maanantai 29. syyskuuta 2014

Tämänkö takia en saanut töitä?



Löysin äskettäin tämän noin neljä vuotta vanhan työnhakua koskevan artikkelin.
”Eikö taaskaan tärpännyt? Moni työnhakija tuntee hakkaavansa päätään seinään: työpaikka ei irtoa sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta. Lue, missä on vika, kun työnhaussa ei tärppää. Etkö ole riittävän pätevä vai oletko liiankin pätevä? Enää ei riitä edes se, että on hyvä tyyppi.”
Asiat ovat tuosta ajasta toki menneet entistä huonompaan suuntaan ja työpaikat edelleen vähentyneet. Itse olin tuolloin ollut jo yli vuoden työttömänä.

”Työttömyys tai aukot cv:ssä herättävät kysymyksiä. Rekrytoijat korostavat, että henkilöstöhallinnossa silti ymmärretään, että suhdanteet vaihtelevat ja aina elämä ei mene siten kuin suunnittelee.”
Ymmärretään, vai? Enpä oikein usko! Elämä ei todellakaan mene, ”siten kuin suunnittelee”. Niinpä ei kannata edes pahemmin suunnitella…

”Yksi syy sopivan työpaikan löytymisen vaikeutumiseen on rekrytoijien mukaan paikkojen väheneminen.”
Suorastaan nerokas havainto! Tuota ei kukaan vielä tiennytkään.

”… voisitko esimerkiksi tyytyä määräaikaiseen työhön vakituisen sijaan.”
Tämä oivallinen neuvo ei myöskään auta minua, koska niihin olen joutunutkin pelkästään tyytymään viimeksi, kun onnistuin vähäksi aikaa pääsemään työelämään. Sitä iloa kesti 2,5 vuotta ja nyt onkin jo sitten vierähtänyt yli 5 vuotta työelämän ulkopuolella.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Työttömien aktivointi-”ideoista”



Tänään Aamulehden Lukijalta-osastossa (tekstiviesteissä) oli harvinaisen typerä idea koskien työttömiä (ja eläkeläisiä). Kaikenlaista siellä julkaistaankin, vaikka minun tekstarini eivät ole koskaan menneet läpi... En viitsi sitten tällekään vastinetta tehdä – ja yrittää saada julkaistuksi, koska se vastine on nyt tässä. Tällä kertaa mahtava idea olisi siis sellainen, että vähennettäisiin televisio-ohjelmia päivisin, koska ”työttömät ja eläkeläiset vain katsovat silloin televisiota”. Tässä taas kerran unohtuu se asia, että epäyhtenäisempää ryhmää kuin työttömät saa hakea! Kaikki työttömät eivät todellakaan ole samanlaisia eivätkä tee samoja asioita. On myös sellaisia työttömiä, joilla ei ole ollenkaan televisiota. Itse en katso lainkaan televisiota päivisin ja aika vähän iltaisinkin. Miten minun aktiivisuuteni sitten tässä tapauksessa lisääntyisi?

Näiden innokkaiden työttömien aktivoitsijoiden usein toistuva (omasta mielestään) loisto-idea on ”työttömät poimimaan marjoja ja keräämään roskia”. No kyllä, kerään itselleni marjoja. Miksi sitten menisin siivoamaan joidenkin pahviaivojen, jotka eivät tiedä mikä roskis on, jälkiä? Minä en koskaan heitä roskia sinne, minne ne eivät kuulu! Siitähän se riemu repeäisi, kun tulisi yleiseen tietoon, että työttömät keräävät roskia! ”Kyllä työttömät siivoavat, ei minun tarvitse välittää roskien oikeaan paikkaan viemisestä sitäkään vähää kuin tähän asti.” Loistavaa, ei muuta kuin lisää ”hyviä” ideoita!

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Työttömyys ja tyytymättömyys



Olen tässä lyhennellen nostanut esiin yllä mainitusta kirjoituksesta mielestäni kiinnostavia ja itseenikin sopivia asioita. Omat huomautukseni olen laittanut sulkumerkkien sisään. Tutkimuksissa on tehty joitakin työttömyyskokemukseen liittyviä mielenkiintoisia havaintoja, joista voin suurelta osin olla samaa mieltä oman kokemukseni perusteella. 

