maanantai 7. tammikuuta 2013

Tänäänkään ei minun ”tarvitse” mennä töihin



Niin se arki sitten taas alkoi, eli lapset palasivat kouluun ja aviomies töihin. Minun arkeni ja ”lomani” on aina samanlaista, erona on vain se onko muu perhe lomalla vai kökötänkö kotona yksikseni turhautuneena ja kyllästyneenä.  Voi kunpa saisin vielä joskus mennä töihin ja olisi aikatauluja ja rytmiä ja mielekkyyttä päivissä ja loma ja arki erottuisivat selkeästi toisistaan. Olen jo kuitenkin aivan liian monta kertaa joutunut toteamaan työllistymiseni mahdottomaksi tehtäväksi. Yhteen tämänhetkisistä viidestä hakemuksestani sain jo viikon kuluttua hakuajan päättymisestä kielteisen (jo tutuksi käyneen kaavan mukaisen) vastauksen. Ihmettelen vain suuresti sitä, kuinka nopeasti haastateltavat on valittu ja haastattelut suoritettu – vai olisiko sittenkin paikkaan valittava henkilö ollut jo valmiiksi tiedossa? Siltä vähän haiskahtaa, koska valtion työpaikasta oli kysymys…

9 kommenttia:

Ari Vehkanen kirjoitti...

Kävin hiihtämässä ja todella kivaa oli.

Anonyymi kirjoitti...

Ei kai työttömän(kään) tarvitse yksin kotona kököttää ellei itse halua. Ei tekeminen maailmasta lopu.

Anonyymi kirjoitti...

Ed Anonyymille,

jossain vaiheessa kyllästyy tekemisiin, kun rahaa ei tule mistään. Ja moni tekeminenkin maksaa, tai urheiluvälineet maksaa, uimahalliliputkin on jo liian kalliita pitkän työttömyyden jälkeen. Yksin koitan pärjätä peruspäivärahalla.

t. Anni

Anonyymi kirjoitti...

Aika paljon näyttää olevan noita työpaikkoja, jotka on laitettu hakuun mutta tekijä on jo valmiina. Itselläni kävi tässä niin, että hain (kunnan) työpaikkaa. Ainoa tapa hakea paikkaa oli kirjeitse. Vain päivä hakuajan päätyttyä sain kirjeen, että paikkaan on valittu ihminen, joka on jo sitä hommaa tehnyt muutaman kuukauden. Olivat he sentään kahta muutakin haastatelleet, kävi ilmi pari sivuisesta kirjeestä.

Paska homma sekin, että liian usein sen työpaikan saa sellainen ihminen joka on jo jossain töissä.

Anonyymi kirjoitti...

No, elämä on. Kaikkea ei voi saada. Mitä sitä murehtimaan, elää sillä mitä on. Ei materia pidemmän päälle kuitenkaan onnelliseksi tee.

Rantakasvi kirjoitti...

Sinulle TOIvoton työtön olisi haaste blogissani.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo, että aina sanotaan, että työttämällä on sitten aikaa harrastaa ja tehdä, mitä vain, on niin ärsyttävää. Kyllä se työttömyys ja elämän näköalattomuus ja rahattomuus ja yksinäisyys alkaa nakertaa tekemishaluja, mutta työssäolevat ja vain vähän aikaa työttömänä olleet eivät sitä tunnu millään ymmärtävän.

Anonyymi kirjoitti...

Kävin myös hiihtämässä.

Tavallaan (ainakin hyödyllinen) tekeminen voi maailmasta loppua, koska kaikki tehdään koneilla. Väki lisääntyy eikä kaikkia tarvita perinteisen työnteon mielessä.

Itselleen voi keksiä omaa puuhastelua, mutta on se pitemmän päälle masentavaa. Minua on ainakin työttömyyden takia syrjitty esim. harrastuksissakin. Ei voi laittaa samalla tavalla rahaa harrastuksiin ja osallistua niihin liittyviin tapahtumiin eli syrjäytyy porukoista.
4*

TOIvoton työtön kirjoitti...

Ei tosiaan työttömän aina tarvitse kotona yksin kököttää,
mutta aivan liian usein kuitenkin... Niihin samoihin tekemisiin oikeasti
kyllästyy muutamassa vuodessa eikä mielikuvitus riitä keksimään uutta tekemistä työn korvikkeeksi. Näillä siis mennään, mitä on.

Hiihtämässäkin kannattaa käydä, jos siitä tykkää. Minäkin olen muutaman kerran talvessa
saanut itseni ladulle, mutta hiihto ei ole mikään varsinainen suosikkilajini.