torstai 19. lokakuuta 2017

50 + 1 syytä työpaikattomuuteeni


Tässä 50 + 1 syytä työpaikan saamattomuuteeni satunnaisessa järjestyksessä. Useimmat syyt ovat sellaisia, joihin en voi itse vaikuttaa.

  1. Kaikille ei riitä töitä
  2. Kaikkien työpanosta ei tarvita
  3. Väärä koulutus
  4. Insinöörikoulutukseni (ainoa suorittamani ammatillinen tutkinto) on vanhentunut
  5. Ei työkokemusta tietyiltä aloilta
  6. Liian vähän työkokemusta
  7. Työkokemusta väärältä alalta
  8. Olen ”liian vanha”
  9. Olen ”liian kokenut”
  10. Ensimmäisen äitiyslomani jälkeen putosin ensimmäisen kerran työelämästä (ja tämä vaikuttaa edelleen)
  11. Minulla ei ole korkeakoulututkintoa
  12. Työpaikatonta ei kutsuta työhaastatteluun
  13. Ilman työhaastatteluun pääsyä ei voi saada työpaikkaa
  14. Olen ollut enimmäkseen määräaikaisissa työsuhteissa
  15. Vuoden 2008 ns. taantuman jälkeen oli pitkään lähes mahdotonta työllistyä eli työpaikattomuus venyi
  16. En ole myyntihenkinen
  17. Olen introvertti
  18. Ulospäinsuuntautuneisuutta vaaditaan työtehtävästä riippumatta
  19. En aikanaan (oikeaan aikaan) saanut haluamaani työtä, ja nyt en saa mitään…
  20. Joka paikkaan on paljon hakijoita
  21. Joku Muu on aina parempi
  22. Työpaikanvaihtajat saavat työpaikat
  23. Minulla ei ole suhteita tai verkostoja
  24. Minulla ei ole kunnianhimoa
  25. En ole kilpailuhenkinen
  26. En osaa miellyttää/ mielistellä
  27. Minulla ei ole osaamista alakohtaisista ohjelmistoista, jotka opitaan töissä (enkä saa osaamista, koska en pääse töihin…)
  28. Minulla ei ole työkokemusta määrätynlaisista tehtävistä, joihin olen yrittänyt hakea
  29. En osaa liioitella tai valehdella, eli olen liian rehellinen.
  30. Kaikki alani ovat ”vääriä”, ts. aloja, joissa on ylitarjontaa työvoimasta
  31. Tämän kaupungin ja maakunnan työpaikkatarjonta on surkea
  32. Pirkanmaan työttömyys-% on maan korkeimpia
  33. Minulla on liian vähän työkokemusta ikääni nähden
  34. Useimpiin työpaikkoihin halutaan nuoria ja korkeakoulutettuja, koska on varaa valita, vaikka tehtävät eivät sitä edellyttäisi
  35. Työnantajien ennakkoluulot viisikymppisiä kohtaan
  36. Joihinkin työpaikkoihin hakiessa olisi pitänyt olla mies ja DI
  37. En ole minkään alan erikoisosaaja (todella toivon, että olisin) - ja sellaiseksi tuleminen on jo liian myöhäistä
  38. Lisäkouluttautuminen ei ole auttanut työllistymään
  39. Ikäsyrjintä!
  40. Jatkuva torjutuksi tuleminen ei motivoi hakemaan työpaikkoja
  41. Työhakemuksiani ei edes lueta
  42. Minussa on oltava jotain ”vikaa”, koska en ole (tällä hetkellä) töissä
  43. Määräaikaisten töiden päättymisen jälkeen on kestänyt yli 3 kk saada uusi työpaikka (paitsi v. 2008) ja seurauksena on ollut pitkäaikaistyöttömyys
  44. En ole koskaan ollut ns. ominaisuuksiltani haluttua työntekijäainesta, vaikka työpanoksessani ei ole (ollut) mitään valittamista
  45. En ole ”sellainen, joka halutaan töihin” (ilman, että edes tarvitsee hakea)
  46. Olen huono kehumaan itseäni = olen vaatimaton
  47. Vanha alani on mennyttä, uusille en enää pääse…
  48. Minulla ei ole yhtenäistä työhistoriaa
  49. En ole ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa
  50. Olen enimmäkseen keskinkertainen, mutta joissakin asioissa myös keskinkertaista parempi
+ 1      Mitä kauemmin työpaikattomuuteni kestää ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampaa työllistyminen on, eli työllistymiseni tulee joka päivä vaikeammaksi



keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Työpaikattomuus nujertaa ja nöyryyttää

Kun hakee Googlella hakusanoilla työttömyys nujertaa, niin eiköhän hakutulokseksi tule enimmäkseen kirjoituksia työttömyyden nujertamisesta. Näissä yrityksissä nujertaa työttömyys erilaisilla ”toimenpiteillä” on kuitenkin yleensä kyse nimenomaan työttömien kiusaamisesta ja nujertamisesta. Pelkkä loputon työpaikattomuus jo sinänsä riittää nujertamaan ja nöyryyttämään ihmisen ihan ilman mitään kyykyttämistäkin.

Jälleen kerran jouduin tunnustamaan/ myöntämään työpaikattomuuteni eräissä sukujuhlissa kysyttäessä (kysyjänä yksi serkuistani, joka on väitellyt tohtoriksi) missä olen töissä. No en missään; Olen ”kotirouva olosuhteiden pakosta”, koska en vain saa työpaikkaa mistään! Että se voi olla noloa/ häpeällistä/ nöyryyttävää jne…

Nöyryyttävät kokemukset ovat psykofyysisiä traumoja, jotka paranevat hitaasti. Nöyryytys tarkoittaa arvokkuuden kokemuksen riistämistä. []. Nöyryytykset vaikuttavat yksilöihin ja laajemmin myös kokonaisiin kansakuntiin. Nöyryyttävänä voidaan kokea työtoverin tai puolison suusta kuultu tölväisy, penkin alle mennyt esiintyminen, työttömäksi joutuminen, taloudellinen ahdinko tai sosiaalisen aseman menettäminen. Nöyryytyksessä ihminen kokee joutuvansa keinottomana vääryyden kohteeksi tai alistetuksi."


torstai 28. syyskuuta 2017

Onko keski-ikäisellä toivoa työelämässä? (Ei.)

Mitä (pitkällä kokemuksella varustetun) keski-ikäisen on syytä tehdä saadakseen töitä?


Yli 50-vuotiaiden vaikean työnsaannin syynä sanotaan olevan työelämässä piilevä ikäsyrjintä. Se on helppo uskoa, jos on viisi- kuusikymppinen ja lähettänyt uutterasti hakemuksia työpaikkoihin. Ikä ei vähene ja eläkeikä on vielä kaukana. Voisiko tilanteeseen olla syitä, jotka kuntoon laittamalla uusi työkin löytyisi?

Työvoimapolitiikan asiantuntija Jenni Ruokonen Elinkeinoelämän keskusliitosta kehottaa ”lähtemään realistisesti suuresta kuvasta”. Yleinen taloudellinen tilanne vaikeuttaa työllistymistä kaiken ikäisenä, vaikka pieniä positiivisia merkkejä taloudessa olisikin.

Ensin kannattaa tarkastella toimialaa. Jos työpaikka on ollut jatkuvasti supistuvalla alalla, työn löytäminen sieltä on vaikeaa kaikille. Sen jälkeen täytyy miettiä, mitkä asiat omalla kohdalla vaikuttavat työn saamiseen.