Tyytymättömyys elämään kasvaa
On yleisesti tunnettua, että työttömyydellä on monet kasvot ja monenlaisia vaikutuksia yksilöiden, perheiden ja koko yhteiskunnan elämään. Työttömyyden vaikutukset ovat taloudellisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja psyykkisiä.[ ]. Työttömyyden jälkeiseen hyvinvointiin vaikuttaa olennaisesti myös se millaisiin vaihtoehtoihin työttömyys päättyy. Mattias Strandh (2000) osoitti, että työttömien hyvinvointi koheni parhaiten jos työttömyys päättyi yksilön kannalta selkeisiin ja pitkäkestoisempiin ratkaisuihin kuten pitkäkestoiseen koulutukseen, pysyvään työllisyyteen tai eläkeratkaisuun. Vähiten hyvinvointia nostivat lyhytkestoinen koulutus ja pätkätyöt. [ ] 

Peräti 15 vuoden pituisen jakson mahdollistava paneeliaineisto ja sen perusteella tehty pitkittäisseuranta osoitti, että työttömyyskokemus laskee yksilön tyytyväisyyttä elämään ja sen vaikutukset ovat pitkävaikutteisia. [ ]

Elämässä tapahtuvat muutokset yleisesti ottaen vaikuttavat subjektiiviseen hyvinvointiin, mutta vain tilapäisesti sillä tietyn ajan kuluttua elämä palautuu entiselle uralleen. Tutkimusten mukaan paluu normaaliin tapahtuu yleensä viimeistään kolmen kuukauden kuluttua. Työttömyyskokemusten suhteen asiat näyttävät olevan kokonaan toisin. Kerran koettu työttömyys painaa ihmisten mieltä, ja alentaa psyykkistä hyvinvointia, niin ettei se palaa enää entiselle hyvinvoinnin tasolle, vaikka yksilö työllistyisikin. Vain erittäin olennainen tulo- ja hyvinvointitason kasvu voi pelastaa tästä kielteisestä kokemuksesta kuiville, mutta useimmilla yksilöillä se ei koskaan palannut entiselle tasolle, vaan jäi työttömyyttä edeltänyttä ja ns. tyytyväisyyden perustasoa alemmalle tasolle. Tätä perusasetelmaa voitiin tutkimuksen mukaan vielä täsmentää niin, että ne, joiden koulutus oli 15 vuoden tarkasteluaikana korkeampi kuin muiden olivat elämäänsä yleensä tyytyväisempiä kuin alemman koulutuksen omaavat. Ne työttömät, joilla oli ennen tutkimusjaksoakin työttömyyskokemuksia, olivat muita työttömiä tyytymättömämpiä elämään ja samoin ne, joiden työttömyys oli kestänyt pidempään kuin vuoden. Jos taas työttömyys toistui, kasvoi tyytymättömyys elämään entistäkin enemmän.

(Paluu ”normaaliin” jonkun traumaattisen tai muuten elämää mullistavan kokemuksen jälkeen ei välttämättä todellakaan tapahdu viimeistään kolmen kuukauden kuluttua!)


Naiset eivät reagoi työttömyyteen yhtä negatiivisesti
Kun tutkimuksessa testattiin sellaisten tekijöiden, kuten tulot, sukupuoli ja työttömyyden kesto, vaikutusta työttömyyden aiheuttamaan subjektiivisen hyvinvoinnin muutokseen, niin tutkimusaineisto osoittaa edelleen sen, että naiset eivät reagoi työttömyyteen yhtä negatiivisesti kuin miehet. Toisin sanoen naisten subjektiivinen hyvinvointi ei alene työttömyyden seurauksena niin merkittävästi kuin miesten subjektiivinen hyvinvointi. [ ]. 

(En ole tästä havainnosta lainkaan samaa mieltä, koska minulle työttömyys on aivan yhtä paha kokemus kuin miehillekin, mutta minun on vain silti pakko siihen hammasta purren tyytyä!)

Työttömyyteen ei myöskään totuta
Sen, että subjektiivinen hyvinvointi yleensä laski työttömyyden toistuessa, tutkijat tulkitsivat niin, että työttömyyteen ei totuta, vaan uusi työttömyys on aina uusi isku itsetunnolle ja psyykkiselle hyvinvoinnille. Työttömyyteen siis tottuvat vain ympäristö ja poliitikot.