perjantai 8. marraskuuta 2013

Masentava marraskuu

Täällä annetaan neuvoja irtisanotuille ja meille muillekin työttömille:

"Kun on tottunut työn sitomaan ja rytmittämään arkeen, päivät tuntuvat helposti tyhjiltä. Aluksi aikatauluttomuus voi tuntua hyvältä, ja auttaa lataamaan akkuja kaiken stressin jälkeen. Ajelehtiminen ilman konkreettista tekemistä ei pidemmän päälle kuitenkaan enää tuota levännyttä oloa, vaan tuntuu tylsältä ja väsyttävältä.
Työajoilta tuttua päivärytmiä kannattaa ylläpitää, vaikka siinä pysyminen vaatii ihmiseltä enemmän kun ei ole ulkoista pakkoa. Nouse aamulla ylös, käy lenkillä ja vaikkapa kirjastossa lukemassa lehdet. Pidä yllä arkirutiineja, mutta etsi samalla uusia kokemuksia - nyt on aikaa laajentaa kokemuspiiriä."


En ole enää muutamaan vuoteen ollut tottunut "työn sitomaan ja rytmittämään arkeen", mutta kovasti sitä kaipaisin. Välillä päivät todella tuntuvat kovin tyhjiltä. Lasten kouluun herättäminen pitää jonkinlaista päivärytmiä yllä. Aikatauluttomuus on minulle tervetullutta vain kesäisin.

Näin marraskuussa "ajelehtiminen ilman konkreettista tekemistä" tuntuu erityisen tylsältä ja väsyttävältä! Pimeä, kylmä, synkkä ja märkä maisema ulkona ei auta valaisemaan jo ennestään pimeää ja synkkää sisäistä maisemaa... Viimeksi (kauan sitten ja sen yhden ainoan kerran) kun onnistuin työllistymään pitkän työelämästä poissaolon/ työttömyyden jälkeen, työni alkoi onnekkaasti juuri marraskuun ensimmäisenä päivänä. Työn aloitus olisi ollut kovin kaivattua tällekin marraskuulle, mutta - kuten aiempienkin marraskuiden kirjoituksistani huomaa - eipä ole muutosta tähän asiaan tullut eikä sitä ole myöskään näkyvissä.

Kokemuspiirini on laajentunut aika tavalla näiden työttömyysvuosieni aikana - sekä työttömyyteen liittyen että muiden asioiden suhteen. Valitettavasti nämä kokemukset ovat kuitenkin (olleet) sellaisia, jotka ovat lisänneet henkistä kuormaani entisestään työttömyyden jo aiheuttaman kuorman lisäksi. Myönteisille kokemuksille olisikin nyt tässä kohtaa erittäin paljon kysyntää!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...


Totta kyllä. Ei juuri haluta lenkille pimeään metsään, tai sitten kaupungille kävelemään lounastunnille kiirehtivien työssäkäyvin joukkoon. Siinä oma työttömyys vaan korostuisi. Kesällä sulautuu paremmin työttömän elämään, koska silloin työläisetkin ovat lomalla, eikä kenenkään tekemisiä virka-aikaan kummastella. Eikä ole työpaikan pikkujouluja tulossa, mikä on tietysti murheista pienin, mutta sekin yksi konkreettinen "olet ulkona elämästä" juttu.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Eipä ole ollut pikkujouluja tiedossa vuosikausiin, mutta ei niistä ole niin väliksikään! Toki pikkujouluista kohkaaminen (esim. lehdissä) ärsyttää silti...

Saretska kirjoitti...

Suunnilleen ainoa asia, joka tuota pimeää päivää piristää, on juuri se lenkki koiran kanssa. Kun on pakko lähteä, niin lähden, ja lenkin jälkeen on ihan hyvä olo vähän aikaa.