torstai 29. joulukuuta 2016

”Työttömän elo vaikeutuu” (entisestään)

Pari päivää sitten Yle uutisoi tällä kertaa näin:

Työttömän arki muuttuu monin tavoin ensi vuonna eduskunnan päätösten myötä. Työttömän toimeentulo vaikeutuu vuoden vaihduttua hitusen -
ainakin jos pysyy työttömänä.”
(No kyllä valitettavasti pysyy.)

Mikä kumma siinä oikein on, että työttömät on otettu silmätikuiksi ja syntipukeiksi lähes kaikkiin mahdollisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin? Työttömiä kurittamallako sitten kaikki ongelmat poistuvat? Surkea hallitus ei muuhun pysty kuin lyömään lyötyjä…

  •    työttömille, sairaille ja eläkeläisille heikennyksiä, leikkauksia ja rangaistuksia
  •     rikkaille sen sijaan verohelpotuksia, veroparatiisikikkailua (yksityistämällä valtion toimintoja, kuten sote- uudistuksessa tehdään) ja yritystukia

Ylen jutun loppukaneettina:
”Edellä mainittujen päälle ensi vuonna tulee voimaan muita päätettyjä muutoksia työttömän asemaan ja tekeillä on uusia.”

Jäämme odottelemaan ”mielenkiinnolla”.

torstai 15. joulukuuta 2016

Työttömän alennukset

Opiskelijoille ja eläkeläisille tunnetusti myönnetään useissa paikoissa alennuksia, mutta työttömille välttämättä ei. Nyt kuitenkin huomasin, että kahdessa liikuntakeskuksessa saa työttömien alennuksen kymmenen kerran kortista. Toisessa se on 10 € ja toisessa jopa 20 €. Tämän alennuksen vuoksi minun täytyy sitten nöyrtyä paljastamaan häpeällinen työttömyyteni, koska olen sen verran pihi… TE-palveluiden omilta sivuilta saa jopa tulostettua Todistuksen Työnhaun Voimassaolosta, mikä on hienoa, vaikka työttömyys sinänsä ei hienoa olekaan. Eipä sitten muuta kuin reippaasti työttömyyttäni todistamaan!

Itse asiassa työttömien pitäisi saada alennuksia monesta muustakin – tai oikeastaan kaikesta – verrattuna hyväpalkkaisiin työssäkävijöihin. Toisaalta sitten monilla pienituloisilla voi olla huonompi palkka kuin suurta ansiosidonnaista tai ökyeläkettä saavalla, joten työssäkäyminen/ työttömyys/ eläkkeellä oleminen ei aina kerro sitä, ovatko tulot suuret vai pienet.

perjantai 9. joulukuuta 2016

Työttömät taas uutisaiheena

Tällä kertaa aiheena oli työttömien ”työstä kieltäytyminen”. En nyt käyttänyt otsikossa sanaa propaganda, mutta siitä on jälleen kysymys. Työttömät eivät siis ”ota työtä vastaan”, vaikka upeita työtarjouksia postiluukusta sateleekin. Uutisoinnissa ei kuitenkaan koskaan kerrota mitä nämä ns. työtarjoukset todellisuudessa ovat. Ei myöskään kerrottu millä ehdoilla työtä mahdollisesti ”tarjotaan”.

Ylen puoli yhdeksän uutisissa haastateltiin kirppiksen pitäjää pääkaupunkiseudulla. Mainitsematta jäi, että tällainen kirppiksen pitäjä ei taatusti tarjoa työttömille kuukausipalkkaista työtä (eihän kirpputorin pitäminen silloin kannattaisi), vaan erittäin todennäköisesti työharjoittelua työmarkkinatuella ja yhdeksän euron kulukorvauksella. Uutispätkässä jopa kuvattiin takaa päin henkilöä yllään liivi, jonka selässä luki isoilla kirjaimilla: työharjoittelija...

Niin me työttömät kuitenkin aina kieltäydymme näistä mahtavista työtilaisuuksista, vaikka minä ainakin ymmärrän täysin, että pääkaupunkiseudun kustannuksilla varmasti menee miinuksen puolelle, jos saa vain tm-tuen ja kulukorvauksen. Tällaisissa tapauksissa työstä ”kieltäytyminen” on suorastaan ymmärrettävää.

Kyllä suututtaa tämä harhaanjohtava uutisointi!

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Kelaapa tätä

Kela mainostaa sivuillaan hienouttaan työpaikkana, mutta miksi? Aivan varmasti sinne on tulijoita muutenkin.

Kovasti näyttää olevan tarjolla etuja ja kiinnostavia tehtäviä, jotka todellakin kelpaisivat myös minulle! Minulla on tällä hetkellä jo kolme hakemusta Kelaan laitettuna, mutta lopputuloksen voinee jo tässä vaiheessa arvata… Syvä hiljaisuus on vallinnut alkaen syyskuun lopulta, jolloin tallensin ensimmäisen hakemukseni Kelan rekry-järjestelmään. Kaikkien hakemusteni tilanne näyttää tällä hetkellä olevan ”käsiteltävänä”.  

Joku saattaa ihmetellä, miten insinööri (tosin käytännössä entinen sellainen) voi laittaa Kelaan hakemuksia, koska se ei ole mikään insinööritoimisto. Ensimmäisen hakemani tehtävän vaatimukset olivat hyvin yleisluontoiset, eli sellaiset, että lähes kuka tahansa voi siihen hakea. On varmasti ainakin 2000 henkilöä ko. tehtävää hakenutkin, kuten jo aiemmin blogissani arvelin. Tietoahan minulla ei tästä(kään) (vielä tai koskaan?) ole. Kahteen muuhun tehtävään olen hakenut tuoreimman työvoimakoulutukseni pohjalta, mutta työkokemus tietenkin puuttuu ja sen mukana
mahdollisuudet saada työpaikka ja päästä vaihtamaan alaa.

Päivitys 29.12.2016:
Kahteen kolmesta hakemuksesta on jo tullut "Tällä kertaa valintamme ei kohdistunut sinuun"- viesti.Kolmatta odotellessa.

maanantai 5. joulukuuta 2016

Kuka tienaa?

En ainakaan minä…
”Korkein keskipalkka on 40–44-vuotiailla suomalaisilla. Heidän keskipalkkansa on
3 591 euroa kuukaudessa. Lähelle sitä pääsevät 45–49-vuotiaat 3 553 euron keskipalkalla.
(Toisaalta jutussa kuitenkin mainitaan keski(arvo)palkka, vaikka se on eri asia kuin mediaanipalkka. Päättäkää nyt kumpi on kyseessä…)
Palkkarakennetilasto mittaa kokonaisansioita. Kokonaisansiot sisältävät peruspalkan lisäksi henkilökohtaiset lisät, työaikalisät, monet muut lisät ja esimerkiksi ylityökorvauksiaKokonaisansiot eivät sisällä kertaluonteisesti maksettavia palkaneriä, kuten tulospalkkioita ja lomarahoja.”


