maanantai 25. marraskuuta 2013
Opiskele työttömyyden ohessa - opiskelu tuottaa onnistumisen elämyksiä
Tuolla tienvarressa mainostetaan oikein isossa kyltissä hymyilevien kasvojen kera opiskelua työn ohessa. Kun sitä työpaikkaa ei ole eikä tule, niin sitten opiskellaan ja opiskellaan työttömyyden ohessa... Yllättäen opiskelu tuottaakin onnistumisen elämyksiä. Toisin sanoen juuri niitä elämyksiä, joita mielekkäässä työssä voisi kokea, jos olisi sellaista onnistunut saamaan tai työpaikkansa pitämään. Saattaakin vahingossa jopa huomata, ettei olekaan niin huono, tyhmä, surkea jne., kun rekrytoivat tahot antavat ymmärtää - tai millaiseksi itsensä tuntee jatkuvien hylkäysten ja torjutuksi tulemisten jälkeen. Onnistumisen elämykset jäävät kokematta työnhaussa, joten jostakin muualta niitä sitten täytyy hakea. Ensimmäisen hyvän arvosanan olenkin jo saanut aikaiseksi tämänkertaisten avoimen yliopiston perusopintojen eräästä opintojaksosta. "Ikuinen", tutkintoon johtamaton opiskelu jää lopulta kuitenkin vain ajankuluksi eikä auta työllistymisessä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Niin, valitettavasti työllistymiseen ei yhä useammin johda "tutkintoon johtava opiskelukaan". Joutosakkina siis pysytään jatkossakin: järkevää onkin keskittyä asioihin, jotka ovat aidosti niitä oman mielenkiinnon kohteita (no nehän jos mitkä eivät sitten varmuudella johda työllistymiseen) - ILMAN suorituspakkoa!
VastaaPoistaIlman suorituspakkoa tässä opiskelenkin - välillä mennen sieltä, missä aita on matalin ja välillä sitten vähän korkeammalta.
VastaaPoistaTervetuloa lukijaksi, Jaakko!
VastaaPoistaOlen samaa mieltä suorituspakosta, en halua sellaista niskaani stressaamaan. Palkkaa vastaan suoritetaan, ja jos ei palkkaa makseta haluan säilyttää omaa vapautta. Nuorena olen (pakko)suorittanut jo riittävästi. Ei kiitos samaa enää niin ettei itselle jää mitään käteen.
VastaaPoistaMiksi et sitten opiskele tutkintoa itsellesi?
VastaaPoistaIlmeisesti kirjoittaja ei huomioi sitä, että täällä useillakin on jo monta tutkintoa. Eipä itseäkään kauheasti innosta abstrakti, ei-työmarkkinoiden käyttöön tuleva uusi tutkinto kolmen tutkinnon ja usean vuoden jatko-opintojen kyytipojaksi.
VastaaPoistaKyllä, vastikkeeton opiskelu "muka työllistävistä syistä" saa jo riittää. Työllistäviä aloja on enää kovin vähän (sosiaalityö, lääketiede ja hammaslääketiede ja muutamat pedagogiset alat), eivätkä juuri ne kiinnosta kaikkia työttömiä potentiaaleja riittävästi. Sitä paitsi niihin saisi hyvinkin kulumaan neljä, viisi vuotta - mutta kuka maksaisi ylläpidon?
Ammattikoulutusta näillä taustoilla ei kannata juuri harkita, hyvin ymmärrettävistä syistä. Se ei välttämättä kanna kuten kokemuksesta voin todeta. Vaihtoehdoksi jääkin kutistuvista, todellisista työmarkkinoista riippumaton OMAEHTOINEN ITSENSÄ KEHITTÄMINEN JA OLEMISENSA MIELEKKÄÄKSI TEKEMINEN. Se voi tarkoittaa opiskelua yhtä hyvin kuin jotain muutakin aktiviteettia.
Loputtomasti ei voi mukautua yhteiskunnan epäterveellistyvien "työmarkknoiden" reunaehtojen normittamana.
Siis toivoton työtön tuossa esittää, että ikuinen tutkintoon johtamaton opiskelu ei auta työllistymisessä. Näin hän siis implisiittisesti vihjaa, että loppututkinto saattaisi auttaa työpaikan löytymisessä. Hän on myös vain ilmeisesti (?) opistoinsinööri, eikä hänellä ole montaa tutkintoa. On siis ihan validi kysymys kysyä, miksi hän ei opiskele uutta tutkintoa itselleen?
VastaaPoista@edellinenAnonyymi: Minä opiskelin uuden akateemisen tutkinnon itselleni alusta alkaen, valmistuin 6 kk sitten. Ei siitä mitään hyötyä ole eikä tule, käteen jäi opintovelat, eikä mitään muuta. Arvaas kerran teenkö saman uudestaan? Ikää 50+
VastaaPoistaSano nyt vielä, että "olisit valinnut paremmin"...
