maanantai 26. kesäkuuta 2017

Työnhakukooste, päivitetty

Tuoreimmat työpaikkahakemukseni, joiden hakuaika on päättynyt toukokuussa:
1. hakemus:   77 hakijaa, neljä kutsuttu haastatteluun (ei minua, mutta en sitä odottanutkaan…)

2. hakemus:   Vuorotteluvapaan sijaisuus: ei ole kuulunut mitään eikä ilmeisesti tule kuulumaankaan?

3. hakemus:  Taysin paikka: ei jatkoon, ei kerrottu hakijoiden eikä haastateltujen määrää (herättää kysymyksen rekrytointiprosessin avoimuudesta)

4. hakemus:    Työpaikka eräässä lähikunnassa: 84 hakijaa, haastateltujen määrää ei kerrottu, valittu (toimistosihteerin paikkaan…), miespuolinen maisteri
(todennäköisesti ainoa ”haastateltu”)

Jään edelleen mielenkiinnolla odottelemaan, kuuluuko vuorotteluvapaan sijaisuudesta koskaan mitään (hakuajan päättymisestä on noin 7 viikkoa). 

Neljä työpaikkahakemusta saattaa olla jonkun mielestä vähän, mutta minulle se on paljon, koska sellaisia työpaikkoja, joita yleensä ”voin” hakea on todella niukasti tarjolla. Koulutusvaatimuksen ja/ tai työkokemuksen pitää edes jollain tavalla sopia työnhakijaprofiiliini, mutta eipä sekään tarkoita, että minulla olisi todellisia mahdollisuuksia saada yhtäkään niistä työpaikoista!

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Huippujuttu

Olit aiemmin palkkatukityössä ja projektityössä. Miksi halusit vaihtaa työpaikattomaksi?
- Se oli huipputyöpaikka, mutta koska työpaikattomissa on niin paljon huipputyyppejä, halusin ehdottomasti päästä heidän joukkoonsa.

Mitä merkitystä yksittäisellä työpaikattomalla on valtavassa työpaikattomien joukossa?
- Pääsen kokeilemaan ja olemaan muiden kanssa ensimmäisenä uusien kyykytystoimenpiteiden kohteena. Tämä on todella ainutlaatuinen huippumahdollisuus.

Olet hyvässä työttömyysuran laskukiidossa. Mitä aiot tehdä seuraavaksi?
- Olen saanut tilaisuuden kasvaa ja kehittyä monenlaisten työpaikattomuuteen liittyvien kiinnostavien haasteiden parissa. Nyt keskityn täysillä tähän huipputehtävään.

Milloin yleensä  pääset töistä?
- Pääsisinpä ensin työttömyydestä!

torstai 15. kesäkuuta 2017

Työnhakukooste

Tuoreimmat hakemukset:
1. hakemus:    77 hakijaa, neljä kutsuttu haastatteluun (ei minua, mutta en sitä odottanutkaan…)
2. hakemus:    Vuorotteluvapaan sijaisuus: ei ole kuulunut mitään
3. hakemus:    Eräs Taysin paikka: ei ole kuulunut mitään
4. hakemus:    Työpaikka eräässä lähikunnassa: ei ole kuulunut mitään

Jään mielenkiinnolla odottelemaan, kuuluuko edellä mainituista koskaan mitään?

Aiemmat hakemukset:
1. -3. hakemus:  (Kelan työpaikoissa ei ole kerrottu hakijamäärää eikä haastatteluun kutsuttujen määrää)
4. hakemus:    204 hakijaa, 6 kutsuttu haastatteluun, valitun henkilön nimi kerrottiin
5. hakemus:    47 hakijaa, ei kerrottu haastatteluun kutsuttujen määrää, valitun henkilön nimi kerrottiin
6. hakemus:    Vuorotteluvapaan sijaisuus Tampereen kaupungilla;
ei kerrottu hakijamäärää eikä mitään muutakaan ennen kuin kysyin perään.
Vastaus: ”Tehtävän sijaistus on täytetty.”

(7. hakemus: Vuokratyöpaikka, jota epätoivoissani erehdyin hakemaan. Yritin poistaa hakemustani myöhemmin, mutta en päässyt enää tunnuksilla, joilla hakemuksen olin tehnyt, poistamaan sitä?!)

Yhteensä 11 hakemusta:
· kolmesta on tullut asianmukainen palaute (myös vuokratyöpaikasta, tosin kesti kauan)
· kolmesta ei ole (vielä?) mitään tietoa (paitsi se, että hakemus on vastaanotettu, mutta se on lähinnä nollainformaatiota)
· kolmessa tapauksessa on toimittu Kelan - kovin salaperäisellä - tavalla…
· yhdessä tapauksessa kysyin itse lopputulosta, koska ilmeisesti kuvittelin, että minulla olisi ollut mahdollisuuksia ko. paikkaan


perjantai 2. kesäkuuta 2017

Miksi työtön ei kelpaa töihin?

Miksi aina kysytään: ”Miksei työ kelpaa työttömille?” Sen sijaan pitäisi kysyä: ”Miksi työtön ei kelpaa töihin?”

Tässäkin artikkelissa on lähdetty liikkeelle aivan väärällä kysymyksellä:

1. Työnvälityspalvelut
”Iso osa ongelmavyyhtiä on työnvälityspalvelujen toiminta. ”
Ei ole mitään työnvälityspalveluja; on vain TE-toimiston karenssiautomaatti sekä lukemattomia vuokratyöfirmoja.

