maanantai 20. marraskuuta 2017

Pikkujoulukateudesta

On oikein hauskaa joka vuosi joutua satunnaisesti tarkkailemaan - erittäin ulkopuolisena - pikkujouluja viettäviä työporukoita: Miksi minä en ole tuossa joukossa? Viihtyisinkö siellä? Kuuluisinko sinne? Miksi en kuulu? Miksi minulle ei enää ”kuulu” mikään tuollainen?

Sitä ulkopuolisuuden tunnetta on vaikea kuvailla, jos ei itse ole sitä kokenut. Sana ”ulkopuolisuus” on aivan liian laimea kuvailemaan tuota tuntemusta! Miksi Joku Muu aina ansaitsee pikkujoulutkin minua enemmän? Tämä on enimmäkseen periaatekysymys; vaikka en varsinaisista pikkujouluista edes niin välittäisi, niin mahdollisuuden niihin pitäisi ”kuulua” myös minulle. Perinteisistä ryyppäyspikkujouluista en enää ole kiinnostunut, koska ne olen kokenut ja turhaksi todennut, mutta esim. joku teatteriesitys ja illallinen olisi minulle oikein mieluinen. (Mieheni kustantaa meille tällaiset illanvietot, ja juuri sellaisissa tilaisuuksissa olenkin tarkkaillut näitä työporukoita.)

Tästä tulikin mieleeni se, kun kävimme viime vuonna ennen joulua (itse maksetulla) joululounaalla, niin eikös siellä sattunut olemaan porukkaa vuosien (silloin seitsemän ja puolen vuoden) takaiselta työpaikaltani – tosin ei siltä osastolta, jolla sijaisensijaisena työskentelin. Ajattelin, etten tuossakaan paikassa kuulunut ns. kalustoon, vaan kalustoon kuuluvat aina Ne Toiset, jotka edelleen siellä työskentelevät. He saivat muuten äskettäin mojovan osakepotin itselleen… Minä en taaskaan saanut mitään, koska en ansaitse mitään eikä minulle kuulu koskaan se, mikä muille. Kyllä, myönnän olevani kateellinen! Olen huono ihminen, koska kadehdin toisten työpaikkoja, pikkujouluja ja osakepotteja. Minulle eivät muuten ”kuuluneet” pikkujoulut myöskään vuosina 2006, 2008 eikä 2016, jolloin olin töissä. Vuonna 2007 sentään oli työpaikan hienot juhlat, jonne jopa minut kutsuttiin. 

maanantai 13. marraskuuta 2017

Videohaastattelusta

Tein elämäni ensimmäisen – ja hyvin todennäköisesti viimeisen – videohaastattelun äskettäin. Kyseessä oli vieläpä kököin versio videohaastattelusta eli sellainen, jossa ei ole oikeaa haastattelijaa eikä näe itseään kysymyksiin vastatessaan.  Tässä versiossa oli kirjallinen kysymys ruudun alalaidassa ja oma kuva katosi kysymykseen vastaamisen aikana. Olen ymmärtänyt olevan sellaisiakin versioita, joissa haastattelija on oikeasti tallentanut haastattelukysymykset videolle ja haastattelee ikään kuin livenä (ja haastateltava näkee itsensä koko ajan). Luontevin olisi tietenkin reaaliaikainen skype-haastattelu, jos työhaastattelu tehdään virtuaalisesti eikä perinteisellä kasvoista kasvoihin - tavalla. Tallennetun vastauksen pystyi toki katsomaan ja tallentamaan halutessaan uudelleen, mutta eipä lopputulos uudelleentallentamisestakaan juuri parantunut. Näytin videolla aivan järkyttävältä, koska en muutenkaan ole mikään erityisen valokuvauksellinen ja lisäksi vastaukseni jäivät melko lyhyiksi eli alle puoleen käytettävissä olleesta minuutin vastausajasta. Pärstäkerrointahan tällaisessa tietenkin väistämättä katsotaan eikä se minulla satu olemaan kovin kummoinen – kaikki rumimmat kasvonpiirteeni näyttivät korostuvan videolla ja väritkin katosivat kasvoiltani ja hiuksistani. En myöskään vaikuttanut videolla energiseltä tai innostuneelta vaan päinvastoin, vanhalta ja väsyneeltä…  Juu, en todellakaan pääse jatkoon! Kaduttaa jo, että edes lähetin videohaastattelun eteenpäin. Tämä on aivan sama asia kuin olisin laulutaidottomana jossain Idols-kisassa tms. Ei ole todellakaan yhtään minun juttuni… Ei edes todennäköisesti ollut kysymys siitä, että hakijoita olisi jo karsittu ennen videohaastatteluun pyytämistä, joten en ollut vielä päässyt edes alkukarsinnoista läpi - ja tähän mahdollinen etenemiseni sitten tuleekin jäämään.