Edellinen kirjoittaja on oikeassa! Mitään ei kannata tehdä ja mitään ei kannata yrittää! Kaikki on kuitenkin turhaa! Kannattaa vain pysyä kotona ja itkeä kun kukaan ei palkkaa eikä vastaa työhakemuksiin! Omaan tulevaisuuteen ei voi vaikuttaa mitenkään ja olemme pelkän ympäristön armoilla kaikessa!
VastaaPoistaNo niin, kokemusten perusteella koulutus tietyn määrän jälkeen ja työn hakeminen pitkäaikaistyöttömänä ei kannata.
VastaaPoistaKukaan ei ole puhunut itkemisestä tai jatkuvasta kotona olosta. Olemisesta voi yrittää tehdä siedettävää omista intresseistä käsin. Eikö sekin voi olla tulevaisuuteensa vaikuttamista?
Työelämän ja työmarkkinakelpoisuuden osalta olemme ympäristön "armoilla": tästä faktasta ei valitettavasti heru lievennystä työnantajien suuntaan...
Neljä tutkintoa olen suorittanut elämäni aikana ja vuosien saatossa. Silti olen ollut pitkään työtön, mutta se päättyi tänään klo 16.00. :D
VastaaPoistaOlen siis tyytyväinen, todella tyytyväinen tästä iästä, joka mahdollisti eläkkeelle siirtymisen kyykytyksestä.
Suomi muuttui 90-luvun laman jälkeen radikaalisti tässä suhteessa. Vippaskontityöllistystä/työpaikkoja täällä vaan "osataan" näiden "asiantuntijoiden" toimesta joillekin järjestää. Kaikille ei mitään.
Katselin tuon rakennepaketin läpi ja olen entistä onnellisempi, että minun ei enää tarvitse peiton alla tutista tulevaa peläten. Pienikin eläke on parempi, kuin kyykytettävänä olo.
Voimia teille, jotka sinne kortistoon jäätte. Niitä tulette tarvitsemaan, koska meidän hallituksemme (ei edes vasemmistopuolueet) ei tajua, että työttömyydessä on kysymys siitä, että työpaikkoja ei ole. Nythän se on työttömän viaksi muuttunut, että tulee potkut.
Annamme niille itselleen potkut tulevissa vaaleissa. Eikös vaan?
Onnea eläkkeelle (ja kyykytyksestä pois) pääsystä!
VastaaPoistaAina kun sanotaan päättäjistä, että "itsepähän olette ne sinne äänestäneet", minä voin puolestani sanoa, etten ole äänestänyt, koska minun ehdokkaani ei yleensä pääse läpi. En harrasta samojen naamojen äänestämistä vaaleista toiseen...
Kiitos. Päivä päivältä tuntuu paremmalta ja tällä viikolla sain ensimmäistä kertaa eläkkeeni. Suu on messingillä ja olo helpottunut.
VastaaPoistaSyynkin varmaan ymmärrätte, kun kerron, miten minua vielä alettiin kyykyttää 61-vuotiaana! Siis vuosikaudet olin työttömänä ja kerran vuodessa käskettiin ilmoittautumaan. Sitten yhtäkkiä tuli ukaasit, että jos ei kiinnosta, niin korvaukset lähtee.
Siinä sitten olin typerääkin typerämmässä ryhmätoiminnassa kohtalotovereitten kanssa. Monet ikäisiäni ja jopa vanhempia. Osa taisi olla jonkun verran alle viisikymppisiä, joillakin alkkistaustaa. Varsinaista mielialankohennusta tämä touhu tässä sakissa. Kyllä otti päähän, vaikka tuota olikin vain muutama tunti viikossa. Olin selkeästi ilmoittanut eläköityväni heti, kun se jotenkin olisi mahdollista. Silti jouduin tuohon ja kun vielä suorastaan valehtelivat, että kolmen kuukauden ajan vaan. No, se venyi puoleksitoista vuodeksi! Jotkut olivat olleet kauemminkin.
Itse toíminta oli ammattitaidotonta puuhastelua tyyliin "kunhan nyt jossain luuhataan" ja kun järjestävä taho oli uskovaisten pulju, niin kirkkoon kuulumatonkin sai luvan kuunnella pakkosaarnaa ja virrenveisuuta. Kuri oli kova, korvaukset kyllä lähti, jos ei ilmestynyt paikalle.
Kauhistuttaa ajatuskin, millaista mahtaa olla jatkossa, kun koko ajan poliitikot yms vaan ovat asenteella, että työtön ei saa ainakaan rauhassa olla kotona. Hautovat vielä kapinaa.
Voin vain toivottaa voimia ja jaksamista teille jälkeeni jääneille. Minä unohdan sanan työ.