2. Työnantajien asenne

”Onko todella niin, että työ ei kelpaa? Vai pitäisikö työnantajankin katsoa peiliin?”
Kyllä pitäisi työnantajan katsoa peiliin silloin, kun työtön työnhakija hylätään heti työttömyyden perusteella, ja halutaan palkata vain työpaikanvaihtajia.

3. Työpaikkojen määrä

”Onko vaikeasti täytettävien työpaikkojen määrä lisääntynyt Suomessa viime vuosina?”
Ei, mutta vaikeasti saatavien (eli lähes kaikkien) työpaikkojen tarjonta sen sijaan on vähentynyt.

4. Turhautunut työnhakija

”On tutkittu hämmästyttävän vähän, miten suurta turhautuneisuutta turhan työn hakeminen synnyttää. ”
En tiedä mistään turhan(?) työn hakemisesta, mutta työn hakemisesta turhaan tiedän hyvinkin paljon. Ensin pitää olla tarjolla työpaikka, johon täytän vaatimukset. Hakemuksen lähettämisen jälkeen jään turhaan odottelemaan haastattelukutsua, ja monissa tapauksissa turhaan odottelemaan yhtään mitään tietoa työnantajan suunnalta - sen jälkeen kun hakuaika on jo kauan sitten päättynyt.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Näillä mennään, mitä on

Ote kirjasta Parempaa elämää, kirj. Anna Gavalda,
suom. Lotta Toivanen (2015),
tiivistää hyvin nykymenon:

Parempi elämä on sellaista, jossa ei ole edellä kuvattuja asioita,
kuten kirjan toisen tarinan päähenkilö
Yann
myös lopulta ymmärsi.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Ammatin (tai alan) vaihtaminen aikuisena on todella vaikeaa

MONI unelmoi alan vaihtamisesta keski-iässä. Jos pitkään tehty työ käy puuduttavaksi tai tulee irtisanotuksi, tulee mieleen pohtia vaihtoehtoja.
Rohkenisiko tähdätä ammattiin, joka oikeasti tuntuu omalta?

Iso joukko on rohjennut. Aikuisena, 30–55-vuotiaana korkeakouluopinnot aloittavien uusien opiskelijoiden määrä kasvoi
Tilastokeskuksen mukaan voimakkaasti vuodesta 2008 vuoteen 2014.”
Jos varsinainen ammatin vaihtaminen = uuden ammatin tai alan opiskelu ei olisikaan vaikeaa, niin valmistumisen jälkeinen työllistyminen todellakin on.
Opiskelemaan pääsy tai opiskelumahdollisuus taloudellisten kysymysten vuoksi muodostavat ensimmäisen aikuisopiskelun kynnyksen. Jos onnistuu saamaan opiskelupaikan ja opiskelu on taloudellisesti mahdollista, opiskellaan usein nuorten kanssa ja viedään samalla joltain nuorelta opiskelupaikka. Aikuisopiskelijalla on erilaiset valmiudet, taustatiedot ja opiskelutavat kuin nuorilla ensimmäistä tutkintoaan opiskelevilla.  Yleissivistävien aineiden opiskelua ei aikuisopiskelija enää tarvitse, koska ne hän on jo opiskellut moneen kertaan. Niiden poisjättäminen HOPSista (henkilökohtainen opintosuunnitelma) lyhentää opiskeluaikaa huomattavasti, jos se vain on mahdollista.

Valmistumisen jälkeen on edessä työnhaku ilman uuden alan työkokemusta (mahdollisia kesätöitä lukuun ottamatta) kilpaillen niiden kanssa, jotka ovat valmistuneet aikaisemmin ja kerryttäneet jo paljon alan työkokemusta. Helppoa ei todellakaan ole! Minulla on kokemusta jo kahdesta alanvaihtoyrityksestä:

1) Kirjastoalan pätevyys työvoimakoulutuksena. Ko. alalla on viime vuosina lopetettu paljon työpaikkoja, ja alan maistereita on työttömänä, joten… - se siitä. Yksi kurssilainen haki ainakin kymmentä alan työpaikkaa (pääkaupunkiseudulta, jossa niitä on eniten tarjolla) pääsemättä kertaakaan haastatteluun. Hain muutama vuosi sitten kirjastoalan työpaikkaa silloisesta työssäoppimispaikastani, mutta siihen ei minulla ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia – edes haastatteluun asti. Äskettäin laitoin toisen työhakemukseni vastaavaan paikkaan - vailla mitään todellista työllistymismahdollisuutta.

2) Viimeisin kurssitukseni on alalle, jota olen ajatellut lähes ikäsyrjinnättömäksi. Tästä ei ole varmuutta, mutta työkokemuksen puute muodostuu jälleen yhdeksi työllistymisen esteeksi, koska aina on kokeneita hakijoita tarjolla. Myös tämän alan työpaikat näyttävät pääosin sijaitsevan pääkaupunkiseudulla. Äskettäin laitoin ensimmäisen työhakemukseni tämän alan paikkaan Pirkanmaan alueella.

Liikaa hakijoita Tampereella
Kirjastonhoitajat, informaatikot ym.
Toimistosihteerit (terveydenhuolto)
Onko ”liikaa hakijoita” – vai liian vähän työpaikkoja?!


tiistai 16. toukokuuta 2017

Työnhakuraportti

Tässä raportti tämänhetkisestä työnhakutilanteestani
(tämän voisin laittaa myös TE-toimistoon):
Olen äskettäin hakenut kolmea työpaikkaa. Kaikki työpaikat sijaitsevat 20…40 kilometrin päässä kotoani. Tampereella ei juurikaan ole sellaisia työpaikkoja, joita voisin hakea.* Vain yksi näistä työpaikoista on sellainen, johon aidosti haluaisin – ja se sijaitsee kauimpana. Kyseessä on aiemmin mainitsemani vuorotteluvapaan sijaisuus. Jompikumpi kahdesta muusta työpaikasta toki minulle myös kelpaisi. Ne työpaikat olisivat vakinaisia, mutta todennäköisesti niihin on jo joku valmiiksi valittuna.

