”Tarkoitan työttömiä. Heidät on tuomittu ilman omaa syytään
ainakin kolmenlaiseen rangaistukseen:
Keskeisin niistä on työn
ja toimeentulon puute itsessään. Pitkään jatkuessaan se invalidisoi monen
psyykkisesti ja sosiaalisesti.
Toinen rangaistus on byrokratia
ja kontrolli, jonka kanssa työtön joutuu jatkuvasti painimaan. On juostava
luukulta luukulle ja totuttava olemaan viranomaisten silmissä jatkuvasti
epäilyksenalainen, potentiaalinen tukien väärinkäyttäjä, saadakseen
toimeentulon, jolla juuri ja juuri pystyy elämään.
Harva tietää, miten heikko
on työttömän oikeusturva.
Esimerkiksi pelkkä selvityspyyntö katkaisee työttömyyskorvauksen, vaikka mitään
rikkomusta ei olisi tapahtunut. Karenssi voi napsahtaa, jos työhönottaja lausuu
väärän todistuksen työnhakijan työhalukkuudesta tai jos nollatuntisopimuksella
työskentelevä sanoutuu irti työstään, koska hänelle ei tarjota riittävästi
työtunteja.
Kolmas rangaistus on ympäristön
ja yhteiskunnan asennoituminen. Työttömiä kohdellaan pohjasakkana, koska he eivät ole pärjänneet siinä jatkuvassa
kilpailussa, jota nykyinen kapitalismi paljolti on. Individualistisia
selitysmalleja suosivana aikanamme vikaa ei nähdä yhteiskunnallisissa
rakenteissa, vaan ihmisissä, jotka tippuvat näiden rakenteiden ulkopuolelle.”
Lähde: Syyttöminä
tuomitut
Byrokratiaan ja kontrollointiin liittyen minua erityisesti
ärsyttää silloin, kun TE-toimistolta tulee ”kutsuja” erilaisiin infoihin ja
niissä aina uhataan työttömyysturvan katkaisulla (jos ei mene paikalle), mikä
on mielestäni erittäin nöyryyttävää ja alentavaa! Onko tällainen aivan
välttämätöntä? Minä ainakin menisin noihin tilaisuuksiin ihan ilman uhkailua.
Lisäisin vielä työttömän rangaistuksiin työttömyyskorvauksen kohtuuttoman verotuksen, joka vähentää
työttömän jo valmiiksi pientä ostovoimaa. Työttömän ollessa kyseessä ostovoimaa
ei tarvita kulutusjuhlaan, vaan jokapäiväisiin perustarpeisiin.
Työttömyys on rangaistus
olemattomasta rikoksesta, jota et tiedä tehneesi!