Ikä, kokonaisansion mediaani, €/kk
-20 2036
20-24 2337
25-29 2756
30-34 3116
35-39 3428
40-44 3591
45-49 3553
50-54 3510                      Juu ei ole… :-(


Eli tämän mukaan jo kaksikymppisetkin tienaavat tämän mukaan enemmän kuin minä olen koskaan saanut! Tällä hetkellä minulla ei tietystikään ole edes niitä huomattavasti mediaanin alapuolelle jääviä ansiotuloja…
"Palkkojen nousu taittuu vähän päälle viisikymppisinä."
(= palkansaanti loppuu viimeistään viisikymppisenä...)

maanantai 28. marraskuuta 2016

53-vuotias sai työpaikan

Yli viisikymppinen on onnistunut työllistymään ja se on uutisoinnin arvoinen asia.
  •          hän on ollut johtavassa asemassa
  •          on myös ”kokenut markkinoinnin ja viestinnän ammattilainen

    Itse en ole koskaan ollut johtavassa asemassa, enkä valitettavasti myöskään ole kokenut ammattilainen millään alalla.  Sellaiseksi olisin toki mielelläni tullut, loputtomien työttömyysvuosieni sijasta… Vielä ehkä ehtisin, jos saisin mahdollisuuden! Työttömyyden asiantuntijaksi olen näinä vuosina kehittynyt, mutta sillä ei taida olla erityistä painoarvoa työmarkkinoilla?
Artikkelissa mainittuja seikkoja:
"Ikä ei ole juttu"               (Itselle ei ole, mutta työnantajille yleensä on…)
150-250 hakijaa                 (Ihan tavallista nykyään.)
"Työnhaku on työtä"          (Niinkö?)
”Itsestä(än) on pidettävä huolta”  (Kyllä, ja niin myös pidän. Oliko vielä muita itsestäänselvyyksiä?)
"Sitkeys palkittiin uudella työllä"  (Hienoa, kunpa niin kävisi myös minulle! Oikeastaan niin jo kävikin, mutta työllistymiseni jäi valitettavan lyhytaikaiseksi L)

Toinen 50-vuotias sen sijaan ei ole saanut työpaikkaa:
Onko viisikymppinen juristi jo liian vanha töihin?


maanantai 21. marraskuuta 2016

Työttömän etujen heikennyksistä

HS keräsi yhteen hallituksen kymmenet päätökset, joilla se yrittää saada kansalaiset tekemään lisää töitä. Hallitus muun muassa lyhentää ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa ja heikentää työntekijän oikeuksia.


Vai niin, että ”saadaan kansalaiset tekemään lisää töitä”? Kun saisi työnantajat palkkamaan lisää (työttömiä) kansalaisia! Uudenkaupungin autotehtaalle eivät valitettavasti kaikki Suomen työpaikkaa vailla olevat työllisty…

Yle on kysynyt työttömiltä mikä heidän mielestään on syynä työttömyyteensä:


Oma näkemykseni osuu tuohon ”Työpaikoista kilpailee liian moni” – kohtaan sekä mahdollisesti ”Taitoni (ei tarpeeksi työkokemusta) tai muodollinen pätevyyteni (ikä!) eivät vastaa vaatimuksia”. Mainitsemiini seikkoihin eivät työttömien korvauksen saamisen heikennykset vaikuta millään tavalla. Etujen saamisen ehtoja kiristämällä pakotetaan työttömiä myös huonoilla ehdoilla töihin, jos nyt edes sellaisiakaan töitä niin valtavasti kaikille työttömille on ”tarjolla”. 

Saattaa olla niin ettei joku ”ota työtä vastaan” tai ”mene töihin” huonoilla työehdoilla, pienellä palkalla, kauas kotoa tai lyhyelle työpätkälle, mihin on mielestäni myös joissakin tapauksissa oikeus, jos on oikeasti surkeat työehdot (esim. nollatuntisopimus) tai sellainen palkka, jolla ei todellakaan tule toimeen… Mielestäni kuitenkin palkka on yleisesti parempi vaihtoehto kuin työttömyyskorvaus, eli palkkaa ja työttömyyskorvausta on turha vertailla erityisesti silloin, kun henkilö saa ylisuurta ansiosidonnaista päivärahaa. Ansiosidonnaisilla pitäisi ehdottomasti olla yläraja eli katto, jolloin sen kestoa ei välttämättä tarvitsisi lyhentää. Ylisuuriin ansiosidonnaisiin päivärahoihin sekä eläkkeisiin (erityisesti kansanedustajien ns., sopeutumiseläkkeisiin) tulisi puuttua kovilla otteilla, mutta eiväthän valtaapitävät suinkaan omia etujaan heikennä!

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Onko työttömyys työttömän oma ”vika”?

Hesarin mielipidekirjoituksesta 23.9.:

”SUURI joukko ihmisiä, hallitus mukaan lukien, tuntuu kuvittelevan, että työttömät ovat kotonaan passiivisesti makaavia työhaluttomia hylkiöitä.
Näitä hylkiöitä pitää kaikin keinoin ”aktivoida”, joten hallitus suunnittelee työttömien haastattelemista kolmen kuukauden välein.

Työttömän aktiivisuudeksi ei lasketa sitä, että hän etsii töitä satojentuhansien muiden työttömien kanssa alati vähenevien avoimien palkkatyöpaikkojen valikoimasta. Aktiivisuudeksi lasketaan sen sijaan se, että työtön saa töitä viideksi päiväksi kolmen kuukauden sisällä.”

[ ]

"Työttömyys ei ole työttömän syytä. Työttömän turha juoksuttaminen ja tukien leikkaaminen eli ostovoiman vähentäminen ei lisää työpaikkoja.”

”Tuotteistajan” vastine (olen aiemminkin kritisoinut tämän tyypin mielipiteitä tässä bloggauksessani):

”Tietenkin työttömyys on työttömän oma vika. Kenen muun vika se muka olisi? Pääministerin? Jumalan? Kohtalon? Vai hammaskeijun?”

Niin että onko työttömyys työttömän omaa syytä? Työtön ei laita tarpeeksi hakemuksia? Työtön ei perusta yritystä? Työtön ei innovoi? Työtön ei kouluttaudu lisää? Työtön ei mene konsulttien puheille (vaikka valtio maksaisi)? Työtön ei mene ilmaiseksi töihin ”näyttämään osaamistaan”? 

Useimpien työttömien mielestä työttömyys ei ole heidän oma syynsä tai ”vikansa”, kun taas sellaisten, joilla ei ole mitään mainittavaa kokemusta työttömyydestä on liiankin helppo syyllistää työttömiä. 


keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Kymmenen vuotta sitten

Kymmenen vuotta (+ 8 pv) sitten, Pyryn päivänä keskiviikkona 1.11.2006, aloitin ensimmäisen pitkän työttömyysjaksoni (noin 4,5 vuotta) jälkeen uudessa työpaikassa. Tämän vuoksi päivä jäi minulle erityisesti mieleen. Työmatkaa toiselle puolelle kaupunkia oli tuollaiset 25 km ja kyseisenä päivänä nimensä mukaisesti kauhea lumipyry ja - kaaos eli liikenne sekaisin. Pääsin kuin pääsinkin ongelmitta työpaikalle aloittamaan uudessa työssäni. Aamulla ei tosin ollut vielä tuollainen tilanne kuin kuvassa, mutta toisaalta pääsin ongelmitta myös töistä kotiin. Millaisia työ ja työpaikka olivat, onkin sitten ihan oma tarinansa – hyvin mielenkiintoinen kokemus…

Tuon päivän jälkeen olin yhteensä noin kaksi ja puoli vuotta (miinus 3 viikkoa) töissä. Ensin ma. virkasuhteessa 1 v 2 kk ja sen jälkeen pätkätyösuhteessa äitiysloman sijaisensijaisena 1 v ja 4 kk. Kuluneesta kymmenestä vuodesta jää jäljelle vielä 7 ja puoli vuotta, josta olin äskettäin töissä 10 kuukautta. Loput kuusi vuotta ja kahdeksan kuukautta olin joko työttömänä tai työvoimakoulutuksissa (noin vuoden ja kahdeksan kuukautta).  Viitenä vuotena en siten tehnyt juuri ”mitään” - paitsi välillä opiskelin avoimessa yliopistossa. Saa kymmenen vuotta noinkin kulumaan, mutta toisaalta mikä kiire tässä on elämäänsä ”kuluttaa”? Huomattavasti pitemmältä mennyt kymmenen vuotta on taatusti tuntunut työttömyyskausien aikana!

Voin vain kummastella sitä, miten työnhaku ja työpaikan saaminen on noista ajoista muuttunut. Tuohon aikaan saattoi vielä saada (mustavalkoiseen) lehti-ilmoitukseen vastaamalla kutsun työhaastatteluun – ja vieläpä työpaikan. Nykyisin harvat työpaikkailmoitukset lehdissä ovat vain värikkäitä mainoksia johtotason tehtävistä. Työpaikkailmoittelu toki on siirtynyt nettiin, mutta eipä niihinkään ilmoituksiin vastaamalla työpaikan saaminen edisty. 


Tampereen Paasikiventiellä näytti 1.11.2006 kello 14.45 tältä.

