Harhaluulot "ikääntyneistä" työntekijöistä

 https://www.is.fi/taloussanomat/harhaluuloja

”Vanhemman ihmisen palkkaaminen on työnantajalle isompi riski kuin nuoremman.” 

Ei pidä lainkaan paikkaansa. Nuoret (kolmekymppiset) ovat nykyään burnoutissa ja sairauseläkkeillä, koska he kokevat, että heiltä vaaditaan jatkuvasti jotain. Aika paljon tämä vaatiminen taitaa olla siellä korvien välissä, toki työelämä on muuttunut niistä ajoista kun olin itse kolmekymppinen ja kilpailu on nykyään kaikkialla entistä kovempaa.

”Yli viisikymppisen palkkaaminen on kolmekymppistä kalliimpaa, koska työeläkemaksu on suurempi.”

53–62-vuotiaat maksavat itse korkeampaa työeläkemaksua, jolloin näiden osalta työnantajan osuus jää alhaisemmaksi. Olen huomannut, että maksu on todellakin korkea!

”Yli viisikymppisen työkyvyttömyys on kolmekymppisen työkyvyttömyyttä kalliimpaa työnantajalle.”

Ei ole ja hyvä niin.

”Ikääntyneen työpanos on nuoria heikompi.”

Näin ei voi yleistää. Ei todellakaan! Olen nyt kaksi kuukautta opetellut ja oppinut paljon uusia taitoja eikä mitään vaikeuksia ole ollut. Työtä olen jaksanut tehdä ahkerasti. Olen muuten työyhteisössämme vasta neljänneksi vanhin. Nelikymppisiä on paljon ja joitakin kolmekymppisiä.

Kukaan ei puhu enää töistään

Jännä juttu, että nyt kun olen vihdoinkin töissä, en saa tilaisuutta kertoa sitä juuri kenellekään. Kukaan ei ole tullut kysymään missä olen töissä/ olenko yleensä töissä tai sitten en ole ollut läsnä silloin kun toiset puhuvat töistään ja työpaikoistaan. Nyt minun ei enää tarvitsisi vajota maan alle häpeästä ja nöyryytyksestä eikä selitellä mitään tyyliin ”on ollut vähän hiljaista sillä rintamalla”. No, yksi  jumppaohjaaja julisti suureen ääneen, kuinka hänellä on sijainen kahdella viimeisellä puistojumppakerralla, koska hänellä on silloin työasioita. Nyt minua ei ottanut tämä aivan niin paljon päähän kuin aiemmin, mutta silti ihmettelen, miksi työ piti taas mainita tässäkin yhteydessä? Saman olisi voinut kertoa mainitsematta työ-sanaa lainkaan. Itse en aio vieläkään alkaa työstä puhumista kaikissa mahdollisissa käänteissä, vaikka nyt onnellisesti töissä olenkin. Minulle ei ole koskaan tullut mieleen mainita töissä olemista jokaisessa keskustelussa.

Olen jälleen päässyt näkemään myös joidenkin vakituisessa, itsestään selvänä pitämässään työssä olevien ikävän piirteen eli sen ettei huvita kesäloman jälkeen tulla töihin vaan jäädään ”saikuttelemaan” (vihaan sitä sanaa). Tämä ei tietenkään minulle mitenkään kuulu, mutta en voi olla kiinnittämättä asiaan huomiota, kun itse olen täysin erilaisessa asemassa. Nallekarkit eivät todellakaan mene tasan! Vaan mistäpä minä tiedän, vaikka olisin samanlainen jos olisin saanut olla 30 vuotta jossain itsestään selvänä pitämässäni työpaikassa? On todella kaksi eri asiaa saako mennä töihin vai pitääkö mennä töihin. Minun tapauksessani saan mennä töihin.

Palkkapäivä

Perjantaina 31.7. oli ensimmäinen palkkapäiväni noin neljään vuoteen. Sain silloin palkan yhdeltä viikolta, ja mielestäni se ei ollut missään suhteessa kuukausipalkkaan. Palkka lasketaankin kaavalla kuukausipalkka jaettuna kaikilla kuukauden päivillä x työpäivät (eli tässä tapauksessa 5 päivää) eikä suinkaan vain pelkillä työpäivillä jaettuna (tapa sekin säästää palkkakuluissa?).  Ilmankos oli pieni summa, mutta palkka kuitenkin. Taloudellisesti en todellakaan hyötynyt työkokeilusta enkä ensimmäisestä palkastani, mutta olenhan toki hyötynyt muulla tavalla oppimalla paljon uusia työtehtäviä sekä ohjelmistojen käyttöä.

Viikon sisällä sain viimeiset Kelan rahat työkokeilusta, yhden viikon palkan ja veronpalautuksen. Tämähän on ”yhtä juhlaa” verrattuna työmarkkinatuella kituuttamiseen. Yhden viikon palkka käteen oli yllättäen pienempi kuin veronpalautukseni, mikä kieltämättä oli pienoinen pettymys. (Palkan brutto oli suunnilleen veronpalautukseni suuruinen.) Jatkossa toivon summien olevan mieleisempiä. Kuukausipalkkani on (tai pitäisi laskujeni mukaan olla, olemattoman vero- %:n vuoksi) käteen suunnilleen 3,5 kertaa työmarkkinatuen neton verran, että onhan siinä melkoinen ero entiseen. Matka työmarkkinatuella kituuttamisesta pienipalkkaiseksi pätkätyöläiseksi oli pitkä, mutkikas ja vaikea, enkä todellakaan ymmärrä miksi en voinut työllistyä aiemmin?! Tulen aina olemaan katkera erityisesti aktiivimallin uhriksi joutumisestani. Voin toki ajatella, että veronpalautuksessa sain jonkin verran takaisin aktiivimallin vuoksi menetettyjä rahoja.

Olisin jopa voinut hyväksyä aiemmat työttömyysjaksoni, jos olisin aina työllistynyt ennen ansiosidonnaisen päättymistä. Työurastani, jonka olisi ”kuulunut” tähän mennessä olla 30 vuotta, olen ollut noin puolet työpaikattomana tai muuten pois työelämästä ja siitä puolet työmarkkinatuella (30/ 15/ 7,5 v), joten ei tässä todellakaan mitään hurraamista taloudellisessa mielessä(kään) ole… Nyt onkin haastava tilanne siinä mielessä, etten enää koskaan haluaisi työpaikattomaksi enkä pelkän Kelan rahan varaan!