tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuonna 2013, osa 2



Heinäkuussa "lomailin" sekä koin huutavaa pulaa monestakin asiasta - ja koen toki edelleen, koska eihän tilanne ole tuosta miksikään muuttunut! Sain Rantakasvilta jälleen yhden tunnustuksen. Hän onkin ainoa, joka niitä blogilleni antaa ;-9

Elokuussa en alkanut mitään, sekä koin jälleen yhden musertavan pettymyksen.

Syyskuussa olin yhä "työmarkkinoiden käytettävissä". Työmarkkinat eivät vieläkään olleet kiinnostuneet minusta... En myöskään saanut kutsua työvoimakoulutuksen valintatilaisuuteen.

Tällainen anonyymi kommentti oli tullut ( 21.11) erääseen syyskuun postaukseen:
"Työttömällä on motivaatio ja nöyryys tuplattuna kuin heillä, jotka ovat vuosikausia olleet mahdollisesti tympääntyneitä ollakseen mukaviakaan. Millä tasolla em. henkilö olisi parempi kandidaatti kuin työtön. Sinäkin olet esimerkki siitä ettet halua maata työttömänä ja olet opiskellutkin ja tehnyt jotain työllistymisen eteen. Toivottavasti hakemuksesi ovat positiivisia ja haastatteluissa pessimismi ei näy. Jos ei, niin on rikos että olet työtön. Kuten se, että itsekin olen. Vuorotteluvapaat ovat ainoa työlaji joka suosii työttömiä, joten kyllä kiitos, paljon enemmän niitä työmarkkinoille! "

Hakemukseni lienevät melko neutraaleja enkä tiedä miten pessimismini näkyisi työhaastattelussa? Toki harvoissa työhaastatteluissa olen pyrkinyt olemaan positiivinen ja yrittänyt yli-innokkaasti(?) tyrkyttää itseäni töihin - siinä onnistumatta.

Lokakuussa sain pakkokutsun (työmarkkinatuen menettämisen uhalla) mennä TE-toimistoon pakkotiedotustilaisuuteen. Siellä olikin oikein miellyttävää (tai sitten ei).

Marraskuussa olin edelleen työttömyysvuorossa sekä muun muassa pohdiskelin työllisen ja työttömän ominaisuuksia.

Joulukuussa mietin muuria työttömän, työllisten ja työpaikkojen välillä sekä kadehdin hevonpaskatöitä. Halusin olla vaikka Direct Integration Developer tai International Usability Strategist. Keksin kyllä paljon oikeitakin työtehtäviä/ titteleitä, joissa tai joilla osaisin/voisin/ haluaisin työskennellä! Toivoin (salaa) joululahjaksi työpaikkaa ja erään kommentoijan mielestä minun tulisikin luoda itselleni työpaikka. Käytännön toteutus on kuitenkin paljon helpommin sanottu kuin tehty!

Olen saanut kirjoituksiin paljon hyviä kommentteja ja keskustelua on syntynyt. Haluan erityisesti mainita Nils Erik Willbergin loistavat kommentit. Jatketaan samaan tapaan! 
Tervetuloa lukijaksi, Anna Banana.

Hyvää - tai parempaa - uutta vuotta kaikille!

maanantai 30. joulukuuta 2013

Vuonna 2013, osa 1

Tässä hieman kertausta menneestä vuodesta:

Tammikuussa kävin tämän vuoden ainoaksi jääneessä työhaastattelussa.

Helmikuussa blogini täytti 2 vuotta ja olin saanut erääseen postaukseen tällaisen anonyymin kommentin (24. maaliskuuta 2013):

"Minkä ihmeen takia et opiskele varmasti työllistävää ammattia, vaan vingut täällä vuodesta toiseen? Jos ei edellisellä koulutuksella tule töitä, niin sitten pitää hankkia uusi. Töitä saa ihmisläheisiltä aloilta, kuten kotihoidosta, vanhusten hoidosta ja sairaanhoidosta. Ja ihan turha alkaa nyt vinkua sitä ettei tykkää olla kanssakäymisissä ihmisten kanssa. Ei tykkää monet muutkaan, mutta pakko on. Ammattimaisuudestahan meille juuri maksetaan, eikä työn tarvitsekaan olla kivaa."