Vielä 15 vuotta sitten minut arvioitiin eräässä soveltuvuusarviossa keskimääräistä energisemmäksi (en tosin tiedä, miten siihen lopputulokseen päädyttiin?) Nyt en sitä selvästikään enää ole, koska vuodet ja erinäiset seikat ovat vaatineet veronsa… Vakituinen jalansija työelämässä minun olisi todellakin pitänyt saada silloin 10…15 vuotta sitten, koska nyt on aivan turha ”kilpailla” nuorempien kanssa näissä kauneuskilpailuissa (koska sellainen (video)haastattelu väistämättä on, vaikka sitä ei suoraan myönnettäisikään). Mistään todellisesta kilpailusta ei ole kyse, koska mitään kilpailuvalttia minulla ei ole. 

Peilistä itseäni katsoessa kuitenkin näytän jopa ihan siedettävältä ja valokuvissakin saatan vielä joskus jopa onnistua (joskin myös epäonnistua…). Videointi on armotonta, valokuvissa on sentään ainakin värit tallella… Videohaastattelussa onnistuin todella olemaan kaikin puolin mahdollisimman epäedustava! Toisaalta kokeilin tehdä videoselfien kännykälläni, ja lopputulos oli aivan toisenlainen värien ja muunkin laadun suhteen. Käyttämäni läppärin kamera on selvästikin melko surkea ja onnistuu korostamaan vain huonoja puolia kuvattavasta…  Jos ja kun jollain toisella on parempi kamera niin senkin asian suhteen ollaan heti eri asemassa - kunpa saisikin tallentaa tuollaisen videohaastattelun omalla kännykällään. Videoselfiessäni näytin jopa energiseltä ilmehtiessäni tarkoituksella mahdollisimman ”rumasti” lopputuloksen ollessa siitä huolimatta vähintään 10 kertaa parempi kuin tuon onnettoman tuotoksen. Olisi vain pitänyt ilmoittaa ettei minulla ole mahdollisuutta tehdä videohaastattelua, koska puhelinhaastattelun jälkeen minulla olisi ehkä ollut vielä jotain teoreettisia mahdollisuuksia päästä jatkoon.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

”Kaikki saavat työtä, jotka haluavat”

Kuulemani - otsikon mukainen - lausahdus loukkaa minua erittäin syvästi! Kaikki siis saavat työpaikan kun vain tarpeeksi haluavat?
 
Tässä tapauksessa on kyse nuorista ja viehätysvoimaisista ihmisistä, joihin työhaastattelija oli oikein ”ihastunut”. Minuun eivät todellakaan työhaastattelijat ihastu -eipä silti että haastatteluun asti edes pääsisin… Lisäksi viehätysvoimaa minussa on märän villasukan verran. Karismaattiset henkilöt tuntuvat myös saavan työhaastattelussa anteeksi mahdollisia puutteitaan viehätysvoimansa vuoksi. Meiltä muilta sen sijaan odotetaan täydellisyyttä, koska meillä ei ole sitä karismaa korvaamassa vikojamme. Näin. En selvästikään halua tarpeeksi työllistyä, koska en työpaikkaa nyt vain kerta kaikkiaan yhtään mistään saa?!