tiistai 15. tammikuuta 2019

Työllisyyskokeilu ei onnistunut


Kirjoitin työllisyyskokeilusta jo aiemmin, mutta tässä vielä yhteenveto kokemuksistani.

Kovasti hehkutettu alueellinen työkokeilu eli työllisyyspalvelujen siirto TE-palveluista kunnalle tai kaupungille päättyi viime vuoden lopussa. Omalta osaltani kokeilulla ei ollut minkäänlaista vaikutusta yhtään mihinkään. Rohkenenpa veikata ettei monen muunkaan tilannetta tämä kokeilu muuttanut suuntaan eikä toiseen.
 
1.      En olisi edes halunnut kokeilun piiriin, mutta ei sitä minulta tietenkään kysytty, joten minut siirrettiin sinne alle puoleksi vuodeksi. En tarvitse sellaista kokeilua, jonka ainoa saavutus/ tavoite/ tulos on laittaa työttömiä palkattomiin töihin.
2.      Minulle väitettiin ensin, että kokeilun palveluinfoa ei voi siirtää matkan vuoksi. Tämä onneksi osoittautui vääräksi informaatioksi.
3.      Palkkatukipaikka oli jo merkitty jollekin varatuksi, mutta silti ns. omavalmentaja antoi minun ymmärtää, että minulla olisi mahdollisuus (edes haastatteluun) ko. paikkaan. Näin varattu-merkinnän ihan itse ja kysyin siitä, mutta kuulemma asialla ei ollut merkitystä.
4.      Yrityskoordinaattori soitti minulle yhden ainoan kerran ja kertoi esittelevänsä minut erääseen työpaikkaan. Tämän jälkeen hän ei palannut enää asiaan, vaikka kysyin tilanteesta sähköpostilla. Pidän tällaista melkoisen ala-arvoisena toimintana!

Sellainen mielikuva jäi kokemusteni perusteella, että virkailijoille oli asetettu kovat tulospaineet, jolloin mainitsemieni kaltaisilta ylilyönneiltä ei vältytty.


Mitä ja ketä tällainen edestakaisin siirtely palveli? Minulle siitä aiheutui vain suuttumusta, pettymystä ja turhautumista. Myöskään palautetta ei ”osallistujilta” ole kysytty – ainakaan minulta. (Siksi kirjoitan sen tänne.) Ainoa, mitä minulle jäi tästä siirtelystä käteen on kynä enkä tiedä olisinko sitäkään saanut ottaa…
 "Jos" tarjolla ei ollut töitä? Vai kun?

maanantai 14. tammikuuta 2019

Minäminäminä


Minä olen veronmaksaja
Minä en ole yhteiskunnan elätti
Minä en makaa laiskana sohvalla kuten työttömät, joita parempi ihminen 
minä olen

Minä olen tehnyt kaiken oikein ja kaikki on
minun omaa ansiotani

Minä olen ahkera työntekijä
Minä olen saanut vakituisen työpaikan
Minua ei ole koskaan irtisanottu yt- neuvotteluissa
Minä en ole ikinä jäänyt toiseksi, kolmanneksi tai viimeiselle sijalle työnhaussa
Minä olen saanut työpaikan heti opintojen jälkeen
Minä olen onnistunut alanvaihdossa
Minä olen erinomainen ihminen
Minä olen osaaja, ja sellaisille on aina töitä.

Minä en voi ymmärtää etteivät kaikilla asiat suju samalla tavalla.
Minäminäminä! Minä olen tehnyt kaiken oikein. Miksi et sinä ole?!

perjantai 11. tammikuuta 2019

Aktiivimalli etoo


Heikomman kiusaaminen ja lyödyn lyöminen on raukkamaista ja vastenmielistä toimintaa. Tätä taustaa vasten ns. aktiivimalli on iljettävä, törkeä ja oksettava!

Olen nyt saanut Kelalta kokonaista kaksi peräkkäistä päätöstä työmarkkinatukeni alentamisesta ns. epäaktiivisuuteni vuoksi:
”Työmarkkinatuestasi on annettu uusi päätös 1.1.2019 alkaen.”
”Työmarkkinatuestasi on annettu uusi päätös 7.1.2019 alkaen.”

Kumpaakaan näistä turhista ilmoituksista en olisi kaivannut. Miksi niitä edes lähetetään kirjeitse, kun muuten kaikki hoidetaan sähköisesti? On taas älytöntä paperin tuhlaamista. Kyse ei ole siitä, etten ole ollut ”aktiivinen” (en ole hake(utu)nut millekään CV-kurssille), vaan siitä, että Suomen hallitus ja eduskunta koostuu pahantahtoisista kiusaajista. Empatiasta meitä työpaikattomuudesta kärsiviä kohtaan ei ole havaintoja. Kansalaisaloite, joka keräsi 150 000 nimeä on vaiettu kuoliaaksi, sen sijaan saamme piakkoin seuraavan työttömien kiusaamismallin suoraan kakkosesta.