Mielenkiinto työpaikanhaussa kohdistuukin lähinnä siihen, millainen vastaus hakemuksiini tulee, jos tulee minkäänlaista. Kerrotaanko mahdollisesti montako hakijaa paikkaan oli ja kuka heistä tuli valituksi? Haastattelukutsuja en jää odottelemaan…

Mihin ryhmään minä mahdan kuulua? B-luokan alempaan kastiin…
Lähde: https://liljat.fi/2017/05/ei-turhaan-kepiteta-vaan-tuetaan-tyottomien-tyonhakua/

*Lisäys: kohta haen neljättä työpaikkaa, joka sijaitsee Tampereella.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Vuorotteluvapaan sijaisuuksista

Koska olen jo ollut 1) määräaikaisessa virassa (14 kk) eläkkeelle jääneen jäljiltä, 2) äitiysloman/ hoitovapaan sijaisena (16 kk) sekä 3) palkkatukityössä (6 kk), vielä jää jäljelle vähistä työllistymismahdollisuuksistani 4) vuorotteluvapaan sijaisuus. Niitä on kuitenkin hyvin harvoin - jos lainkaan - tarjolla. Äskettäin laitoin hakemuksen erääseen hyvin kiinnostavaan työpaikkaan, jossa sattui olemaan vuorotteluvapaan sijaisuus haussa. Enpä kuitenkaan odota mitään jatkoonpääsyä, koska hakijoita tähänkin työpaikkaan varmasti riittää. Lisäksi siitä, kun olin vastaavissa työtehtävissä, on kulunut jo kauan aikaa.

Toki voisin mennä myös muihin em. työllistymismuotoihin uudelleen, mutta todennäköisyys johonkin niistä pääsemiseeni on erittäin pieni. Mielestäni yhden päivän työttömyys ei saisi olla riittävä edellytys vuorotteluvapaan sijaisuuden saamiseen, koska se on epäreilua meitä oikeasti työttömiä kohtaan. Poikkeus siis tehdään suluissa mainittujen tapausten kohdalla:
”Vuorotteluvapaan ajaksi on palkattava sijainen, joka on ollut työttömänä työnhakijana vähintään 90 kalenteripäivää vapaan alkamista edeltäneiden 14 kuukauden aikana. (Edellä sanottua ei edellytetä, jos sijainen on alle 25-vuotias tai yli 55-vuotias, tai alle 30-vuotias, jonka ammatti- tai korkeakoulututkinnon suorittamisesta on kulunut enintään yksi vuosi).”

tiistai 9. toukokuuta 2017

Tulihan se sittenkin sieltä!

Juuri silloin kun olin lähtenyt asioille ja unohtanut puhelimeni kotiin, oli minua yritetty tavoittaa (kahdesti) Pirkanmaan TE-toimistosta määräaikaishaastatteluun liittyen! Ei ole todellista… En edes osannut odottaa kyseistä puhelua, vaan ajattelin, ettei sitä resurssien puuttuessa koskaan edes tule. TE-toimiston omille sivuille merkitty yhteydenottopäivä minulla oli lokakuussa. No, soittivat sentään vielä kolmannenkin kerran.

Puhelun asiat:
  • yhteystietoni tarkistettiin
  • työnhakutietoni tarkistettiin
  • työnhakusuunnitelman päivitys -> hyväksyntä tehtäväksi parin päivän sisällä -> tehtävän kuittaus tehdyksi jatkossa (”Olen hakenut työpaikkoja.”)
  • soittaja vihjasi menemään tarjolla oleville muutaman tunnin kursseille, jos kiinnostaa (ei oikeastaan)
  • voin ottaa yhteyttä, jos on asiaa…

Lopputulema:
”Soitto ja voivottelu ja hyvään kevään toivottelu.” 
(Tämän olen lainannut eräästä nettikeskustelusta.)

Mitään varsinaista voivottelua (tosin sen voi rivien välistä lukea) ei ollut, mutta muuten em. lausahdus kuvaa hyvin tätä puhelua. 

lauantai 6. toukokuuta 2017

Vähintään 1 työhakemus viikossa tai 2 kk karenssia?!

Suunniteltua työpaikattomien työnhakuvaatimusta on nyt ”kevennetty” yhteen hakemukseen viikossa. Rangaistus tämän vaatimuksen toteutumattomuudesta olisi 60 päivää karenssia, mikä vaikuttaa suorastaan jo lainvastaiselta! Ehkä jotain rajaa voisi näihin kyykytyssuunnitelmiin ja työpaikattomien syyllistämiseen vetää. Varmasti nykyhallituksella on vielä lisää ”ässiä hihassa”.

Millä tavalla työpaikat tulisivat lisääntymään tällä menettelyllä? Eipä sillä tietenkään hallitukselle mitään väliä edes ole, koska tavoitteena on vain säästää työttömyyskorvausten kustannuksissa.


