tiistai 31. toukokuuta 2011

Työttömän ajanvietettä

Ajelin tuossa 30 km:n pyörälenkin ja yllättävän paljon oli muitakin pyöräilijöitä liikkeellä näin tiistaina aamupäivällä. Mietinkin, että keitä nämä muut pyöräilijät ovat: Ovatko he työttömiä, vuorotyön tekijöitä, lomalaisia vai eläkeläisiä? Heitä on varmaan kaikista mainituista ryhmistä. 

Mitähän tekisin seuraavaksi; makaisinko sohvalla, kuten työttömät kuulemma yleensä tekevät? Sen lisäksi, että opiskelen Elämän yliopistossa kovien kolhujen tiedekunnassa (University of Life, Faculty of Hard Knocks) ja teen empiiristä tutkimusta työttömyydestä - luen paljon, teen kotitöitä ja harrastan liikuntaa. Opiskelu avoimessa yliopistossa on pelastanut pääni totaaliselta hajoamiselta, kun on ollut järkevää tekemistä ja deadlineja. Vein selvityksen opiskelustani TE –toimistoon jo kolme viikkoa sitten enkä ole saanut siihen mitään vastausta. Joudun joka tapauksessa käymään TE –toimistossa tällä viikolla näyttämässä paperin 500 pv: n armottomasta  loppumisesta… Siellä käyminen on yksi osa työttömän ajanviettoa.

5 kommenttia:

Saima kirjoitti...

Opiskelu on kyllä sellainen asia, joka minuakin auttaa, mutta en pysty motivoimaan itseäni siihen ilman että sillä on jokin tutkinto- tms. päämäärä. Toisaalta kun olin juuri vuoden kurssilla, niin juuri nyt en haluaisi edes opiskella. Kaikkea aikansa.

Kiva kun kirjoitat työttömyydestä. Se ei ehkä ole kovin suosittu aihe.. ei ainakaan mua vastaan oo tullut kovin montaa kirjoittajaa.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Eräs syy, miksi aloin kirjoittaa blogiani on se, etten löytänyt työttömyyttä samanlaisesta näkökulmasta käsittelevää blogia. Toki minulla on kirjoittamisen tarvetta muutenkin.

rantakasvi kirjoitti...

Asioiden purkamisen tarpeesta minäkin kirjoitan.

Työttömyydestä on jotenkin 'vaikea' kirjoittaa, tuntuu, että pitäisi keskittyä johonkin muuhun.

Katselin minäkin, että kovin monia ei meitä ole, jotka suoraa asiaa työttömyydestä kirjoittavat.

Anonyymi kirjoitti...

Ikää n. 40. Opiskelin ennen lakimuutosta uuden tutkinnon omalla rahalla. Edellinen yo-tutkinto, pätkätyöt ja yo-kirjoilla olo söi opintotuen eikä 10v historia täyttynyt. Eläminen seis: huonekalut kierrätykseen, autot myyntiin ja soluun yrittäen unohtaa todellisuuden. Törkeä opiskelutahti ja 2 vuoteen uudet maisterin paperit.

Kohta vuosi maisteriudesta ja ei töitä. Kotona sohvalla oon istunu koko ajan, koska tkorvaus on niin pieni, että mitään rahaa vaativaa ei voi tehdä. Hakemuksia hakemusten perään oon lähetelly ja ei mitään - useasti ei tule lainkaan vastauksia. Ei yhtään haastattelukutsua. Jopa sellaisia vastauksia, että "emme saaneet tarpeeksi hakemuksia ja uusimme haun" - jippii! Pitäisi olla niitä suhteita! Verkostot kun uudella "ammattialalla" ovat nolla. Vaativat aina n. 5v kokemusta alalta. Muutenkin mahdottomat vaatimukset ilmoituksissa. Itellä vuosien projektikokemus mutta sille ei anneta mitään arvoa.

En ole liian introvertti mutta nykyisessä kaupungissa ihmissuhteet =0. Kaupan kassa on lähin tuttu, tosin joka kerta eri ihminen. Vanhat hyv.päiv. tutut välttävät kuin ruttoa. Työttömän leima on kuin ois nussinu naapurin lapsia. Yks "hyvä kaveri" sanoi että "menisit töihin" - sanoin suht painokkaasti siihen et mitä vittua sä oot kuvitellu mun koko ajan yrittävän! Eräs ihan pokkana selitteli, että maksimi tkorvaus olisi oltava vain muutaman kuukauden laskien joka kuukausi alemmaksi (sen faija, ison firman eläköitynyt tj, on hommannut kaikki sen työpaikat ja ostanut sille asunnot). Kai se koetti olla "kannustava" - sanojen merkitys muuttuu. Tosi kaverit ei jätä vaikka menee päin persettä. Ei niitä sitten tainnut alun perin ollakkaan. Aika synkkiä ajatuksia alkaa olla ihmisistä ja maailmasta.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Kyllä, synkkiä ajatuksia on ja valtava kateus niitä kohtaan, joilla on rahaa ja eivät tiedä työttömyydestä mitään. Joillekin heistä tekisi oikein hyvää joutua tähän samaan paskatilanteeseen ja me voisimme päästä vuorostamme töihin.