maanantai 2. joulukuuta 2013

Muuri



Muuri työttömän, työllisten ja työpaikkojen välillä kasvaa koko ajan isommaksi.  Kynnys hakea työpaikkoja nousee ja mahdollisuus saada työpaikka muuttuu olemattomaksi, mitä enemmän aikaa kuluu. Lisäksi tieto joidenkin henkilöiden täysin ansiotta saamista kohtuuttomista palkoista korottaa muurin työttömän ja näiden henkilöiden välillä taivaaseen asti! Onhan eläkerahojen sijoittaminen veroparatiiseihin toki tärkeää ja arvokasta työtä? Työtön ”saa” työmarkkinatukea kolmessa vuodessa sen verran kuin tällaiset henkilöt saavat ”hyvin ansaittua” palkkaa kuukaudessa. Onko tämä kohtuullista? EI! Työssä ollessani jopa vuosipalkkani oli huomattavasti alle 30 000 €. En tarkoita, että kaikilla tulisi olla sama palkka ja etteikö joku oikeasti ansaitsisi kohtuullisen isoa palkkaa, mutta vain kohtuullisen. Johonkin se raja pitäisi vetää… 300 000 € tarkoittaa noin vuoden työmarkkinatukia 30:lle työttömälle… Työttömille ei kukaan haluaisi maksaa mitään, mutta kaikenlaisten ökykuningattarien ylläpitoon rahaa kyllä riittää! Vielä 6000 €:n palkankorotusvaatimus, just joo… 

Tyhmiä on helppo höynäyttää – kuten tapaus ”eFlop” osoittaa - ja nauraa sen jälkeen matkalla pankkiin! Myönnän olevani kateellinen, mutta olen toki kateellinen kaikille, jotka saavat palkkaa. Mitä nuo mainitut tapaukset ovat oikeasti tehneet ansaitakseen tuollaisia summia? Ihmisen ahneudella ei ole mitään rajaa! Valitettavasti sanonta ahneen paskaisesta lopusta ei näytä pitävän paikkaansa. Mihin tuollaisia rahamääriä edes kukaan pystyy käyttämään? Päästäkseen noihin työttömälle täysin käsittämättömiin tulotasoihin, pitää henkilöllä toki olla verkostoja, puoluekytkentöjä ja ties mitä. Eivät ne ole meidän ”tavisten” paikkoja…


8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Paitsi käsittämättömän suuria ovat irtisanomiskorvaukset niin myös pitkiä ovat toimitusjohtajien irtisanomisajat verrattuna tavallisiin pulliaisiin, joilla 12 v. työrupeaman jälkeen samalla työantajalla irtisanomisaika on 6 kk. Tässä linkki artikkeliin, jossa asiasta puhutaan http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2012/03/16/toimitusjohtajien-erorahat-miljoona-kateen-ja-vapaalle/201225249/12

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaa muistaa, että tämä on kilpailuyhteiskunta, jossa vahvimmat, nokkelimmat ja onnekkaimmat pärjää. Ei Suomessakaan ole mitään oikeata oikeudenmukaisuutta tai tasa-arvoa, vaan viidakon meininki.

NILS ERIK Willberg kirjoitti...

Niin, mutta nuo adjektiivit nokkela ja vahva eivät oikein istu kivuttomasti tuohon mekanismiin. Valitettavasti olen huomannut asian opiskeluaikoina ja vähäisen työelämän piirissä myös - kuten muutamat kanssaihmisetkin. Pikemmin puhuisin mukautuvasta keskinkertaisuudesta ja heikkoudesta - ne korreloivat myös keskenään paljon paremmin. Tämä pätee aika hyvin aina politiikasta tutkijayhteisöihin, erityisesti nykypäivänä. Se EI tarkoita sitä, etteikö poikkeuksia olisi - joskus paljonkin.

Onnekkuus sen sijaan - sillä lienee yhä vahva roolinsa. Häikäilemätön pyrkyryys yhdistettynä ideattomaan keskinkertaisuuteen ottanee siitäkin yhä vahvemman niskalenkin tulevaisuudessa...

TOIvoton työtön kirjoitti...