Omien taitojen kartoitus

Ruokonen muistuttaa, että työhön ei rekrytoida tutkintoa vaan ihminen. On hyvä miettiä laajemmin, mihin omat taidot sopisivat. Mitä muuta ja ehkä ihan erilaista työtä tällä osaamisella voisi tehdä? Työhakemuksessa kannattaa tuoda esille myös työelämän ulkopuolella hankittuja taitoja, jotka valottavat hakijan luonnetta. Ikä tuo työ- ja elämänkokemusta, jota arvostetaan etenkin koulutus- ja konsultointialalla.

(Arvostetaanko?!)

”Yritykset rekrytoivat osaamista. Yritysten kanssa keskusteluissa on tullut selkeästi ilmi, että ratkaisevaa ei ole hakijan ikä, vaan työhön halutaan löytää oikea persoona”, Ruokonen sanoo.

(Vai niin?)

Jalka työnantajan oven väliin

Myös työmarkkinaneuvos Teija Felt työ- ja elinkeinoministeriöstä kertoo, että työnsaannin mahdollisuuksia parantaa hyvä osaaminen, oma joustavuus ja liikkuvuus työn perässä. Felt sanoo, että työvoimakoulutusta hankitaan aina työmarkkinoiden kysynnän mukaan.* Niitä kannattaa hyödyntää ja ne ovat avoinna kaikenikäisille.

”Ikä ei toimi koulutuksen hankinnan perusteena vaan alan työllistävyys nyt ja tulevaisuudessa. Kannattaa tutustua koulutustarjontaan www.te-palvelut.fi –sivuilla, josta etusivulla on heti linkki haussa oleva työvoimakoulutus”, hän neuvoo.

Verkostojen saaminen on työelämässä tärkeää. Sen vuoksi TE-palveluihin, jotka sisältävät ura- ja työnhakuvalmennuksia ja koulutuksia, kuuluu työssäoppimisjaksoja. Työssäoppimisjaksot toimivat usein ns. jalkana ovenväliin. ”Hakija pääsee näin tutustumaan eri aloihin ja työnantajiin. Sitä kautta mahdollisuus työllistyä paranee.”      

(Niin paranee…tai sitten EI. Sitä paitsi läheskään kaikki halukkaat eivät pääse työvoimakoulutuksiin!)

Mitä ikäkysymyksiin tulee, ei voida määritellä, mikä ala tai yritys työllistää yli viisikymppisiä, koska rekrytointipäätöksen tekee aina työnantaja”, Felt sanoo.

Uuden työn saamista edistävät hyvä motivaatio ja asenne, työnhaun laajentaminen oman varsinaisen ydinosaamisen reunamille tai ulkopuolelle, sekä liikkuvuus ja halu oppia ja ottaa vastaan uusia haasteita.

 Koen, että kaikki edellä mainitut toteutuvat kohdallani (liikkuvuutta ehkä lukuunottamatta), mutta...

En sitten varmaankaan ole ”oikea persoona”? Sitä muuta ja erilaista olen koko ajan hakemassa, mutta valitettavasti siinä ei auta ainakaan elämänkokemus.

*Työvoimakoulutusta työmarkkinoiden kysynnän mukaan?
No, siitä on jo paljon kokemusta – varsinkin ilman työllistymistä:

I                            2003…2004       ei työllistymistä
II                           2006                   työllistyminen muualle kuin top-paikkaan ja sen                                                          jälkeen seuraavaan paikkaan, yht. 2,5 v                                                                                                
III                         2011…12            ei työllistymistä
IV                         2014…15            palkkatuki- ja pätkätyöhön  yht.10 kk
                              (6,5 kk)        
                                                                                               
Muualle kuin top-paikkaan työllistymiseni varmaankin lasketaan työvoimakoulutuksen ansioksi. Seuraavaan paikkaan työllistyin varmaankin siksi, kun olin töissä sinne hakiessani. Entä kun työllistyin 6,5 kuukauden koulutuksen jälkeen 10 kuukaudeksi? Melko huono hyötysuhde… Olen siis työllistynyt kahden työvoimakoulutuksen jälkeen, mutta miksi olen jälleen työpaikaton?! Osittain ainakin sen vuoksi, että kaikki saamani työpaikat ovat valitettavasti olleet määräaikaisia.

torstai 21. syyskuuta 2017

Alanvaihto on keski-iässä mahdotonta

Olen tämän myös aikaisemmin todennut
(kirjoituksessa on kyseessä alanvaihto ilman uutta koulutusta):

Olen lähiaikoina hakenut kolmea erään ”uuden alani” paikkaa seuraavalla lopputuloksella:
1) Valinta ei kohdistunut minuun ja vastaus tuli nopeasti jo kahden viikon kuluttua hakuajan päättymisestä.
2) Ei ole kuulunut mitään, vaikka hakuaika loppui jo yli kuukausi sitten…
3) Kuuluu todennäköisesti sama viesti kuin edellisellä kerralla samaan paikkaan (silloin eri tehtävään) hakiessani kolmisen kuukautta sitten, eli tyhjän saa pyytämälläkin.

Yritäpä tässä nyt sitten ns. vaihtaa alaa! Vaikka kuinka kertoisin työhakemuksessani uudelle uralle pyrkimisestä ja vakuuttelen oppimiskykyäni ja sitä, että olen aina oppinut työssäni tarvittavat tietokoneohjelmat ja nimenomaan työtä tehdessä (koska ne ovat työpaikkakohtaisia!), niin mikään ei auta…Saisinpa edes yhden haastattelukutsun!



torstai 14. syyskuuta 2017

TE-toimistosta soitettiin

Edellisestä soitosta on kulunut neljä kuukautta. Juuri alle kuukausi sitten kirjoitinkin tästä asiasta pohtien näiden soittojen mahdollista hyödyllisyyttä. Neljässä kuukaudessa tilanteeni ei ole muuttunut yhtään miksikään: Osoitteeni on edelleen sama, puhelinnumeroni on sama, koulutukseni, työhistoriani sekä työpaikattomuustilanteeni ovat edelleen samat… En opiskele enkä ole aikeissa opiskella mitään, en ole ryhtymässä yrittäjäksi enkä tarvitse TE-toimistolta mitään erityisiä palveluja. Kyllä, hain jo sitä ainoaa (uusimman) ”alani” paikkaa, joka on auki TE-toimiston listoilla. Minulla ei valitettavasti ole mitään erityisosaamista ko. alasta, koska siellä käytettävät järjestelmät opitaan työpaikalla enkä ole ollut alan töissä… Osaan tehdä CV:n ja työpaikkahakemuksen eikä työllistymiseni/ työllistymättömyyteni ole siitä kiinni. CV:n sisällössä sen sijaan on puutteita, kuten ikäni ja aukot työhistoriassa. Näille asioille ei pysty tekemään mitään. Että näin. Se siitä ja sen hyödyllisyydestä. Edistikö tämä (11 minuutin) puhelu jotenkin työllistymistäni?

Työllistymissuunnitelmani on nyt päivitetty:
Aktiivinen työnhaku on ensisijainen tavoite. Etsii erityisesti (erään alan) töitä mutta (eräs toinen) ala myös käy. Ei etsi enää insinöörin töitä, koulutuksesta on jo aikaa. Kokee työnhaun sujuvaksi, ei tarvitse kertausta. On nopea oppimaan ja kiinnostunut itsensä kehittämisestä. Terveydentila kunnossa.”