"Muistatko Pyryn päivän tasan kymmenen vuotta sitten 1.11.2006? Tampereelle ja Pirkanmaalle tuiskusi puolen metrin kinokset. Aurattavaa riitti yli viikoksi. Näsijärveltä tuiskutti lunta niin paljon, että Ylöjärven suuntaan ajavat autot jäivät jumiin Paasikiventielle. Hätäisimmät ajoivat Santalahdessa jopa väärällä kaistalla päästäkseen eteenpäin. "


torstai 3. marraskuuta 2016

Pakkoinfossa käyty

Nyt olen käynyt kuuntelemassa, kun yksityiset yritykset mainostivat palvelujaan työttömille. Kuulijoita oli arviolta viitisenkymmentä. Joukossa oli myös 30+ - ikäisiä, koska kohderyhmää oli yllättäen laajennettu. Työttömyyden kesto oli myös pidennetty 12 kuukauteen. Alkujaan kohderyhmänä piti olla 50 vuotta täyttäneet 3 – 6 kk työttömänä olleet.

Yksikään yritysten edustajista ei onnistunut vakuuttamaan minua niin, että olisin oitis ottanut palvelusetelin vastaan ja ilmoittautunut palveluntuottajalle. Haastattelusparraus, LinkedIn –profiilin tekeminen tai olemattomien piilotyöpaikkojen metsästys eivät ole aivan uusia ideoita, toki niitä on vaikea keksiä. Sparrausta ei tarvita jos ei ole työhaastattelua tiedossa ja LinkedIn –profiileja on jo niin paljon sellaisilla henkilöillä, joilla on sinne jotain laitettavaakin, joten minun ei sitä kannata tehdä. Mahdollisten piilotyöpaikkojen metsästys ”kontaktoimalla” työnantajia saa vain työnantajat hermostumaan, koska kyselijöitä taatusti on jo muutenkin riesaksi asti!

Jollakin näistä firmoista oli esittelydiassaan sitaatti (tietenkin!) tyytyväiseltä asiakkaalta, joka oli ”työllistynyt koulutustaan ja kokemustaan vastaavaan työpaikkaan”. Nyt pitäisi tietää työllistyneen henkilön ala, koulutus ja työkokemus sekä millä kriteereillä henkilö katsotaan työllistyneeksi. Onko kyseessä kokoaikainen vakituinen työsuhde vai 18 tuntia viikossa kuukauden tai kahden ajan?

maanantai 31. lokakuuta 2016

Kutsu pakkoinfoon

Saapuihan se, kutsu Back to business – valmennuksen tiedotustilaisuuteen! Täytin kesällä 50 ja viime viikolla tuli (tällä jaksolla) 3 kuukautta työttömyyttä täyteen, joten kuulun valitettavasti(?) kohderyhmään. Minua ei erityisemmin innosta työttömillä rahastavien firmojen ”valmennukseen” meno. Pääsenpä kuitenkin tiedotustilaisuudessa ihailemaan kirjoitusvirheillä kyllästettyjä Powerpoint- dioja.

”… tarjoaa 3–6 kuukautta työttömänä olleille yhteyden yksityiseen työnvälitysfirmaan. Yhteistyön tavoitteena on löytää asiakkaan kanssa pian uusi työpaikka, ja hioa julkisen ja yksityisen työnhaun yhteistyötä.”

”Pi­lo­tin koh­de­ryh­mään kuu­lu­vil­le työn­ha­ki­joil­le lä­he­te­tään kut­su in­fo­ti­lai­suuk­siin, jos­sa ker­ro­taan mah­dol­li­suu­des­ta saa­da työl­lis­ty­mi­seen apua yk­si­tyi­sil­tä yri­tyk­sil­tä. Työn­ha­ki­ja voi itse päät­tää, osal­lis­tuu­ko pi­lot­tiin vai jat­kaa­ko jul­ki­sen työn­vä­li­tyk­sen asiak­kaa­na. In­fo­ti­lai­suuk­sis­sa yri­tyk­set esit­te­le­vät pal­ve­lui­taan ja jos työn­ha­ki­ja päät­tää osal­lis­tua, hän voi va­li­ta kuu­des­ta pal­ve­lun­tar­joa­jas­ta it­sel­leen mie­lui­sim­man.  Pal­ve­lun kes­to on nel­jä kuu­kaut­ta.”
Palvelusta kiinnostunut asiakas saa TE- toimistosta palvelusetelin, jonka hän voi määräajassa osoittaa valitsemalleen palveluntuottajalle. Asiakas valitsee palveluntuottajan itse.”
Pakkoinfot ovat todellinen työttömyyden suola; pitää mennä tiettynä päivänä tiettyyn aikaan (valtion tukeman yksityisen liiketoiminnan) tiedotustilaisuuteen, tai muuten työnhaku ei enää ole voimassa…

Voisiko tuollaisesta ”valmennuksesta” oikeasti olla jotain hyötyä juuri minulle, vai onko kysymyksessä lopulta vain rahastus? Onneksi osallistumiseen ei pakoteta, koska ennakkoluulot ja epäilys näitä firmoja kohtaan istuvat lujassa.


torstai 27. lokakuuta 2016

Näin helppoa se on…

Sain ”kiitos, mutta ei kiitos” - viestin vastauksena työpaikkahakemukseeni, oikein valintaa koskevan pöytäkirjaotteen kera. Pöytäkirjaotteesta selviää seuraavaa:
Hakijoita oli 204, joista haastatteluun kutsuttiin kuusi henkilöä. Kaksi hakijaa oli perunut hakemuksensa haastattelukutsun saatuaan. (Ihmettelen miksi?!)

Erityisesti arvioitiin hakijoiden aiempaa kokemusta vastaavista tehtävistä…
Kaikilla haastatelluilla oli usean vuoden työkokemus haettavana olevaan tehtävään sisältyvistä töistä.”

Koita tässä sitten vaihtaa alaa, kun se kaatuu aikaisemman kokemuksen puutteeseen! (No, enpä olisi juuri tuohon tehtävään erityisen motivoitunut ollutkaan ja tiesin jo hakiessani realiteetin alan työkokemuksen puuttumisesta.)

Toinen työhakemukseni, josta ei ole ainakaan vielä minkäänlaista palautetta kuulunut, on sellaiseen tehtävään, johon ei edes vaadittu mitään aikaisempaa kokemusta eikä oikein koulutustakaan. Hakijoita on siten varmasti vähintään 2000! On työpaikan saaminen vain niin ”helppoa” kaupungissa, jossa on 20% työttömyysaste ja maassa, jonka työttömyys tilastokeskuksen mukaan syyskuussa 2016 oli 7,7% (vaikuttaa muuten oudon alhaisesta, pitäneekö edes paikkaansa…?)

tiistai 25. lokakuuta 2016

Pulaa?

Näissä 15 ammatissa on Iltalehden mukaan ”pulaa” työntekijöistä Tampereella:
http://www.iltalehti.fi/tyoelama/20161020

”Missään ammatissa ei ole kuitenkaan paljon pulaa työntekijöistä Tampereella.”

Jotenkin koomista ja ristiriitaista uutisointia! Toisaalta asia voidaan ilmaista myös näin: http://www.iltalehti.fi/tyoelama/20161021

”Tampereella on paljon liikaa hakijoita lähes 40 ammattiin.”

Mitä tarkoittaa ”paljon liikaa”? Onko nyt liikaa hakijoita vai liian vähän työpaikkoja?
Kallistuisin jälkimmäisen vaihtoehdon suuntaan…

Sokerina pohjalla:
 ”Tampere haluaa olla digitalisaation kotikaupunki.
· Kaupunki aikoo luoda 10 000 uutta työpaikkaa.
· Tampere haluaa olla Euroopan Piilaakso.”


Voihan sitä aina kaikenlaista haluta ja työpaikkoja on vuosien varrella jo ”luotu”
(varsinkin vaalien alla) satoja tuhansia, mutta yhtään niistä ei ole realisoitunut.
Onnea silti yritykselle! 


maanantai 10. lokakuuta 2016

Lisää propagandaa

Minkähän tahon masinoima tämä kampanja on?:
Kaupunkisi on työpaikkoja tulvillaan

Täällä puolestaan on oikein 30 000 ”unelmatyöpaikkaa”.

