Hupsista, missasin kokonaan eilisen ”merkkipäivän” (4,5
vuotta työttömänä). Unohdin ostaa kakun ja kuoharin… Onhan toki juhlistamisen
arvoinen asia, kun onnistuu kahden ja puolen vuoden työpätkän jälkeen olemaan
jo yli neljä vuotta työttömänä. Eräänlainen saavutus kai sekin on?
Olennainen osa työttömän elämää on
työttömyyspäivärahahakemuksen toimittaminen maksajalle kerran kuussa. Onneksi ei ole enää pitkään aikaan tarvinnut käsin
kirjoittaa päivärahahakemukseen työtön,
työtön, työtön… (Viimeksi kirjoitin hakemuksen käsin - ja vielä postitin
hakemuksen etanapostilla - muistaakseni vuonna 2006.) Sanan ”työtön” kirjoittaminen toistuvasti noin
20 kertaa peräkkäin on henkisesti erittäin koettelevaa, kun itse olet se työtön. Nykyään saa Kelan nettisivuilla työmarkkinatukihakemuksen
tehtyä melko kivuttomasti noin minuutissa. Kela
oikein mainostaa lehdessä sähköistä hakemusta (jos joku ei vielä sitä sähköisesti
tee):
VastaaPoistaEi kai tässä onnitella voi, mutta toivotaan että 5-vuotis juhlaa ei sulle tule vaan työpaikka!
Olen tässä viimeisen parin vuoden aikana käynyt aina ajoittain lukemassa blogiasi ja sen kommentointia. Blogisi on surullinen ja katkera, mutta siinä on myös hyviä huomioita yhteiskunnasta. Pidän siitä.
VastaaPoistaOlen huomannut, että kommenteissa ihmiset usein joko esimerkiksi myötäilevät ja tarjoavat lohdutusta tilanteesi takia, tai vaikka ehdottavat mitä voisit tehdä parantaaksesi tilannettasi.
Sen olen myös huomannut, että jonkun ehdottaessa jotain tilanteesi parantamiseksi, olet usein torpannut ajatukset sinulle sopimattomiksi aina jostain syystä.
4,5 vuotta työttömyyttä on pitkä aika. Melkein puoli vuosikymmentä. Mitä jos tekisit seuraavista vuosista täysin erilaiset? Mitä jos tekisit asiat täysin eri tavalla kuin olet tehnyt aikaisemmin? Tämä voisi parantaa tilannettasi, sillä en usko, että tämä nykyinen linja tuo sinulle työpaikkaa ja sen tuomia merkityksiä, joita niin kipeästi kaipaat. Mitä sinulla on loppujen lopuksi hävittävää?
Parempia päiviä,
Titta
Hei. Olen seuraillut blogiasi silloin tällöin ja en tiedä onko tätä asiaa käsitelty jo blogissasi. Minulle pätkätyössäkävijälle/-työttömälle tämän artikkelin lukeminen oli hyvin lohdullista. Identifioin itseni työttömäksi, vaikka siis välillä teenkin pätkätöitä (nyt taas n. miljoonatta kertaa työttömänä - mitään ei taas näköpiirissä!) Olen usein yrittänyt asenteella "paska homma, mutta jonkunhan tämäkin homma (työttömyys, siis) on tässä yhteiskunnassa hoidettava". Oikein kova uho voi hetken auttaa, mutta kyllä tunne omasta tarpeettomuudesta ja ulkopuolelle jäämisestä musertaa siitä huolimatta - vaikka kuinka monitaitoinen ja korkeakoulutettu olenkin.
VastaaPoistaToivon vilpittömästi voimaa sinulle ja kaikille muille työttömille kestää tätä "paskahommaa"!
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1380945599429
Terv. Johanna P.
"Työttömyys turvaa näin huomaamatta koko markkinatalouden olemassaolon. Tällöin ne, jotka ovat kulloinkin työttömiä, ovat oikeutettuja korvaukseen siitä, että he työttömyydellään pitävät yhteiskuntaa pystyssä. Se, että osa ihmisistä ei tee työtä, on omalla tavallaan yhtä välttämätöntä talouden menestykselle kuin se, että muut taas tekevät työtä."