Minulta meni hieman ohi tuo terveydentilasta kysyminen, mutta ilmeisesti soittaja kysyi minulta olenko terve? (Hän kysyi niin monta kysymystä peräkkäin, että osa jo unohtui). Onko tuota asiaa edes oikeus kysyä, ja jos niin miksi? Olen terve, ja olen siitä kiitollinen, mutta eipä sekään ole työllistymistäni edistänyt.

(Jos taas minut haluttaisiin työttömyystilastoista pois siksi etten olisi terve, niin mitä sitten? Kuntouttavaa työtoimintaa, vai? Sairaseläkettä tuskin myönnettäisiin, joten terveydentilasta uteleminen tässä yhteydessä on siten täysin turhaa!)

maanantai 11. syyskuuta 2017

”Älä pelkää työllistymistä”

Juu… en todellakaan pelkäisi työllistymistä, sen sijaan pelkään olevani
työpaikaton eläkeikään asti.

…kuinka kauan ihmisellä on aikaa odottaa, että uusi työpaikka löytyy?”


Aikaa odottaa minulla ei olisi (ollut) yhtään, mutta työpaikattomuuteni jatkuu jatkumistaan.

Aika moni uskoo löytävänsä samanlaista työtä mitä on ennenkin tehnyt. Harva uskaltaa kokeilla mitään uutta tai alkaa rakentamaan omaa asiantuntijuuttaan ja etsimään uutta uraa sitä kautta. Yrittäjämäiset työllistymismahdollisuudet ovat lisääntyneet, joten nykyisin kuka tahansa voi alkaa myymään asiantuntijaosaamistaan myös itsenäisesti ilman yrittäjäriskiä.”

Nykyisin ei voi saada muuta kuin sellaista (jos edes sitä) työtä, jota on aikaisemmin tehnyt, koska pitää olla täsmätyökokemusta! Miten uudelleenkouluttautuminen sitten voisi olla mahdollista, kun uudelta alalta ei aluksi ole mitään työkokemusta?! Mahdollista asiantuntemustaan ei todellakaan voi alkaa myydä ilman yrittäjäriskin ottamista – ainakaan minä en tiedä miten (enkä myöskään tiedä kuka sitä ostaisi).

”Mitäpä jos työpaikkaa ei kahdenkaan vuoden jälkeen löydy ja ansiopäivärahat loppuvat? Alkaako silloin uusi pelko kaivaa mielessä?  Miten minulle nyt käy? Joudunko kuitenkin hankkimaan uuden koulutuksen ja aloittamaan urani alusta?”

Eipä näytä löytyvän ”uutta” työpaikkaa ja pieni ansiosidonnainen päiväraha lähestyy loppuaan. Pelko siitä(kin) kalvaa jo valmiiksi mielessä. Koulutuksia olen jo suorittanut, mutta ne eivät ole minua työllistymään auttaneet. Urani aloittaminen alusta sopisi minulle, jos vain olisi ura, jonka aloittaa!

”… kannustaisinkin kaikkia työtä etsiviä penkomaan omaa sisäistä maailmaansa sen verran, että tunnistaa todellisen osaamisensa, joka ei useinkaan löydy työtodistuksen kuvauksista, omasta ansioluettelosta eikä näy suoraan ulospäin. Tällöin olisi myös mahdollisuus toteuttaa unelmiaan ja tehdä jotain muuta kiinnostavaa.

Tiedän mitä osaan ja mitä en osaa eikä minulla valitettavasti ole mitään erikoisosaamista. Mahdollisuus toteuttaa unelmiani tai tehdä ”jotain muuta kiinnostavaa” tarkoittaa minun kohdallani sitä, että sellaisesta ei minulle mitään makseta.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Kiitos tästä tiedosta

Työpaikkoja on muka nyt Pirkanmaalla tarjolla enemmän kuin kymmeneen vuoteen. Missähän minun työpaikkani mahtaa piillä? Viimeisestä oikeasta työsuhteestani (kesto yli vuoden) on kulunut kahdeksan vuotta ja viimeisestä lyhyestä pätkätyöstä runsas vuosi. Iloiset työllistymisuutiset eivät koske kaikkia (pitkäaikais)työpaikattomia, kuten minua. Olisiko tässä sittenkin kyse pitkäaikaistyöttömyyden vähenemisestä muulla tavoin kuin oikean työllistymisen kautta?


Olen ollut työnantajien hyljeksimä – enemmän tai vähemmän – koko työikäni. Miten sitten nyt? Jään odottelemaan haastattelukutsuja ja työsopimuksen allekirjoittamista – tai sitten en! ”Yllättäen” viimeksi hakemistani työpaikoista ei ole kuulunut minkäänlaista vastausta…

Siinä firmassa (nimi on muuttunut jo monta kertaa), jossa insinöörin urani alkoi ja loppui näyttää olevan säännöllisesti ainakin kerran vuodessa haussa vastaava paikka, jossa aikanaan (18…27 vuotta sitten) työskentelin - ensin vakituisessa työsuhteessa ja myöhemmin ns. ulkoistettuna. Tämä saattaa johtua kolmesta seikasta:
1) Tekijöiden tarve lisääntyy koko ajan
2) Valittuun henkilöön ei olla tyytyväisiä, ja hän joutuu pois
3) Valittu henkilö ei ole itse tyytyväinen työpaikkaan ja vaihtaa muualle

Mikähän näistä mahtaa olla syynä…?

perjantai 25. elokuuta 2017

Työpaikattomien kvartaalihaastatteluista

Meille työpaikattomille 3 kk:n välein tehtäviksi tarkoitetut haastattelut eivät ole valitettavasti oikein onnistuneet – kuten oli alusta asti selvää. Muistan elävästi, kun ministeri Soini tuli takki auki hallitusneuvotteluista tv-kameroiden eteen julistaen itsetyytyväisenä: ”Työttömät haastatellaan jatkossa kolmen kuukauden välein.” Ajattelin heti, ettei se tule onnistumaan sekä resurssien puutteen että suoranaisen järjettömyyden vuoksi. Niinhän siinä sitten on käynyt:
”Työ- ja elinkeinoministeriön laskelmien mukaan kesäkuun alussa määräaikaishaastattelu oli tehty 57 prosentille työttömistä. Vielä vuoden alussa kolmen kuukauden määräaikaishaastattelu tehtiin ennen kolmen kuukauden täyttymistä vain 18 prosentille työttömistä.”
http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Vain-reilu-puolet-työttömistä-haastatellaan-niin-usein-kuin-pitäisi/
Tämä tarkoittanee sitä, että mainittu % -määrä työttömistä on haastateltu vain kerran koko vuonna eikä suinkaan vähintään kahta kertaa? Jopa TE-toimistojen puolelta kyseenalaistetaan tämä loistoidea:

Kyllä soittelu mielestäni (useimmissa tapauksissa) on nimenomaan ihmisten vaivaamista. Ei yhdestä puhelinhaastattelusta sinänsä ole vaivaa, mutta sen hyöty on täysin kyseenalainen. Minua on haastateltu puhelimitse tänä vuonna tasan kerran - heinäkuussa.  Tammikuun lopussa olin ensin pakkoinformaatiotilaisuudessa, joka ilmeisesti laskettiin ensimmäiseksi haastatteluksi. Seuraava kolme kuukautta tuli täyteen huhtikuun lopussa, jolloin ei kuitenkaan mitään soittoa kuulunut, vaan infotilaisuuden ja puhelinsoiton välillä kului yli 5 kuukautta. Seuraavaa soittoa ”odottelen” lokakuun alkupuolella tietäen sen olevan täysin turhaa, koska tilanteeni ei siinä ajassa ole miksikään muuttunut eikä hyvin todennäköisesti tule muuttumaan (tosin melko varmasti ei soittoakaan silloin tule). Sitä paitsi, jos työllistymisen suuri ihme sattuisi osumaan kohdalleni, ilmoittaisin toki siitä välittömästi TE-toimistoon eikä heidän tarvitse näin ollen kysyä sitä minulta erikseen! 