Minusta tuo Työhakemusgeneraattori on aivan huippuhauska – siinä on kliseet kohdallaan. Eipä sitten muuta kuin soveltamaan sitä työnhaussa!


lauantai 29. huhtikuuta 2017

Raportointia työnhausta suunnitellaan

Jälleen on tiedossa uusia, suorastaan nerokkaita, suunnitelmia meidän työpaikattomien kiusaksi:


Hurjin piiskaesitys on se, että jos työnhakija ei vähintään seitsemän päivän välein raportoi vielä suunnitteluvaiheessa olevassa verkkopalvelussa työnhakunsa jatkumisesta, työnhaun voimassaolo päättyy.

Sinänsä työpaikkojen hakeminen ei tuota minulle mitään ongelmia, jos vain on mitä hakea. Myöskään työnhausta raportointi ei ole vaikeaa, mutta kuka tarkastaa nämä kaikki satojen tuhansien työpaikan hakijoiden viikkoraportit? Nyt on jo osoittautunut, että kolmen kuukauden välein tehtäviksi tarkoitetut työttömien haastattelut eivät ole toteutuneet resurssien puutteessa. Mistä sitten saadaan resursseja tällaisen raportoinnin tarkastamiseen? Mitä tahansa näköjään keksitään, ettei vahingossakaan tarvitse myöntää todellista syytä valtavaan työpaikattomien määrään, vaan edelleen se muka johtuu siitä, etteivät työttömät hae tarpeeksi työpaikkoja… 

Leike Talouselämä-lehdestä 28.4. Pitääkö nämä kaikki toteuttaa kerran 3 kuukaudessa – vai riittääkö yksi? En myöskään ymmärrä, mistä tuollaisia viikon mittaisia työpätkiä alkaa yhtäkkiä löytyä kaikille työpaikattomille!

torstai 27. huhtikuuta 2017

Mitä tapahtui 3 kk:n välein työttömille tehtäville haastatteluille?

Olen nyt ollut noin 8 kk työttömänä, ja sinä aikana olen käynyt kerran työttömille tarkoitetussa ns. infotilaisuudessa, josta on nyt suunnilleen kolme kuukautta aikaa.  TE-palveluiden omilla sivuillani sanotaan näin:
TE-toimisto ottaa sinuun yhteyttä 14.10.2017 tarvittaessa.
Tuosta saadaan ”haastatteluväliksi” 8,5 kuukautta, jos yhteydenotoksi/ haastatteluksi lasketaan tuo aiempi infotilaisuudessa käyntini tammikuun lopussa. Puhelimeni ei ole soinut kertaakaan haastattelun merkeissä eikä se minua haittaa muuta kuin siinä mielessä, että Sipilän hallitus on jälleen kerran suurella vouhkaamisella päättänyt jotain, joka ei sitten toteudukaan! Toisaalta nuo haastattelut ovat hyödyttömiä niin kauan kuin työttömälle ei ole tarjottavana oikeaa, palkallista työpaikkaa vaan kaikenlaista muuta puuhastelua, kuten
pupuleikkejä.

Todennäköisesti tuo omilla sivuilla mainittu yhteydenoton päivämäärä myös siirtyy jatkossa eteenpäin, joten se siitä kolmesta kuukaudesta…

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Työpaikattomuus on oikeasti vaativaa

Työpaikattomuus vaatii jatkuvaa rahattomuuden/ vähärahaisuuden, arvottomuuden, kelpaamattomuuden, torjutuksi tulemisen, ulkopuolisuuden ja työpaikallisten joukkoon kuulumattomuuden sietämistä. Kuinka moni oikeasti jaksaa tuollaista joka päivä? Työpaikattomien jaksamista ja sietokykyä pitäisi arvostaa jatkuvan työpaikattomuudesta syyllistämisen ja rangaistusten tarjoamisen sijaan! Myös rekrytoijien olisi syytä arvostaa työttömän työnhakijan psyykkistä kestokykyä sen sijaan, että hakija hylätään heti siksi, että hän on sillä hetkellä ilman työpaikkaa.

Työpaikattoman päivät ovat vailla rakennetta, jatkuvaa idlaamista päivästä toiseen työikäisenä, työhaluisena, työkykyisenä ja työtaitoisena… On rasittavaa yrittää joka päivä viihdyttää itseään muun/ paremman/ järkevämmän/ tuottavamman tekemisen puuttuessa.

Entisestään hauras itsetunto ei myöskään parane jatkuvasta työnhaussa torjutuksi tulemisesta ja kelpaamattomuudesta. Oman tilanteensa vertaileminen toisiin on kaikkein pahinta - ja se onkin paras jättää tekemättä.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Työttömän on ehkä jatkossa haettava 15 työpaikkaa per 3 kk

Tässä uusia työttömien kyykytyskaavailuja:
http://yle.fi/uutiset/

Miten 15 työpaikan hakeminen todennetaan ja kuka sitä valvoo? Melkoinen byrokratia siihen tarvitaan. Mikä riittää todisteeksi työpaikan hakemisesta;
työhakemus vai hylkäyssähköposti? Aletaanko TE-toimistoista soitella työnantajille kysellen sitä, onko työtön Se ja Se hakenut tätä työpaikkaa? Siitähän työnantajat vasta riemastuisivat, elleivät ole jo kypsiä (turhien) hakemusten tulvaan!