Tätähän tämä on: kilpailuyhteiskunta, viidakon laki, onnekkuus, häikäilemätön pyrkyryys - you name it...

Toiset voittavat ja toiset häviävät.
Kaikille toki on "annettu samat mahdollisuudet", vai onko sittenkään?

Anonyymi kirjoitti...

Oma vankkumaton mielipiteeni, omakohtaisten kokemusten kautta, on, että tuuria ja sattumaa.

Kun oikein huono tuuri on, niin ei siinä auta "loitsu eikä rukous".

Joku tuttu sanoi kauan sitten, että suhteilla, suhteilla ja suhteilla. Se on varma metodi. Pitää vaan olla niitä suhteita.

No, itselläni ei ollut. Niinpä sain sitten lähteä, kun enemmän tarvitseviakin oli. Vallitseva asenne on, että yksineläjä ei tarvitse työpaikkaa, sen tarvitsee perheellinen tai yksinhuoltaja. Tämähän on oikein faktatietoa, varmaan joku tutkimus löytyy, jos viitsii ja jaksaa etsiä.

Sanoisin, että olet pahimmillaan vasta työttömän urasi alussa. Pitkiä tulevat vuodet olemaan.
Neuvo paljon kokeneelta on, että sinnittele, pärjää omatoimisuudella ja itse tekemällä. Ja sopeudu äläkä syytä itseäsi. Olet kouluttautunut, olet tehnyt töitä. Minä myös matkustin muutaman kerran työpaikan perässä. Tulee todella arvokkaaksi. Ja hyöty: hiukan isompi eläke, kuin heillä, jotka eivät ole edes olleet koskaan työelämässä tässä maassa.
Eli joskus on vaan viisasta tyytyä kohtaloonsa, mutta silti pitää tarttua tilaisuuteen sellaisen tullessa.

Lohdutus on laiha, mutta kuitenkin.

Anonyymi kirjoitti...

Ei kannata katkeroitua, vaan hyväksyä asiat niin kuin ne ovat. Katso totuutta silmiin ja tunnusta, ettet tulee tule työllistymään tulevaisuudessa, niin saat vähän mielenrauhaa. Kun hyväksyt syvällisesti sen, ettet kelpaa työmarkkinoille, voit alkaa keskittymään elämän pieniin asioihin. Jos jatkat tällä linjalla, niin pilaat loput elämästäsi sen sijaan, että nauttisit siitä mitä sinulla on. Elämä on rajallinen.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Niinhän minun onkin "kohtalooni tyydyttävä". Sen hyväksymisessä on vielä paljonkin työstämistä...
Tiedän hyvin, että elämä (kuten myös työelämä) on rajallinen ja osaan toki nauttia siitä minulla on, vaikka kirjoitankin tätä valitusblogia.

Anonyymi kirjoitti...

Ikävä todeta, mutta olen siis noviisi työttömyyden saralla. Viimeksi olin kuukauden työttömänä vuonna 1996 ja nyt lähtee toinen kierros, joka on alkanut vasta tämän vuoden lokakuussa. Olen luonnollisesti alussa ajatellut kuten TOIvotonkin, että töitä tekevälle löytyy - juu ei löydy. Opiskelua on takana niin korkeakoulusta, opistosta kuin avoimesta yliopistostakin. Työllistymistä vaikeuttaviin seikkoihin olen listannut samat kuin blogin pitäjä. Mietin siis miksi en todellakaan kelpaa? Miksi työkokemus, joita olen aiemmin kerännyt eivät kelpaa nyt? Etsitään tosiaan "ammattitaitoista" esim. tulppaaneiden niputtajaa - WHAT!!
Olen siis päättänyt heittää helvettiin kaikkia aiemmat opiskeluni ja kouluttautua tekemään sitä mistä oikeasti pidän, enkä sitä mikä olisi "järkevää". Älä siis todellakaan "hyväksy" tilannetta, vaan pistä elämä risaiseksi siten, kun parhaiten pystyt. Itse teen sen vähintäänkin lapatossumaiseen tyyliin (opiskelukapinallinen :)), mutta pistä paremmaksi!! :)