Korjaus 14.9.2017: Minulle soitettiin viimeksi toukokuussa ja näin ollen seuraavan soiton olisi pitänyt tulla elokuussa.

maanantai 21. elokuuta 2017

Työpaikaton kävi marjametsässä

Nyt saavat jokavuotisen neronleimauksen ”Mikseivät työttömät poimi marjoja?” keksijät olla tyytyväisiä; ainakin yksi työpaikaton on käynyt poimimassa mustikoita.
Tosin marjojen poiminta ei ole minkäänlainen ratkaisu työttömyysongelmaan eikä sillä ansaitsisi koko vuoden elantoansa, vaikka poimisikin marjoja myytäväksi. Lisäksi työpaikattomilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta mennä metsään poimimaan marjoja, kuten ei ole näillä ”viisailla” työpaikanhaltijoillakaan ole. Jos työtön poimii marjoja, hän todennäköisesti poimii niitä omaan käyttöönsä.


Tuleeko näiden neropattien mieleen edes se seikka, että työpaikattomat eivät ole yhtenäistä massaa, jossa kaikki ovat samanlaisia elämäntilanteeltaan, työhistorialtaan, työttömyyden kestoltaan, koulutukseltaan, iältään, asuinpaikaltaan jne. Toiset poimivat marjoja ja toiset eivät, so what? Lisää ja parempia neronleimauksia työttömyysongelman ratkaisemiseksi, kiitos!

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Työttömät työllistävät yrityksiä

Jälleen päästään rahastamaan työpaikattomilla. Eikö asian pitäisi olla niin, että yritykset työllistävät työttömiä eikä päinvastoin?


Tampereella on ollut tuo kokeilu aiemmin (olin karenssin uhalla yhdessä tiedotustilaisuudessa, jossa näitä konsulttifirmoja oli esittäytymässä). Yksikään firmoja esitelleistä puhujista ei onnistunut erityisemmin vakuuttamaan minua taidoillaan. Eräs seikka esittelyissä kiinnitti erityisesti huomiotani; puhuttaessa neljän kuukauden kestosta näissä ”konsultaatioissa” tuli esiin se ettei konsulttia välttämättä tavata kuin kerran tuona aikana, jos sitäkään. Sanoisin, että melko helpolla tällaiset yritykset saavat rahansa vailla mitään tulosvastuuta. Tällaista on ”hyvä veli” -kerhotoiminta
kaverien firmoille bisnestä valtion rahoilla.

Sitä paitsi 7000/ väh. 300000 työpaikatonta on todella pieni % -osuus (2 %)!
Tavoite ei ole kovin korkealla, mutta tuskinpa edes siihen tullaan pääsemään…


maanantai 7. elokuuta 2017

”Rekrytointipiikki näkyvissä”

Lisää uutisia työpaikattomien iloksi (vai syyllistämiseksi?):

Tänä vuonna syksyn rekrytointipiikki saattaa olla voimakkaampi kuin pitkään aikaan.
Yhden ihmisen lähtö työpaikastaan käynnistää ketjun, jossa moni saa mahdollisuuden.”

Jäänpä sitten odottelemaan mahdollisuuksiani, josko hakemuksiini tulisi muitakin vastauksia kuin: 
Tällä kertaa sinua ei valittu/ tällä kertaa valinta ei kohdistunut sinuun

Jutussa puhutaankin työpaikan vaihdosta, jolloin työpaikattomat ovat jo lähtökohtaisesti tämän leikin ulkopuolella.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

”Pitkäaikaistyöttömyys vähenee”

En usko yhtään pitkäaikaistyöttömyyden vähenemiseen; tilastothan ovat niin kuin ne tehdään. Kikkailemalla tilastot saadaan näyttämään sellaisilta kuin halutaan. Ne, jotka haluavat uskoa näihin otsikoihin ovat varmaankin innoissaan näistä valeuutisista. Jälleen kerran kannattaa harjoittaa kriittistä suhtautumista tähän propagandaan. Me (pitkäaikais)työpaikattomat valitettavasti tiedämme totuuden. Työpaikkaa ei ole näkynyt eikä ole näkyvissä jatkossakaan, ts. työpaikat eivät ole lisääntyneet eikä meitä tarvita ”työvoimapulaa” paikkaamaan. Mihin lienee osa pitkäaikaistyöttömistä sitten kadonnut? Ei ainakaan töihin! Sairaseläkkeelle, hautaan tai he eivät näy tilastoissa jostain muusta syystä. Ainakaan vakituisiin, kokoaikaisiin palkkatöihin he eivät ole työllistyneet.

”Pitkäaikaistyöttömien määrä supistunut 16,5 % ”

Työttömyys laskee oikein ”rytisten” Pirkanmaalla. Täällä ei kuitenkaan ole mitään rytinää kuulunut.
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/valtava-ero-viime-vuoteen-tyottomyys-laskee-rytisten-pirkanmaalla

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Työpaikattomiin suhtautumisesta

Vihamielinen ja rankaiseva suhtautuminen meihin työpaikattomiin kertoo paljon yhteiskunnastamme. Työpaikattomien leimaaminen laiskoiksi ja työttömyyden laittaminen omaksi syyksemme on aivan liian helppoa ja kääntää huomion pois siitä ettei työpaikkoja ole riittävästi. Nykyinen järjestelmä ei toimi, mutta poliitikoilla ei ole mitään halua tai kiinnostusta muuttaa sitä mitenkään. Työvoimapolitiikka todella kaipaisi muutosta, mutta se ei ole helppoa. Eipä minullakaan siihen - pitkäaikaisella työpaikattomuuskokemuksellani - mitään loistoideoita ole tarjolla. Työttömien tyhjästä rankaisemisen ja turhien karenssien jakelun voisi nyt ainakin näin aluksi lopettaa. 

Jos ei osaa suhtautua kriittisesti työpaikattomien leimaamiseen milloin minkäkinlaiseksi, on propagandan uhri.

”Työttömät – siis työnhakijat (työpaikattomat) – tarvitsevat kannustusta, positiivista vahvistavaa palautetta ja ennen kaikkea olosuhteet, joissa työn aktiivinen hakeminen olisi mahdollista, mielekästä ja myös taloudellisesti järkevää. Oma-aloitteisuudesta ei saisi missään nimessä rangaista, kuten nyt tapahtuu. Toisaalta työnhakukurssien asiasisällöt ovat byrokraattisia muinaisjäänteitä ja kaipaisivat kipeästi päivitystä. Uusia työkaluja ja menetelmiä tulee kaiken aikaa, mutta työttömät hinkkaavat yhä iankaikkisen vanhoja asiakirjamallejaan tai tuhlaavat aikaansa väsyneissä CV-pankeissa, koska heille ei ole muuta suositeltu. (eikä mitään muuta keksitä!)
Jos joku ansaitsisi saada kepistä, niin se ei ole työtön, vaan ne päättäjät, jotka itsepintaisesti ylläpitävät valuvirheistä systeemiämme. Työtä vieroksuvaksi leimattu yksilö on helppo syntipukki – kun yhteiskunnallisista ongelmista tehdään yksilöiden ongelmia –, mutta nyt kannattaisi keskittää voimat olosuhteiden muuttamiseen.”