Hakisin oikein mielelläni vaikka 15 työpaikkaa päivässä, jos vain olisi mitä hakea! Toteutuessaan tämä johtaa väistämättä siihen, että on väkisin haettava
työtä, johon ei ole vaadittua osaamista ja koulutusta eikä muitakaan edellytyksiä. Tampereen seudulla ei yleensä ole minulle sopivia (työkokemustani ja/ tai koulutustani (sekä pitkäaikaistyöpaikattomuuttani) vastaavia) työpaikkoja tarjolla… Oppimiskykyäni vastaavia työpaikkoja saattaa joskus olla, mutta koska muodollinen pätevyys niihin puuttuu (halu ja kyky oppia työssä eivät riitä työnantajille). Ulottanen työnhakuni sitten pääkaupunkiseudulle, jossa on usein kiinnostavia työpaikkailmoituksia, mutta palkan pitäisi silloin olla jotain aivan muuta kun 2000 €, jotta pystyisin asumaan Helsingissä/ kulkemaan siellä töissä päivittäin. Sitä paitsi miksi mahdollisuuteni pääkaupunkiseudun kiinnostaviin työpaikkoihin olisi yhtään parempi kuin Tampereen seudun olemattomiin työpaikkoihin?

Työpaikat, joista haaveilen, ovat jotain aivan muuta kuin ne, joita olen aiemmin saanut (nyt en saa enää edes niitä). Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että haaveilisin jostain aivokirurgin tai toimitusjohtajan paikasta, vaan haaveilen sellaisista työpaikoista, joissa työ olisi mielekästä, merkityksellistä sekä opittavissa, vaikka ei olisi heti valmis osaaja. Aina uudessa työpaikassa opitaan uutta – koskaan ei voi osata aivan kaikkea valmiiksi, mutta toki on aina eduksi työkokemus samankaltaisista tehtävistä (jota minulla ei yleensä ole!).

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Taas on pulaa…


Palkka 7 674 €/kk - hakijoista huutava pula
Ylilääkäriksi tai erikoislääkäriksi ei niin vain ”aleta”; ensin pitää päästä opiskelemaan (erittäin vaikeaa) ja sitten vielä opiskella noin 10 vuotta

Pulaa Turussa:

Tampereella ei näytä muuten olevan pulaa työvoimasta, paitsi it-alan guruista (?)

Tampereella on sittenkin pulaa näistä:


Pulaa hakijoista
Rakennusinsinööri
Ylilääkärit ja erikoislääkärit
Hammaslääkärit
Kuulontutkijat ja puheterapeutit
Erityisopettajat
Web- ja multimediakehittäjät
Sovellusohjelmoijat
Muut ohjelmisto- ja sovelluskehittäjät
Sosiaalityön erityisasiantuntijat
Rakennusalan työnjohtajat
Kiinteistönvälittäjät ja isännöitsijät
Kodinhoitajat (kotipalvelutoiminta)
Kattoasentajat ja -korjaajat
Lattianpäällystystyöntekijät
Rappaajat
Eristäjät
Ilmastointi- ja jäähdytyslaiteasentajat
Henkilö-, taksi- ja pakettiautonkuljettajat
Maansiirtokoneiden ym. kuljettajat
Kotiapulaiset ja -siivoojat
Toimisto- ja laitossiivoojat ym.

”Hurja poistuma”:

(Veturinkuljettajaksiko sitten hakemaan...?)

”Muovityöntekijöistä kova pula Ylä-Pirkanmaalla”:


Kovin on tarkkarajainen "pula"!


tiistai 4. huhtikuuta 2017

”Yrittämisen ainoaksi motiiviksi ei riitä itsensä työllistäminen”

 Startup-hypetyksestä
Lähde: Helsingin uutiset

Olen niin samaa mieltä tästä yrittäjäksi ryhtymiseen kehottamisesta - ja olen aina ollut. Yrittäjyyteen tarvitaan liikeidea, pääomaa ja ennen kaikkea – asiakkaat.

Jotta voit menestyä yrittäjänä, sinulla tulee olla asiakkaita, jotka ostavat yritykseltäsi jotain. Sen luulisi olevan itsestään selvää, mutta ei ole.
– Tänä päivänä moni nuori yrittäjä ajattelee, että haetaan rahaa sijoittajalta. Unohdetaan, että yrityksen raha tulee asiakkailta, muistuttaa alkavan yrityksen menestymisestä väitöskirjan tehnyt Antti Sekki.
Sijoittajiin turvautuminen ei Sekin mukaan ole sinänsä huono, kunhan muistetaan, että rahaa pitää tulla asiakkailta – ennemmin tai myöhemmin.
Eikä sijoittajien rahaa riitä kuin murto-osalle aloittavia yrittäjiä. Ja rahaa tarvitaan vielä myöhemminkin kasvupyrähdyksiin. Yrityksen auttaminen alkuun ei riitä.
Suomessa on vallalla teknologia- ja startup-hypetys, väittää Sekki. Sen alkujuuret piilevät muutamassa menestystarinassa ja se on tarttunut erityisesti opiskelijoihin.

Sekki ei lämpene teknologiahypetykselle, eikä myöskään startup-hypetykselle. Hän sanoo suoraan, ettei kaikista ole yrittäjiksi. Yrittäjältä vaaditaan tiettyjä ominaispiirteitä, kuten riskinottokykyä. Yrittäjyyttä kuitenkin tarjotaan vaihtoehdoksi niin vastavalmistuneille nuorille kuin työttömille työnhakijoille.
– Jotain meni siinä kohtaa pieleen, kun työllisyyspolitiikka sotkettiin elinkeinopolitiikkaan ja niistä vastaavat ministeriöt yhdistettiin.

– Yrittäjyys lähtee palavasta halusta ryhtyä yrittäjäksi, ei tarpeesta saada työpaikka, korostaa Sekki.
– Jos yrityksen perustamisen motivaationa on työllistyminen, se ennustaa epäonnistumista. Siitä on paljon tutkimukseen perustuvaa faktaa.”

