Sitran yliasiamies
  • EK:n tehtävät
  • kaikenlaiset pörssianalyytikot, sijoitusasiantuntijat tms.
  • entisille poliitikoille järjestetyt pakastevirat jne. jne.

Näissä ”ansiot” eli ”palkkiot” lähtevät viidestä tonnista, mutta työpaikattoman viisisatanen on se, mikä kovasti tuntuu hiertävän kaikkia…

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Musertaako työttömyys?

Kyllä. Työttömyys musertaa, nujertaa ja nöyryyttää. Mitkään sanat eivät koskaan riitä kuvailemaan miltä työpaikattomuus, rahattomuus, kelpaamattomuus ja ulkopuolisuus todella tuntuvat. Työpaikattomuus ottaa kovemmalle kuin kukaan voi ikinä kuvitella. Viitisen sataa euroa kuukaudessa ”tuloja” on äärimmäisen nöyryyttävää.

Tämän lisäksi joutuu kuulemaan ja lukemaan jatkuvaa valitusta siitä, kuinka ”laiskat työttömät” ”makaavat sohvalla” ja ”nauttivat huikeita” tukia ja korvauksia. Saisipa näin ajattelevien paksuun kalloon taottua totuuden siitä, millaista työpaikattomana - kaikkea muuta kuin vapaaehtoisesti - oleminen on!

Työttömyys on olemista pohjalla. Se vaikuttaa:

  • Elintasoon
  • Elämäntapaan ja “mukavuustasoon”
  • Hyvinvointiin ja terveyteen
  • Ihmissuhteisiin
  • Talouteen (todellakin!)


”Tunnet epäonnistuneesiAltistut masennukselle, ahdistukselle ja stressille, jolloin ei jää energiaa työnhakuun. Tunnet painetta työnhakuun ja syyllisyyden tunteita, jos et hae töitä koko ajan.
Taloudellinen tilanteesi on surkea ja on jatkuva huoli selviytymisestä.
Pelko ja epävarmuus toimeentulosta nyt ja tulevaisuudessa jäytää.”
https://serenityamidstfrustration.wordpress.com/2018/10/23/is-being-unemployed-ruining-you/

Särkyneitä unelmia
Lisääntyviä taloudellisia huolia
Petettyjä odotuksia
Paljon pettymyksiä
Jatkuvia hylkäämisiä
Useita huomiotta jättämisiä (työpaikan haussa)

https://serenityamidstfrustration.wordpress.com/2015/06/24/unemployed-tip/

Työttömyys musertaa: "En odota elämältä enää mitään" - Iltalehti