tiistai 31. toukokuuta 2011

Työttömän ajanvietettä

Ajelin tuossa 30 km:n pyörälenkin ja yllättävän paljon oli muitakin pyöräilijöitä liikkeellä näin tiistaina aamupäivällä. Mietinkin, että keitä nämä muut pyöräilijät ovat: Ovatko he työttömiä, vuorotyön tekijöitä, lomalaisia vai eläkeläisiä? Heitä on varmaan kaikista mainituista ryhmistä. 

Mitähän tekisin seuraavaksi; makaisinko sohvalla, kuten työttömät kuulemma yleensä tekevät? Sen lisäksi, että opiskelen Elämän yliopistossa kovien kolhujen tiedekunnassa (University of Life, Faculty of Hard Knocks) ja teen empiiristä tutkimusta työttömyydestä - luen paljon, teen kotitöitä ja harrastan liikuntaa. Opiskelu avoimessa yliopistossa on pelastanut pääni totaaliselta hajoamiselta, kun on ollut järkevää tekemistä ja deadlineja. Vein selvityksen opiskelustani TE –toimistoon jo kolme viikkoa sitten enkä ole saanut siihen mitään vastausta. Joudun joka tapauksessa käymään TE –toimistossa tällä viikolla näyttämässä paperin 500 pv: n armottomasta  loppumisesta… Siellä käyminen on yksi osa työttömän ajanviettoa.

maanantai 30. toukokuuta 2011

Turhautuminen

Vasten tahtoaan (kuten useimmat ovat) työttömänä oleminen aiheuttaa äärimmäisen turhautumisen. Olen niin kyllästynyt tuntemaan itseni tarpeettomaksi ja töihin kelpaamattomaksi yhteiskunnan jäseneksi. En vain voi ymmärtää enkä hyväksyä sitä, että minulle on käynyt näin. Hermoni ovat välillä todella kireällä ja pimahdan sitten lapsillekin melko mitättömästä syystä huutamaan. Syyttömät lapseni joutuvat siis kärsimään turhautumisestani. Saisinpa vain olla jonain päivänä tyytyväinen elämääni mielekkäässä työpaikassa, mutta niin ei näillä näkymin tule tapahtumaan. 

Lapsilla alkaa kohta kesäloma ja minä taas ”lomailen” heidän kanssaan tätä päättymätöntä ”lomaani”. Nyt kun etuoikeutetuilla työssäkäyvilläkin taas on alkamassa lomakausi, lainaan kolumnistia, kirjailijaa ja pappia Hilkka Olkinuoraa, joka vaikuttaa todella viisaalta naiselta (suosittelen lukemaan hänen kirjojaan): ”Onneksi ajan pituus tai joutilaisuus sinänsä ei ole levon tae. Sopii kysyä vaikka niiltä, joilla on aikaa loppumattomasti, mutta ei lomaa lainkaan, eli työtä vailla eläviltä.”

perjantai 27. toukokuuta 2011

Mielenkiintoinen kirja


Tässä on erittäin kiinnostava kirja:
Barbara Ehrenreich: Petetty keskiluokka


Kirjailija ryhtyy työnhakijaksi johtotason PR – tehtäviin ja kertoo kokemuksistaan. Kirjasta löytyy useita totuuksia ja samaistumisen kohteita, vaikka siinä kerrotaankin amerikkalaisesta yhteiskunnasta. Osa kirjoittajan kokemuksista ja havainnoista on pelottavan samanlaisia verrattuna Suomeen, mutta osa ei onneksi (vielä?) sovi tänne. Heti johdannossa kirjoittaja toteaa: Pulaan joutuneita valkokaulustyöntekijöitä ei kuitenkaan voi syyttää minkäänlaisesta vastuuttomuudesta, sillä he ovat niitä, jotka ovat tehneet ”kaiken niin kuin pitikin”. Omasta mielestänikin olen tehnyt noin, mutta minua ei ole siitä mitenkään palkittu, paremminkin päinvastoin!