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Jälleen vuosi työpaikattomana

On kulunut vuosi siitä, kun määräaikainen työni loppui. Aikaa on siten kulunut enemmän kuin työssäoloani (10 kk) yhteensä kesti. Tämä on kolmas työttömyysjaksoni ja olen nyt viisikymppinen (51). Olen ollut työpaikattomana yhteensä: 11 v 11 kk  (27 v on kulunut insinööriksi valmistumisestani.)

Kuten itsekin tiedän, ja edellisen bloggauksen kommenteissa myös vahvistetaan, minulta puuttuvat (ainakin) ns. kova osaaminen (eli olisin hyvä ”jossain”) sekä myynti- ja verkostoitumistaidot. 

Olen hyvä monessa asiassa, mutta ikää minulle on kertynyt ”liikaa”.
Olen myös päivittänyt osaamistani jatkuvasti. 

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Loma joka ei lopu (eikä ala)

Näin loma-aikaan työpaikattomalla ajankohtaisia ovat samat, vuodesta toiseen toistuvat ajatukset lomaan liittyenKesä on työttömän parasta aikaa, koska silloin muu perhe on lomalla ja työtön voi kuvitella olevansa lomalla itsekin.  


  
Kun viimeksi jäin ”lomalle”noin vuosi sitten:
Työpaikattomuus ei ole lomailua vaan lomattomuutta.
"Pätkätöiden välissä" olen ollut jo kohta vuoden eikä seuraavaa pätkää ole tiedossa. 

Kesäloma on ohi! Miltä töihin paluu tuntuu?

Töihin on kiva palata.
Töihin paluu ahdistaa. 
Töihin paluu ei haittaa, mutta loma olisi saanut jatkua vielä muutaman viikon.

Ei ole työtä mihin palata. 



maanantai 26. kesäkuuta 2017

Työnhakukooste, päivitetty

Tuoreimmat työpaikkahakemukseni, joiden hakuaika on päättynyt toukokuussa:
1. hakemus:   77 hakijaa, neljä kutsuttu haastatteluun (ei minua, mutta en sitä odottanutkaan…)

2. hakemus:   Vuorotteluvapaan sijaisuus: hylkäysviesti saapui yli 1,5 kk hakuajan päättymisen jälkeen. Siinä meni viimeinenkin työllistymismahdollisuuteni.

3. hakemus:  Taysin paikka: ei jatkoon, ei kerrottu hakijoiden eikä haastateltujen määrää (herättää kysymyksen rekrytointiprosessin avoimuudesta)

4. hakemus:    Työpaikka eräässä lähikunnassa: 84 hakijaa, 5 haastateltu, valittu (toimistosihteerin paikkaan…), miespuolinen maisteri
(todennäköisesti ainoa ”haastateltu”)

Neljä työpaikkahakemusta saattaa olla jonkun mielestä vähän, mutta minulle se on paljon, koska sellaisia työpaikkoja, joita yleensä ”voin” hakea on todella niukasti tarjolla. Koulutusvaatimuksen ja/ tai työkokemuksen pitää edes jollain tavalla sopia työnhakijaprofiiliini, mutta eipä sekään tarkoita, että minulla olisi todellisia mahdollisuuksia saada yhtäkään niistä työpaikoista!

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Huippujuttu

Olit aiemmin palkkatukityössä ja projektityössä. Miksi halusit vaihtaa työpaikattomaksi?
- Se oli huipputyöpaikka, mutta koska työpaikattomissa on niin paljon huipputyyppejä, halusin ehdottomasti päästä heidän joukkoonsa.

Mitä merkitystä yksittäisellä työpaikattomalla on valtavassa työpaikattomien joukossa?
- Pääsen kokeilemaan ja olemaan muiden kanssa ensimmäisenä uusien kyykytystoimenpiteiden kohteena. Tämä on todella ainutlaatuinen huippumahdollisuus.

Olet hyvässä työttömyysuran laskukiidossa. Mitä aiot tehdä seuraavaksi?
- Olen saanut tilaisuuden kasvaa ja kehittyä monenlaisten työpaikattomuuteen liittyvien kiinnostavien haasteiden parissa. Nyt keskityn täysillä tähän huipputehtävään.

Milloin yleensä pääset töistä?
- Pääsisinpä ensin työttömyydestä!

Koska lomasi loppuu?
- Lomani ei lopu (eikä ala) koskaan.

Miksi kirjoitat blogia työpaikattomuudesta?
- Koska se on erittäin palkitsevaa, ja blogini on huippusuosittu.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Työnhakukooste

Tuoreimmat hakemukset:
1. hakemus:    77 hakijaa, neljä kutsuttu haastatteluun (ei minua, mutta en sitä odottanutkaan…)
2. hakemus:    Vuorotteluvapaan sijaisuus: ei ole kuulunut mitään
3. hakemus:    Eräs Taysin paikka: ei ole kuulunut mitään
4. hakemus:    Työpaikka eräässä lähikunnassa: ei ole kuulunut mitään

Jään mielenkiinnolla odottelemaan, kuuluuko edellä mainituista koskaan mitään?

Aiemmat hakemukset:
1. -3. hakemus:  (Kelan työpaikoissa ei ole kerrottu hakijamäärää eikä haastatteluun kutsuttujen määrää)
4. hakemus:    204 hakijaa, 6 kutsuttu haastatteluun, valitun henkilön nimi kerrottiin
5. hakemus:    47 hakijaa, ei kerrottu haastatteluun kutsuttujen määrää, valitun henkilön nimi kerrottiin
6. hakemus:    Vuorotteluvapaan sijaisuus Tampereen kaupungilla;
ei kerrottu hakijamäärää eikä mitään muutakaan ennen kuin kysyin perään.
Vastaus: ”Tehtävän sijaistus on täytetty.”

(7. hakemus: Vuokratyöpaikka, jota epätoivoissani erehdyin hakemaan. Yritin poistaa hakemustani myöhemmin, mutta en päässyt enää tunnuksilla, joilla hakemuksen olin tehnyt, poistamaan sitä?!)

Yhteensä 11 hakemusta:
· kolmesta on tullut asianmukainen palaute (myös vuokratyöpaikasta, tosin kesti kauan)
· kolmesta ei ole (vielä?) mitään tietoa (paitsi se, että hakemus on vastaanotettu, mutta se on lähinnä nollainformaatiota)
· kolmessa tapauksessa on toimittu Kelan - kovin salaperäisellä - tavalla…
· yhdessä tapauksessa kysyin itse lopputulosta, koska ilmeisesti kuvittelin, että minulla olisi ollut mahdollisuuksia ko. paikkaan


perjantai 2. kesäkuuta 2017

Miksi työtön ei kelpaa töihin?

Miksi aina kysytään: ”Miksei työ kelpaa työttömille?” Sen sijaan pitäisi kysyä: ”Miksi työtön ei kelpaa töihin?”

Tässäkin artikkelissa on lähdetty liikkeelle aivan väärällä kysymyksellä:

1. Työnvälityspalvelut
”Iso osa ongelmavyyhtiä on työnvälityspalvelujen toiminta. ”
Ei ole mitään työnvälityspalveluja; on vain TE-toimiston karenssiautomaatti sekä lukemattomia vuokratyöfirmoja.

