Muuri työttömän, työllisten ja työpaikkojen välillä kasvaa koko
ajan isommaksi. Kynnys hakea työpaikkoja
nousee ja mahdollisuus saada työpaikka muuttuu olemattomaksi, mitä enemmän
aikaa kuluu. Lisäksi tieto joidenkin henkilöiden
täysin ansiotta saamista kohtuuttomista palkoista korottaa muurin työttömän ja näiden
henkilöiden välillä taivaaseen asti! Onhan eläkerahojen sijoittaminen
veroparatiiseihin toki tärkeää ja arvokasta työtä? Työtön ”saa” työmarkkinatukea
kolmessa vuodessa sen verran kuin tällaiset henkilöt saavat ”hyvin ansaittua” palkkaa
kuukaudessa. Onko tämä kohtuullista? EI!
Työssä ollessani jopa vuosipalkkani oli huomattavasti alle
30 000 €. En tarkoita, että
kaikilla tulisi olla sama palkka ja etteikö joku oikeasti ansaitsisi
kohtuullisen isoa palkkaa, mutta vain kohtuullisen.
Johonkin se raja pitäisi vetää… 300 000 € tarkoittaa noin vuoden
työmarkkinatukia 30:lle työttömälle… Työttömille ei kukaan haluaisi maksaa
mitään, mutta kaikenlaisten ökykuningattarien
ylläpitoon rahaa kyllä riittää! Vielä 6000 €:n palkankorotusvaatimus, just joo…
Tyhmiä on helppo höynäyttää – kuten tapaus ”eFlop” osoittaa - ja nauraa sen
jälkeen matkalla pankkiin! Myönnän olevani kateellinen, mutta olen toki
kateellinen kaikille, jotka saavat palkkaa. Mitä nuo mainitut tapaukset ovat oikeasti
tehneet ansaitakseen tuollaisia summia? Ihmisen ahneudella ei ole mitään rajaa!
Valitettavasti sanonta ahneen paskaisesta lopusta ei näytä pitävän paikkaansa. Mihin
tuollaisia rahamääriä edes kukaan pystyy käyttämään? Päästäkseen noihin työttömälle
täysin käsittämättömiin tulotasoihin, pitää henkilöllä toki olla verkostoja,
puoluekytkentöjä ja ties mitä. Eivät ne ole meidän ”tavisten” paikkoja…
Paitsi käsittämättömän suuria ovat irtisanomiskorvaukset niin myös pitkiä ovat toimitusjohtajien irtisanomisajat verrattuna tavallisiin pulliaisiin, joilla 12 v. työrupeaman jälkeen samalla työantajalla irtisanomisaika on 6 kk. Tässä linkki artikkeliin, jossa asiasta puhutaan http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2012/03/16/toimitusjohtajien-erorahat-miljoona-kateen-ja-vapaalle/201225249/12
VastaaPoistaKannattaa muistaa, että tämä on kilpailuyhteiskunta, jossa vahvimmat, nokkelimmat ja onnekkaimmat pärjää. Ei Suomessakaan ole mitään oikeata oikeudenmukaisuutta tai tasa-arvoa, vaan viidakon meininki.
VastaaPoistaNiin, mutta nuo adjektiivit nokkela ja vahva eivät oikein istu kivuttomasti tuohon mekanismiin. Valitettavasti olen huomannut asian opiskeluaikoina ja vähäisen työelämän piirissä myös - kuten muutamat kanssaihmisetkin. Pikemmin puhuisin mukautuvasta keskinkertaisuudesta ja heikkoudesta - ne korreloivat myös keskenään paljon paremmin. Tämä pätee aika hyvin aina politiikasta tutkijayhteisöihin, erityisesti nykypäivänä. Se EI tarkoita sitä, etteikö poikkeuksia olisi - joskus paljonkin.
VastaaPoistaOnnekkuus sen sijaan - sillä lienee yhä vahva roolinsa. Häikäilemätön pyrkyryys yhdistettynä ideattomaan keskinkertaisuuteen ottanee siitäkin yhä vahvemman niskalenkin tulevaisuudessa...