Kyllähän tuolla työpaikkoja näyttää olevan, mutta:
1.       Ovatko ne oikeasti avoinna vai yritysten mainoksia?
2.       Ovatko ne koulutustani/ kokemustani vastaavia?
3.       Onko niissä ikäsyrjintää?
4.       Onko hakijoita satoja - tai jopa tuhat?
5.       Onko työpaikka kenties jo valmiiksi pedattu jollekin?
6.       Jos laitan työpaikkahakemuksen, saanko työhaastattelukutsun?
7.       Jos sellainen ihme tapahtuisi, että saisin haastattelukutsun, tulenko valituksi työpaikkaan?

Aika monta ehtoa on toteuduttava ja vaihetta käytävä läpi ennen kuin tuosta ”runsaasta työpaikkatarjonnasta” pääsee hyötymään…
Tampereen työttömyysaste on - tästä työpaikkatulvasta huolimatta - edelleen noin 20.

Jos olisi oikeasti 30 000 (unelma)työpaikkaa tarjolla, niin siinä on vasta alle kymmenelle prosentille Suomen työttömistä töitä, ja nekin vähät työpaikat tunnetusti menevät työpaikan vaihtajille. Tämän työpaikkojen mainostuksen tarkoituksena on selvästikin jälleen kertoa niille, jotka uskovat kaiken ilman kritiikkiä, että työpaikkoja on tarjolla, mutta työttömät eivät silti ”mene töihin” tai ”ota töitä vastaan”.

Eipä sitten muuta kuin CV:tä laittamaan, kyllähän viisikymppinenkin työtön työllistyy johonkin noista paikoista ihan heittämällä – vai työllistyykö sittenkään….? 

maanantai 3. lokakuuta 2016

Kvartaalityötön

Kun tilaa kvartaalikapitalismia, saa kvartaalikapitalismia. Kvartaalikapitalismi syntyi, kun pörssiyhtiöt pantiin raportoimaan tuloksestaan neljännesvuosittain. Kvartaalikapitalismi tarkoittaa käytännössä sitä, että yhtiöt ajattelevat tulevaisuutta korkeintaan kolmen kuukauden päähän. Kvartaalikapitalismi on keksitty Yhdysvalloissa. Siellä uskotaan, että mitä tarkemmin tekemisistä pitää raportoida, sitä rehdimpää ja avoimempaa toiminta on. Todellisuus on osoittautunut päinvastaiseksi.”

Huono idea kvartaaleiden eli 3 kk:n välein toteutettavista työttömien haastatteluista tulee selvästikin yrityselämästä. Onko muuten työttömällä oikeus kieltäytyä menemästä yksityiseen yritykseen vatvomaan omia yksityisasioitaan? Yksityinen yritys ei ole työttömyyskorvaukseni maksaja, joten asiani eivät todellakaan millään tavalla kuulu sinne. Tästä pitäisi todellakin valittaa johonkin ihmisoikeustuomioistuimeen. Entäpä sitten tämä ehdotus?:
”… ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan tulee joka kuukaudelle yksi korvaukseton omavastuupäivä, joista ensimmäinen olisi noin kolmen kuukauden kohdalla työttömyyden alusta. Työtön voi välttyä omavastuupäivältä olemalla aktiivinen. Jos hän on töissä edellisen kolmen kuukauden aikana vähintään 18 tuntia, omavastuupäivät poistuvat ja niiltä saa ansiosidonnaisen korvauksen jatkossakin.”

Hieman realismia, kiitos! Mistä ihmeestä voi saada jotain 18 tunnin töitä (, joista ei aiheudu työnantajille kuin turhaa paperityötä)? Vapaaehtoistöissä tuollaisia jaksoja varmasti löytyisi, mutta silloin ei olisikaan ”työmarkkinoiden käytettävissä”, jos niitä tekisi… Kuinka paljon me työttömät olemme valmiita sietämään näitä rankaisu- ja syyllistämistoimenpiteitä niiden taholta, jotka ovat omilla toimillaan saaneet Suomen työllisyystilanteen surkeaksi? 


tiistai 27. syyskuuta 2016

”Vinkit” työnhakuun yli 50-vuotiaalle

1. Mikäli jäät työttömäksi, ole itsellesi armollinen. Työnhaku käy kokopäivätyöstä.
2. Hae oikeanlaista työpaikkaa: mikäli ilmoituksessa haetaan tekijöitä nuorisohenkiseen porukkaan, ei välttämättä kannata työntyä sinne. Keskity työpaikkoihin, joissa arvostetaan osaamista ja kokemusta.
3. Unohda kapea-alaisuus: myös 50-vuotiaana voi vaihtaa ammattia.
4. Anna motivaation näkyä: mikäli olet valmis kouluttautumaan tai muuttamaan työn perässä, tuo se esille. Huomioi mahdollisuus työskennellä ulkomailla – suomalaisia osaajia arvostetaan maailmalla.
5. Hyödynnä verkostot: piilotyöpaikkoihin voi työllistyä jopa helpommin kuin avoimessa haussa oleviin paikkoihin.
6. Ole rohkeasti yhteydessä työnantajiin. Pyri olemaan yhteydessä siihen henkilöön, joka olisi lähin esimiehesi työssä.
7. Rekrytointi tapahtuu nykyään somessa. Tee itsellesi profiili rekrytointi- ja verkostoitumispalvelu Linked Iniin. Mieti myös, millaisen some-jalanjäljen olet jättänyt: mitä työnantaja voi nähdä jos hän googlettaa työnhakijan?
8. Hae näkyvyyttä: messut, ammattilaistapahtumat, alumni-toiminta, seminaarit, työpajat, sosiaalinen media, harrastustoiminta - kaikkia näitä kannattaa hyödyntää työnhaussa.
9. Täytä työhakemus huolellisesti. Mitä paremmin se vastaa työpaikkailmoituksen vaatimuksiin, sitä vahvemmilla olet rekrytointiprosessissa.


http://yle.fi/2016/01/21/miten-yli-50-vuotias-parjaa-tyonhaussa

Kommenttini:

1. Mikäli jäät työttömäksi, jäät työttömäksi lopullisesti!
2. Keskity työpaikkoihin, joissa arvostetaan osaamista ja kokemusta, jos sellaisia paikkoja olisi
3. Unohda kapea-alaisuus: myös 50-vuotiaana voi vaihtaa ammattia.
Tämä ei ole minulle ongelma, mutta rekrytoijien kapea-alaisuus sen sijaan on…
4. Anna motivaation näkyä.
Motivaation olen antanut näkyä, mutta siitä ei ole ollut mainittavaa hyötyä.
5. Hyödynnä verkostot. Ei minulla ole mitään verkostoja.
6. Ole rohkeasti yhteydessä työnantajiin.
Työnantajat eivät halua tulla häirityiksi turhilla yhteydenotoilla.
7. Rekrytointi tapahtuu nykyään somessa.
Minusta ei löydy googlettamalla mitään. Olen jo somessa, mutta blogiini en ole saanut yhteydenottoja kiinnostuneilta työnantajilta ;-)
.
8. Hae näkyvyyttä; Juu ei onnistu – harrastustoiminnassa joudun vain sujuvasti kuuntelemaan muiden puhuvan töistään ja työpaikoistaan!
9. Täytä työhakemus huolellisesti.
 Miksi ”neuvoa” itsestäänselvyyksiä? Sitä paitsi jos työhakemusta ei edes lueta, niin on melko yhdentekevää millainen se on, vaikka se todellakin on huolellisesti ja hakuilmoituksen vaatimuksia vastaten laadittu…
+ toisella sivustolla annettiin yli 50-vuotiaalle vinkiksi hakea vuokratöitä
Oman kokemukseni mukaan juuri niissä ikäsyrjintä on pahinta, perustuen siihen, etten itse ole koskaan saanut yhtään vuokratyöpaikkaa ja jatkossa en aio niitä enää edes hakea.
Eipä lopulta kovin kummoisia työllistymisvinkkejä näytä olevan meille ”yli-ikäisille” tarjolla! Minun kohdallani mikään näistä vinkeistä ei ole toiminut, mutta ehkä jollakin on toisenlaisia kokemuksia?  Laitoin muuten pitkästä aikaa työhakemuksen, kun löysin sopivan paikan (yleensä ei löydy mitään…) Hakemuksia ko. paikkaan tulee todennäköisesti vähintään 1000 - että siitä vaan työllistymään!
Tässä vielä eräs muistutus todellisuudesta

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Kaksi kuukautta työttömänä

Olen nyt ollut kaksi kuukautta pois työelämästä. Elokuussa aikani vielä kului melko mukavasti, koska saatoin kuvitella olevani kesälomalla. Nyt haluaisin jo takaisin töihin! Mielipiteeni työttömyydestä ei ole muuttunut miksikään lähes neljän vuoden takaisesta:
”Työttömäksi joutuminen on paskaa, työttömänä oleminen on paskaa ja työttömänä pysyminen se vasta paskaa onkin!”


