maanantai 29. syyskuuta 2014

Tämänkö takia en saanut töitä?



Löysin äskettäin tämän noin neljä vuotta vanhan työnhakua koskevan artikkelin.
”Eikö taaskaan tärpännyt? Moni työnhakija tuntee hakkaavansa päätään seinään: työpaikka ei irtoa sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta. Lue, missä on vika, kun työnhaussa ei tärppää. Etkö ole riittävän pätevä vai oletko liiankin pätevä? Enää ei riitä edes se, että on hyvä tyyppi.”
Asiat ovat tuosta ajasta toki menneet entistä huonompaan suuntaan ja työpaikat edelleen vähentyneet. Itse olin tuolloin ollut jo yli vuoden työttömänä.

”Työttömyys tai aukot cv:ssä herättävät kysymyksiä. Rekrytoijat korostavat, että henkilöstöhallinnossa silti ymmärretään, että suhdanteet vaihtelevat ja aina elämä ei mene siten kuin suunnittelee.”
Ymmärretään, vai? Enpä oikein usko! Elämä ei todellakaan mene, ”siten kuin suunnittelee”. Niinpä ei kannata edes pahemmin suunnitella…

”Yksi syy sopivan työpaikan löytymisen vaikeutumiseen on rekrytoijien mukaan paikkojen väheneminen.”
Suorastaan nerokas havainto! Tuota ei kukaan vielä tiennytkään.

”… voisitko esimerkiksi tyytyä määräaikaiseen työhön vakituisen sijaan.”
Tämä oivallinen neuvo ei myöskään auta minua, koska niihin olen joutunutkin pelkästään tyytymään viimeksi, kun onnistuin vähäksi aikaa pääsemään työelämään. Sitä iloa kesti 2,5 vuotta ja nyt onkin jo sitten vierähtänyt yli 5 vuotta työelämän ulkopuolella.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hieno idea, Helsingissä maataloustöihin, ehkä Haltialan tilalle, vai kuinka? No, kyllä se vain passaa.

52 vuotiaana pitkäaikaistyöttömänä olen valmis ottamaan vastaan töitä, kun vaan niitä jossain tarjottaisiin. Omat haut eivät tuota tulosta. Pääsin viimeksi työhaastatteluihin kaksi vuotta sitten, olin sittenkin vain se välttämätön paha, jota piti haastatella, jottei ikärasismia yrityksissä esiintyisi.

Haastattelut olivat yllättävän kunnioittavia persoonaa kohtaan, olinhan tuolloin vielä innostunut aiheesta. Ainoa joukon innostunut, joka lopahti puolentoista vuoden turhan yrittämisen tuloksena.

Maalaispentuna olen aikoinaan mielestäni täyttänyt työvelvollisuuteni marjojen, käpyjen, risujen ja sienien keräämisessä, saati sitten kasvimaiden perkaamisessa.
Mitähän nykyinen ja silloinen laki mahtoi sanoakaan lapsityövoiman käytöstä? Saavat nuoremmat astua tähän ruotuun tai sitten pitää kutsua jonkinlainen nostofirma meikäläisen apuun!

Näkyy selvästi tämä itänaapurin uhan väheneminen mediassa, kun taas työttömien niskaan ollaan taas kuskaamassa kaikenlaisia joutohommia.

Puolustettavaa rajaa on reippaat 1360 km ja työttömiä tällä hetkellä 350 000, ei muuta kuin ihmiskilpi itärajalle vartioimaan tätä markkinataloutta!

Ansiosidonnaisen kauden loppumista ja uusia uljaita työtehtäviä odotellessa, vielä on eläkkeeseen aikaa 13 vuotta! Jess!

Työtön veronmaksaja Helsingistä

Anonyymi kirjoitti...

Hah, tuo jutun Antti Joutseno on tuttu. Työpaikkani lopetettiin joitakin vuosia sitten. Työttömyysuhan alle jäi toistasataa ihmistä. Työnantaja palkkasi ko. konsultin "työllistämään" meitä. Esittelypuheenvuorossaan hän kehui yrityksensä saavutuksilla, miten sielläkin, saman alan yrityksessä, heidän kauttaan työllistyivät lähes kaikki työttömäksi jääneet. Joo, meidän tapauksessa vain yksi päätti konsulttien rohkaisemana lähteä opiskelemaan uutta alaa. Tästä rokottivat tietenkin konsulttipalkkion. Yhtään oikeaan työsuhteeseen heidän kauttaan päässyttä ei ollut.
Voisin kirjoittaa romaanin niistä naurettavista "keskusteluista", joita ko. tyypit kävivät minun ja muiden kanssa. Niistä paistoi jo kilometrien päähän se, että paikalle oli tultu vain kulukorvausten, päivärahojen ja konsulttipalkkioiden takia. Ihan oksettaa muistella ko. aikaa. Arvannet, miten paljon painoarvoa annan tälle lehtijutulle.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Minäkin olen ollut noin kaksi vuotta sitten viimeksi työhaastattelussa. Taisipa ikäsyrjintä painaa vaa'assa siinäkin paikassa.

Eipä tuolle lehtijutulle kannatakaan juuri painoarvoa antaa - tyhjää löpinää kuten konsulteilla ja vastaavilla tuppaa olemaan.