Tätähän tämä on: kilpailuyhteiskunta, viidakon laki, onnekkuus, häikäilemätön pyrkyryys - you name it...
VastaaPoistaToiset voittavat ja toiset häviävät.
Kaikille toki on "annettu samat mahdollisuudet", vai onko sittenkään?
Oma vankkumaton mielipiteeni, omakohtaisten kokemusten kautta, on, että tuuria ja sattumaa.
VastaaPoistaKun oikein huono tuuri on, niin ei siinä auta "loitsu eikä rukous".
Joku tuttu sanoi kauan sitten, että suhteilla, suhteilla ja suhteilla. Se on varma metodi. Pitää vaan olla niitä suhteita.
No, itselläni ei ollut. Niinpä sain sitten lähteä, kun enemmän tarvitseviakin oli. Vallitseva asenne on, että yksineläjä ei tarvitse työpaikkaa, sen tarvitsee perheellinen tai yksinhuoltaja. Tämähän on oikein faktatietoa, varmaan joku tutkimus löytyy, jos viitsii ja jaksaa etsiä.
Sanoisin, että olet pahimmillaan vasta työttömän urasi alussa. Pitkiä tulevat vuodet olemaan.
Neuvo paljon kokeneelta on, että sinnittele, pärjää omatoimisuudella ja itse tekemällä. Ja sopeudu äläkä syytä itseäsi. Olet kouluttautunut, olet tehnyt töitä. Minä myös matkustin muutaman kerran työpaikan perässä. Tulee todella arvokkaaksi. Ja hyöty: hiukan isompi eläke, kuin heillä, jotka eivät ole edes olleet koskaan työelämässä tässä maassa.
Eli joskus on vaan viisasta tyytyä kohtaloonsa, mutta silti pitää tarttua tilaisuuteen sellaisen tullessa.
Lohdutus on laiha, mutta kuitenkin.
Ei kannata katkeroitua, vaan hyväksyä asiat niin kuin ne ovat. Katso totuutta silmiin ja tunnusta, ettet tulee tule työllistymään tulevaisuudessa, niin saat vähän mielenrauhaa. Kun hyväksyt syvällisesti sen, ettet kelpaa työmarkkinoille, voit alkaa keskittymään elämän pieniin asioihin. Jos jatkat tällä linjalla, niin pilaat loput elämästäsi sen sijaan, että nauttisit siitä mitä sinulla on. Elämä on rajallinen.
VastaaPoistaNiinhän minun onkin "kohtalooni tyydyttävä". Sen hyväksymisessä on vielä paljonkin työstämistä...
VastaaPoistaTiedän hyvin, että elämä (kuten myös työelämä) on rajallinen ja osaan toki nauttia siitä minulla on, vaikka kirjoitankin tätä valitusblogia.
Ikävä todeta, mutta olen siis noviisi työttömyyden saralla. Viimeksi olin kuukauden työttömänä vuonna 1996 ja nyt lähtee toinen kierros, joka on alkanut vasta tämän vuoden lokakuussa. Olen luonnollisesti alussa ajatellut kuten TOIvotonkin, että töitä tekevälle löytyy - juu ei löydy. Opiskelua on takana niin korkeakoulusta, opistosta kuin avoimesta yliopistostakin. Työllistymistä vaikeuttaviin seikkoihin olen listannut samat kuin blogin pitäjä. Mietin siis miksi en todellakaan kelpaa? Miksi työkokemus, joita olen aiemmin kerännyt eivät kelpaa nyt? Etsitään tosiaan "ammattitaitoista" esim. tulppaaneiden niputtajaa - WHAT!!
VastaaPoistaOlen siis päättänyt heittää helvettiin kaikkia aiemmat opiskeluni ja kouluttautua tekemään sitä mistä oikeasti pidän, enkä sitä mikä olisi "järkevää". Älä siis todellakaan "hyväksy" tilannetta, vaan pistä elämä risaiseksi siten, kun parhaiten pystyt. Itse teen sen vähintäänkin lapatossumaiseen tyyliin (opiskelukapinallinen :)), mutta pistä paremmaksi!! :)