Tätä asiaa on todella vaikea ymmärtää, jos ei ole ollut päivääkään työttömänä tai esim. pätkätyöläisenä. Sellainen tilanne, jossa tietää työn olevan väliaikaista (eli se ei kestä kauan), ja että on poikkeustapaus saada olla töissä, on raskasta. Hädin tuskin ehtii edes nauttia (kyllä, nauttia!) töissä olemisesta kun se jo loppuu… Melkein tuntuu siltä kuin ei olisi koskaan töissä ollutkaan! Seuraavaa pätkää ei minun tapauksessani enää ole tiedossa (koska ”ei ole rahaa palkata…”), joten saatan olla loppuikäni työttömänä. Eipä tuosta pätkätyöllisyydestä juuri muuta käteen jäänyt kuin pieni ansiosidonnainen ja työtodistukset, mutta onhan se toki jo jotain ”tässä tilanteessa”. Laiha lohtu kumminkin. CV:n olen myös päivittänyt, mutta se vaiva lienee turhaa? Työllistyminen on vain hetkellistä, kun taas työttömyys on pysyvää. 


tiistai 20. syyskuuta 2016

Työttömien pakkohaastatteluista

On kummallinen juttu, että ensin työttömien työnhakijoiden TE-toimistossa käynnit lopetettiin ja siirrettiin koko homma nettiin. TE-palveluista on sillä perusteella myös vähennetty paljon henkilöstöä. Nyt palattaisiin yhtäkkiä vanhaan käytäntöön, mutta ulkoistettaisiin haastattelut joillekin hyvä veli- kavereiden firmoille ja käytettäisiin valtion rahaa yksityisen liiketoiminnan tukemiseen! Joku tässä nyt haiskahtaa… Työpaikkoja tämä ei tule lisäämään yhtään (paitsi ehkä haastattelut järjestävissä firmoissa), koska niitä ei synny työttömiä haastattelemalla. Ensin pitäisi olla olemassa työpaikkoja, joita hakea, että tällainen systeemi voisi toimia. Luulisinkin tämän ajatuksen kaatuvan omaan mahdottomuutensa ennen toteuttamista, koska resursseja siihen ei kerta kaikkiaan ole:

350000 työtöntä
260 työpäivää vuodessa =>   1346 työtöntä päivää kohti
                                                     8 h työpäivä =>    haastateltava 168 hlöä tunnissa =>    
14 hlöä haastateltava 5 min aikana
* 4 => vähintään 56 kokopäiväistä haastattelijaa 

Haastatteluja ei tietenkään toteuttaisi vain yksi ”toimija”, mutta siitä huolimatta kuvio tuntuu utopistiselta eikä tosiaan miltään loistoidealta. Jos 14 henkilöä (ympäri Suomea) tekisi täysipäiväisesti ilman taukoja haastatteluja 8 h päivässä 260 päivänä vuodessa 5 minuuttia työtöntä kohti – ja tämä toistuisi 4 kertaa, eli tarvittaisiin vähintään 56 henkilöä ympärivuotisesti pelkästään näitä haastatteluja tekemään. Laskelma on tehty ehdottoman minimin mukaan, koska ei todellakaan olisi mahdollista haastatella työttömiä tuollaisella urakkatahdilla, eli mikä olisi lopulta toteuma ja henkilöstön tarve inhimillisen aikataulutuksen mukaan?  Vaikka haastattelut tehtäisiin nettikyselynä, vastauksia läpikäymään tarvittaisiin useita henkilöitä kokopäiväisesti. Vaikuttaisi olevan vääristä lähtökohdista toteutettu järjestelmä ja väärin satsattua rahaa. Luulisi olevan hyödyllisempiä kohteita työllistämisessä 17 miljoonalle, esim. palkkatuessa ja starttirahoissa. Joku ei ole ajatellut tätä aivan loppuun asti ja hallitus joutunee toivottavasti perumaan tämänkin päätöksensä ennen sen toteuttamista?

tiistai 13. syyskuuta 2016

Työpaikkakokemuksiani

Tällaisia työpaikkakokemuksia minulle on huikean 12 vuoden ”työurani” aikana kertynyt – luulisi oikeastaan ettei minulla näiden kokemusten jälkeen enää olisi ollut halua pysyä edelleen työelämässä tai vielä palata sinne. Tässä hieman erilainen CV:

Työpaikka 1 (1990 -99)
  • insinöörin työtä
  • luulin aluksi kuuluvani joukkoon 
  • tulin kuitenkin irtisanotuksi ja ulkoistetuksi sekä myöhemmin kokonaan syrjäytetyksi 
  • äitiyslomani jälkeen minulla ei enää ollut paluuta töihin
Työpaikka 2 (2006 -07)
  • toimistosihteerin/ piirtäjän työtä
  • sovinismin ja nepotismin kehto
  • kahvinkeitto oli olennainen osa (vähäisiä) työtehtäviä
  • nössö esimies ja täysmulkero esimiehen esimies
Työpaikka 3 (2008 -09)
  • teknisen kirjoittajan/ dokumentoijan työtä
  • esimies oli keskenkasvuinen hemmoteltu prinsessa ja esimiehen esimies
    (nainen myös) oikea käärme 
  • nämä kaksi kuiskuttelivat keskenään sermin takana…
  • hirveä työilmapiiri johtuen muidenkin kuin esinaisten keskenkasvuisuudesta ja hiekkalaatikkomeiningistä (vaikka kaikki olivat iältään aikuisia naisia!)
  • työ oli kuitenkin lähellä sitä, mitä olisin oikeasti halunnut työkseni tehdä
Työpaikka 4 (2015 -16)
  • projektiluonteinen toimistosihteerin paikka huonolla palkalla
  • hyvin erilaista työtä kuin aikaisemmin olen tehnyt
  • aikuisia naisia myös henkisesti, joten työilmapiiri hyvä
  • liian vähän ja tylsähköä työtä…

Olen hyvin (liiankin?) kriittinen ihminen ja yleensä olen ollut työpaikoilla jonkinlaisessa sivustakatsojan/ ulkopuolisen/ käväisijän asemassa, joten sieltä minun on ollut helppo nähdä sellaista, mitä muut - asioiden tilaan jo tottuneet - eivät ehkä huomaa. Kaksi viimeis(in)tä työympäristöäni olivat naisvaltaisia, mutta eroa niiden välillä todellakin oli kuin yöllä ja päivällä! 

Tästäkö johtuu, että muistan monet asiat (erityisesti loukkaukset) liiankin hyvin?

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Ette voi olla tosissanne...

Älkää please käyttäkö englannin kieltä, jos ette sitä osaa:

BACK to BUSINESS tiedotustilaisuus

”Wellcome (!)
Coaching service is also available in English. After the info you have the opportunity to discuss about coaching with the service providers in English.
The info time is limited, so we are unable to answer the questions during the info.”