VastaaPoistaMielenkiintoinen ajatus ja se voisi toimiakin, jos ei olisi niin, että aina samat henkilöt ovat töissä ja samat henkilöt työttöminä.
Mitä olet tehnyt neljän ja puolen vuoden aikana työttömyytesi ehkäisemiseksi?
VastaaPoistaLue tästä blogista, mitä olen tehnyt työttömyydestä pääsemiseksi...
VastaaPoistaMonenlaista olen tehnyt, kaikkea en ehkä kuitenkaan vielä?
Tämä menee jo pilkunviilaamiseksi, mutta ei kai työttömyyttä voi ehkäistä, jos on jo työtön? :-)
VastaaPoistaSen muistan perheenjäsenen tuota kirjoittavan. No ainakin työtön osaa kirjoittaa sanan työtön jos ei muuta kun oli tuo aika jolloin oli vain paperiversi.
VastaaPoista"Mitä olet tehnyt neljän ja puolen vuoden aikana työttömyytesi ehkäisemiseksi?" Tyypillinen kommentti, työssä olevalta olettaisin.
VastaaPoistaNoinhan sitä kysytään haastatteluissa(jos sellaiseen joskus harvoin pääsee) ja sitten kun vastaa että on aktiivisesti hakenut töitä, niin katsotaan kuin halpaa makkaraa. Itse olen ollut työttömänä kaksi vuotta ja vielä tähän asti elätellyt toiveita, että omalta alalta töitä löytyisi mutta kai se on itselleen myönnettävä, että ei niitä tule löytymään. Ei vaan innosta opiskella ihan uutta alaa, mitä järkeä on valmistua yli 50 vuotiaana ihan johonkin uuteen ja miten tältä uudelta alalta sitten töitä irtoaisi kun ei irtoa nykyiseltäkään 15 vuoden kokemuksella?
Juuri noin minäkin asiat olen kokenut, kuten viimeinen anonyymi kertoo. Töitä olen yrittänyt saada erittäin laihoin tuloksin, joten viime aikoina on jotenkin jäänyt työnhaku vähiin...
VastaaPoistaSiitä työttömyyden "ehkäisystä": ennaltaehkäisy eli työttömäksi jäämättömyys olisi ollut paras vaihtoehto, mutta valitettavasti se ei omalla kohdallani onnistunut!
Minkähän takia mulla tuli itku, kun luin tuon kommentin "mitä olet tehnyt neljän vuoden aikana..."? Aina, aina sama juttu.
VastaaPoistaIhan vilpittömässä mielessä kyselin. Itse olin kaksi vuotta työttömänä. Tänä aikana aloitin opinnot avoimessa yliopistossa ja pääsin lopulta avoimen kautta yliopistoon sisään. Yliopistoaikana olen onneksi saanut joitain hanttihommia, mutta opintolainaa on tullut silti nostettua reippaasti. Pari vuotta sitten perustin toiminimen ja olen tehnyt tänä aikana hiukan oman opiskelualani hommia. Valmistuminen edessä ensi vuonna.
VastaaPoistaNeljässä puolessa vuodessa olisi ehtinyt tehdä 2 ammattikoulututkintoa, yhden ammattikorkeakoulututkinnon tai nopean aikataulun maisterintutkinnon. Yrityksen perustaminen on myös mahdollista. Mahdollisuuksia on vaikka mitä.
Kyllä halua yrittää vaikka mitä löytyy mutta mikä on se jokin jolla töitä tulee varmasti löytymään? Mikä on se ala mikä muka on mahdollisuuksia täynnä? Jopa viisikymppiselle, vuosia työttömänä olleelle? Sen kun joku kertoisi.
VastaaPoistaEi mikään ole varmaa. Tekemällä ja yrittämällä asiat selviää. Mitään ei voi kuitenkaan saavuttaa, jos ei tee eikä yritä.
VastaaPoista