Kylläpä on viisaita sanoja nuorelta mieheltä! Itse myös pidän startup-hypetystä kummallisena. Perustetaan siis startup-yritys, saadaan siihen rahaa mahdollisilta sijoittajilta, ja kun rahat loppuvat perustetaan uusi startup. Sitten ollaankin jo ns. sarjayrittäjiä. Koskaan - tai ainakin hyvin harvoin mistään tulee valmista, mutta ollaan sitten ainakin olevinaan menestyviä yrittäjiä.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

”8+1 syytä, miksi et saa työtä”


Elä paremmin: 8 syytä, miksi et saa töitä

1. Uskot maailman olevan reilu paikka ja toimit sen mukaan (En usko niin enää…)

2. Et osaa esiintyä eduksesi tai myydä itseäsi (Enpä niin…)

3. Joku muu on sinua verkostoituneempi (Todellakin on.)

4. Joku Muu on sinua parempi (”Niin AINA”, kuten äidinäidilläni oli tapana sanoa.)

5. Hakemuksesi ei sano mitään (No kyllä se JOTAIN sanoo!)

6. Osaamisesi ei ole uniikkia eikä siten kiinnostavaa (Ei tosiaan ole.)
Tämä on suurimpia harmittelun aiheitani! Olisinpa jossain vaiheessa älynnyt tai keksinyt opetella jonkin sellaisen asian, jonka osaamiselle olisi kysyntää riippumatta iästä, ulkonäöstä, siitä onko ulospäin suuntautunut myyjätyyppi jne. Sellainen osaaminen olisi luonnollisesti pitänyt hankkia nimenomaan työelämässä, koska siellä arvostettu osaaminen saadaan. Tällaista ei sitten sattunut osumaan kohdalleni ja nyt se on aivan liian myöhäistä.

7. Olet panostanut ammattitaitoosi, muttet asenteeseesi
(Olenko panostanut niihin? Vai enkö ole?
Asennevika on paremminkin työnantajilla kuin minulla!)

8. Et aktiivisesti tavoittele Unelmiesi Työtä
Tavoittelin Unelmieni Työtä erittäin aktiivisesti vuosina 2004…2007 ja vielä muutaman vuoden toukokuun 2009 jälkeen, kunnes minun oli pakko luovuttaa. (Sain ko. alalla yhden runsaan vuoden sijaisensijaisen sijaisuuden, joka alkoi 1/2008 ja päättyi 5/2009.)

+ 1 Ei ole juurikaan tarjolla sellaisia työpaikkoja, joita voisin hakea
Jos olisi tarjolla edes 1 sopiva työpaikka viikossa ja työhaastatteluja olisi kerran kuukaudessa, niin työllistymismahdollisuuteni olisivat huomattavasti - tai edes vähän – paremmat.

(Ikäsyrjintää ja pitkäaikaistyöpaikattomuuttani en viitsi edes erikseen mainita näiden syiden joukossa. Lopulta syitä työpaikattomuuteeni on siis vähintään 11! )

torstai 23. maaliskuuta 2017

Keskiluokan nousu, lasku ja pelot

”Historioitsija Juha Siltala julkaisi 21.3. kirjan Keskiluokan nousu, lasku ja pelot.
Nimensä mukaisesti 
500-sivuinen teos määrittelee keskiluokan, sen historian ja kertoo nykyisestä ahdingosta. Putoamisen ja työttömyyden pelko näkyy Siltalan mukaan jopa Piilaakson keskiluokassa. "Epävarmuus, ahdistus ja huoli lasten tulevaisuudesta iskivät vastaan yhtä vahvana jokaisella tuloportaalla", Siltala kirjoittaa. Ja tietysti se näkyy Suomessa.”
http://www.talouselama.fi/uutiset/historioitsija-juha-siltala-nama-asiat-tuovat-toivoa-suomen-keskiluokalle

Tässä muita teemoja professori Juha Siltalan uudesta teoksesta:
Pääteesi kuuluu seuraavasti: aiemmin yhteiskuntia koossa pitänyt ahkera keskiluokka on menettämässä syyn toimeliaisuudelleen ja rauhallisuudelleen, kun rikkaat nappaavat pääomiensa avulla yhä suuremman osan talouskasvusta ja automaatio siirtää massatuotannon työpaikat historiaan. Samaan aikaan sosiaalinen liikkuvuus on hidastunut ja koulutuksen yhteys tulotasoon heikentynyt.
– Kolme neljästä länsimaalaisesta katsoo kuuluvansa keskiluokkaan, ja koulutukselta on totuttu odottamaan parempia asemia. Nyt suuri osa pelkää saavutettujen asemien menettämistä, Siltala kirjoittaa.
Keskiluokkaan pääsy on Siltalan mukaan vaikeutunut – mutta keskiluokasta putoaa pois entistä helpommin ja entistä syvemmälle. Ahkeruuteen kannustaneen toivon tilalle on tullut pelko.
– Työn globaalin hintakilpailun, automaation, vapaiden pääomaliikkeiden ja hyvinvointivaltioiden veropohjan rapautumisen myötä länsimaiden keskiluokan on vallannut menettämisen pelko. Kohtuullisin ponnistuksin ei enää voi säilyttää kohtuullista asemaa. Sosiaalinen nousu on vähentynyt ja putoaminen on tullut mahdolliseksi, hän kirjoittaa.”
Keskivertotyöntekijä ei enää kelpaa ”kunnon töihin”, Siltala toteaa.