Suomeakaan ei näemmä osata:
”Yksi valtakunnallisista piloteista • Pilotteja yhteensä 13 • Tavoitteena julkisen- ja yksityisen työnvälityksen yhteistyön tiivistäminen • Palveluntuottaja määrittää keinot • Tavoitteena työllistymien tai yrittäjyy • Kestää 31.12.2017 asti

Asiakas noudattaa neljän kuukauden ajan palveluntarjoajan kassa sovittua valmennussuunnitelmaa


Voisitteko edes oikolukea nämä prujunne*, kiitos?!
Neljässä kahdeksasta sivusta on joku kirjoitusvirhe…

*pruju

Opintomoniste, joka voi sisällöltään vaihdella hyvätasoisen kirjan vastineesta aina koottuun
läjään epämääräisiä luentokalvoja, joista ei pirukaan ota mitään selvää.



perjantai 9. syyskuuta 2016

Miksi olen ain(o)a työtön?

Tiedän toki, etten suinkaan ole ainoa työtön, mutta hyvin usein olen satunnaisessa joukossa sellainen. Äskettäin meitä oli entisistä peruskoulukavereista (kaikki 50-vuotiaita) koostuva neljän naisen joukko ravintolassa syömässä. Kaksi heistä on hoitoalalla (lähihoitaja ja sairaanhoitaja). Heillä on ”yllättäen” työpaikat (eli sama työpaikka). No, miksipä minä en aikanaan kouluttautunut hoitoalalle? Ainakin siksi, ettei minua hyvin todennäköisesti olisi sinne edes huolittu! Kolmas on maisteri sosiaalialalla ja tietenkin ollut aina työelämässä. Myöskään sosiaaliala ei ole koskaan tuntunut omalta alaltani. Neljäs meistä, eli minä, olenkin sitten monialatyötön.

Nyt saan taas kuulla kysymyksiä kesälomasta (koska lomasi oli?) sekä siitä ”mitä teen”, eli olenko töissä - ja lisäksi kuunnella juttuja tulevista pikkujouluista tai 50-vuotislahjapalkitsemisesta työnantajan taholta. Minulla ei mitään mainituista ole (ollut) eikä tule ja se satuttaa aina vaan, vaikka siitä olisi kai jo pitänyt vihdoinkin päästä yli…! On näemmä aivan liian helppoa jo seitsemän viikon eli alle kahden kuukauden työttömyyden jälkeen palata tähän paskaan työttömän sivustakatsojan rooliin, koska (yhteensä) alle vuoden työsuhde on aivan liian lyhyt ja nyt tuntuu siltä kuin en olisi töissä ollutkaan! 

Läksiäislahjat

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Propaganda jatkuu

Jälleen syvä huokaus…

Työstä kieltäytyminen helpompaa Suomessa
OECD:n vertailun mukaan kaikissa muissa Pohjoismaissa ja Virossa työttömillä on tiukempi kuri kuin Suomessa, huolimatta kiristyneistä velvoitteista vastaanottaa tarjottua työtä. Työstä voi kuitenkin yhä kieltäytyä lavein perustein verrattuna muihin lähimaihin. Syitä voivat olla esimerkiksi uskonto, eettiset syyt, työn osa-aikaisuus, perhesyyt, kielitaito tai muut painavat henkilökohtaiset syyt tai jos työmatkaan kuluu päivittäin yli kolme tuntia.” jne.


Kuka näitä uutisia tehtailee ja miksi? Tai kyllähän se tiedetään – propaganda- ja mielipiteen muokkauskoneisto! Miksikö? Sen vuoksi, että:

Näillä jutuilla vaan siirretään katse toisaalle, siitä mitä todellisuudessa pitäisi tehdä. Pitäisi keskustella siitä miten selvitään tilanteesta, jossa kaikille ei vain ole töitä eikä tule!”

Pitäisi vielä tietää mistä työstä esim. minä olen viime aikoina - tai koskaan - kieltäytynyt? Vaan ehkä joku tietää senkin asian minua paremmin? Valitettavasti osasta jutun kommentteja näkee, että tämä aivopesu menee hyvin perille sellaisille, jotka eivät osaa olla kriittisiä mielipiteen muokkausta kohtaan!


torstai 1. syyskuuta 2016

Vastaus riippuu siitä keneltä kysytään…

Tämän artikkelin kopioin Ylen uutissivuilta. Vihriälän vastauksista todellakin näkee Etlan olevan eliitin asialla! Professorin vastaukset sen sijaan ovat inhimillisiä ja viisaita.

Kolme ydinkysymystä työn houkuttavuudesta

Työttömyyden ytimessä ovat kysymykset työnteon houkuttavuudesta eli miten murtaa kannustinloukkuja. Vastaajina on kaksi työllistämisen asiantuntijaa, Tampereen yliopiston professori Pertti Koistinen ja Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä.

1. Mikä työllisyyden hoidossa on pielessä, kun TE-toimistoissa oli kesäkuussa lähes 366 100 työnhakijaa ja samaan aikaan kuitenkin on tarjolla 75 000 avointa työpaikkaa?

Pertti Koistinen (PK): Käytännössä se johtuu siitä, että avoimia työpaikkoja on sellaisilla aloilla ja sellaisissa tehtävissä, jotka eivät ole kiinnostavia tai haluttuja. Toinen mahdollinen selitys on se, että näiden tehtävien työehdot, kuten määräaikaisuus, osa-aikaisuus, ovat sellaisia, että niihin on vaikea löytää työntekijöitä. Kolmas mahdollinen selitys on se, että muuntautuminen niistä tehtävistä ja aloista, joissa työntekijät ovat aikaisemmin olleet, vie aikaa.
Vesa Vihriälä (VV): Toki se kertoo siitä, että jotain on pielessä. Kaiken kaikkiaan taustalla on yleinen heikko taloudellinen kehitys ja heikko työllistymistilanne. Vuoden verran on ollut parempi tilanne. Työpaikkoja on avautunut ja työtuntien määrä kasvanut. Tässä täytyy olla kohtaanto-ongelmaa eli että työlle ei löydy tekijöitä. Ongelma ei ole kasvanut alueellisesti vaan se on lisääntynyt enemmänkin kasvukeskusten sisällä – kysymys on ammattien muutoksesta tai siitä, että ei kannata ottaa työtä vastaan syystä tai toisesta.

2. Noin kolmannesta työttömistä ei tarjolla oleva työ innosta, koska palkasta jäisi käteen sama tai lähes sama nettotulo kuin tukien varassa elämällä. Mikä on tehokkain tapa murtaa kannustinloukkuja?

PK: Vaihtoehtoisia tapoja ei ole riittävästi kokeiltu. Se mitä on kokeiltu, on työttömyysturvan etuisuuksien rajoittamista. Olisi aika kokeilla muitakin keinoja, joissa politiikka ei liity etuuksien rajaamiseen vaan itsemäärämisoikeuksien lisäämiseen, jotta työttömät voisivat hyväksyä lyhytkestoisemmat ja alemmalla palkkatasolla olevat työtarjoukset ja yhdistellä perustulon ja ansiotulon tuomaa yhdistelmää. Sitä pitäisi kokeilla nyt jos koskaan.
VV: On tutkimusnäyttöä siitä, että työttömyysturvan porrastus on ihan hyvä keino. Jos ansiosidonnaista porrastetaan, se luo kannustavuutta ottaa vastaan töitä tilanteessa, jossa työ katoaa eikä tilalle löydy oman alan työtä, mutta kuitenkin uutta, ei ihan samanlaista. Toinen, joka toimii ihan kohtuullisesti, on markkinaehtoinen tukityöllistäminen toisin kuin julkisen sektorin tukityöpaikat, jotka näyttävät katoavan heti kun tuki loppuu. Ymmärtääkseni hallituksella on suunnitelmia siitä, että passiivista työttömyysturvaa voisi laajentaa tukityöllistämiseen ja starttirahaan.