Toinen lainaus kirjan johdannosta: Taloustilanne saattaa näyttää valoisammalta, yritys saattaa kääriä rahaa ja silti irtisanomiset jatkuvat kuin jokin luonnonvalinnan vääristynyt muoto, joka karsii yhtä lailla lahjakkaat ja menestyvät kuin keskinkertaisuudetkin.” (eli minut…)

Kirjassa kerrotaan muun muassa psykologisten testien yliarvostamisesta sekä amerikkalaisesta työnhakuvalmennuksesta. Se tuntuu olevan samanlaista rahastusta kuin suomalaiset huijarifirmojen työvoimakoulutukset, mutta täällä maksajana ei ole työtön itse.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Työttömyysaiheista musiikkia

Listasin aikani kuluksi YouTubesta löytyvää, työttömyydestä kertovaa musiikkia. Sitä löytyykin yllättävän paljon. Joukossa on myös tuntemattomia suuruuksia, varsinkin Saukka on mielenkiintoinen tuttavuus. Kaikista työttömyysaiheisista lyriikoista löytyy jotain omalle kohdalle osuvaa.




Tämä jää päähän soimaan:
Olen työtön
valvon yöhön
enkä työhön

Lamarokki on Volvo Bus Finlandin (entinen Carrus, sitä ennen Ajokki) tehtaalta pois potkittujen tekemää musiikkia. Itsekin olin siellä aikoinaan lyhyessä työvoimakoulutuksen työharjoittelussa, jolloin vielä ”vitsailtiin” tehtaan siirtymisestä Puolaan. Niinhän siinä sitten kävi, muutamaa vuotta myöhemmin.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Pitkäaikaispitkäaikaistyötön

Tänään on merkkipäivä; kaksi vuotta työttömyyttä täynnä. On menetettyjen mahdollisuuksien ja menetetyn tulevaisuuden päivä. Pitäisikö ottaa kuohuviinit esiin ja ”juhlistaa” saamatta jäänyttä palkkaa ja työkokemusta?  Takana loistava tulevaisuus…

Kolme kuukautta työttömänä ollut on jo työnantajien mielestä kelpaamaton työhön ja yli vuoden työttömänä ollut on pitkäaikaistyötön.  Mikä sitten on kaksi vuotta työttömänä olleen titteli? Se on tietenkin pitkäaikaispitkäaikaistyötön! Edessäni on jo kolmas kesä peräkkäin työttömänä eikä mitään työtä ole ollut kesien välissäkään. Kesällä on kaikista helpointa olla työttömänä, mutta ne muut ajat ovat sitäkin vaikeampia. En jaksa edes ajatella tulevaa syksyä (onneksi ei vielä tarvitsekaan), jos ja kun minulla ei silloinkaan ole mitään tiedossa.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Aina sitä samaa EItä


En jaksaisi. Tänään tuli jälleen yksi hylkäysviesti sähköpostiin. Enkö minä nyt jo voi uskoa ja lopettaa hakemusten laittamisen kokonaan? Minulla on niin monta (kolme) työnantajien kannalta ei-toivottavaa asiaa: pitkä työttömyys, ”korkea” ikä ja introvertti luonne. Noista yksikin jo riittää hylkäykseen työmarkkinoilla, joten miksi minä enää edes yritän yhtään mitään?

maanantai 16. toukokuuta 2011

Ikäihminen?

Tässä linkki ja lainaus Taloussanomista:

Keski-Uusimaa-lehti kertoi alkuviikolla että ikäihmisiä halutaan hotellitöihin. Jutun mukaan Majatalo Onnelan johtaja Martti Merosella on kokemusta ikäihmisten palkkaamisesta. Maanantaina hän oli ottanut töihin 60-luvulla syntyneen.”

Minkä ikäinen lienee tämän lausunnon antaja itse? Toisaalta jutussa haastatellut ovat kaikki ennen 60-lukua syntyneitä. Joka tapauksessa olen siis ”ikäihminen”? Siinä tulikin selitys siihen, miksi en saa töitä…
Nämä työnantajien jutut alkavat jo olla suorastaan epätodellisia!