– Julkinen keskustelu alkaa myös Suomessa kallistua samaan suuntaan kuin Saksassa 1990-luvulla:
työtä ei synny, jos siitä pitää maksaa elantoon riittävä palkka.


En varmaankaan etsi käsiini ko. kirjaa, koska en ole kiinnostunut tilastojen tutkimisesta, mutta edellä linkkaamieni artikkelien perusteella olen vahvasti samaa mieltä asioista - myös omiin kokemuksiini perustuen. Ensinnäkin,  keskivertotyöntekijä (kuten minä) ei enää kelpaa töihin ja se on merkittävä syy myös monen muun työttömyyteen. Toiseksi, työstä ei haluta maksaa palkkaa, mikä on surullistamutta totta ja se seikka, mikä on pahasti vialla nyky-yhteiskunnassa. Palkan maksaminen näyttää nykyisin olevan monille yrityksille ylivoimainen vaatimus… Työtä kuitenkin useimmiten tehdään toimeentulon eikä pelkän työnilon vuoksi.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Taas yksi työhakemus tehty – ja palautekin saatu

Tein jokin aika sitten työpaikkahakemuksen valtiolle.fi – sivuston kautta. Hakemuksen väsäämisessä meni noin kaksi tuntia, koska hakijan tiedot (henkilötiedot, työkokemus, koulutus, osaaminen, esittely, kysymyksiin vastaaminen) kysellään todella perusteellisesti.  Tietoja saa näpytellä melko kauan, jos on työkokemusta monesta eri paikasta. Olenkin jo kuitannut TE- toimistolle tehtävän ”Haen töitä” tehdyksi.

Todellisia mahdollisuuksia saada tätä(kään) työpaikkaa minulla ei ollut, vaikka kokemusta työskentelystä tehtävän tittelillä on noin 2 vuotta. Kokemusta tai osaamista varsinaisesta työtehtävästä ei kuitenkaan ole. Kyseisellä nimikkeellä kun tehdään hyvin erilaisia töitä. 

Saamani vastaus hakemukseen:
”Saimme tehtävään yhteensä 47 hakemusta. Rekrytointi on nyt edennyt siten, että osa hakijoista on kutsuttu työhaastatteluun. Tiedotamme kaikkia hakijoita hakuprosessin lopputuloksesta sen jälkeen, kun valintapäätös on tehty.”
(47 hakemusta on muuten todella vähän näinä aikoina.)


Tämä ei selvästikään ollut kutsu työhaastatteluun, joten työpaikattomuuteni
jatkuu edelleen.


torstai 9. maaliskuuta 2017

Hyviä uutisia – Jollekin Muulle

Iltalehden mukaan 50–60 -vuotiaiden naisten työttömyys on laskenut.
Onnea heille, joita asia koskee!
  • 50–60-vuotiaiden naisten työllisyys on parantunut eniten, YTK:n työttömyysbarometristä ilmenee.
  • Suhteellisesti paras tilanne on 40–50-vuotiailla naisilla.
  • YTK:n toimitusjohtaja Auli Hänninen sanoo, että 50–60-vuotiaiden työttömyys on yhteiskunnallinen ongelma.
    Siksi tilanteen paraneminen on iloinen uutinen.

40–50-vuotiaista naisista 8,5 prosenttia on työttömänä. Heikoimmassa tilanteessa ovat 50–60-vuotiaat naiset, joista työttömänä on 17,2 prosenttia.

Kumpaan joukkoon sitten näin 50,75 –ikäisenä kuulun? Varmaankin jälkimmäiseen huomattavasti huonomman työllisyyden ryhmään…?
40…50 ikävuosien välillä olin töissä yhteensä 3 vuotta ja muutaman kuukauden päälle. Nyt 50-vuotiaana olen ollut töissä runsaan kuukauden (olen toki ollut vasta alle vuoden 50-vuotias).


P.S.       Taas jälleen kerran ei valinta skannaajaksi Kelaan ”kohdistunut minuun”.
             Ei parantunut minun työllisyyteni tälläkään kertaa!

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Työllistämispalveluihin pettyneet



Iltasanomissa on neljän henkilön kokemuksia TE-palveluiden tarjoamista työllistämispalveluista:

Yhtä henkilöä ns. työkkäri ”ahdistelee jatkuvasti” ja ehdottaa kuntoutustarpeen arviointia.
Toinen henkilö on osallistunut infotilaisuuksiin useita kertoja ja todennut ulkopuoliset palvelut eli rahastavat tahot hyödyttömiksi auttamaan työllistymisessä.
Kolmas henkilö on erehtynyt tai pakotettu ”työllistymistä edistävään prosessiin”, jossa tapaamisista ns. valmennuskeskuksessa rahastetaan 80 € kerralta!
Neljäs henkilö kertoo, että hänen CV:nsä on luettu CV-netissä kokonaista kaksi kertaa parin vuoden aikana. No, onhan kerran vuodessa jo jotain…
Arvelen, että tuokin runsas kiinnostus on todennäköisesti tullut TE-toimiston virkailijan eikä minkään työnantajan taholta – ei ainakaan muun kuin jonkun verkostomarkkinointihuijarin.

