tiistai 29. tammikuuta 2013

Ihannetyöntekijä



Millainen on nykypäivän ihannetyöntekijä? Melkein työtehtävästä riippumatta hänellä on tällaiset ominaisuudet:
- tulee toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja sopeutuu nopeasti joukkoon
- pystyy vaikuttamaan muihin innostuneisuudellaan sekä kommunikoimaan sujuvasti ja vakuuttavasti
- keksii uusia ideoita ja vaihtoehtoisia ratkaisuja sekä kykenee visualisoimaan ne
- pystyy katsomaan asioita laajasta perspektiivistä
- pystyy priorisoimaan ja asettamaan selkeitä tavoitteita 
- keskittyy asiakkaiden tarpeisiin ja tyytyväisyyteen  
- suullisen ja kirjallisen englannin taito on sujuva 
- tuntee asiakkaiden tai yrityksen toimialueen  

Lisäksi eivät lainkaan haittaa:
yhteistyökyky, joustavuus, itsenäisyys, kansainvälisyys ja innovatiivisuus.
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin olla ns. sosiaalinen tiimipelaaja.


Em. ominaisuuksien lisäksi ihanteellinen työnhakija on iältään 25 – 40(45) vuotta. Hänen tulee myöskin olla samasta muotista (ikä, sukupuoli, koulutus, luonne jne.) kuin mahdolliset tulevat kollegansa, koska erilaisuutta on vaikea sietää työyhteisössä. Ääneen lausumaton totuus on se, että ihanteellisin työpaikan saaja on työpaikan vaihtaja, koska työttömänä olevassa henkilössä täytyy olla jotain vikaa – eihän häntä ole muuallekaan huolittu…

perjantai 25. tammikuuta 2013

Kohtalotoveri kirjallisuudessa


Koska luen erittäin paljon, myös työllisyyden korvikkeena, valitsen luettavakseni sellaisiakin kirjoja, joissa esiintyy työelämän ulkopuolelle pudonneita tai pudotettuja kohtalotovereita. Yksi tällainen kirja on Ulla-Maija Paavilaisen Vanhapoika, jonka päähenkilö, 45- vuotias valokuvaaja Matias Hollo, irtisanotaan työpaikastaan. Minusta on kiinnostavaa löytää tällaisista kirjoista sitaatteja, jotka sopivat hyvin omaankin elämäntilanteeseeni. Kirjailijat kun osaavat ilmaista paljon hienommin työttömänkin tuntoja kuin minä.


Tässä muutamia omalle kohdalle osuvia sitaatteja kirjasta:
”He olivat tärkeitä. Heillä oli asema ja merkitys. Minulla ei ollut tuosta kaikesta jäljellä enää mitään.”
”Koko elämäni olin ollut hiljainen, kuuliainen ja huomaamaton. En ollut tiennyt, että ne merkitsivät samaa kuin tarpeeton.”
”Monesti olin tuntenut itseni vieraaksi ja sivulliseksi, mutta koskaan en ollut tuntenut itseäni yhtä turhaksi ja tyhjän päälle jääneeksi kuin nyt.”
”Tietysti tarvitsisin pysyvän työpaikan, jo mielenterveyteni ja eläkekertymäni takia…”’


 Saisinpa edes jonkun työpaikan – ns. pysyvästä nyt on turha haaveillakaan! Joka päivä näyttää kuitenkin yhä varmemmin siltä, etten tule enää koskaan työllistymään yhtään minnekään…