Vastaan kommenttiin näin: Olen sekä opiskellut, että hakenut useita kertoja opiskelemaan saamatta opiskelupaikkaa. Jos tietylle alalle esim. joka 20. hakija pääsee opiskelemaan, niin mahdollisuudet sisään pääsemiseen ovatkin suorastaan loistavat, vai mitä? Olisiko muita hyviä ideoita? Omassa blogissani minulla on sitä paitsi oikeus "vinkua" ihan niin paljon kuin haluan eikä sitä ole mikään pakko lukea, jos ei miellytä! Enkä ole sanonut etten tykkää olla kanssakäymisissä ihmisten kanssa (useimmista ihmisistä tosin en pidä, mutta eipä pidetä minustakaan...) Kritiikkiä saa toki esittää, mutta sävy voisi olla hieman toisenlainen!

Maaliskuussa jäin odottelemaan eläkettä (jota ei tosin koskaan tule...)
Erääseen maaliskuun postaukseen oli (29. marraskuuta) anonyymi kohtalotoverini kommentoinut: "Olet kohtalotoveri, sympatiat sinulle. Olen usein luullut olevani tässä suhteessa ja tilanteessani ainutkertainen tapaus. Toki tiedän, että meitä on, kukaan ei vaan, ymmärrettävästi, halua tulla julki. Ymmärrän todella fiiliksesi, minulle on käynyt elämässä juuri samalla tavalla. Jäin työttömäksi noilla vuosikymmenillä. Sitä ennen tein kaikkeni, että töitä saisin ja sainkin. Mutta en lopuksi elämää, kuten olisin halunnut istuttuani vielä aikuisella iällä oikein koulun penkille parikymppisten seuraan. Enkä ollut ainoa. Töitä sillä koulutuksella sain, pätkätöitä siis. Ja lopulta, kun tuli vaikeat ajat Suomessa, määräaikainen sai kunnian tehdä tilaa muille." jne.

(Hyvin tutulta kuulostaa...)

Kommentteja ei muuten kannata kirjoittaa vanhoihin postauksiin, vaan saman kuukauden (ja mielellään uusimpiin) postauksiin, että lukisin ne muutenkin kuin sattumalta!

Huhtikuussa totesin, että vertaistukea saan (lähinnä) vain netistä.

Toukokuussa sain I love your blog -tunnustuksen Rantakasvilta sekä julkaisin 200. blogikirjoitukseni. Mietin myös ovatko ideani vähissä, mutta vielä on joitakin ideoita riittänyt...

Kesäkuussa kyselin olisiko vastaus: Kanada? No, täällä ollaan vielä Ulkomaille en ole työhakemuksia laittanut, koska en usko tilanteen olevan sen parempi muualla Euroopassakaan (ainakaan oman työllistymiseni kannalta). Kuten voi huomata, olen täysin menettänyt toivoni työllistymisen suhteen enkä (toistaiseksi) ole enää edes laittanut työpaikkahakemuksia minnekään.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulu kaikilla - työpaikkaa ei

Nykyaikainen joulu on (valitettavasti) lähinnä "mielipuolinen kulutusjuhla, joka on verhottu jonkinlaiseen toisten huomioimisen harsoiseen huntuun."

Sitaatti on kirjasta nimeltä Vihaan joulua - manifesti jouluhömpötystä vastaan.  Minä en todellakaan vihaa joulua, mutta silti kirja on enimmäkseen hauskaa luettavaa. Tietenkään kaikki kirjan jutut eivät vastaa ihan jokaisen (eikä minunkaan) huumorintajua, mutta kyllä minua tätä kirjaa lukiessa nauratti monta kertaa.


Minäkään en voi sietää joululaulujen soittamista ja joulukoristeiden ilmaantumista kauppoihin jo lokakuussa. Marraskuussa kaupoissa soivat joululaulut saavat minut lähtemään pois ko. kaupasta - eikä suinkaan ostamaan joululahjoja... Mielestäni vasta itsenäisyyspäivän jälkeen olisi sopiva aika jouluhössötykselle. Toki jokainen voi viettää joulua omalla tavallaan tekemättä siitä "mielipuolista kulutusjuhlaa".

Joka joulu olen toivonut olevani seuraavana vuonna onnellinen(?) työssäkävijä,  mutta niin ei vain ole tapahtunut. Joululahjaksikaan en ole työpaikkaa saanut, vaan eipä työpaikkaa joululahjaksi voi antaakaan. Työpaikka olisi silti eniten toivomani joululahja! 

Joulun aikaan on monta vapaapäivää (niitä varten, joille vapaapäivillä on jotain merkitystä - työttömällä on muutenkin pelkkiä vapaapäiviä). Muulla perheellä on ansaittua lomaa ja myös työtön pääsee välillisesti nauttimaan toisten lomista, kun hänen ei tarvitse kököttää yksikseen kotosalla tai keksiä itsekseen ajanvietettä työpaikan aina vain puuttuessa.

Oikein hyvää joulua sekä työttömille että työllisille!