Vuonna 2013, osa 1

Tässä hieman kertausta menneestä vuodesta:

Tammikuussa kävin tämän vuoden ainoaksi jääneessä työhaastattelussa.

Helmikuussa blogini täytti 2 vuotta ja olin saanut erääseen postaukseen tällaisen anonyymin kommentin (24. maaliskuuta 2013):

"Minkä ihmeen takia et opiskele varmasti työllistävää ammattia, vaan vingut täällä vuodesta toiseen? Jos ei edellisellä koulutuksella tule töitä, niin sitten pitää hankkia uusi. Töitä saa ihmisläheisiltä aloilta, kuten kotihoidosta, vanhusten hoidosta ja sairaanhoidosta. Ja ihan turha alkaa nyt vinkua sitä ettei tykkää olla kanssakäymisissä ihmisten kanssa. Ei tykkää monet muutkaan, mutta pakko on. Ammattimaisuudestahan meille juuri maksetaan, eikä työn tarvitsekaan olla kivaa."

Vastaan kommenttiin näin: Olen sekä opiskellut, että hakenut useita kertoja opiskelemaan saamatta opiskelupaikkaa. Jos tietylle alalle esim. joka 20. hakija pääsee opiskelemaan, niin mahdollisuudet sisään pääsemiseen ovatkin suorastaan loistavat, vai mitä? Olisiko muita hyviä ideoita? Omassa blogissani minulla on sitä paitsi oikeus "vinkua" ihan niin paljon kuin haluan eikä sitä ole mikään pakko lukea, jos ei miellytä! Enkä ole sanonut etten tykkää olla kanssakäymisissä ihmisten kanssa (useimmista ihmisistä tosin en pidä, mutta eipä pidetä minustakaan...) Kritiikkiä saa toki esittää, mutta sävy voisi olla hieman toisenlainen!

Maaliskuussa jäin odottelemaan eläkettä (jota ei tosin koskaan tule...)
Erääseen maaliskuun postaukseen oli (29. marraskuuta) anonyymi kohtalotoverini kommentoinut: "Olet kohtalotoveri, sympatiat sinulle. Olen usein luullut olevani tässä suhteessa ja tilanteessani ainutkertainen tapaus. Toki tiedän, että meitä on, kukaan ei vaan, ymmärrettävästi, halua tulla julki. Ymmärrän todella fiiliksesi, minulle on käynyt elämässä juuri samalla tavalla. Jäin työttömäksi noilla vuosikymmenillä. Sitä ennen tein kaikkeni, että töitä saisin ja sainkin. Mutta en lopuksi elämää, kuten olisin halunnut istuttuani vielä aikuisella iällä oikein koulun penkille parikymppisten seuraan. Enkä ollut ainoa. Töitä sillä koulutuksella sain, pätkätöitä siis. Ja lopulta, kun tuli vaikeat ajat Suomessa, määräaikainen sai kunnian tehdä tilaa muille." jne.

(Hyvin tutulta kuulostaa...)

Kommentteja ei muuten kannata kirjoittaa vanhoihin postauksiin, vaan saman kuukauden (ja mielellään uusimpiin) postauksiin, että lukisin ne muutenkin kuin sattumalta!

Huhtikuussa totesin, että vertaistukea saan (lähinnä) vain netistä.

Toukokuussa sain I love your blog -tunnustuksen Rantakasvilta sekä julkaisin 200. blogikirjoitukseni. Mietin myös ovatko ideani vähissä, mutta vielä on joitakin ideoita riittänyt...

Kesäkuussa kyselin olisiko vastaus: Kanada? No, täällä ollaan vielä Ulkomaille en ole työhakemuksia laittanut, koska en usko tilanteen olevan sen parempi muualla Euroopassakaan (ainakaan oman työllistymiseni kannalta). Kuten voi huomata, olen täysin menettänyt toivoni työllistymisen suhteen enkä (toistaiseksi) ole enää edes laittanut työpaikkahakemuksia minnekään.