Tässä yksi kirjoitus aktiivimallin täydellisestä toimimattomuudesta:


Aiemmat bloggaukseni aktiivimallista:


maanantai 7. tammikuuta 2019

Unelmatyöpaikkani jää unelmaksi


Unelmatyöpaikassani olisi (ollut) seuraavanlaisia ominaisuuksia:
Monipuolinen työnkuva, uusien asioiden oppiminen, sisäinen koulutus (ja etätyömahdollisuus)
Tietenkin plussaa olisivat olleet myös liikunta- ja lounassetelit yms. edut.
Palkkaakin olisi saanut tulla 2500 – 3000 €/kk
Unelmatyöpaikkani jää kuitenkin unelmaksi, koska myös työllistymiseni jää sellaiseksi.



Suomalainen ”unelma” on 500 euroa kuussa käteen.
”Työkkärissä kaavakkeita täytellessä toivo herää.”

Ei toivo ”työkkärissä” herää, mutta valitettavasti aina työpaikkahakemuksen lähettäessäni se yritti epätoivoisesti nostaa päätään!

Unelmatyötehtäviäni o(lisi)vat olleet:
1.      Dokumentointi-insinööri/ tekninen dokumentoija
2.      Kääntäjä (eipä ole siihen koulutusta - sattuneesta syystä)
3.      Kirjastovirkailija (olen suorittanut informaatiotieteiden ns. sivuaineopinnot)


Tiedostan toki, että kaksi viimeksi mainittua ovat sellaisia aloja, joilla töitä ei ole tai kilpailu niistä on tavallistakin kovempaa. Ensiksi mainitulle alalle ei (enää) kelpaa viisikymppinen opistoinsinööri.



perjantai 28. joulukuuta 2018

Tiivistelmä työnhaustani 2018


Joulut seuraavat toistaan (aika tuntuu kuluvan todella nopeasti) enkä koskaan saa joululahjaksi työpaikkaa. Joka joulu olen vain entistä vanhempi, työpaikattomampi ja rahattomampi.

20 työpaikkahakemusta, 2 työhaastattelukutsua, mutta ei yhtään työpaikkaa. Elämäni olisi muuttunut täysin toisenlaiseksi eli paljon paremmaksi, jos olisin saanut työpaikan, mutta kun ei niin ei… 20 työhakemusta, joista neljästä ei kuulunut yhtään mitään. Törkeätä työnhakijan aliarvioimista on sekin, että julkaistaan ilmoituksia työpaikoista, jotka eivät ole oikeasti avoimia. Osa hakemistani paikoista selvästikin oli sellaisia, että työntekijä niihin oli jo katsottuna.

Vaikka tuoreimman, musertavan työnhakukokemukseni jälkeen olin jo aikeissa lopettaa työnhaun kokonaan, sorruin jälleen yrittämään. En vain osaa lopettaa! (Olen ilmeisesti riippuvainen työnhausta?) Tämä kuvitteellinen työpaikka olisi ollut ihanteellinen; puolen vuoden sijaisuus, jossa olisin saanut työkokemusta uudelta alalta ja päässyt vielä sen jälkeen takaisin ansiosidonnaiselle. Sitten huomasin, että hakuajan päättymisen ja sijaisuuden alkamisen välille jäi kokonaista kaksi päivää! Kyseessä ei siis ollutkaan oikeasti avoin työpaikka. Eipä silti, että minua tuohon paikkaan muutenkaan olisi "valittu". Joka tapauksessa oli jälleen kaiken (ajan ja vaivan) täydellistä tuhlaamista!

Meillä päättäjät ovat jo pidemmän aikaa kumartaneet EU:lle ja melkeinpä kaikille muille kansoille, että oma kansa saa katseltavakseen pelkkiä persereikiä.
Vaikka itse olen ns. hyväosainen, ahdistun näistä heikommassa asemassa olevien kyykytystoimenpiteistä. En voi millään tasolla hyväksyä niitä. Enää en edes ylläty mistään uusista oudoista säännöistä, joilla rangaistaan niitä jotka ovat kohdanneet epäonnea. Yksi törkeimmistä on se, että rangaistaan työtöntä ihmistä siitä että hän ei ole päässyt mihinkään töihin.
Tiesittekö muuten, että Neuvostoliitossa työttömyys oli rikos. Pikkuhiljaa ilmeisesti Suomessa ollaan menossa samaan. Ainakin silloin olisi helpompi perustella ihmisille miksi pitäisi tehdä työtä ilman palkkaa (ei kuitenkaan vapaaehtoistyötä).
En halua asua maassa, jossa ihmisiä kohdellaan niin kuin Suomessa nykyään kohdellaan. Tämän maan tulevaisuus pelottaa. Aiemmin olen kokenut, että asioissa mennään eteenpäin ja parempaan suuntaan. Nyt tulevaisuudessa näkyy vain koko ajan enemmän ja enemmän kurjuutta.”

https://www.vauva.fi/keskustelu/il-suomesta-muuttaa-nykyaan-selvasti-enemman-korkeakoulutettuja-ulkomaille