3. Miksi ansiotyön ja sosiaaliturvan yhdistäminen on edelleen niin vaikeaa?

PK: Koska ei ole tunnustettu sitä, että ansiotyön tekemisen muodot ovat moninaistuneet ja samalla työntekijät ovat joutuneet sosiaaliturvan suhteen toinen toisistaan poikkeavaan asemaan. Tarvitaan uuden sukupolven sosiaalivakuutus. Se vastaisi paremmin työmarkkinoiden tilaan ja työllisyysturvan ajankohtaisiin kysymyksiin ja samanaikaisesti sen työssäkäyvän väestön rakenteissa tapahtuneisiin muutoksiin. Tästä kokonaisuudesta ei kukaan ota vastuuta hallituksessa tai työmarkkinoilla.
VV: Se on ihan fundamentaalinen ongelma. Jos harkinnanvaraisia tukia, toimeentulotukea ja asumistukea heikennetään, se parantaa kannustavuutta ottaa työtä vastaan. Ongelma on se, että osa työttömistä ei löydä työpaikkaa eli silloin osa ihmisistä voi huonommin. Perustulo on ajatuksena hyvä, mutta varsin kallis ratkaisu ja vaikea yhtälö. Voiko sen tason laittaa niin, että se kattaisi turvan, vai jääkö ihmisiä, jotka perustulosta huolimatta tarvitsevat tarveharkintaista tukea. Perustuloa kannattaa kokeilla ja katsoa eri muotoja.

tiistai 30. elokuuta 2016

Olisinpa töissä!

Saan yllättäen ja pyytämättä sähköpostiini uutiskirjeitä Pirkanmaan TE-toimistolta, mutta en todellakaan haluaisi niitä. Niin, työnhakijaksi ei tosiaan kenenkään ole pakko ilmoittautua, mutta jos haluaa saada (ansiosidonnaisen) työttömyyspäivärahan, ei siinä muukaan auta, kun ei ole pääomatuloja (hah!) tai muuta sellaista… Tässä eräänä päivänä (15.8.) sain ilosanomaa työvoimakoulutuksista:

Toimihenkilöille on syksyllä tarjolla monenlaista täydennyskoulutusta.
Tutustu olisiko syksyllä alkavista koulutuksista jokin sinulle sopiva.
Näet kaikki koulutukset täältä. Alapuolella joitakin mielenkiintoisia nostoja:

---
Digiajan asiakkuuspäällikkö F.E.C.
Koulutusohjelma päivittää ja laajentaa osallistujien myynti ja 
markkinointiosaamista, erityisesti toimialan sähköisiin menetelmiin 
liittyen. Koulutus antaa myös hyvää perusvalmennusta myynnistä ja 
markkinoinnista yleisesti. Haku päättyy tänään 15.8.2016!
---
Toimihenkilö & Asiantuntija -koulutusohjelma
Koulutusohjelma painottuu yritystyöskentelyyn, jonka aikana pääset 
osoittamaan osaamistasi. Tavoitteena on ohjelman jälkeen 
työllistyminen yhteistyöyrityksessä. 
---
TÖITÄ - Ura- ja Osaamisvalmennus 3.10.-16.12.2016
Ohjelman aikana sinua autetaan tunnistamaan
vahvuutesi sekä tuotteistamaan osaamisesi ja sitä kautta mieltämään 
osaamisesi laaja-alaisemmin kuin ennen.

Työvoimakoulutukset on osaltani nähty, enkä myöskään ymmärrä, miksi esim. noita ”Toimihenkilö & Asiantuntija" - ja muita huijauskoulutuksia pyöritetään vuodesta toiseen?! Kukaan ei niistä oikeasti työllisty, pelkästään niillä rahastavat firmat hyötyvät. Systeemi toimii siten, että työtön hommaa itselleen koulutus-/työssäoppimispaikan jostain yrityksestä, työskentelee siellä ilmaiseksi (= ilman palkkaa), koulutuksen järjestävä taho laskuttaa työttömän työpanoksesta eikä työtön työllisty yritykseen. Kätevää ja helppoa, mutta kenelle?

Olisinpa vielä töissä, niin ei tarvitsisi turhaan ärsyyntyä tästä spämmäyksestä! Viimeksi olin erittäin iloinen päästessäni näistä sähköposteista eroon, kun työllistyin edes vähäksi aikaa.

Myös tällainen vaihtoehto näyttää olevan tarjolla (minulle ei kuitenkaan tästä ole kerrottu, vaan luin jutun Aamulehdestä 19.8.):

Back to business? http://toimistot.te-palvelut.fi/pirkanmaa/pilotit

Olen ollut tällä kerralla vasta hieman yli kuukauden työttömänä, joten tämä ainutlaatuinen tilaisuus ei ihan vielä koske minua. Toisaalta jo kokemukseni työhönvalmennuksesta olivat yhtä tyhjän kanssa. Yrittäjäksi ryhtymiseen ”kannustaminen” tarkoittaa muuten käytännössä sitä, että henkilö saadaan pois työttömyyskorvauksen piiristä…

perjantai 26. elokuuta 2016

Syvä huokaus

Jaaha… myös ilmaisjakeluläpyskä Tamperelaisessa oli julkaistu propagandaa samana päivänä kuin Aamulehdessä (selasin lehden vasta tänä aamuna ja verenpaineeni kohosi vaarallisiin lukemiin…)


Äijä on pihalla kuin lumiukko!
Jaa että miksikö työ ei ”kiinnosta”? Ensinnäkin, ulkomaalaiset työntekijät ovat halvempia kuin suomalaiset, joten siksi heitä palkataan mieluummin kuin suomalaisia. Toiseksi, sellaisia ”mitä tahansa töitä” ei ole olemassakaan… Kolmanneksi ”työvoimatoimisto”, joka muuten on ollut jo kauan nimeltään TE-toimisto, ei tarjoa työtä kenellekään. Neljänneksi, ainakin minun (50 v) tapauksessani tukituloni ovat alittaneet käteen jäävän palkkani 700…1000 eurolla, joten minua työ tosiaan kiinnostaa erittäinkin paljon. On vain sellainen pikku juttu, että työnantajia ei minun palkkaamiseni satu kiinnostamaan. Suomi ottaa lainaa paljon muuhunkin kuin työttömyysmenoihin, joten turha työttömiä on Suomen velkaantumisesta syyttää. Mitä tulee tuohon ”velkavetoisen tukisirkuksen” kustantamiseen, niin me työttömät osallistuisimme siihen ihan mieluusti muuttumalla työssäkäyviksi. Se ei vain käy aivan niin helposti kuin tämä todellisuudesta täysin vieraantunut herra kuvittelee!

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Propagandaa

”Tarjolla on nyt tuhansia avoimia työpaikkoja – ongelma on, että ne eivät täyty”

Jälleen hehkutetaan – tällä kertaa Aamulehdessä – ”tuhansia tarjolla olevia työpaikkoja”, joita työttömät eivät nirsouttaan ja laiskuuttaan ”ota vastaan”.
Työttömien syyllistäminen alkaa olla jo niin väsynyt keino sen todisteluun, että työpaikkoja muka oikeasti on valtavasti tarjolla, mutta kun…

Jos tammi-heinäkuussa on Pirkanmaan TE-toimistoon ilmoitettu 5402 avointa työpaikkaa, niin eikö se tarkoita, että määrä pitää jakaa seitsemällä, jolloin kuukaudessa on ilmoitettu 771 työpaikkaa ja päivässä noin 25. Tämä ei todellakaan tarkoita, että tällä hetkellä Pirkanmaalla olisi ”avoinna” nuo yli 5000 työpaikkaa! Otsikossa annetaan tahallaan ymmärtää asia väärin eli kyseessä on selkeä propaganda!

Entäpä sitten työnhakijoiden määrä Pirkanmaalla? Tampereen työttömyysaste on huimat 22% (huolimatta velkarahalla toteutettavista ökyrakennushankkeista, joita on perusteltu työllisyydellä…) Pelkästään Tampereella oli heinäkuussa 22 863 työtöntä työnhakijaa ja koko Pirkanmaalla 40 359. Mitenkäs nämä mahdutetaan tuohon noin 770 työpaikkaan?

En viitsisi edes mennä tarjolla olevien työpaikkojen laatuun, koska on selvää että hyvin moni niistä on provisiopalkkaista myyntityötä, silppu-, pätkä- ja vuokratyötä, joiden ansioilla ei tule toimeen.


Tästä "tuhansia" työpaikkoja hakemaan...
Kommentoin asiaa Aamulehden kirjoitukseen, mutta kommenttiani ei näköjään julkaistu!
On siellä kuitenkin samansisältöisiä kommentteja. 