2. Työnantajien asenne

”Onko todella niin, että työ ei kelpaa? Vai pitäisikö työnantajankin katsoa peiliin?”
Kyllä pitäisi työnantajan katsoa peiliin silloin, kun työtön työnhakija hylätään heti työttömyyden perusteella, ja halutaan palkata vain työpaikanvaihtajia.

3. Työpaikkojen määrä

”Onko vaikeasti täytettävien työpaikkojen määrä lisääntynyt Suomessa viime vuosina?”
Ei, mutta vaikeasti saatavien (eli lähes kaikkien) työpaikkojen tarjonta sen sijaan on vähentynyt.

4. Turhautunut työnhakija

”On tutkittu hämmästyttävän vähän, miten suurta turhautuneisuutta turhan työn hakeminen synnyttää. ”
En tiedä mistään turhan(?) työn hakemisesta, mutta työn hakemisesta turhaan tiedän hyvinkin paljon. Ensin pitää olla tarjolla työpaikka, johon täytän vaatimukset. Hakemuksen lähettämisen jälkeen jään turhaan odottelemaan haastattelukutsua, ja monissa tapauksissa turhaan odottelemaan yhtään mitään tietoa työnantajan suunnalta - sen jälkeen kun hakuaika on jo kauan sitten päättynyt.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Näillä mennään, mitä on

Ote kirjasta Parempaa elämää, kirj. Anna Gavalda,
suom. Lotta Toivanen (2015),
tiivistää hyvin nykymenon:

Parempi elämä on sellaista, jossa ei ole edellä kuvattuja asioita,
kuten kirjan toisen tarinan päähenkilö
Yann
myös lopulta ymmärsi.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Ammatin (tai alan) vaihtaminen aikuisena on todella vaikeaa

MONI unelmoi alan vaihtamisesta keski-iässä. Jos pitkään tehty työ käy puuduttavaksi tai tulee irtisanotuksi, tulee mieleen pohtia vaihtoehtoja.
Rohkenisiko tähdätä ammattiin, joka oikeasti tuntuu omalta?

Iso joukko on rohjennut. Aikuisena, 30–55-vuotiaana korkeakouluopinnot aloittavien uusien opiskelijoiden määrä kasvoi
Tilastokeskuksen mukaan voimakkaasti vuodesta 2008 vuoteen 2014.”
Jos varsinainen ammatin vaihtaminen = uuden ammatin tai alan opiskelu ei olisikaan vaikeaa, niin valmistumisen jälkeinen työllistyminen todellakin on.
Opiskelemaan pääsy tai opiskelumahdollisuus taloudellisten kysymysten vuoksi muodostavat ensimmäisen aikuisopiskelun kynnyksen. Jos onnistuu saamaan opiskelupaikan ja opiskelu on taloudellisesti mahdollista, opiskellaan usein nuorten kanssa ja viedään samalla joltain nuorelta opiskelupaikka. Aikuisopiskelijalla on erilaiset valmiudet, taustatiedot ja opiskelutavat kuin nuorilla ensimmäistä tutkintoaan opiskelevilla.  Yleissivistävien aineiden opiskelua ei aikuisopiskelija enää tarvitse, koska ne hän on jo opiskellut moneen kertaan. Niiden poisjättäminen HOPSista (henkilökohtainen opintosuunnitelma) lyhentää opiskeluaikaa huomattavasti, jos se vain on mahdollista.

Valmistumisen jälkeen on edessä työnhaku ilman uuden alan työkokemusta (mahdollisia kesätöitä lukuun ottamatta) kilpaillen niiden kanssa, jotka ovat valmistuneet aikaisemmin ja kerryttäneet jo paljon alan työkokemusta. Helppoa ei todellakaan ole! Minulla on kokemusta jo kahdesta alanvaihtoyrityksestä:

1) Kirjastoalan pätevyys työvoimakoulutuksena. Ko. alalla on viime vuosina lopetettu paljon työpaikkoja, ja alan maistereita on työttömänä, joten… - se siitä. Yksi kurssilainen haki ainakin kymmentä alan työpaikkaa (pääkaupunkiseudulta, jossa niitä on eniten tarjolla) pääsemättä kertaakaan haastatteluun. Hain muutama vuosi sitten kirjastoalan työpaikkaa silloisesta työssäoppimispaikastani, mutta siihen ei minulla ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia – edes haastatteluun asti. Äskettäin laitoin toisen työhakemukseni vastaavaan paikkaan - vailla mitään todellista työllistymismahdollisuutta.

2) Viimeisin kurssitukseni on alalle, jota olen ajatellut lähes ikäsyrjinnättömäksi. Tästä ei ole varmuutta, mutta työkokemuksen puute muodostuu jälleen yhdeksi työllistymisen esteeksi, koska aina on kokeneita hakijoita tarjolla. Myös tämän alan työpaikat näyttävät pääosin sijaitsevan pääkaupunkiseudulla. Äskettäin laitoin ensimmäisen työhakemukseni tämän alan paikkaan Pirkanmaan alueella.

Liikaa hakijoita Tampereella
Kirjastonhoitajat, informaatikot ym.
Toimistosihteerit (terveydenhuolto)
Onko ”liikaa hakijoita” – vai liian vähän työpaikkoja?!


tiistai 16. toukokuuta 2017

Työnhakuraportti

Tässä raportti tämänhetkisestä työnhakutilanteestani
(tämän voisin laittaa myös TE-toimistoon):
Olen äskettäin hakenut kolmea työpaikkaa. Kaikki työpaikat sijaitsevat 20…40 kilometrin päässä kotoani. Tampereella ei juurikaan ole sellaisia työpaikkoja, joita voisin hakea.* Vain yksi näistä työpaikoista on sellainen, johon aidosti haluaisin – ja se sijaitsee kauimpana. Kyseessä on aiemmin mainitsemani vuorotteluvapaan sijaisuus. Jompikumpi kahdesta muusta työpaikasta toki minulle myös kelpaisi. Ne työpaikat olisivat vakinaisia, mutta todennäköisesti niihin on jo joku valmiiksi valittuna.

Mielenkiinto työpaikanhaussa kohdistuukin lähinnä siihen, millainen vastaus hakemuksiini tulee, jos tulee minkäänlaista. Kerrotaanko mahdollisesti montako hakijaa paikkaan oli ja kuka heistä tuli valituksi? Haastattelukutsuja en jää odottelemaan…

Mihin ryhmään minä mahdan kuulua? B-luokan alempaan kastiin…
Lähde: https://liljat.fi/2017/05/ei-turhaan-kepiteta-vaan-tuetaan-tyottomien-tyonhakua/

*Lisäys: kohta haen neljättä työpaikkaa, joka sijaitsee Tampereella.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Vuorotteluvapaan sijaisuuksista

Koska olen jo ollut 1) määräaikaisessa virassa (14 kk) eläkkeelle jääneen jäljiltä, 2) äitiysloman/ hoitovapaan sijaisena (16 kk) sekä 3) palkkatukityössä (6 kk), vielä jää jäljelle vähistä työllistymismahdollisuuksistani 4) vuorotteluvapaan sijaisuus. Niitä on kuitenkin hyvin harvoin - jos lainkaan - tarjolla. Äskettäin laitoin hakemuksen erääseen hyvin kiinnostavaan työpaikkaan, jossa sattui olemaan vuorotteluvapaan sijaisuus haussa. Enpä kuitenkaan odota mitään jatkoonpääsyä, koska hakijoita tähänkin työpaikkaan varmasti riittää. Lisäksi siitä, kun olin vastaavissa työtehtävissä, on kulunut jo kauan aikaa.