Nämä kokemukset ovat meille työelämän ulkopuolisille/ työpaikkaa vailla oleville ainakin jossain määrin tuttuja. Työttömien rankaiseminen tai työttömyydellä rahastaminen eivät ole ratkaisuja työttömyysongelmaan. Eivät myöskään CV:n tallentaminen CV-nettiin tai pakottaminen kuntouttavaan työtoimintaan ole sellaisia. Eräs ratkaisu tähän tilanteeseen olisi myöntää se tosiasia, että työpaikkoja ei vain ole tarpeeksi, ja unohtaa kaikenlainen työpaikkaa ilman jääneiden pakottaminen ja rankaiseminen.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Työn loppu

Jeremy Rifkin tuli tunnetuksi teoksestaan Työn loppu (The End of the Work, 1995), jossa hän esittää, että automatisaation myötä tietokoneet, robotit ynnä muut uudet huipputeknologian keksinnöt korvaavat ihmiset nopeaan tahtiin kaikilla aloilla. Työpaikat katoavat tuotannosta, vähittäismyynnistä, pankkialalta, kuljetuksista, maataloudesta ja julkishallinnosta. Uudet yhteiskunnan tukitoimin perustetut työpaikat ovat huonosti palkattuja ja määräaikaisia töitä. Ilman työtä jääville Rifkin suosittelee ns. kolmatta sektoria eli vapaaehtoistyötä erilaisissa hyväntekeväisyysjärjestöissä.”

Minä en todellakaan usko, että automaatio vie työpaikat ”kaikilla aloilla”. Tukitoimin perustetuista työpaikoista todettu asia pitää valitettavasti paikkansa. Vapaaehtoistyö ei tuo elantoa, joten se ei ratkaise mitään. On monia esimerkkejä siitä, että koska silloin ei ole ”työmarkkinoiden käytettävissä”, saattaa menettää jopa työttömyyskorvauksensa eli jäädä kokonaan ilman toimeentuloa. Todellista vaihtoehtoa perinteiselle palkkatyölle ei ole näkyvissä.

Tulevaisuuden ylivoimaisesti tärkein yhteiskunnallinen kysymys on Rifkinin mukaan käyttämättä jäävä ihmistyö. On välttämätöntä ratkaista kysymys teknologisesta syrjäytymisestä ja ryhtyä luomaan vaihtoehtoa perinteiselle palkkatyölle.

Suomessa työllisyysaste on 67 %, eli kolmasosa työikäisistä on työelämän ulkopuolella. Tampereella vailla työtä on noin viidennes työikäisistä. Poliitikot eivät suostu myöntämään sitä tosiasiaa, ettei kaikille ole eikä tule työpaikkoja, vaikka työttömiä kuinka haastateltaisiin ja rangaistaisiin sekä verotettaisiin kuoliaaksi!

Mitä tulee automatisaatiosta vouhkaamiseen, tähän mennessä automatisaatio ei ole poistanut varsinaista työtä, vaan lähinnä sen, että työstä maksettaisiin jollekin, joka sen tekee. Automatisointi on useissa tapauksissa johtanut itsepalveluun, eli työn tekemiseen itse - jopa joutumalla lisäksi maksamaan siitä. Esimerkkinä tästä verkkopankissa asiointi (verkkotunnuksista ja verkkopankin käytöstä maksetaan kuukausittain). Muita esimerkkejä ovat kirjojen itsepalvelulainaus ja -palautus kirjastoissa sekä tankkaus bensiiniautomaateilla. Aikaisemmin näiden tekemisestä maksettiin jollekin palkkaa, ja nyt jonkun toisen aiemmin tekemä työ suoritetaan itse automaattien avulla.  Kauppojen itsepalvelukassoillakaan ei saa alennusta siitä, että tekee kassan työn. Enimmäkseen työ loppuu ahneuden ja "tehostamisen" vuoksi eikä sen vuoksi, ettei sen tekemistä oikeasti tarvittaisi.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Kuusi vuotta


22.2.2017 olen kirjoittanut tätä blogiani jo kuusi vuotta.
Mitä kaikkea on noihin vuosiin mahtunut (työttömyyden suhteen)?

2011:                 Ansiosidonnaiselta työmarkkinatuelle putoaminen toukokuussa ja
                         typo-koulutuksen aloittaminen marraskuussa
2012:                 Kesällä 3 kk:n työssäoppimisjakso (hyödytön)
2013:                 Ei ”mitään” (en ollut töissä tai typossa koko vuonna),
                         1 työhaastattelu
2014:                 Jälleen yhden typo-koulutuksen aloitus lokakuussa, siihen asti
                         kokonaan työttömänä
2015:                 Työssäoppimassa 4 kk, palkkatukityöhön syyskuun alusta
                         (4 kk palkkatukityössä) eli  yhteensä 8 kk ”jotain”
2016:                 Palkkatukityö jatkui vielä 2 kk ja siihen päälle
                         4 kk projektityötä (= yhteensä 6 kk töissä!)

Työllistymiseeni vuonna 2015 vaadittiin yli 6 vuotta (eikä yhtään työhaastattelua, vaan oppilaitoksen suhteet sekä työntekijän tarve työssäoppimispaikassa) ja työvoimakoulutukseen pääsy - viimeksi olen ollut työhaastattelussa 4 vuotta sitten.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Totuuksia työttömyydestä


Tässä muutama koottu linkki, joista löytyy karua kertomaa työttömyydestä ja työnhausta, niille, jotka eivät vieläkään ymmärrä mistä on kysymys:

1) Kun aina Joku Muu valitaan työpaikkaan

Valitettavasti valinta ei kohdistunut tällä kertaa sinuun – työnhaun inhorealismia:
http://valitettavastivalintaeikohdistunuttallakertaasinuun.vuodatus.net/

2) Kun jo työssäoleva saa työpaikan


3) Kun työtöntä syyllistetään työttömyydestään


4) Kun työttömyys ei ole oma valinta


5) Kun 55-vuotias hakee työpaikkaa