Yllä oleva lainaus kuvaa todella hyvin myös omia ajatuksiani Suomen ilmapiiristä ja asenteesta meitä työpaikattomia kohtaan. Ilmapiiri on kova eikä armoa anneta. Myötätunto huonompiosaisia kohtaan puuttuu täysin. Mitä enemmän rahaa ja etuja kohdistuu entistä pienemmälle joukolle, sitä vähemmän rahaa ja ”etuja” kohdistuu entistä suuremmalle joukolle.



tiistai 18. joulukuuta 2018

Yhtä tyhjän kanssa eli ei mitään uutta

Turhuuden markkinat

Miksi ilmoittauduin tuohon tilaisuuteen?
Koska halusin mennä jonnekin; herätä kellonsoittoon sekä pukeutua ja laittautua siistiksi. Kotona ollessa en laittaudu.
Lisäksi olin utelias näkemään kohtalotovereitani ja kuulemaan esityksen sisällön.
Mitä sain? Enpä mitään.
Tiedän jo, mistä oma osaamiseni muodostuu, se ei vain kiinnosta työnantajia. Työnantajat eivät ”katso ydinosaamistani laajemmin”.
Olen innostunut monenlaisista asioista, mutta työnantajat eivät ole innostuneet minusta.
Voimalausetta minulla ei ole eikä tule, enkä usko sellaisesta olevan mitään hyötyä.
Tavoitteeni ovat jääneet saavuttamatta enkä haaveile enää mistään.
Jotain muuta olen myös yrittänyt löytää, mutta työnantajat eivät vieläkään ole kiinnostuneet minusta yhtään enempää. Sen sijaan he valitsevat Jonkun Toisen.
Olen hankkinut lisäkoulutusta, mutta siitä ei ole ollut apua työllistymisessä.
Tietotekniikkataitojani olen pitänyt yllä, mutta valitettavasti kotona on mahdotonta harjoitella työpaikkakohtaisia ohjelmistoja!
Pätkätyöt kelpaisivat minulle mainiosti, mutta en ole enää niitäkään onnistunut saamaan.
Palkkatoiveeni on aina ollut vaatimaton, joten sekään ei ole vaikuttanut työllistymiseeni.
Se niistä neuvoista sitten.

perjantai 7. joulukuuta 2018

Työllisyyskokeilusta


– Vuo­den­vaih­teen jäl­keen TE-toi­mis­to on en­si­si­jai­nen paik­ka, min­ne asi­ak­kaat ot­ta­vat yh­teyt­tä. Toi­min­to voi ol­la ruuh­kau­tu­nut, kun asi­ak­kaat pa­lau­tu­vat sin­ne yh­des­sä yös­sä, pel­kää Tam­pe­reen kau­pun­gin työl­li­syys­joh­ta­ja Re­gi­na Saa­ri.

Työl­li­syys­ko­kei­lun pii­ris­sä on täl­lä het­kel­lä noin 25 000 asi­a­kas­ta, 60 pro­sent­tia koko Pir­kan­maan työt­tö­mis­tä työn­ha­ki­jois­ta. Ko­kei­lu käyn­nis­tyi rei­lu vuo­si sit­ten. Jo näin ly­hy­es­sä ajas­sa sen voi­daan to­de­ta ” rä­jäyt­tä­neen po­tin”, sil­lä asi­ak­kai­den ak­ti­voin­ti­as­te lä­he­nee 50 pro­sent­tia.

– Nämä ih­mi­set ovat joko töis­sä tai työl­lis­ty­mis­tä edis­tä­vis­sä pal­ve­luis­sa. Vuo­den­vaih­teen jäl­keen kun­nis­ta ei voi­da ko­vin pal­jon vai­kut­taa hei­dän ti­lan­tee­seen­sa.

Jos 60 % työttömistä työnhakijoista on 25000 henkilöä, niin Pir­kan­maalla työt­tö­miä työnhakijoita on noin 41600! Aktivoituna”* on jutun mukaan noin 12 500 henkilöä, joiden joukkoon minä en kuulu:

Palkkatukipaikkoja, joista olin kiinnostunut  2        Palkkatukityöpaikkoja minulle 0

”Ns. yrityskoordinaattorit katselevat CV-netistä työnhakijoiden tietoja, ja esittelevät potentiaalisia henkilöitä työnantajille”. Tähän mennessä:
Yhteydenottoja        1                          Työpaikkoja  0

Oletan, että tämän yhteydenoton perusteella yrityskoordinaattori voi kirjata jonnekin, että minulle on ”tarjottu” työpaikkaa ja näin heidän velvollisuutensa minun osaltani on hoidettu. Huom! Laitoin jokin aika sitten yrityskoordinaattorille sähköpostia kysyäkseni hänen ”tarjoamansa” työpaikan tilanteesta. En ole saanut mitään vastausta… (Menikö viestini roskapostiin – vai miksi minulle ei vastata?)

Työllisyyskokeilu oli minun osaltani vain erittäin suuri pettymys, vaikka ei minulla odotuksia sen suhteen juuri edes ollut enkä siihen olisi halunnut.

*Aktivointi tarkoittaa hyvin todennäköisesti työllisyyskokeilua, palkatonta työharjoittelua tms. Vähemmän väkeä on palkkatukityössä ja vielä vähemmän oikeissa työpaikoissa.

Palkkatukityön monet muodot