Toki voisin mennä myös muihin em. työllistymismuotoihin uudelleen, mutta todennäköisyys johonkin niistä pääsemiseeni on erittäin pieni. Mielestäni yhden päivän työttömyys ei saisi olla riittävä edellytys vuorotteluvapaan sijaisuuden saamiseen, koska se on epäreilua meitä oikeasti työttömiä kohtaan. Poikkeus siis tehdään suluissa mainittujen tapausten kohdalla:
”Vuorotteluvapaan ajaksi on palkattava sijainen, joka on ollut työttömänä työnhakijana vähintään 90 kalenteripäivää vapaan alkamista edeltäneiden 14 kuukauden aikana. (Edellä sanottua ei edellytetä, jos sijainen on alle 25-vuotias tai yli 55-vuotias, tai alle 30-vuotias, jonka ammatti- tai korkeakoulututkinnon suorittamisesta on kulunut enintään yksi vuosi).”

tiistai 9. toukokuuta 2017

Tulihan se sittenkin sieltä!

Juuri silloin kun olin lähtenyt asioille ja unohtanut puhelimeni kotiin, oli minua yritetty tavoittaa (kahdesti) Pirkanmaan TE-toimistosta määräaikaishaastatteluun liittyen! Ei ole todellista… En edes osannut odottaa kyseistä puhelua, vaan ajattelin, ettei sitä resurssien puuttuessa koskaan edes tule. TE-toimiston omille sivuille merkitty yhteydenottopäivä minulla oli lokakuussa. No, soittivat sentään vielä kolmannenkin kerran.

Puhelun asiat:
  • yhteystietoni tarkistettiin
  • työnhakutietoni tarkistettiin
  • työnhakusuunnitelman päivitys -> hyväksyntä tehtäväksi parin päivän sisällä -> tehtävän kuittaus tehdyksi jatkossa (”Olen hakenut työpaikkoja.”)
  • soittaja vihjasi menemään tarjolla oleville muutaman tunnin kursseille, jos kiinnostaa (ei oikeastaan)
  • voin ottaa yhteyttä, jos on asiaa…

Lopputulema:
”Soitto ja voivottelu ja hyvään kevään toivottelu.” 
(Tämän olen lainannut eräästä nettikeskustelusta.)

Mitään varsinaista voivottelua (tosin sen voi rivien välistä lukea) ei ollut, mutta muuten em. lausahdus kuvaa hyvin tätä puhelua. 

lauantai 6. toukokuuta 2017

Vähintään 1 työhakemus viikossa tai 2 kk karenssia?!

Suunniteltua työpaikattomien työnhakuvaatimusta on nyt ”kevennetty” yhteen hakemukseen viikossa. Rangaistus tämän vaatimuksen toteutumattomuudesta olisi 60 päivää karenssia, mikä vaikuttaa suorastaan jo lainvastaiselta! Ehkä jotain rajaa voisi näihin kyykytyssuunnitelmiin ja työpaikattomien syyllistämiseen vetää. Varmasti nykyhallituksella on vielä lisää ”ässiä hihassa”.

Millä tavalla työpaikat tulisivat lisääntymään tällä menettelyllä? Eipä sillä tietenkään hallitukselle mitään väliä edes ole, koska tavoitteena on vain säästää työttömyyskorvausten kustannuksissa.


Minusta tuo Työhakemusgeneraattori on aivan huippuhauska – siinä on kliseet kohdallaan. Eipä sitten muuta kuin soveltamaan sitä työnhaussa!


lauantai 29. huhtikuuta 2017

Raportointia työnhausta suunnitellaan

Jälleen on tiedossa uusia, suorastaan nerokkaita, suunnitelmia meidän työpaikattomien kiusaksi:


Hurjin piiskaesitys on se, että jos työnhakija ei vähintään seitsemän päivän välein raportoi vielä suunnitteluvaiheessa olevassa verkkopalvelussa työnhakunsa jatkumisesta, työnhaun voimassaolo päättyy.

Sinänsä työpaikkojen hakeminen ei tuota minulle mitään ongelmia, jos vain on mitä hakea. Myöskään työnhausta raportointi ei ole vaikeaa, mutta kuka tarkastaa nämä kaikki satojen tuhansien työpaikan hakijoiden viikkoraportit? Nyt on jo osoittautunut, että kolmen kuukauden välein tehtäviksi tarkoitetut työttömien haastattelut eivät ole toteutuneet resurssien puutteessa. Mistä sitten saadaan resursseja tällaisen raportoinnin tarkastamiseen? Mitä tahansa näköjään keksitään, ettei vahingossakaan tarvitse myöntää todellista syytä valtavaan työpaikattomien määrään, vaan edelleen se muka johtuu siitä, etteivät työttömät hae tarpeeksi työpaikkoja… 

Leike Talouselämä-lehdestä 28.4. Pitääkö nämä kaikki toteuttaa kerran 3 kuukaudessa – vai riittääkö yksi? En myöskään ymmärrä, mistä tuollaisia viikon mittaisia työpätkiä alkaa yhtäkkiä löytyä kaikille työpaikattomille!

torstai 27. huhtikuuta 2017

Mitä tapahtui 3 kk:n välein työttömille tehtäville haastatteluille?

Olen nyt ollut noin 8 kk työttömänä, ja sinä aikana olen käynyt kerran työttömille tarkoitetussa ns. infotilaisuudessa, josta on nyt suunnilleen kolme kuukautta aikaa.  TE-palveluiden omilla sivuillani sanotaan näin:
TE-toimisto ottaa sinuun yhteyttä 14.10.2017 tarvittaessa.
Tuosta saadaan ”haastatteluväliksi” 8,5 kuukautta, jos yhteydenotoksi/ haastatteluksi lasketaan tuo aiempi infotilaisuudessa käyntini tammikuun lopussa. Puhelimeni ei ole soinut kertaakaan haastattelun merkeissä eikä se minua haittaa muuta kuin siinä mielessä, että Sipilän hallitus on jälleen kerran suurella vouhkaamisella päättänyt jotain, joka ei sitten toteudukaan! Toisaalta nuo haastattelut ovat hyödyttömiä niin kauan kuin työttömälle ei ole tarjottavana oikeaa, palkallista työpaikkaa vaan kaikenlaista muuta puuhastelua, kuten
pupuleikkejä.

Todennäköisesti tuo omilla sivuilla mainittu yhteydenoton päivämäärä myös siirtyy jatkossa eteenpäin, joten se siitä kolmesta kuukaudesta…

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Työpaikattomuus on oikeasti vaativaa

Työpaikattomuus vaatii jatkuvaa rahattomuuden/ vähärahaisuuden, arvottomuuden, kelpaamattomuuden, torjutuksi tulemisen, ulkopuolisuuden ja työpaikallisten joukkoon kuulumattomuuden sietämistä. Kuinka moni oikeasti jaksaa tuollaista joka päivä? Työpaikattomien jaksamista ja sietokykyä pitäisi arvostaa jatkuvan työpaikattomuudesta syyllistämisen ja rangaistusten tarjoamisen sijaan! Myös rekrytoijien olisi syytä arvostaa työttömän työnhakijan psyykkistä kestokykyä sen sijaan, että hakija hylätään heti siksi, että hän on sillä hetkellä ilman työpaikkaa.

Työpaikattoman päivät ovat vailla rakennetta, jatkuvaa idlaamista päivästä toiseen työikäisenä, työhaluisena, työkykyisenä ja työtaitoisena… On rasittavaa yrittää joka päivä viihdyttää itseään muun/ paremman/ järkevämmän/ tuottavamman tekemisen puuttuessa.