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Työmarkkinoiden epähalutuin

Pitäisiköhän minun aloittaa työnhaku? Olisipa edes mitä hakea; työpaikkatarjonta on surkea tällä hetkellä… Lisäksi ”haluttavuuteni” työmarkkinoilla on huonontunut entisestään, koska täytin kesällä 50 vuotta. Kuluneesta runsaasta seitsemästä vuodesta olen tosiaan ollut töissä alle vuoden, joten eipä tämä tilanne ihan valtaisan lupaavalta näytä!
(Toisaalta tiedän it-alalta yli viisikymppisiä miehiä, jotka ovat vaihtaneet työpaikkaa ja saaneet olla aina töissä. No, en ole sillä alalla enkä ole mies.)

Tässä Hesarin artikkeli aiheesta kahden vuoden takaa:

Maahanmuuttajat, yli 50-vuotiaat ja vammaiset eivät ole työmarkkinoiden halutuimpia työntekijöitä. Suomesta löytyy kuitenkin työnantajia, jotka ovat tyytyväisiä, että ovat palkanneet heidät.
 "Kirkossa arvostetaan senioriteettia, elämänkokemusta ja muualla hankittua työkokemusta. Kuusikymppisiäkin rekrytoidaan meille töihin. Jos ihminen on tehnyt alan töitä, on osaava ja jaksaa, emme katso ikää ollenkaan"

Entä pitäisikö hakeutua seurakuntaan töihin, jos edellä sanottu pitää paikkansa?

Yli 50-vuotiaat miehet työllistyvät heikommin kuin samanikäiset naiset, jotka työllistyvät esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalle, palvelualoille ja kaupan alalle. Vanhemmissa ikäryhmissä on enemmän pätkätyön tekijöitä kuin keski-ikäisissä. Yli 10 kertaa vuoden aikana työllistyviä on selvästi enemmän yli 50-vuotiaissa kuin nuorissa.


Että tällaisia faktoja. Minä työllistyin vähäksi aikaa (= aivan liian lyhyeksi ajaksi) sosiaali- ja terveysalan toimistosihteerin työhön. Tänä vuonna pätkätyöni on alkanut kerran ja loppunut kahdesti, eli 10:stä kerrasta ei ole tietoakaan - eikä sellaisissa pätkissä mitään hurraamista olisikaan.


keskiviikko 17. elokuuta 2016

Miten voisi helpottaa työttömäksi palaamista?

Lomaltapaluu tuntuu olevan usein työllisille vaikeaa, koska näihin aikoihin lehdet täyttyvät vinkeistä töihinpaluun helpottamiseksi. Kyllähän sieltä työelämästä pois pääsee, ei siellä kaikkien ole pakko olla…
IL:n mukaan näillä työterveyslaitoksen vinkeillä lomalta palaaminen on helpompaa kuin muuten:

Palaa töihin keskellä viikkoa


Ajoita lomalta paluusi keskelle viikkoa, jos mahdollista. Silloin ensimmäinen työviikko ei tunnu liian raskaalta.

Anna itsellesi aikaa tottua työrytmiin

Väsähtämistä ensimmäisinä työpäivinä ei kannata pelästyä: keho ja mieli totuttelevat uuteen vuorokausirytmiin.

Muista päivittäinen palautuminen

Nauti kesästä ja työpäivän jälkeisestä vapaa-ajastasi edelleen, vaikka oletkin töissä.

Tarkastele työtäsi ja työyhteisöäsi uusista näkökulmista

Loman jälkeen osaat katsella työtäsi uudesta näkökulmasta.
Aloita työt suunnittelemalla syksyä kevään kokemukset huomioiden.
Loman jälkeinen aika on otollista arvioida asioita uudella tavalla.


http://www.iltalehti.fi/tyoelama/

Käännetäänpä asetelma toisin päin eli millaista olisi näillä vinkeillä työttömäksi paluun helpottaminen(?):

Palaa työttömäksi keskellä viikkoa

Ajoita työttömäksi paluusi keskelle viikkoa, jos mahdollista. Silloin ensimmäinen työttömyysviikko ei tunnu liian raskaalta.

Anna itsellesi aikaa tottua työttömyysrytmittömyyteen

Väsähtämistä ensimmäisinä työttömyyspäivinä ei kannata pelästyä: keho ja mieli totuttelevat uuteen vuorokausirytmittömyyteen.

Muista päivittäinen palautuminen

Nauti kesästä ja loputtomasta vapaa-ajastasi, vaikka oletkin työttömänä.

Tarkastele työttömyyttäsi uusista näkökulmista

Työpätkän jälkeen osaat katsella työttömyyttäsi uudesta näkökulmasta.
Aloita työttömyys suunnittelemalla syksyä kevään kokemukset huomioiden.
Työn jälkeinen aika on otollista arvioida asioita uudella tavalla.

Miltä tämä vaikuttaa, toimisiko?


torstai 11. elokuuta 2016

Alkamattomuudesta

Taas on koittanut se aika vuodesta, kun pitäisi alkaa tai aloittaa jotain - ja ennen kaikkea ”palata” töihin kesälomalta. Mitään ei vielä tällä tietoa minun kohdallani ala, paitsi työttömyys alkoi kolmisen viikkoa sitten… Tänä vuonna on tosiaan iso ero aiempiin vuosiin verrattuna siinä suhteessa, että olen kuitenkin ollut äskettäin töissä.  Lisäksi kahtena edellisenä vuotena alkoi jotain: 2015 syyskuussa alkoi palkkatukityö ja vuoden 2014 lokakuussa työvoimakoulutus.

Keksin kuitenkin erään asian, joka nyt alkoi, nimittäin selittelyntarve! Tunnen tarvetta selitellä, jos minun pitää sopia esim. jotain aikaa ja minulle käykin jo päivällä eikä vasta ”töiden jälkeen”. Minun täytyy selittää (eniten itselleni), että olen ollut pätkätyössä ja uusi pätkä alkaa mahdollisesti elokuussa…

Tästä kuvasta voi bongata nyt jo entisen(?) työpaikkani.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Paluu työttömäksi

Olen ollut jo yli viikon työttömänä ja muutaman päivän kuluttua on aika hakea ansiosidonnaista päivärahaa. Minulla oli viimeksi suuri ”ilo” hakea sitä vuonna 2009, jolloin jouduinkin odottamaan ensimmäistä rahaa tilille kokonaista neljä kuukautta! Eipä tässä mitään isompaa hätää ole, koska valtaisasta palkastani on tietenkin jäänyt paljon säästöön… Tuskinpa tällä kertaa ensimmäisen maksun saaminen kestää kuitenkaan ihan noin kauan? Kävin jo TE-palveluiden sähköisessä asioinnissa ilmoittautumassa työnhakijaksi, mikä ei ollut erityisen ilahduttavaa, koska mieluiten sieltä pysyisi kokonaan poissa. Onnellisia ovat he, joiden ei ole koskaan tarvinnut siellä asioida.

Nyt vielä nautin kesästä ja sen antimista: melon, poimin mustikoita, syön uusia perunoita - ja muuta sellaista grillailua ja chillailua. Kuten tiedämme, Suomen kesä valitettavasti on aivan liian lyhyt. Kesää saisi olla yhdeksän kuukautta ja muita vuodenaikoja yhteensä kolme kuukautta eli kutakin yksi kuukausi ;-). Syksy on mielestäni aina niin ankea (paitsi ehkä alkusyksy, jos aurinko vielä paistaa) – talvesta puhumattakaan. Kun ei ole enää kunnon talvia; viime talvikin oli sellaista hirveää loskapaska-keliä. Olisi edes kunnon pakkastalvia, mutta kun ei… Kuitenkin viime talvi oli huomattavasti helpompi jaksaa, kun kävin töissä.

Edellisen vuoden ja kolmen neljäsosan aikana minulla on ollut mukavasti tekemistä, koska olin 7,5 kk työvoimakoulutuksessa sekä 6 + 4 kuukautta töissä. Tuona aikana olen vain noin 3,5 kuukautta ollut virallisesti työtön ja siinä on mukana kesä 2015, jolloin työttömänä olo ei suuremmin minua haitannut. Mielenkiinnolla odottelen miten työtilanteeni kehittyy tästä eteenpäin.