Entisestään hauras itsetunto ei myöskään parane jatkuvasta työnhaussa torjutuksi tulemisesta ja kelpaamattomuudesta. Oman tilanteensa vertaileminen toisiin on kaikkein pahinta - ja se onkin paras jättää tekemättä.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Työttömän on ehkä jatkossa haettava 15 työpaikkaa per 3 kk

Tässä uusia työttömien kyykytyskaavailuja:
http://yle.fi/uutiset/

Miten 15 työpaikan hakeminen todennetaan ja kuka sitä valvoo? Melkoinen byrokratia siihen tarvitaan. Mikä riittää todisteeksi työpaikan hakemisesta;
työhakemus vai hylkäyssähköposti? Aletaanko TE-toimistoista soitella työnantajille kysellen sitä, onko työtön Se ja Se hakenut tätä työpaikkaa? Siitähän työnantajat vasta riemastuisivat, elleivät ole jo kypsiä (turhien) hakemusten tulvaan!

Hakisin oikein mielelläni vaikka 15 työpaikkaa päivässä, jos vain olisi mitä hakea! Toteutuessaan tämä johtaa väistämättä siihen, että on väkisin haettava
työtä, johon ei ole vaadittua osaamista ja koulutusta eikä muitakaan edellytyksiä. Tampereen seudulla ei yleensä ole minulle sopivia (työkokemustani ja/ tai koulutustani (sekä pitkäaikaistyöpaikattomuuttani) vastaavia) työpaikkoja tarjolla… Oppimiskykyäni vastaavia työpaikkoja saattaa joskus olla, mutta koska muodollinen pätevyys niihin puuttuu (halu ja kyky oppia työssä eivät riitä työnantajille). Ulottanen työnhakuni sitten pääkaupunkiseudulle, jossa on usein kiinnostavia työpaikkailmoituksia, mutta palkan pitäisi silloin olla jotain aivan muuta kun 2000 €, jotta pystyisin asumaan Helsingissä/ kulkemaan siellä töissä päivittäin. Sitä paitsi miksi mahdollisuuteni pääkaupunkiseudun kiinnostaviin työpaikkoihin olisi yhtään parempi kuin Tampereen seudun olemattomiin työpaikkoihin?

Työpaikat, joista haaveilen, ovat jotain aivan muuta kuin ne, joita olen aiemmin saanut (nyt en saa enää edes niitä). Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että haaveilisin jostain aivokirurgin tai toimitusjohtajan paikasta, vaan haaveilen sellaisista työpaikoista, joissa työ olisi mielekästä, merkityksellistä sekä opittavissa, vaikka ei olisi heti valmis osaaja. Aina uudessa työpaikassa opitaan uutta – koskaan ei voi osata aivan kaikkea valmiiksi, mutta toki on aina eduksi työkokemus samankaltaisista tehtävistä (jota minulla ei yleensä ole!).

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Taas on pulaa…


Palkka 7 674 €/kk - hakijoista huutava pula
Ylilääkäriksi tai erikoislääkäriksi ei niin vain ”aleta”; ensin pitää päästä opiskelemaan (erittäin vaikeaa) ja sitten vielä opiskella noin 10 vuotta

Pulaa Turussa:

Tampereella ei näytä muuten olevan pulaa työvoimasta, paitsi it-alan guruista (?)

Tampereella on sittenkin pulaa näistä:


Pulaa hakijoista
Rakennusinsinööri
Ylilääkärit ja erikoislääkärit
Hammaslääkärit
Kuulontutkijat ja puheterapeutit
Erityisopettajat
Web- ja multimediakehittäjät
Sovellusohjelmoijat
Muut ohjelmisto- ja sovelluskehittäjät
Sosiaalityön erityisasiantuntijat
Rakennusalan työnjohtajat
Kiinteistönvälittäjät ja isännöitsijät
Kodinhoitajat (kotipalvelutoiminta)
Kattoasentajat ja -korjaajat
Lattianpäällystystyöntekijät
Rappaajat
Eristäjät
Ilmastointi- ja jäähdytyslaiteasentajat
Henkilö-, taksi- ja pakettiautonkuljettajat
Maansiirtokoneiden ym. kuljettajat
Kotiapulaiset ja -siivoojat
Toimisto- ja laitossiivoojat ym.

”Hurja poistuma”:

(Veturinkuljettajaksiko sitten hakemaan...?)

”Muovityöntekijöistä kova pula Ylä-Pirkanmaalla”:


Kovin on tarkkarajainen "pula"!


tiistai 4. huhtikuuta 2017

”Yrittämisen ainoaksi motiiviksi ei riitä itsensä työllistäminen”

 Startup-hypetyksestä
Lähde: Helsingin uutiset

Olen niin samaa mieltä tästä yrittäjäksi ryhtymiseen kehottamisesta - ja olen aina ollut. Yrittäjyyteen tarvitaan liikeidea, pääomaa ja ennen kaikkea – asiakkaat.

Jotta voit menestyä yrittäjänä, sinulla tulee olla asiakkaita, jotka ostavat yritykseltäsi jotain. Sen luulisi olevan itsestään selvää, mutta ei ole.
– Tänä päivänä moni nuori yrittäjä ajattelee, että haetaan rahaa sijoittajalta. Unohdetaan, että yrityksen raha tulee asiakkailta, muistuttaa alkavan yrityksen menestymisestä väitöskirjan tehnyt Antti Sekki.
Sijoittajiin turvautuminen ei Sekin mukaan ole sinänsä huono, kunhan muistetaan, että rahaa pitää tulla asiakkailta – ennemmin tai myöhemmin.
Eikä sijoittajien rahaa riitä kuin murto-osalle aloittavia yrittäjiä. Ja rahaa tarvitaan vielä myöhemminkin kasvupyrähdyksiin. Yrityksen auttaminen alkuun ei riitä.
Suomessa on vallalla teknologia- ja startup-hypetys, väittää Sekki. Sen alkujuuret piilevät muutamassa menestystarinassa ja se on tarttunut erityisesti opiskelijoihin.

Sekki ei lämpene teknologiahypetykselle, eikä myöskään startup-hypetykselle. Hän sanoo suoraan, ettei kaikista ole yrittäjiksi. Yrittäjältä vaaditaan tiettyjä ominaispiirteitä, kuten riskinottokykyä. Yrittäjyyttä kuitenkin tarjotaan vaihtoehdoksi niin vastavalmistuneille nuorille kuin työttömille työnhakijoille.
– Jotain meni siinä kohtaa pieleen, kun työllisyyspolitiikka sotkettiin elinkeinopolitiikkaan ja niistä vastaavat ministeriöt yhdistettiin.

– Yrittäjyys lähtee palavasta halusta ryhtyä yrittäjäksi, ei tarpeesta saada työpaikka, korostaa Sekki.
– Jos yrityksen perustamisen motivaationa on työllistyminen, se ennustaa epäonnistumista. Siitä on paljon tutkimukseen perustuvaa faktaa.”

Kylläpä on viisaita sanoja nuorelta mieheltä! Itse myös pidän startup-hypetystä kummallisena. Perustetaan siis startup-yritys, saadaan siihen rahaa mahdollisilta sijoittajilta, ja kun rahat loppuvat perustetaan uusi startup. Sitten ollaankin jo ns. sarjayrittäjiä. Koskaan - tai ainakin hyvin harvoin mistään tulee valmista, mutta ollaan sitten ainakin olevinaan menestyviä yrittäjiä.